Viikon kuumat väitteet ovat jälleen käsittelyssä. Apajilla ovat Jatkoajan Esko Kallioniemi, Konsta Kiviniemi ja Antti Wennström.
Pelicans ja Liiga kaipaavat juuri Ben Bloodin kaltaisia hankintoja
Kallioniemi: Kaikki tietävät riskit, joita Ben Bloodin kaltaisiin hankintoihin liittyy. Kärpissä yksi arvoituksellinen kortti osoittautui lopulta enemmän häviäväksi kuin voittavaksi, joten Nick Ritchien oli aika siirtyä muualle. Ritchien ylilyönti tuli lopulta hieman puun takaa, kun taas Blood on jo osoittanut aiemmilla kausilla, että kaikkea voi tapahtua.
Silti pidän Bloodin hankintaa Pelicansilta lähtökohtaisesti fiksuna tekona. Toki on itsestään selvää, että ulosajo viikateiskusta oli kaikille kamalin mahdollinen paluun alku. Liigan tavat tuntien voi olettaa, että kynnys seuraavaan ulosajoon ei ainakaan kasvanut. Tästä vastuu on kuitenkin pelkästään Bloodilla itsellään.
Kuitenkin viime kevät osoitti, mihin Bloodin kaltainen hankinta voi johtaa parhaimmillaan. Iso ja arvaamaton puolustaja siivosi joukkueensa maalin edustaa raivokkaasti, urakoi kelpo minuutit ja kykeni tuottamaan jotakin hyökkäyspäädyssäkin. Ennen kaikkea Bloodin läsnäolo loi vastustajalle kiusallisen tunteen, ja vei ehkä hieman keskittymistä pelistä epäolennaisempiin asioihin.
Juhani Tammisen sanontaa voi siteerata, sillä kyseessä on Liigan paras esimerkki "high risk−high reward"-hankinnasta. Lottovoitto voi muuttua tyhjäksi arvaksi yllättävän nopeasti. Silti ei ole miltään osin sattumaa, että Suomen nousevista huippuvalmentajista juuri Tommi Niemelä antaa kerta toisensa jälkeen Bloodille mahdollisuuden. Se perustuu tarkkaan laskelmointiin pelillisistä ja yhteisöllisistä hyödyistä, vaikka riskitkin on koettu.
Vastustajan pelaajien lisäksi Blood pitää varpaillaan myös hallien ravintoloiden henkilökuntaa. Liigajoukkueilla on velvollisuus järjestää ruokailu ottelujen jälkeen, ja empiirisen tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaispuolustaja kuuluu asiakaskunnan kriittisempään kolmannekseen.
Wennström: Ruokakohu! Enpä olisi muistanut koko asiaa, mutta nyt toivottavasti asiasta muistutetaan vielä sekä Bloodia että meitä jääkiekon seuraajia. Blood siis aiheutti pienimuotoisen metakan haukkuessaan porilaista italianpataa vuonna 2019.
Kuullessani Bloodin hankinnasta olin kovin skeptinen. En kaivannut Bloodia Liigaan, mutta ensimmäisen pelin jälkeen en kaipaa häntä senkään vertaa!
En jostain syystä edusta näkemykselläni ihan kaikkia sarjan seuraajia, enkä varsinkaan lahtelaisia. Hänhän on kokonaisuutena ollut parempi puolustaja kuin alkuperäinen "puolitappelijan" maineensa, mutta odotin Pelicansilta vielä hieman kiekollisempaa ratkaisua, jos jotain. Pelicans tarvitsi puolustajaa, mutta kaipaa sinne eniten loukkaantuneina olevia Johannes Johannesenia sekä Petteri Riihistä.
Summaan kokonaisuuden: minusta vastaus väitteeseen on se, että vastustajan katsomot ja Liiga kaipasivat Bloodia väriläiskänä enemmän kuin Pelicans pelillisesti. Blood kävi jo ensimmäisessä ottelussaan vastustajan sekä sen kannattajien kupolin päälle. Luvassa on paljon ylilyöntejä myös Bloodin otteiden arvostelussa vastustajan faneilta. Itse Pelicans tarvitsee myös Bloodia, mutta eniten ehjää pakistoa ja sen tuomaa leveyttä.
Ben Blood välttyi pelikiellolta vain siksi, ettei Jani Nymanin käsi katkennut viikatelyönnistä
Kallioniemi: On ihanaa päästä jauhamaan lempiaiheestaan, vaikka tietysti on ikävää, että asia pysyy pinnalla. Ymmärrykseni ei riitä siihen, miksi Liiga ei vieläkään ota iskuja käsille riittävän vakavasti. Bloodin tapauksessa pitäisi olla täysin yhdentekevää, kuinka pahasti kohde loukkaa itseään vai tuleeko mitään käytännön seurauksia. Riski jopa uran päättymisestä tai ainakin merkittävästä haitasta on näissä viikatteen heiluttamisissa aina läsnä.
Suomessa annetaan säännöistä ihan tarpeeksi siimaa jo muutenkin. Toki sama pätee laajemmin, ei kansainvälisiä pelejäkään nollatoleranssilla vihelletä.
Olen niin naiivi, että uskon ihmisen kykenevän kehittymään ammatissaan ja myös sitä kohti valmistavina juniorivuosina. Voisiko olla niin, että suomalainen pelaajatuotanto olisi nykyistä laadukkaampaa, mikäli pelaajat olisivat pakotettuja riistämään kiekkoa ja estämään vastustajan maalintekoa sääntöjen mukaisilla otteilla?
Toisin sanoen vähennettäisiin kokonaisuudessaan käsille lyöntien määrää yksinkertaisesti jäähyillä ja tarvittaessa kovemmilla pelikielloilla.
Wennström: Niin, tämä edusti kai sitä kuviteltua kovuutta Bloodin pelivalikoimassa. Tämä oli todella turha teko ja lepsu ratkaisu kurinpidolta. Kyseessä oli liian yleinen tilanne, jossa sitten päästetään vahingoittaja helpolla. Jokaisen pitäisi olla vastuussa omasta mailastaan ja etenkin sillä vahingoittamisesta.
Jos joku nyt nostaa Ilves-pelaajan osuuden, niin kyllä, Jani Nyman provosoi tilannetta ja hänkin olisi ansainnut jäähyn. Se ei saa vaikuttaa Bloodin tuomioon. Nautitaan kiekosta rehdillä kamppailulla ja niin sanotulla pikkusialla, ei raukkamaisilla vahingoittamisyrityksillä.
Ruben Rafkin olisi ansainnut pitkän pelikiellon
Kiviniemi: Ehdottomasti kyllä. Rafkinille tuomittiin kahden ottelun pelikielto HPK:n Aleksi Mustosen päähän kohdistuneesta taklauksesta. Rafkinin niitti päätti Mustosen ottelun, ja Kerho arvioi hänen olevan sivussa alkaneen viikon ajan. Viime vuosina kovaan ääneen päävammojen ehkäisyn tehostuskeinoistaan kailottanut Liiga onnistui kuitenkin potkimaan pallon suoraan omaan maaliin antamalla Rafkinille vain kahden ottelun pelikiellon.
Kurinpitotiedotteessa itse tilannetta kerratessa listataan kaikki syyt sille, miksi Rafkinin taklaus olisi ansainnut pitkän ja tuntuvan pelikiellon; taklaus osuu suoraan Mustosta päähän. Kontakti päähän olisi ollut vältettävissä, mutta sen sijaan Rafkin paahtaa kuolleesta kulmasta viimeistelläkseen taklauksen olkapäällään. Kyseessä on tarpeeton pääosuma, josta pelaaja loukkaantui.
On täysin uskomatonta, ettei tilanteesta annettu enempää pelikieltoa siitäkään huolimatta, että Liiga luopui kuluvan kauden kynnyksellä linjauksestaan, minkä mukaan jokaisen päähän kohdistuneen taklauksen kurinpitokäsittely alkaa viidestä ottelusta.
Vertailukohtiakin on jopa samalta otteluviikolta. Ässien Marcus Davidsson taklasi KalPan Saku Salmelaa sivusta päähän, josta tuomiona Davidssonille mätkäistiin yhden ottelun pelikielto. Rafkinin tilanteessa taklaus suoritettiin merkittävästi runsaammalla voimalla ja kovemmalla vauhdilla. Tuomioiden ero? Yksi ottelu.
Vuosia hidasta, miltei jopa vauvan askelin etenevää työtä päävammojen ehkäisemiseksi tehnyt sarja ilmaisee Rafkinin saamalla tuomiolla oman pätemättömyytensä. Selvän ja kohtuuttoman vahingoittamisyrityksen aiheuttaman oletetun aivovamman hinta on kaksi peliä. Liigan tulee välittömästi astua 2020-luvulle päähän kohdistuneiden taklausten rangaistusprotokollassa, sillä suora lainaus kurinpitotiedotteesta "taklaus on pääkontaktia lukuun ottamatta suoritettu oikeaoppisesti" kutsuu huutaen pelaajia suorittamaan jatkossakin kuolleen kulman taklauksia.
Wennström: Kuolleesta kulmasta häpeällinen taklaus. Liigan kurinpito ei ole kyllä lukenut omia perustelujaan ajatuksella. Sivullisen on vaikea sisäistää, miksi ne eivät ole johtaneet viiden ottelun lähtöhaarukkaan pelikieltoa annettaessa.
Liiga julkaisi kuukausi sitten ylpeänä koosteen, jossa se oli laskenut kauden pelikiellot yhteen. Pelikieltojen määrä on laskenut aiemmasta viidenneksellä. Terveystiedot eivät ole täysin julkisia, mutta olisin kaivannut jatkoksi jonkinlaista koostetta siitä, ovatko tapahtumien aiheuttamat loukkaantumiset vähentyneet saman verran. Tämä oli ihan hyvää viestintää, mutta loukkaantumisilla on väliä, ei pelikieltojen määrällä.
Ensimmäisen kierroksen pudotuspelijoukkueista Liigan kärkeä voi puolivälierissä haastaa parhaiten...
Kallioniemi: KooKoo. Tietynlaisessa metsästyskunnossa ehkä KooKoo on ollut parhaimmillaan viime aikoina, mutta krooninen vaiva on sama kuin esimerkiksi TPS:llä ja Ässillä. Energiasta liian suuri osa kuluu yksinkertaisesti pudotuspelipaikasta taisteluun. Silti eväitä kamppailla aidosti sarjan kärkijoukkuetta vastaan on enemmän kuin kilpailijoilla. Tähän voi liittää myös Rauman Lukon, jonka ailahtelevaisuus on kulkenut lähes samaa tahtia paikallisvastustajan kanssa. Kun on kivaa, on helppoa. Sitten taas kaikki mahdollinen tökkii.
KalPan yhdeksän pisteen viikosta hiljattain ei kannata hurmaantua liikaa, sillä se sisälsi kohtaamiset SaiPan ja JYPin kanssa. Kaikella rakkaudella, näiden joukkueiden annettava tämän kauden runkosarjaan on enää kiusata parempiaan ja keskittyä jo tulevaan.
Kuopiolaisten pelaaminen mureni yhdeksän pisteen viikon jälkeen ikävästi. Lopullista sinettiä KalPan kauteen löi Aapeli Räsäsen loukkaantuminen.
Wennström: Lukko. Joukkueen maalivahtitilanne on hankala, ja peliotteet ailahtelevat jatkuvasti, mutta täytyy muistaa joukkueen olevan säälijoukkueista selkeästi vahvin materiaaliltaan. Eikä tuloskuntokaan kovin huono ole, joukkuehan on voittanut tämän vuoden puolella yläpuolella olevista Ilveksen, Tapparan, HIFK:n ja Kärpät. Tällä hetkellä tuntuu, että jos Lukko selviää säälikierrokselta jatkoon, se voisi ihan tosissaan kiusata runkosarjan kärkijoukkueita. Numerot ovat olleet sille suotuisia myös toteutuneiden takana, maaliodottamat ovat olleet pääosin sen puolella.
Sitä en tiedä, kumpi maalivahdeista aloittaa pudotuspelit. Niklas Rubinia he eivät Ässistä valitettavasti saa, vaikka maakunnan lehdetkin yhdistyivät.
