Liiga on tarjonnut päättyneelläkin viikolla runsaasti puheenaiheita. Isoimpia uutisia kuultiin valmentajarintamalla, mutta myös pelaajapuolella rysähti Ilveksen nimekkään hankinnan myötä. Jatkoajan veteraanit Matti Koski, Juha Oinonen ja Antti Wennström poimivat näistä aiheista osan ja käsittelivät niitä väitteiden kautta.
Ilves jyrää maaliodottamataulukossa, joka ennustaa sille huimaa nousua kevättä kohti. Mestarisuosikki numero 1 tulee Tampereelta, muttei ole Tappara.
Koski: Tästähän oli puhetta jo syyskuussa. Enpä näe syytä vaihtaa näkemystäni varsinkaan viime viikkojen otteluiden jälkeen. Samaa mieltä tuntuu olevan myös itseäni sivistyneemmät ja pätevämmät analyytikot.
Ilveksen kurssi osoittaa vahvasti yläviistoon kiitos piristyneen maaliodottaman ja entisestään vahvistuneen kokoonpanon. Tapparalla sen sijaan on omat haasteensa niin pelikontrollin, identiteetin kuin pelaajamateriaalinkin suhteen.
Vaikeuksistaan huolimatta Tapparalla on edelleen kaikki mahdollisuudet olla erinomainen jääkiekkojoukkue. Tällä hetkellä suorittaminen on hämmentävän alavireistä positiivisista tuloksista huolimatta.
Tapparan pahin vihollinen on edelleen se itse. Ilves puolestaan on nälkäinen ja näkee mahdollisuuden keikauttaa kiekkomaailman asetelmia. Ilves on keväällä Tampereen ykkösseura.
Wennström: Julistus on niin kova, että toppuuttelen sitä mestarisuosion osalta. Se on eri asia kuin maaliodottaman povaama menestys runkosarjassa. Ja siinä minulta jaksaa löytyä pientä etua Tapparalle lähinnä maalivahtien osalta, sillä kyseisellä osa-alueella Ilves ei ole Tapparan veroinen tai itse Ilveksen edelliskausien veroinen. Luottaisitko sinä enemmän Heljankoon vai Jonas Gunnarsson–Jakub Málek -kaksikkoon?
Ja sitten on vielä se helvetinkone HIFK, joka parantaa kohti kevättä kunhan saa edes puolet pakeistaan pelikuntoon...
Tapparan peli kehittyy vielä kauden aikana muutamien vastoinkäymisten kautta. Emme ole nähneet vielä parasta pelillistä Tapparaa, vaikka olemme nähneet heiltä kovia tuloksia. Jotenkin tuntuu, että liigapuheissa oletetaan koko loppukauden olevan Tapparan osalta tätä tilastojen asettumista lähemmäs normaalia. Numerot eivät valehtele, mutta suuntavaistosi saattaa olla pielessä!
Clendeningin ja Tommi Niemelän hankinnat alleviivaavat sitä, että Timo Koskela on Liigan paras urheilujohtaja.
Oinonen: Kun Adam Clendeningin Ilves-sopimus julkaistiin, ensimmäinen ajatukseni oli: "Nyt Ilves vei Tapparaa 6–0 pakkihankinnoissa".
Kokenut Clendening on parhaimmillaan pelannut AHL:ssä lähes piste per peli -tahdilla ja NHL:ssäkin kokeilemaan päässeen monipuolisen puolustajan pelipaidassa olin näkevinäni osoitelapun 'jokin Liigaa rikkaampi sarja'.
Heti toisessa ottelussaan Clendening todisti pystyvyytensä laukomalla kaksi maalia. Samaan aikaan Tappara luopui koeajalla olleesta Mattias Bäckmanista, ja kesken kauden hankittu Luke Witkowski on vaikuttanut Clendeningiin verrattuna juomapullon täyttäjältä.
Tapparan urheilujohtaja Antti Tuomenoksa on työssään kokenut, ja kirvesrintojen moni tämän kauden hankinta on osunut nappiin. Carter Camper ja Nick Halloran ovat pistepörssin 20 parhaan joukossa, Otto Leskinen on puolestaan koko Liigan parhaita puolustajia.
Witkowski sen sijaan oli jo paperilla kummallinen hankinta, eikä yhdysvaltalaisen suoritus isossa kaukalossa ja hyperaktiivisella pelikirjalla ole vakuuttanut yhtään enempää.
Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskelalla on kuuden vuoden kokemus Euroopan-kykyjenetsinnästä NHL-seura St. Louis Bluesille, mikä on epäilemättä luonut kontakteja Pohjois-Amerikkaan enemmän kuin pelkästään Euroopassa toimineella Tuomenoksalla.
Koskelan ylivertaisuutta korostaa sekin, että Ilveksen kokoonpano on jälleen erittäin laadukas ja hankinnat ovat onnistuneet. Oula Palve ja Petr Kodýtek ovat pistepörssin kärkikymmenikössä ja puolustuksen kulmakivet Niklas Friman, Dominik Mašín ja Arttu Pelli ovat sen kaliiberin pelaajia, että ottajia olisi ollut muuallakin.
Tommi Niemelän houkutteleminen Antti Pennasen työn jatkajaksi oli kolossaalinen hauiksennäyttö niin paikallisvastustajalle kuin muille Liigan suurseuroille. Kuumin valmentajanimi valitsee Ilveksen, niin samaa voi ennakoida myös pelaajamarkkinoilla.
Niin hyvä Koskelakaan ei ole, ettei jotakin petrattavaa löytyisi. Ilveksen maalivahtikaksikkoa Málek–Gunnarsson voisi kuvata laatusanalla 'kelvollinen', mikä on ristiriidassa seuran mestaruustavoitteiden kanssa.
Clendeningin tasoisen vahvistuksen kaappaaminen kesken kauden oli kuitenkin niin kova näyttö osaamisesta, että uskon myös maalinsuulle löytyvän mestarikaliiberin täsmähankinnan.
Risto Dufva on yhä loistovalmentaja ja sarjan paras mediapelaaja.
Wennström: En ole kummastakaan väitteestä samaa mieltä. Olen enemmän kiinnostunut siitä, mitä valmentajat saavat kaukalossa aikaan. Tietty tehtaan takuu siellä kyllä pelaamisen suhteen on, mutta antaisin tässä tapauksessa hieman enemmän ansiota Sportin pelaajahankinnoille, kun kasaan on saatu mukiinmenevä runko ja hyvä maalivahti. Lisäksi täsmähankintana napattu Teemu Suhonen oli juuri mitä lääkäri määräsi.
Mediapoolin suhteen nostan nuorempaa polvea esiin. Tomi Lämsä on onnistunut uskottavasti peittelemään vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, minkä lisäksi hän onnistuu joskus sanomaan juuri mitä hän haluaa toimittajien hänestä uskovan, ja välillä sanoo yhtä ja tekee töistä siitä välittämättä.
Tommi Niemelä on saanut ison osan yleisöstä ja kiekkotoimittajistakin hurmaantumaan rempseästä roolistaan ja näennäisestä vapaudesta joukkueessa, vaikka vapaus pelitavassa perustuisi tukevaan valmentajan määrittelemään selkärankaan tiukasti. Nimi "Hölö" pahentaa miestä tarkoituksella, oikeasti siellä on taustalla asiallinen, mutta tiukka taktikko.
Olli Jokisesta kommentoinkin aiemmassa maanantai-artikkelissamme.
Yhtä kaikki, jos Dufva on kovin mediapelaaja, niin kovia haastajia ja perintöprinssejä kyllä hänellä on! Eivätkä veteraaneista Lauri Marjamäki ja Jukka Rautakorpikaan ihan toimettomiksi jää...
Tämän lisäksi kysyn kauanko Rikard Grönborgin kädestä aiotaan vielä syödä? Etenkin toimittajia muistuttaisin valvomaan, mitä ruotsalainen todella sanoo, kun välillä hän näyttää päästelevän vähän mitä sattuu, välillä joukkueensa pelitavasta. Säilyttäkää kriittisyys!
Koski: Erinomaisia huomioita! Parhaat spinnaajat jäävät varmasti mielellään taustalle suurimmasta mediahuomiosta.
Risto Dufva on eittämättä Suomen johtava hassuttelija. Horjumattomalla äänenpainolla ja täysin ilmeettä lauotut lakoniset lausahdukset ovat huvittaneet kansaa jo vuosikausia. Viihdeteollisuudessa tämä on kiistatta arvo, kuten myös keskustelun herättäminen edes hassutteluiden varjolla.
Itse leipätyössään Rehtori jakaa mielipiteitä paikkakunnasta riippumatta. Dufvan joukkueet eivät tyypillisesti ole heruttaneet lajiromantikkojen mahlaa saati kerännyt suurta menestystä alkukauden ulkopuolella.
Tätä ei muuta sekään, että Sport on tällä hetkellä erinomaisessa tuloskunnossa ja kerää itselleen jälleen kerran pudotuspelikevättä varten elintärkeitä pisteitä syksyn otteluista.
Konkari on saanut ansaitustikin runsaasti lokaa niskaansa, sillä jääkiekko on lopulta tulosurheilua, jossa syksyn mestareiden nimiä ei kirjata annaaleihin. On myös syytä olettaa, ettei Dufvan puhelin soinut, kun mahtiseurat HIFK ja Ilves etsivät päävalmentajaa tuleville kausille.
Kaikesta ravasta ja piikikkäästä kommentoinnista huolimatta on syytä muistaa, että Dufva on vertaistensa joukossa poikkeusyksilö. 30-vuotinen valmennusuraa on syytä arvostaa, sillä edes 15 joukkueen sarjaksi kasvaneessa Liigassa ei tehdä näin mittavaa uraa ilman tiettyä osaamista.
Tästä huolimatta Dufva ei edusta nykyisellään kotimaisen kiekko-osaamisen terävintä kärkeä.
HIFK hätiköi Ville Peltosen jatkosopimuksen kanssa. Sen aika olisi ollut aikaisintaan keväällä, mieluiten ensi kesänä.
Wennström: No onhan se selvää, että Peltosen palkkauksessa suurina avainsanoja ovat luottamus ja jatkuvuus, jotka eivät todellakaan ole aina olleet hyveitä HIFK-organisaatiossa. Päinvastoin.
Siitä huolimatta mietin, kuinka paljon HIFK on todella mennyt eteenpäin Peltosen alaisuudessa? Kolmivuotinen urakka eli ensimmäinen sopimus lähestyy loppuaan, mutta onhan tuossa joukkueen pelaamisessa tekemistä. Kyllä, peli oli paremmassa kuosissa silloin, kun pakistoon oli heittää muitakin kuin kaksi C-junioria ja kolmosparin heikompi sälli, mutta kysymysmerkkejä riittää etenkin hyökkäyspelin organisoinnissa.
Kauanko pelin kehittymiselle pitää vielä kokonaisuutena antaa aikaa? Tuntemukseni ovat kovin ristiriitaiset ja kriittiset, koska kyseessä on toden totta HIFK, maamme armas ja varakas jättiseura, jonka täytyisi resursseillaan aina kamppailla mestaruudesta.
Olen väitteen kanssa samaa mieltä, siitäkin huolimatta, että se voi aikaisin solmittavien kilpailevien tarjousten takia olla hieman mahdoton yhtälö.
Koski: HIFK on edelleen Suomen suurin ja tunnetuin jääkiekkoseura. Sen historia on poikkeuksellinen ja seuran maakunnissa herättämä tunteen palo on jotakin, mitä ei saa luotua pelkällä rahalla. Mestaruuden voittaminen HIFK:ssa on varma lippu kotimaisen jääkiekkohistorian suurten nimien joukkoon.
Tästä huolimatta myös HIFK:n on pidettävä mieli nöyränä niin valmentaja- kuin pelaajamarkkinoillakin. Edes Suomen suurin seura ei voi odottaa loputtomiin palkkaustensa kanssa. Rekrytoinnit pitää tehdä nykyään mahdollisimman pian, sillä parhaista tekijöistä kilpailee niin SHL:n laatuseurat kuin Keski-Euroopan vauraat seurat. Liika jossittelu ja pohdinta johtavat vääjäämättä menetettyihin mahdollisuuksiin, eikä siihen ole millään seuralla varaa.
Seurojen kannalta täydellisessä maailmassa päätöksiä voisi venyttää pitkälle kevääseen tai jopa kesään, mutta se ei ole nykymaailmassa realistista. HIFK luottaa Peltoseen, eikä parempaa vaihtoehtoa selvästikään ole tarjolla. HIFK teki täysin perustellun ratkaisun tarjotessaan Peltoselle vielä kahden vuoden sauman himotun mestaruuden saavuttamiseksi.
