Claude Giroux on tähtipelaaja. Tietenkin. Harva keskiverto, hyvä tai edes todella hyvä jääkiekkoilija pystyy pelaamaan neljä kautta yli piste per peli -tahdilla. Mutta maailman paras, tai edes lähellä sitä? Ei nyt sentään.
NHL:n mittakaavassa on hyviä jääkiekkoilijoita, kuten vaikkapa Jussi Jokinen, Antoine Vermette tai Mikkel Bødker. Sitten on todella hyviä jääkiekkoiljoita, esimerkkeinä Andrew Ladd, Jordan Eberle tai James Neal.
Ja sitten on tähtipelaajien luokka. Tähtipelaajiksi lasketaan esimerkiksi John Tavares, Henrik Zetterberg tai vaikkapa Joe Pavelski. Ja tähän kategoriaan lasken Claude Giroux'nkin. Yhtä 92 tehopisteen kautta lukuun ottamatta hän ei ole esittänyt mitään, joka nostaisi hänet aivan maailman kuumimpaan eliittiin.
Sidney Crosby, Aleksandr Ovetškin, Steven Stamkos ja Jevgeni Malkin ovat aivan maailman terävintä huippua. Yhteensä viisi pistepörssin ja seitsemän maalipörssin voittoa ovat nostaneet nämä herrat tähän kategoriaan. Giroux'lla ei ole palkintokaapissaan yhtään Art Ross Trophya sen enempää kuin Rocket Richard -pystiäkään.
Hyökkääjille kovimpia saavutuksia numeroiden valossa ovat 100 tehopisteen tai 50 maalin ylitykset. Crosbylla satanen on paukkunut viidesti ja takataskussa on myös yksi 50 maalin kausi. Ovetškinilla vastaavat lukemat ovat kolme ja viisi. Stamkosilla sata pistettä on vielä puhkaisematta, mutta 50 maalia on saavutettu jo kahdesti. Malkinilla on kolme sadan pisteen ylitystä ja yksi 50 maalin kausi.
Giroux'lla? Nolla sadan pisteen ylitystä ja nolla 50 maalin ylitystä. Henkilökohtaiset meriitit ovat siis vähissä. Entä joukkuemeriitit? No aivan yhtä vähissä. Uran kruununa voinee toistaiseksi pitää vuodenvaihteessa 2007-08 saavutettua nuorten MM-kultaa.
Olli Jokisellakin on nuorten MM-kulta. Ja yhtä monta, eli yksi, 90 pisteen kausi. Eikä kukaan ole koskaan tainnut pitää Jokistakaan eliittiluokan pelaajana.
Tähtipelaaja, kyllä. Mutta matkaa eliittiluokkaan maailman parhaiden seuraksi on vielä taitettavana.
