Valtteri Filppula on johdattanut joukkueensa NHL:n itäisen konferenssin kärkihaminoihin. Viasatin kolumnisti Esko Seppänen ja Jatkoajan Solmu Salminen tuovat argumenttinsa esiin. Ilmaan nakattu arpa putosi maahan siten, että Seppäsen tehtäväksi osoittautui puoltaa otsikon väittämää, kun taas palstadebyyttinsä tekevä Salminen iskee suoraan vastakarvaan.
Valtteri Filppula on raskaasti aliarvostettu
Valtteri Filppula on raskaasti aliarvostettu
On vaivatonta lähteä liikenteeseen toteamalla, että siloposkinen unelmavävy nimeltään Valtteri Filppula on suomalaispuheissa vieläkin teemujen, sakujen ja päälliköiden rinnalla silkka maskotti. Stanley Cup -voitto merkittävässä roolissa ei tee kesää. Olympiamitali ei tee kevättä. Tämä kertoo jotakin oleellista haihattelevasta asenteesta Filppulaa kohtaan.
Eli sinivalkoisin silmin kiikaroituna hän on ollut aikakautensa olosuhdeuhri. NHL:n näkökulmasta hän on taas joutunut pelillisestä tasostaan huolimatta aseenkantajaksi. Pavel Datsjuk ja Henrik Zetterberg Detroitissa, Steven Stamkos Tampa Bayssa. Retoriset linjaukset tehdään selkäydintasolta siten, ettei Filppulalla ole ikään kuin mahdollisuuttakaan yltää näiden sarjakuvasankareiden tasolle.
Filppula täytti keväällä 30 vuotta. EVUn kasvatti on pelannut NHL:ssä syksystä 2005 saakka. Kolmoskierroksen varaukselta ei osattu odottaa järin mittavia urotekoja, sillä Filppulalta puuttui NHL-tähdelle ominainen tietty erityisvahvuus, jolla tarvittava tila tai aika ostetaan. Ei supernopea, ei laukausta, ei maaginen syöttövalikoima. Filppula oli punasiipien huikaisevan scouting-järjestelmän löytö. Ennen kaikkea häneen iski silmänsä vaahteralehtilegenda Steve Yzerman, joka ripusti C-paitansa viimeisen kerran naulakkoon Filppulan tulokaskaudella.
Yzerman siirtyi autokaupungin ylpeyden sisällä toimiston puolelle. Ja nimenomaan häneen Filppula teki lähtemättömän vaikutuksen. Vuodet vierähtivät, ja kaksikko löysi toisensa Tampa Baysta. GM Yzerman halusi tehdä Filppulasta NHL-tason johtavan pelaajan – niin roolin kuin palkkanauhankin puolesta. Jääkiekkomaailma totesi ykskantaan, että kaiken voittanut ja nähnyt kanadalainen ajoi kelkkansa kantoon. Että ei Filppula voi missään olosuhteissa olla viiden vuoden ja 25 miljoonan dollarin arvoinen investointi.
Lightning on NHL:n paalupaikan tuntumassa. Filppula on joukkueensa tärkein pelaaja yhdessä Stamkosin kanssa. Ikuisesti aliarvostettu keskushyökkääjä on tehnyt organisaatiostaan voittavan. Hän ei ole luovinut sitä yksin kasaan, mutta hän on varmasti uskonut taitoihinsa enemmän kuin muu jääkiekkoperhe yhteensä.
Suomen jääkiekkoyleisö tarvitsee uuden tähden Teemu Selänteen jälkeen. Suomen jääkiekkoyleisö janoaa uutta kiiltokuvapoikaa, joka paiskoisi yhden etutöölön per peli ja hymyilisi maitopurkin kyljessä. Jonkun, joka olisi oikeasti parhaista parhaita. Sinäkin haluat fanittaa supertähteä.
Valtteri Filppula on tilastojen valossa maan vaarallisin pelaaja. Hänet on niin helppo nähdä yksisarvisella ratsastavana taikurina, joka poistaa huolet Suomen maalintekijöiden puutteesta. Uuh, se laukaus. Maailmanluokan maalivainu. Kyllä me pärjäämme vielä ruotsalaisille.
Silmät auki. Taikurinne on pelkkä pienen aasin selässä istuva resupekka. Haalarimies, jonka viiden miljoonan taalan vuosipalkasta suurin piirtein juoksee ay-jäsenmaksu Metalliliittoon.
Filppula on totta kai tehnyt itselleen kivan pesän Tampaan. Synkkä tynkäkausi Detroit Red Wingsissä 2012-2013 vaihtui logon mukana 58 pisteen sesongiksi, ja putki näyttää kulkevan tänäkin syksynä. Neljätoista matsia, kaksitoista pistettä.
Ei riitä. Filppula pelaa maailman parhaan pelaajan kanssa. Oikea supertähti − joksi kukaan täysjärkinen pohjoisamerikkalainen ei vantaalaista muuten kutsu − paukuttaisi Steven Stamkosin ketjukaverina 35 maalia silmät sidottuna.
Filppula on samasta puusta veistetty kuin Mikko Koivu tai Mikael Granlund. Yritys on kovaa, mutta laukaus ei lähde tarpeeksi nopeasti eikä suoraan syötöstä. Kiekko häviää hallusta kulmapeleissä.
Ylivoima-aikaa tulee, mutta Filppula on ajautunut pelkäksi p-pisteen kaarella pörrääväksi syöttelijäksi. Nolla maalia toistaiseksi. Lightning ei pärjää rooleihin jumiutuneella erikoistilannepelillä enää montaa kierrosta. Puolitoista laukausta ottelua kohden on NHL:n huippujoukkueen ykkösketjussa karmea saldo.
Voiko Filppulaa oikeasti kutsua jatkuvaksi uhaksi kaukalossa? Vai näyttääkö touhu sittenkin liian usein pelkältä selviytymiseltä? Suomen säkenöivä supertähti on keskinkertainen, parhaimmillaan ihan hyvä NHL-hyökkääjä. Ei yhtään enempää.