Winnipeg Jets tekee liian vähän maaleja ollakseen varteenotettava haastaja NHL:n läntisessä konferenssissa. Kaipaako joukkue yhtä sniperiä riveihinsä vai pitääkö viisasten kivi vierittää kanadalaisseuraan jotakin muuta reittiä pitkin? Viasatin kolumnisti Esko Seppänen puoltaa uuden teemuselänteen etsintää, kun taas Jatkoajan Tommi Kröger näkee joukkueen identiteetin tärkeimpänä seikkana.
Winnipeg Jetsillä on ikävä Teemu Selännettä
Winnipeg Jetsillä on ikävä Teemu Selännettä
Winnipeg Jets on tehnyt tänä syksynä vähiten maaleja Buffalon jälkeen. Nouseeko joku vihdoin ratkaisijaksi vai haikaillaanko Kanadassa ikuisesti Teemu Selänteen perään?
Puolesta
Aloitetaan helpolla pubivisakysymyksellä. Kuinka monta kertaa Jets-hyökkääjä on ylittänyt 30 maalin rajan kanadalaisen uusvanhan seuran nykyhistoriassa? Yhden ainoan kerran. Evander Kane mylvi kaudella 2011-2012 peräti 30 maalin edestä. Sen jälkeen onkin vietetty tällä saralla säntillistä hiljaiseloa. On täten sanomattakin selvää, että joukkue kaipaa edelleen ja yhä vakavammin uutta teemuselännettä riveihinsä.
2000-luvun alussa kykeni vielä nostelemaan Stanley Cupia timanttisella kahvakiekkopuolustuksella ja päätyroiskinnalla. Nykyään näillä eväsrepuilla ei marssita edes pudotuspeleihin.
Nollatoleranssiuudistuksen jälkeen yksi tekijä on muodostanut jatkumon: Kirkkaimmat pokaalit pokataan vain valovoimaisimpien maalintekijöiden voimin. Enkä tarkoita pelkästään sitä, että runkosarjassa tulisi heiluttaa nuottaa jatkuvalla syötöllä.
Mutta kuka kykenisi nousemaan nyky-Jetsin harmaasta massasta edes kohtalaiseksi ratkaisuhetkien maalintekijäksi maaliskuun tuntumassa? Ei kukaan. Joukkueessa on paljon karvausvoimaa, luistelunopeutta, urheilullisuutta, mutta ei yhtäkään painottoman puolen uhkaa ylivoimapelissä. Puolivillaisia syöttäjiä sekä tarjoilijoita löytyy jokaiseen rekkaan, mutta riittääkö yksinkertaisesti taso sillä hetkellä, kun ympäripyöreät ottelut pitää voittaa hekumallisen yksilösuorituksen voimin? Ei riitä.
Winnipeg Jets on tehnyt tällä kaudella naurettavan vähän täysosumia. Hihittelyn aiheuttaa se, että Buffalokin on tehnyt vain muutaman ruukun vähemmän. Jets pelaa kivikovan lännen ankarassa divisioonassa, jossa sillä ei ole mitään asiaa tosipeleihin, ennen kuin sinipaidat löytävät tavalla (treidaaminen) tai toisella (draftaaminen) uuden teemuselänteen itselleen.
Siihen saakka sysikylmän Kanadan kolkoilla mailla voidaan juhlistaa jokaista yli 25 osuman hyökkääjää vaikkapa paraatilla. Kyse on viimekädessä siitä, onko Jets riittävän kunnianhimoinen organisaatio. Onko sillä rohkeutta ja aitoa halua nousta suurien joukkoon? Nyt se tyytyy fanattiiseen ilmapiiriin ja vain pääsylippuunsa NHL-huvipuistoon. Omiensa takana vuosikymmenet seissyt kotiyleisö ansaitsee uuden kulttimaalintekijän suosikikseen.
Tommi Kröger
Vastaan
Tultuaan viime tammikuussa valituksi uudeksi Winnipeg Jets –päävalmentajaksi Paul Maurice peri edeltäjältään turbulenttisen pukukopin. Mauricen tieltä potkut saanut Claude Noel oli menettänyt pelaajistonsa hallinnan, saanut vastaansa puoliavoimen vastarinnan ja onnistunut olemaan luomatta minkäänlaista pelillistä identiteettiä.
Maurice tajusi kokeneena valmentajana nopeasti, miten Jets saattaisi saavuttaa lyhyen aikavälin menestystä. Puolustus piti saada pitäväksi, sillä puolustus voittaa mestaruuksia. On voittanut ennenkin ja voittaa vastakin.
Jos Jetsin tämän kauden tehtyjen maalien saraketta tuijottaa kuin paholainen Pyhää Kirjaa, jää helposti huomaamatta yhtälön kääntöpuoli. Nimittäin se seikka, että Jets on liigan ehdotonta eliittiä kaukalon toisessa päädyssä: joukkueen puolustuspeli on täyttä rautaa. Tiiviillä puolustuspelillä voidaan voittaa mestaruuksia.
Ei Jets silti mikään vuosikymmenen takainen New Jersey Devils ole. Tämän päivän Jetsistä löytyy maalintekopotentiaalia yllin kyllin. Evander Kane ja Blake Wheeler ovat jo osoittaneet pystyvänsä ratkomaan tasaisia kamppailuja aivan maailman ehdottomalla huipulla ja molemmilla on potentiaalia 40 maalin miehiksi. Viime kesän ykkösvaraus Nikolaj Ehlers on kasvamassa NHL-tason maalintekijäksi ja ottaa ensi syksynä paikkansa kirkkaista valoista.
Vaikka Jetsin pelisuunnitelman viisasten kivi tällä hetkellä onkin tiiviin oman alueen puolustuspelin ja aggressiivisten vastahyökkäysten kombinaatio, myös joukkueen kiekollinen pelaaminen kehittyy edelleen ottelu ottelulta. Joukkue pääsee toimivan puolustuskonseptinsa ansiosta kontrolloituihin kiekonriistoihin. Se on pystynyt parantamaan kiekonhallintaansa, mikä johtaa vääjäämättä myös laadukkaampiin maalipaikkoihin. Kaikki lähtee siis tiiviistä puolustamisesta. Kuten sanottua, puolustus voittaa mestaruuksia.
Yhden tietyn ratkaisijan löytämistä tärkeämpää Jetsille onkin luottaa omaan systeemiinsä ja pelata vahvuuksillaan. Näin joukkue pystyy voittamaan joka ilta eikä vain silloin, kun sniperilla kulkee.
