Viasatin kolumnisti Esko Seppänen ja Jatkoajan NHL-toimittaja Miika Arponen puntaroivat jälleen Jori Lehterän tilannetta. Muutamassa viikossa on ehtinyt tapahtua paljonkin. Otsikon kysymys on kotimaisissa NHL-piireissä enemmän kuin pinnalla. Seppäsen tehtäväksi osoittautui argumentoida vastaan, kun taas Arponen liputtaa Lehterän puolesta. Lukijat voivat lyödä lopullisen tuomion pöytään alareunan kommenttiosioon.
Onko ”liian hidas” Jori Lehterä jo nyt NHL-tason ykkössentteri?
Onko ”liian hidas” Jori Lehterä jo nyt NHL-tason ykkössentteri?
Jori Lehterän suoritukset suuren veden takana saavat sinivalkoisen jääkiekkomaan kulmakarvat kohoamaan. Mutta onko Lehterä jo nyt tasolla, jolla johdetaan NHL-joukkueen pelaamista?
Puolesta
NHL-tason ykkössentteriys riippuu tietenkin siitä, miten kyseinen termi määritellään. Kylmästi tulkitsemalla voisi todeta, että NHL-tason ykkössentteri on pelaaja, joka pelaa joukkueessaan ykkösketjun keskushyökkääjänä ja pärjää siinä kelvollisesti.
Tällä määritelmällä Jori Lehterä on ehdottomasti ja kyseenalaistamatta NHL-tason ykkössentteri.
Onneksi siihen löytyy muitakin perusteita. Alun pienen totuttelujakson jälkeen Lehterä on saanut pistetehtailunkin vauhtiin.
Tarkasteltaessa pistepörssiä lokakuun puolestavälistä tähän päivään voidaan todeta Lehterän olleen NHL:n 18:ksi tehokkain keskushyökkääjä. Ehdottomasti ykkössentteritasoa.
Oman joukkueensa sisällä Lehterällä on, pelintekijäprofiiliin kun sopii, eniten syöttöpisteitä peliaikaan suhteutettuna. Hän on myös pelannut keskushyökkääjistä eniten ylivoimaa. Toki Paul Stastny on loukkaantuneena, mutta se ei vähennä Lehterän suoritusten arvoa.
Lehterä on aina ollut huipputasoa ja sarjan terävintä kärkeä, pelasi hän millä sarjatasolla tahansa. Uran huonoin pistekeskiarvo on 0,67 pistettä per ottelu - ja se on tehty kiistatta jääkiekon korkeimmalla mahdollisella estradilla olympialaisissa.
Nykyisellä pistetahdillaan Lehterä kolkuttelee kauden päätyttyä 60 pisteen ovea, mihin saavutukseen viime kaudella ylsi vain parisenkymmentä keskushyökkääjää.
Lehterän valtteja hänen jääkiekkourallaan on aina ollut myös tasaisuus. Runkosarjassa notkahduksia ei ole liiemmin tullut, vaan hänen pistetuotantonsa on ollut jopa häkellyttävän tasaista - hyvin paljon samaan tyyliin kuin Mikko Koivullakin urallaan.
Lehterän jääaika on viime otteluissa kivunnut tasaisesti 19-20 minuutin tietämille, mikä kertoo osaltaan päävalmentaja Ken Hitchcockin luottamuksesta suomalaissentterin kykyihin.
Vastaan
Lähdetään liikenteeseen siitä, että Jori Lehterä ei olisi vielä ykkössentteri missään NHL-joukkueessa. Ei Chicagossa, ei Buffalossa. On ollut huvittavaa seurata sivummalta Lehterän tarinointia luistimistaan, teristään ja vaikka mistä. Faktapohja kun on kuitenkin se, että Lehterä on harjoitellut pyyteettä keskeisimmän heikkoutensa kuntoon. Hän ei ole enää liian hidas NHL:ään.
Lehterä on löytänyt rauhallisen alkukauden jälkeen itselleen täydellisen, ja samalla myös tutun tutkaparin. Vladimir Tarasenko ja Lehterä tekivät toisistaan parempia pelaajia Sibirissä, ja nyt sama tendenssi saa synergiajatkoa myös ison veden takana. 22-vuotias venäläisraketti on kaikkea sitä, mitä Lehterä ei ole. Ja sama laki pätee sekä toimii myös toiseen suuntaan. Tarasenko on suorittava lihas, kun taas Lehterä on luovuussiveltimen kanssa syntynyt kiekkoajattelija. Kaksikko on voittanut Bluesille pelejä yksin.
Mutta. Lehterä ei tee vieläkään peliä riittävän nopeasti. Hän jää liian monta kertaa ottelua kohden ns. KHL-tempon tasolle, mikä johtaa kiekonmenetykseen tai hyökkäyspelin rytmin yskähtelyyn. Vipeltäjäpari edustaa flow-pelaamista termin kauneimmassa merkityksestä. Nousujohteisuus saa aikaan foppaharhautuksia, kun taas muutama heikompi vaihto johtaa päänpyörittelyyn ja kaukalomökötykseen. Lehterän tulee nousta tasolle, jossa hänen suorituksensa määrittelee Tarasenkon pelaamisen. Ei tule väli-iltoja, ei tuskastumisia. Kun 26-vuotias helsinkiläinen saa treidattua ailahtelun pysyvyyteen, on hän samalla hetkellä myös NHL-tason ykkössentteri.
Lehterä on siinä mielessä siunatussa tilassa, että hänellä on aidosti aikaa kehittyä NHL-pelaajaksi. Koron annetaan kasvaa maltillisesti, eikä kukaan ole hakemassa pikavoittoja. Lehterän ei tarvitse menestyä rahan tai huomion takia. Hän on etsimässä urheilullista ylärajaansa. Sen piti olla ensin KHL-ykkösketjussa. Sitten Leijonissa. Tämän jälkeen NHL:n kolmosvitjassa.
Lehterä ei ole vielä NHL-tason kiistaton ykkössentteri. Mutta hän on sitä tämän kehityskaaren voimin väistämättä jonakin päivänä.
