Liiga-viikon kuumat väitteet paneutuvat tällä kertaa vain yhden ison aiheen, Liigan aukeamisen ympärille. Kaikkia ehtoja ei ole vielä päätetty, mutta niitä on ennakoitu ja mietitty jo ympäri kiekkomaailmaa, ja osa niistä koskee Mestistä. Liigan päätös avata sarja on herättänyt monia kysymyksiä ja näkemyksiä. Jatkoajan veteraanit Matti Koski ja Antti Wennström niputtivat niistä kuumimmat tähän artikkeliin.
Viiva vedettiin enintään 16 seuraan. Avaaminen oli kova päätös, mutta sen olisi pitänyt olla vielä kovempi, 12 tai 14.
Koski: Liigan avautuminen oli vuoden kovin uutinen ja valaa uskoa tulevaan. Kaunistelulle ei ole kuitenkaan sijaa: lähtökohtaisesti 16 joukkueen sarja ja sarjanousu tiukan syynin ja lisenssiselvittelyn jälkeen jättää haljun maun.
Puhutaanpa asioista niiden oikeilla nimillä. Sarjassa ei ole tällä hetkellä riittävää kilpailullista tasoa ja häntä uhkaa jäädä vauhdista jo lokakuun kierroksilla. Tilanne ei ole terve urheilullisesti eikä edes taloudellisesti koko sarjan mittapuulla. Sitä se ei todennäköisesti ole edes silloinkaan, kun Kiekko-Espoo ja Jokerit jossakin vaiheessa nousevat pääsarjatasolle.
Karsintojen palauttaminen on kiistatta hatunnoston arvoinen päätös päättäjiltä, jotka samalla asettivat oman seuransa Liiga-tulevaisuuden tulilinjalle. Tästä huolimatta sauma sarjamuutokseen oli liki ainutkertainen, minkä takia kauan odotettu päätös tuntuu haaskuulta.
Rohkeammat, ja samalla myös suuremmat, pelinavaukset luoda siltaa kahden suurimman sarjan välille jäivät lopulta vaisuiksi. Sarjojen pitää tehdä entistä tiivimpää yhteistyötä koko suomalaisen jääkiekon tulevaisuuden eteen.
Lopputulos on positiivinen, mutta tuntuu silti pakotetulta kompromissilta.
Wennström: Kyllä, olisi pitänyt olla kovempi. Hihkuin onnesta samaan aikaan, kun toinen aivolohkoni vyörytti skeptisyyttä suunnitelmaluonnoksesta. Kyse on Liigan ja Mestiksen ohella koko suomalaisen jääkiekon tasosta. Pitäisi katsoa missä liigatason pelaajien raja menee, ja sitten vetää sarjaraja siten, että kaikki he eivät mahdu Liigaan. 14, jopa 12 joukkuetta. Loppujen parhaimmisto vääntäisi Mestiksessa tai uudessa ykkösdivisioonassa noista liigapaikoista, sekä samalla hinaisi sitä alempaa sarjatasoa laadukkaammaksi. Tuo olisi ollut ratkaisuista kivuliain, mutta todennäköisesti kaikkein eniten kilpailukykyä kasvattava.
Millä ilveellä koko lätkän pelaajamäärän ja sitä kautta liigakelpojen pelaajien uskotaan riittävän tulevaisuudessa? Jääkiekko ei muutu halvemmaksi lajiksi pelata ja harrastaa.
Periaatteessahan sama voi olla mahdollista nytkin kaavailluilla toimilla, jos seuroja putoaa talouden tai muun takia liigakartalta. Sen taustalla pitäisi kuitenkin olla kokonaisuutta tervehdyttävä ja koventava rakenne. Sanoinhan jo, että liigakarsintaremontin lisäksi tarvitaan uudelleenorganisointi Nuorten SM-liigaan ja junnusarjoihin?
Avoimuus nyt kaavailluilla reunaehdoilla on silmänlumetta. Näillä kriteereillä nousu onnistuu jatkossa vain Jokereilta ja Kiekko-Espoolta.
Wennström: Mitä sitten? Tämä on varsin selkeää, eikä se juuri tässä tilanteessa ole varsinaisesti väärin. Olen pienemmän liigajoukkuemäärän ja Mestiksen kilpailukyvyn kasvattamisen kannalla, mutta itse liigatavoittelijoiden pitää kuitenkin tulla alueelta, jossa kunnon liigatoimintaa ja halliratkaisuja kytee. Vahinko tilanteen ajautumiseksi tähän on tehty jo vuosikausia sitten. Nyt on katsottava tähän hetkeen ja tuleviin sarjavuosiin. Kritisoida saa, mutta menneiden murehtiminen juuri nyt on hedelmätöntä jälkiviisastelua.
Katselisin asiaa koko alueellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kautta. Liigakelpoja seuroja ja halleja voi jatkossakin nousta sinne, minne alueellinen maakuntakärki tai -keskus saa aikaan muuttovoittoa, koulutusta ja yrityksiä. Jääkiekko voi kasvaa liigakelpoiseksi siellä, missä Suomen kunnat ja kaupungitkin tekevät sen. Jotain kiekkoromanttista on toki menetetty, kun puhun tässä yhteydessä aluepolitiikasta, mutta ammattilaiskiekkoa ei ilman politiikkaa ole.
Koski: Liiga on auki, mutta millä hinnalla? Tiedotustilaisuudessa puhuttiin runsaasti asiasta ja sen vierestä, mutta tarkemmat ehdot nousulle ovat edelleen hähmäisiä. Urheilullisen menestyksen vaade paalutettiin selvästi, mutta taloudellisessa mielessä tilanne on kovin epäselvä.
Uskottava taloudellinen kilpailukyky on hyvin tulkinnanvarainen määrittely, eikä mikään seura voi olla varma ehtojen täyttymisestä. Voiko esimerkiksi seuraavaksi nousijajoukkueeksi povattu Kiekko-Espoo päästä seulan läpi, vaikka sen viime kauden tilinpäätös oli roimasti tappiollinen?
Talous tulee nopeasti vastaan myös siinä tilanteessa, jossa nykyisen Mestis-joukkueen pitäisi kerätä Liiga-joukkueelle pärjäävä kokoonpano siten, että Mestiksen rajalliset mainos- ja lipputulot kattaisivat toiminnan raskaat kulut.
Onko esimerkiksi maksimissaan 1 300 katsojalle pelaavalla IPK:lla tai 2 000 pelaavalla Kiekko-Vantaalla realistista mahdollisuutta kilvoitella paikasta auringossa? Jos "väärä" joukkue voittaisi mestaruuden ja karsintasarjan, hykerryttävän hieno urheilullinen huipentuma tyssäisi Liigan hallinnolliseen "kiitos, mutta ei kiitos" -ilmoitukseen.
Avoimen sarjan nousu leimautuisi tympeäksi ja epäromanttiseksi kabinettipeliksi.
Eikä edes mennä Liiga-lisenssien ihmeelliseen maailmaan, josta tietää vain muutamat ja vielä harvempi osaa kertoa. Liiga ja Jääkiekkoliiton alainen Mestis joutuvat kokoustamaan vielä kymmeniä tunteja ennen kuin sarjojen välille saadaan edes siedettävä ratkaisu puhumattakaan tasapuolisesta ratkaisusta.
SaiPan lisäksi realistisessa putoamisvaarassa ovat...
Koski: SaiPa kulkee totisesti varjojen maissa, eikä ensi kausi näytä tällä hetkellä yhtään helpommalta.
Joukkue pysyy jatkossakin Ville Hämäläisen komennossa, sillä seuralla ei todennäköisesti ole varaa maksaa poispotkitun valmentajan palkkaa. Lisäksi nykyinen pelillinen, taloudellinen tai henkinen alho houkuttele Lappeenrantaan pelimiehiä rahallakaan – jota siis ei ole yhtään ylimääräistä.
Muitakin putoajaehdokkaita toki on. Erityisesti Vaasassa vaaditaan terästäytymistä, sillä tuudittautuminen varmaan sarjapaikkaan ei ole enää mahdollista. Toisaalta tämä on lopulta myös suuri mahdollisuus terästää Sportin urheilullista linjaa ja tehdä päätöksiä, joilla joukkue pääsisi järkevälle polulle muukalaislegioonatoiminnan sijaan.
Kysymys on kuitenkin kerrassaan mielenkiintoinen, sillä tuleva kausi tulee vaatimaan jokaiselta pohjasakkaan kotiutuneelta joukkueelta aiempaa enemmän. Kilpailu kovenee takuulla ja panostukset lisääntyvät. Myös paperilla hyvät joukkueet ovat kriisin tai parin päässä putoamispeikon kanssa painimisesta.
Kukaan ei ole turvassa taloudesta tai perinteistä huolimatta. Kuulostaapa valloittavan urheilulliselta!
Wennström: HPK ja TPS. Hämeenlinnassa tähän on herätty. Johto on myllätty kreivin aikaan, ja seura pyrkii Jyrki Louhen johdolla uuteen aikaan, jossa ymmärretään se, että HPK on riskivyöhykkeellä sarjasta putoamisen suhteen.
Tämä ei tarkoita, että seura joutuisi siihen pisteeseen, muttei myöskään sitä, että herääminen auttaisi sitä pinnistelemään tuosta asemasta pois. Toimisto on kokonaisuutena varsin kokematon, ja katsojat eivät ole toistaiseksi syttyneet edes tähän kauteen.
Voidaan kuitenkin varovasti sanoa, että Louhi on hyvin realistisesti liikkeellä, ja se onkin ainoa tapa siihen, että selviytyminen on ylipäänsä mahdollista. Sanotaanpa tässäkin, että koko kaupungilla ja sen elivoimakehityksellä on merkitystä HPK:n mahdollisuuksiin.
Ehkä suurin uhka sille on kivulias hallitilanne. Tästä voisin jatkaa pidempäänkin, mutta seura tarvitsisi uuden hallin juuri nyt, kun muiden lajien hallitilanne on hyvä ja kaupunki sijoittaa tekojäähän sekä Kaurialan kentän korjaukseen. Kuka maksaa uuden hallin HPK:lle? Siihen tarvitaan ensisijaisesti yksityistä rahaa.
Isoin nimi tähän soppaan on kuitenkin TPS. Turussa ollaan pikkuhiljaa totuteltu ajatukseen jossa mesenaattien rahat loppuvat tilinpäätöstä pelastavaksi, mutta onko työtä tehty tarpeeksi? Tuleeko TPS:stä vielä taloudellisesti terve seura? Kumpa voisin vakuuttua.
Pelillisesti ja olosuhteiltaan TPS on mainiossa kunnossa, ja puuhataanpa sinne noita olosuhteita parantavaa jättihalliakin. Olen oikein optimistinen tämän kauden suhteen. Turun elinvoimanäkymät? Hyvät. Turun elinvoima ei ole kuitenkaan tervehdyttänyt seuran taloutta. Niinkin yksinkertainen asia kuin jääkiekkoon menevä raha voi suistaa TPS:n yhdeksi liigan putoamisvaarajoukkueista. Pitäisikö seurassa toivoa enemmän plusmerkkistä tilinpäätöstä kuin mitaleja? No, ne eivät ole onneksi toisiaan poissulkevia.
Karsintasarja 4–6 joukkueella olisi parempi kuin pudotuspelit.
Wennström: Tunteellinen kyllä. Lämpenen tosin myös pudotuspelisarjoille, siinä tapauksessa että joukkueita saadaan riittävästi mukaan. Kaikilla joukkueilla pitäisi olla jatkopelejä! Tietty määrä jatkaisi Liigassa sääläreihin tai niihin tähtäävään välijatkosarjaan, ja tietty määrä liigakarsintaan. Ehkäpä säälejä saataisiin hieman venytettyä vaikkapa sillä, että parhaat kuusi joukkuetta pelaisivat sijoitusjatkoja, loput säälisarjaa tai -sarjoja kahdesta viimeisestä paikasta, ja loput menisivät alas liigakarsintapudotuspeleihin tai -sarjaan..
Sanoisin paras seitsemästä -sarjoja jännittävimmäksi, mutta jatkosarjoja urheilullisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Eli monenlaiset versiot käyvät, mutta kaikkien on pelattava mahdollisimman täysillä loppuun asti.
Oi tätä onnea! Olen aikanaan kokenut monet raa'asti päättyneet liigakarsinnat nuorena katsojana. Muistan ne paremmin kuin monien joukkueiden pudotuspelisarjat kultajahdissa.
Koski: Ehdottomasti! Olen jatkosarjojen kannalla jo sen takia, että Liigan tasoerot ovat tällä hetkellä selkeitä. Käytännössä joka vuosi kevään kierrokset – joiden pitäisi kuitenkin olla ne runkosarjan kiinnostavimmat – tarjoavat panoksettomia otteluita ja kevätväsymyksen kyllästämää haukottelua.
Mikäli alakastin joukkueet kamppailisivat runkosarjan lopussa tai lopuksi erillisen sarjan keskenään kanssa, tarjolla olisi ehtaa pelkoa, inhoa, rakkautta ja voitontahtoa illasta toiseen – siis urheilua parhaimmillaan!
Jos otetaan hetki henkeä ennen sen suurempaa innostumista, on pakko myöntää, että ruotsalainen malli pääsarjan ja alasarjan välisestä karsintasarjasta on tällä hetkellä kaukainen ajatus. Sen sijaan Liiga voisi miettiä rohkeasti uusia malleja runkosarjaan piristääkseen kevättalven huipennusta.
Ehdotan, että runkosarjan lopun 10–15 ottelua käytäisiin jaetussa sarjassa. Parhaat joukkueet kilpailisivat keskenään pudotuspeliasemista ja heikoimmat joukkueet puolestaan välttääkseen karsintapeikon.
Karsintasarjan paras voisi saada palkinnoksi paikan ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle ja viimeinen puolestaan joutuisi pelaamaan sarjapaikasta nälkäistä Mestis-mestaria vastaan.
Jokainen piste merkitsisi erittäin paljon ja jokainen ottelu käytäisiin päävastustajaa vastaan. Joutokäynti loppuisi kuin seinään, otteluissa olisi takuulla panosta ja maksava yleisö löytäisi tiensä lehtereille myös talven taaperruksen jälkeen.
Pelkkää voittoa niin sarjoille, seuroille, pelaajille kuin yleisöllekin! Luulenpa, että myös Telia myhäilisi, mikäli tyvipään joukkueet kilpailisivat merkityksellisistä asioista pitkälle kevääseen. Saa kopioida ja pistää toteutukseen, Liiga!
