Liiga-kauden alkuun on mahtunut yllättäjiä sekä hyvässä että huonossa. Jatkoajan Liiga-toimituspäälliköt Jere Korkalainen, Tero Liikanen sekä Sami Iilomo paketoivat runkosarjan ensimmäisen kolmanneksen. Ensimmäisenä vuorossa on joukkuetasolla alkukauden onnistujat.
HPK
Iilomo: HPK:sta puhuttaessa on ensi alkuun palattava menneisyyteen. Antti Pennanen tuli toissa kaudella joukkueen peräsimeen ja muutti joukkueen pelillistä ilmettä huomattavasti. Palkintona oli tuolloin runkosarjan viides sija. Paperilla joukkue ei heikentynyt merkittävästi viime kaudeksi, mutta siitä huolimatta tapahtui jättimäinen notkahdus, joka pudotti joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle.
Tälle kaudelle joukkue vastaavasti heikentyi. Viime kauden kolme parasta pistemiestä lähtivät jo kesken viime kauden, mutta HPK:ssa ei tarvitse enää haikailla Joonas Lehtivuoren, Oula Palven tai Kristian Vesalaisen perään valtavia verikyyneleitä, vaan joukkue porhaltaa sarjataulukon kärkipäässä.
Nousu tapahtui samoilla aseilla kuin kaksi vuotta sitten. Joukkue on aktiivinen ja jaksaa paineistaa avauskiekosta loppusummeriin ja maalilla Emil Larmi tekee työnsä moitteettomasti. Puhtaasti tilastojen valossa HPK:lla on vielä varaa parantaa.
Liikanen: HPK on itselleni ollut yksi syksyn suurimmista yllättäjistä. Materiaali ei kauden alla etenkään puolustuksen osalta paljon luvannut, mutta niin vain joukkue keikkuu sarjan kärkipäässä. Jo viime kaudella säväyttäneen Teemu Turusen sekä elämänsä sesonkia pelaavan Petteri Nikkilän kaltaisten yksilöiden kehitys on ollut hienoa seurattavaa.
"Pennanen adjutantteineen on ollut aallonharjalla viemässä peliä aktiivisempaan ja nopeampaan suuntaan"
Pennasen joukkueelle luoma pelitapa on myös iso tekijä menestyksen takana. Aktiivinen ja raikas pelaaminen on saanut monen vastustajan pelin sekaisin, enkä näe syytä miksi peli ei pysyisi tällä tasolla jatkossakin. Aivan kärkinelikossa HPK ei välttämättä pysy loppuun saakka, mutta suorasta puolivälieräpaikasta se taistelee varmasti eli suurta romahduskaan ei tapahdu.
Pelaajistossa näkisin, että varaa ruuvin kiristämiseenkin vielä löytyy esimerkiksi Philippe Cornetilla sekä Markus Nenosella. Etenkin Nenonen on laukauksineen sellainen ase hämeenlinnalaisryhmälle, että kun se saadaan kohdistettua täysin kohdilleen, tuottaa se vielä paljon iloa joukkueelle.
Korkalainen: Tuo tilastollinen "parantamisen vara" onkin mielenkiintoinen yksityiskohta. Mihin asti Kerhon potentiaali riittää? Korkealle, mitä ilmeisimmin.
HPK:n vahva alkukausi ei sinällään ole suuri yllätys, sillä käytännössä joukkue on tällä hetkellä siellä, minne heitä odoteltiin viime vuonna näihin aikoihin. Ainoastaan heikomman pelaajamateriaalin vuoksi voidaan puhua yllätyksestä.
Hämeenlinnalaisten onneksi Pennanen on mestarillinen valmentaja repimään materiaalistaan parhaan irti. Esimerkiksi Oula Palve on tehnyt hänen alaisuudessaan ensin läpimurron Mestis- ja myöhemmin Liiga-tason tähtipelaajaksi.
Myös pelitapa sopeutuu Liigan trendiin erinomaisesti. Pennanen adjutantteineen on ollut aallonharjalla viemässä peliä aktiivisempaan ja nopeampaan suuntaan.
Oma hatunnosto menee myös HPK:n toimistolle, jossa Pennasen kanssa ei hätiköity heikon viime kauden aikana. Kärsivällisyyden hedelmiä on poimittu alkukauden ajan.
Ilves
Liikanen: HPK:n tapaan hieman yllättäen sarjan kärkikahinoihin itsensä pelannut Ilves on ollut syksyn valopilkku. Joukkue ei ole antanut kärkipelaajien lähdön näkyä, vaan Karri Kiven joukoista on kasvanut uusia vastuunkantajia, kuten puskista maalipörssin kärkitiloille kavunnut Joose Antonen tai loistokautta pelaava Teemu Lepaus.
Seurajohto osoitti myös mielestäni viisautta hankkimalla alakertaan NHL:ääkin kolunneen Cam Barkerin, joka voi pelien edetessä olla vielä iso pala joukkuetta, vaikka alku onkin ollut hankala. Konkaripelaaja tuo arvokasta kokemusta joukkueelle kevään peleihin ja pystyy olemaan myös todellinen uhka vastustajalle siniviivalla.
Kaiken kaikkiaan Ilveksen syksy on ollut hieno kasvutarina ja se on omalla, vauhdikkaalla pelillään pistänyt sarjan isot ahtaalle. Nuorien taitopelaajien lisäksi ryhmästä löytyy myös rouheutta, jota tarvitaan varsinkin keväällä ja maalivahtiosastolla Riku Helenius on osoittanut pystyvänsä kantamaan joukkuetta. Kiven johdolla näen tamperelaisryhmän sarjan suurimpana mustana hevosena kevättä ajatellen.
Korkalainen: Ilves on toinen joukkue, joka on erinomaisesti valmennettu. Mitä tulee joukkueen potentiaalin esiinkaivamiseen sekä pelitavalliseen aspektiin pitkälti samat sanat pätevät sekä Pennaseen että Kiveen.
"Kaiken kaikkiaan Ilveksen syksy on ollut hieno kasvutarina"
Loistavana esimerkkinä käy Joose Antonen. Pitkään paikkaansa kiekkoilijana hakenut kiekkoilija floppasi sekä Jyväskylässä että Raumalla, minkä takia suuria odotuksia ei ollut Tampereen-reissultakaan. Toisen on kuitenkin käynyt, kun kannustavassa ja vapaammassa ilmapiirissä taitava hyökkääjä on noussut Liigan maalipörssin kärkisijoille.
Kovalla luistelulla ja työmäärällä ihastuttanut tupsukorvalauma kaipaa vielä pelaamiseensa kypsyyttä, jotta menestystä tulisi keväälle. Uinahdukset pelin avainhetkillä ovat maksaneet pisteitä, kun kärsivällisyys kurinalaiseen pelaamiseen ei ole riittänyt.
Iilomo: Ilveksen ja HPK:n tarinassa on paljon yhteisiä piirteitä. Myös Ilves menetti viime kauden jälkeen avainpelaajiaan esimerkiksi Sami Sandellin, Ville Meskasen ja Tapio Laakson muodossa, mutta tupsukorvat ovat pystyneet täyttämään aukot vanhoilla tutuilla pelaajilla. Kun suurimmat tähdet lähtevät, jää kentälle mutta myös pukukoppiin runkopelaajille tilaa kukoistukseensa.
Ilveksen alkukausi on ollut loistelias, mutta kuinka korkealle joukkue vielä voikaan yltää, mikäli saa kotipelaamisensa rullaamaan. Ensimmäisestä yhdeksästä kotipelistä joukkue on raapinut vaatimattomat 11 pistettä, joilla irtoaa kotipelien sarjataulukon kahdestoista sija.
Sport
Korkalainen: Sport on yllättänyt alkukaudella kaikki. Järjestään "Mestis-mestaruudesta" taistelemaan jätetty vaasalaisjoukko keikkuu kahdeksannella sijalla. Kaulaa ulos kymmenen parhaan joukosta on vain kaksi pistettä, mutta puolivälierien kotietukin on vain yhden pisteen päässä.
Erityiskehut Sport ansaitsee siitä, että joukkue on lähtenyt pelaamaan pätevää, aloitteelista jääkiekkoa. Ari-Pekka Pajuluoman ryhmä on täysin erilainen kuin Tomek Valtosen aikainen Sport, sillä pelissä on selvät ja tunnistettavat rakenteet, joiden varaan peliä rakennetaan.
Tämän turvin vaasalaiset ovat onnistuneet paikkaamaan materiaalivajettaan. Jos joukkue saa vielä maalivahtipelinsä kuntoon, paikka kymmenen joukossa ei ole sula mahdottomuus.
Iilomo: Avauskolmanneksesta puhuttaessa Sportista tulee ensimmäisenä mieleen sitkeys. Yhdeksäntoista ottelun aikana vaasalaiset ovat raastaneet itsensä pisteille upeat neljätoista kertaa. Kotonaan joukkue on jäänyt pisteittä vain kerran, mutta pistetili voisi olla vieläkin muhkeampi, mikäli joukkue olisi varsinkin kauden alussa pystynyt kääntämään jatkoajalle venyneet ottelut voitokseen.
Edelleen Sportin ongelmana on ollut vastoinkäymisten käsittely. Kun selkäranka on katkennut, joukkueelta on loppunut menovesi totaalisesti. Varsinaisen peliajan tappioista jokainen on tullut vähintään kolmen maalin erolla, useimmin vastustajat ovat saaneet otteluun vauhdikkaan alun, eikä Sport ole pystynyt kasaamaan shokkialun jälkeen joukkojaan.
"Tähän kohtaan olisi voinut nostaa kenet tahansa kolmikosta KooKoo-Jukurit-Sport"
Loppukauden osalta Sport tanssii veitsen terällä. Joukkue on pelannut paljon tasaisia otteluita, pienikin vireen lasku ja sitä seuraava mielialan lasku tarkoittaa tasaisten otteluiden kääntymistä tappioiksi.
Kiekonhallintatilastojen perusteella Sport on ylisuorittanut alkukauden, joten suuren nousukiidon mahdollisuus on huomattavasti epätodennäköisempää kuin pienoinen notkahdus. Silti jo hyvä alkukausi tuo Sportille paljon vaikean viime kauden jälkeen.
Liikanen: Tähän kohtaan olisi voinut nostaa kenet tahansa kolmikosta KooKoo-Jukurit-Sport, sillä kaikki kolme ovat esiintyneet syyskaudella varsin hyvin. Ennakko-odotuksiin peilaten kuitenkin Sport on nostettava jalustalle, sillä ennakkoon Pajuluoman suojatit sijoitettiin armotta sarjajumboksi.
Harjoituskausikaan ei kyllä luvannut Sportille oikeastaan yhtään mitään, sillä joukkueen pelaaminen oli todella sekaista. Ei joukkueen pelaaminen tälläkään hetkellä mitenkään hirveän kaunista ole, mutta rohkeaa ja yritteliästä kiekkoa pelaavassa kotkaparvessa näkyy tällä hetkellä kova taisteluntahto, mikä yhdessä kohtalaisen tehokkaan viimeistelyn kanssa on kantanut joukkuetta.
En kuitenkaan usko pelkän taistelutahdon riittävän kauden edetessä. Vaasalaisryhmän esitykset ailahtelevat paljon ja hyvän sekä huonon päivän ero on iso. Se on tekijä, jonka vuoksi en usko vaasalaisryhmän pystyvän pitämään sijoitustaan keväällä. Takana on myös materiaaliltaan kovempia joukkueita, joilta voidaan odottaa parannusta. Kymppisijasta Sport varmasti kilvoittelee, mutta nähtäväksi jää riittävätkö eväät lopulta siihenkään.