NHL:n varaustilaisuus rantautuu ensimmäistä kertaa näyttävään Yhdysvaltojen Las Vegasin Sphere -rakennukseen. Varausluokan kärkikymmenikön ulkopuolelle jää muun muassa huippuluokan keskushyökkääjälupauksia, kuten Berkly Catton ja Tij Iginla, sekä NHL-historiaa tekevät norjalaislupaukset Michael Brandsegg-Nygård ja Stian Solberg.
Jatkoajan toimittaja Konsta Kiviniemi purkaa joukkueiden tarpeita ja varattavia pelaajia kolmiosaisessa mock draft -artikkelisarjassa, joista toinen osa käsittelee varaustilaisuuden valintoja 11–20.
Pelaajan NHL-vertaus ei perustu suoranaisesti taitoon tai potentiaaliin, vaan vertailukohteissa on priorisoitu pelaajien toisiinsa täsmäävää pelityyliä, kokoa ja varauskauden tuotantoa.
Zayne Parekh (Saginaw Spirit, OHL)
Sharksin GM Mike Grier puki pelihousunsa jalkaan varaustilaisuutta edeltävänä päivänä ja nosti itsensä kolme varausvuoroa ylöspäin vaihtokaupassa Buffalo Sabresin kanssa. Vaikka huippumaalintekijä Cole Eiserman tai myös laidalla pelaamaan kykenevä Iginla voisivat olla hyviä vaihtoehtoja auttamatta surkeaan haiparveen, on vaikea uskoa, että Grier olisi maksanut toisen kierroksen varausvuoron kaupanpäällisenä varatakseen jälleen uuden hyökkääjän. Siispä, kärkikymmeniköstä ulos luisunut Parekh istuu erinomaisesti Sharksiin.
OHL:ssä 100 pisteen rajaa hätyytellyt Parekh on poikkeuksellinen lupaus. Hyökkäysalueella suorastaan häikäisevä puolustaja kantaa todellista potentiaalia pyörittää ykkösylivoimaa NHL-tasolla. Parekh perustaa pelinsä vahvaan luisteluun. Joka suuntaan tehokkaasti liikkuva puolustaja ei välttämättä huimaa nopeudella, mutta hän karkaa sitäkin liukkaammin hyökkääjien karvaajilta.
Kiekollisesti Parekh päihittää vastustajansa luomalla itselleen tilaa sulavilla ja ajoittain röyhkeilläkin harhautuksilla. Tehokas laukaus ja eliittiluokan peliäly ja syöttäminen muodostavat jokaisen GM:n unelman hyökkäävästä puolustajasta.
Laaja hyökkäysalueen työkalupakki näkyy ajoittain myös liiallisten riskien ottamisena ja yliyrittämisenä, joka on herättänyt huolta kykyjenetsijöissä. Jos Parekh pääsee eroon mainituista seikoista ja hioo keski- ja puolustusalueen peliään pykälän kypsemmäksi, tulee hänestä Sharksin siniviivan kiekollinen johtaja seuraavaksi 15 vuodeksi.
Hughes ja Parekh laukovat eri puolilta, mutta hyökkäysalueen dynaamisuus ja kyky luoda highlight-tilanteita illasta toiseen yhdistävät kaksikkoa erittäin hyvin. Samankokoiset puolustajat ovat joukkueensa kiekollisia johtajia, niin tasaviisikoin kuin ylivoimallakin.
Varausvuoro kuului alunperin Buffalo Sabresille.
Tij Iginla (Kelowna Rockets, WHL)
Flyers tarvitsee kipeästi keskushyökkääjää. Tässä mock draftissa Konsta Helenius karkasi oranssipaitojen käsistä jo kärkikymmenikössä, joten katseet kääntyvät Iginlaan ja Cattoniin. Mikäli GM Danny Brière kallistuu kuitenkin puolustajaan, romuluinen Stian Solberg istuisi veljellisen rakkauden kaupunkiin kuin nenä päähän. Viime kesän kärkivaraus Matvei Mitškovin ennenaikaisen saapumisen myötä jälleenrakennustaan vauhdittanut Flyers päätyy kuitenkin varaamaan NHL-ikoni Jarome Iginlan pojan.
Iginla on nostanut osakettaan varauskauden aikana hurjasti. Hänen ei varmaankaan tulisi olla enää saatavilla kaksinumeroisella varausvuorolla, mutta Flyersia edellä varaavat joukkueet päätyivät varaamaan tarpeisiinsa nähden.
Iginla on erinomainen maalintekijä. Näyttävä kiekollinen pelaaminen ja tehokas laukominen ovat hänen avainominaisuuksiaan siniviivan ylityksen jälkeen, eikä hän pelkää hyödyntää niitä. Vauhdikkaasti pelaava Iginla luo maalintekomahdollisuuksia korkealla onnistumisprosentilla. Jään keskikaistalta usein hyökkäysalueelle ajava hyökkääjä hyödyntää työkalujaan fyysisten taitojensa kanssa erinomaisesti.
Hänen pelissään ei juurikaan ole huolta nostattavia seikkoja. WHL-tuotannon kääntyminen taalajäille on aina oma kysymyksensä, mutta Iginla on todistanut koko kiekkoilevalle maailmalle olevansa valmis jatkamaan sukunimensä perintöä kirkkaimmissa valoissa.
Verhaeghe ja Iginla muistuttavat toisiaan aktiivisen pelityylin osalta, mutta kumpikin on kykenevä luomaan itselleen usein tehokkaan ja tarkan rannelaukauksen kuin tyhjästä. Samaa kokoluokkaa olevat hyökkääjät pelaavat kiekon kanssa erittäin älykkäästi hyökkäysalueella.
Iginla ei kuitenkaan voi paeta väistämättömiä vertauksia isäänsä. Jarome oli jo varausiässä Tijiä huomattavasti vahvempi ja fyysisempi, mutta vahvan maalivainun lisäksi jälkikasvu on perinyt kaukalossa isältään korkean työmoraalin ja periksiantamattomuuden.
Berkly Catton (Spokane Chiefs, WHL)
Wildin syliin putoaa lahja suoraan taivaalta. Catton on valunut ulos kärkikymmeniköstä suurimmaksi osaksi vain hänen kokonsa johdosta, ja Wild saa 13. varausvuorolla yhden varausluokan parhaista keskushyökkääjistä ilman mitään tarvetta nousta järjestyksessä vaihtokauppojen avulla.
Catton on vapaassa tilassa poikkeuksellisen viihdyttävää katsottavaa. Useammalla kärkipään hyökkääjälupauksella korostunut dynaamisuus näyttäytyy kuitenkin erityisen hyvin 178-senttisen väkkärämäisen keskushyökkääjän otteissa.
Hän ajaa kiekon kanssa hyökkäysalueelle rohkeasti kokoisekseen. Kypsästi hyökkäystä rakentava Catton voi ohittaa puolustajan käsillään tai silkalla luistelutaidolla. Hän löytää vapaita aukkoja sieltä, mistä moni muu ei edes huomaisi mennä. 54 kertaa punalampun WHL:ssä sytyttänyt hyökkääjä rokottaa puolustajia laukauksellaan, vaikkei se ole hänen suurin vahvuutensa.
Erinomaisen kiekonkäsittelyn ja peliälyn takaa paljastuu kuitenkin väistämättä syyt sille, miksi Catton valuu ulos kärkikymmeniköstä. Hän on pienikokoinen, eikä hänellä ole varauksen hetkellä fyysisiä työkaluja luoda ainakaan menestyksekästä NHL-uraa. Fyysisiä ominaisuuksia on mahdollista parantaa, joten aikanaan NHL-jäille saapuessa Catton on varmasti saanut lisää lihaa luidensa ympärille.
Fyysisten puutteiden lisäksi häntä ei voida lokeroida varausluokan eliittipelintekijöiden kanssa, sillä Catton ei ole aina yhtä kärsivällinen kiekko lavassaan kuin muut.
Wildilla on kuitenkin varaa käyttää korkea varausvuoro häneen, sillä positiiviset puolet ja lupaavat pelilliset seikat tarjoavat liian suuren houkutuksen ohitettavaksi. Jos Catton saa hiottua kehityskohtiaan, liittyy hän Cole Caufieldin ja Zach Bensonin kaltaisten nimien joukkoon rokottamaan kokokysymyksen takia heidät ohittaneita joukkueita.
Benson ja Catton ovat pienikokoisia hyökkääjiä, jotka loistavat kiekko lavassaan niin pelintekijänä kuin laukojana. Kumpikin valuu varausluokassaan kokonsa takia, mutta pelilliset vahvuudet puhuvat kärkikymmenikön varauksen puolesta. Benson debytoi NHL-jäillä välittömästi ja menestyi Sabresissa hienosti tulokaskaudellaan, mutta Catton ei ole vielä valmis hyppäämään suoraan kirkkaisiin valoihin.
Cole Eiserman (Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelma)
Sabres keräsi vaihtokaupasta Sharksin kanssa ylimääräisen toisen kierroksen varausvuoron ja siirtyi kolme sijaa taaksepäin. Eittämättä Cattonia tai Parekhia kovasti kaivannut joukkue miettinee tällä varausvuorolla dynaamista ja kookasta puolustaja Adam Jiříčekiä, mutta Eiserman voi olla puuttuva palanen Sabresin maalinteko-osastolle. Tage Thompson ja JJ Peterka löivät läpi toden teolla myös maalintekijöinä viime kaudella, mutta Eiserman on vaikea ohitettava yhden ominaisuutensa ansiosta.
Puhdasverinen maalintekijä – sitä Eiserman on parhaimmillaan. Yhdysvaltain maajoukkueen kehitysohjelman kaikkien aikojen maalitykin luulisi olevan haluttua tavaraa varaustilaisuudessa, mutta hänen pelinsä laukomisen ulkopuolella vaatii vielä hurjasti hiomista, jotta hänen todellinen potentiaalinsa voisi koskaan toteutua.
Kauden aikana laskeneen varausosakkeen takana piilee kuitenkin eliittiluokan maalintekijälupaus. Eisermanin laukaus on tehokas, tarkka ja nopea. Hän pystyy laukomaan mistä tahansa syötöstä ja asennosta. Eiserman on kauden aikana kehittynyt havainnoimaan, miten ajautua optimaaliseen laukaisupaikkaan.
Suurin ongelma Eisermanissa on se, ettei hän tarjoa juurikaan muuta. Pelintekijän huippuominaisuudet, fyysisyys ja kiekollinen lahjakkuus eivät loista poissaolollaan, mutta Eisermania seuratessa on todella vaikeaa huomata välähdyksiä mistään edellä mainitusta.
Hän on kuitenkin niin lahjakas laukoja, että kovasti tulivoimaa tarvitseva Sabres ostaa arvan Eisermanin muodossa. Arvan voittaessa Thompson, Benson ja Dylan Cozens saavat seurakseen laukojan, joka voi mättää maaleja kuin liukuhihnalta. Eisermanilla on kuitenkin paljon töitä tehtävänä ennen kuin runsasmaaliset NHL-kaudet voivat olla tosiasia.
Kessel ja Eiserman ovat eri puolilta laukovia laitureita, joiden maalivainut ovat miltei poikkeuksellisia. Kummallakin on vastustamaton rannelaukaus ja kyky laukoa vaikeammastakin tilanteesta.
Varausvuoro kuului alunperin Pittsburgh Penguinsille.
Red Wingsin GM Steve Yzerman on vaikean paikan edessä. Seuraikonin Yzerplaniksi ristitty aikakausi on junnannut tuloksellisesti paikallaan, ja varaustilaisuudessa on onnistuttava. Michael Hage toisi Red Wingsin keskikaistalle kaivattua täytettä, mutta viime kesänä yhdeksännen varausvuoron Nate Danielsoniin käyttänyt Yzerman halunnee katsoa laidalle ensin.
Red Wings tekee norjalaista jääkiekkohistoriaa huutamalla Brandsegg-Nygårdin nimen, sillä Mora IK:n laiturista tulee historian korkeimmalla varausvuorolla varattu norjalainen.
Brandsegg-Nygård on valmis tekemään mitä vain joukkueensa eteen. Hänen moottorinsa käy illasta toiseen, ensimmäisestä kiekonpudotuksesta päätössummeriin. Hän ei kaihda kontaktia, hän hakee sitä. Norjalainen saa kiekon vastustajalta tavalla tai toisella. Hyökkäyspäässä kontaktin kaihtamattomuus auttaa kaksinkamppailupelissä huomattavasti, sillä hän ei pelkää haastaa puolustajia vahvalla ajollaan.
Vaikkei hän ole Cattonin kaltainen luistelija tai Eisermanin kaltainen laukoja, on hän usein kykenevä ajamaan itsensä maalintekosektorille, jolloin punalampun syttyminen ei ole suuri yllätys. Brandsegg-Nygård esitteli laukaustaan muun muassa vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa moneen otteeseen — norjalainen voi kylvää sillä tuhoa.
Brandsegg-Nygårdin kenties suurin etu miesten kanssa pelaamisesta on se, että hänen pelityylinsä on jo NHL-valmista. Vaikka fyysinen ylivoima saattaa haihtua huomattavasti kirkkaisiin valoihin hypätessä, pelaa hän silti tarpeeksi aktiivista ja vahvaa peliä taatakseen hänelle paikan hyökkäysketjujen keskikuusikossa. Kypsä ja periksiantamaton pelityyli takaavat hänelle pitkän uran Motor Cityssä.
Dvorský ja Brandsegg-Nygård ovat kumpikin Allsvenskanissa fyysiseen miesten peliin kehittyneitä hyökkääjiä, joidenka mitat ja varauskauden tuotanto vastaavat toisiaan miltei identtisesti. Vertaus ei ole täydellinen, sillä Dvorský on Brandsegg-Nygårdia lahjakkaampi kiekollisesti, mutta kummankin pelistä on havaittavissa kyky ajaa hyökkäysalueelle tavalla kuin tavalla.
Ei yhtä norjalaista ilman kahta. Viime vuosina runsaasti varausvuoroja hyökkääjiin investoinut Blues tarvitsee takalinjoilleen kovuutta, jota sekä Solberg että Jiříček tuovat, mutta Solbergin tarjoama potentiaali kiinnostaa jälleenrakennusvaiheessa yhä olevaa organisaatiota enemmän.
Solberg on puolustava puolustaja, joka pelaa varausluokan kenties fyysisintä peliä. Painavilla taklauksilla ja jatkuvalla kontaktilla itseään näkyväksi tekevä norjalainen on nostanut osakettaan hurjasti kauden aikana. Hän on näyttänyt todellisia merkkejä hurjasta kehityksestä luottaen loppukaudesta myös omiin vahvuuksiinsa huomattavasti enemmän.
U20- ja miesten MM-kisoissa Norjan avainpuolustajiin kuulunut 18-vuotias pyrkii tekemään vastustajien illoista tuskaisia ja turhauttavia. Joka mahdollisuuden tullen kontaktia hakeva puolustaja liikkuu miesten sarjojen pelityyliin peilaten hyvin. Kiekollisesti Solberg johdattaa hyökkäystä kuskaamalla kiekkoa pois omasta päädystä ja avaten usein peliä keskikaistalle. Pelinajajan potentiaali on kiistaton, mutta Solbergin fyysiset ominaisuudet ovat hänen vetonaulansa.
Ensi kaudella Färjestadin paidassa SHL-jäillä viilettävä puolustaja laitetaan ensimmäistä kertaa todelliseen testiin Euroopan huippuja vastaan, mutta samaan aikaan jo NHL-valmiita ominaisuuksia esittänyt puolustaja saa kehittyä parhaassa mahdollisessa ympäristössä.
Trouba ja Solberg ovat isokokoisia, eri puolelta laukovia puolustajia, jotka eivät kaihda kontaktia ikinä. Fyysisen pelin kautta elävät viivamiehet näyttävät ajoittain kuitenkin myös kiekollista osaamistaan.
Adam Jiříček (HC Plzeň, Extraliga)
Capitals runnoi menneellä kaudella kilpailullisen ikkunansa takaisin raolleen vuoden takaisen pettymyksen jälkeen. Seura varasi viime kesänä Ryan Leonardin jatkaakseen tuttua trendiä hyökkääjien varaamisesta korkealla varausvuorolla. Vastikään Pierre-Luc Duboisilla keskikaistaansa vahvistanut seura voisi kiinnostua tulevaisuutta ajatellen myös keskushyökkääjistä, kuten Hagesta tai Jett Luchankosta, mutta Jiříčekin potentiaalia on vaikeaa ohittaa tällä vuorolla.
Jiříček on jakanut kykyjenetsijöiden mielipiteitä jo monta vuotta. Osittain hänen kaksi vuotta sitten varatun isoveli Davidin, mutta pääosin hänen oman pelaamisensa ansiosta. Kauden ehdottomana kärkikymmenikön varauksena aloittanut tšekkipakki on kulkenut viimeisen vuoden aikana pitkän matkan.
Syksyn Hlinka Gretzky Cupissa loistaminen avasi ovet pääsarjatasolle, jossa hän putosi miesten pelin vauhdista auttamattoman nopeasti. Hän ei saanut hyödynnettyä vahvuuksiaan juuri ollenkaan, sillä hän oli usein potkun muita jäljessä.
Vahvuuksiltaan Jiříček on lahjakas pelintekijä. Hän kontrolloi pelin vauhtia rauhallisesti ja luo itselleen paikkoja hyökkäysalueella haastaen vastustajia vahvasti. Hän löytää myös joukkuekaverinsa lavan tiheämmästäkin ruuhkasta. Parhaimmillaan Jiříček on kuitenkin omassa päässä. Kookas puolustaja tilkitsi maalinedustaa vahvalla ja fyysisellä pelaamisella.
Suurin huolenaihe varaustilaisuuteen lähtiessä on kuitenkin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa kärsitty polven eturistisiteen repeämä. Se piti hänet sivussa kaukalosta loppukauden ajan, eikä polven täydestä toipumisesta ole ikinä 100-prosenttista varmuutta. Kahden suunnan puolustajana Jiříček tarjoaa kuitenkin Capitalsin lupausten laihalle puolustusosastolle paljon NHL-potentiaalia, mikäli polvi toipuu entiselleen.
Jiříčekin veljekset ovat aktiivisia puolustajia, jotka tykkäävät näyttäytyä myös hyökkäystä rakentaessa tai pyörittää peliä siniviivalla. Kummallakin on myös fyysiset ominaisuudet menestyä taalajäillä, joskin Davidin luistelu oli jo varausiässä pykälän verran Adamia paremmalla tasolla.
Michael Hage (Chicago Steel, USHL)
Blackhawks kauppasi itsensä kaksi vuoroa ylöspäin kesäkuun alussa halvalla hinnalla. Toisella varausvuorolla tässä mock draft -sarjassa Artjom Levšunovin varannut seura on nyt tilanteessa, jossa sen väistämättä täytyy varata tukea Connor Bedardille. Viime vuonna niin ikään ensimmäisellä kierroksella varattu Oliver Moore mielletään keskushyökkääjäksi, mutta hän voi pelata myös laidalla. Blackhawks kääntyykin Hagen puoleen vahvistaakseen tulevaisuuden keskikaistaansa entisestään.
Hage astui ykkösvaraus Macklin Celebrinin saappaisiin USHL:n Chicago Steelin tulosyksikössä. Dynaaminen ja kiekollisesti luova Hage kärsi hieman alkukauden kankeudesta oltuaan suurimman osan viime kaudesta sivussa, mutta hän sai juonen päästä kiinni lopulta nopeasti.
Kun Hage sai pelinsä kuntoon, osoitti hän olevansa yksi varausluokan lahjakkaimmista pelinajajista keskikaistalla. Hage käynnistää usein hyökkäyksiä kuljettamalla itse kiekon pois omasta päädystä ja hän ajaa sen kanssa usein myös hyökkäyspään siniviivan yli. Pelin ajaminen on kuitenkin vain yksi ominaisuus hänen dynaamisuudessaan. Hage kehittyi kauden aikana pelintekijänä ja kahden suunnan pelaajana. Sen lisäksi hän hyödynsi kokoaan ja fyysisyyttään aiempaa tehokkaammin.
Luistelussa ja pelin tekemisessä on kuitenkin vielä varaa ottaa kehitysaskeleita, eikä Blackhawks ole huono ympäristö siihen. Parhaassa tapauksessa Bedard, Hage ja Moore lukitsevat tuulisen kaupungin keskikaistan seuraavaksi 15 vuodeksi.
Eichel ja Hage pelaavat aktiivista ja nopeaa peliä, ja kumpikin hyökkääjä kantaa huomattavaa maalintekouhkaa joka kerta siniviivan ylittäessään. Eichel kuitenkin on isokokoisempi ja hänen miltei historiallinen varauskauden tuotanto kovatasoisemmassa sarjassa pesee Hagen.
Varausvuoro kuului alunperin New York Islandersille.
Trevor connelly (Tri-city Storm, USHL)
Stanley Cup -mestaruuttaan puolustanut Golden Knights törmäsi seinään pudotuspeleissä, ja seura varaa korkeimmalla varausvuorolla viiteen vuoteen. Nimivahva kokoonpano on jokaisella osa-alueella täynnä tähtiä ja seuran kilpailullinen ikkuna on täysin auki, joten tällä varausvuorolla Golden Knightsille paras vaihtoehto on turvautua korkeaan potentiaaliin, vaikka pelaaja tarjoaisikin kysymysmerkkejä. Connelly on juurikin sitä.
Hänen ominaisuutensa kaukalossa ovat erinomaisia, joka petaakin kysymyksen; miten hän on valumassa miltei ulos ensimmäisestä 20 varausvuorosta? Connellyn valinnat kaukalon ulkopuolella ovat herättäneet paljon kohua. 16-vuotiaana hän postasi sosiaalisen median palvelu Snapchatiin kuvan joukkuekaveristaan, joka oli tehnyt rakennuspalikoista lattialle hakaristin. Connelly lisäsi kuvaan suomennetun saatesanan "luomuksia".
Vuotta aiemmin, syksyllä 2021 hänen väitettiin kohdistaneen rasistisen herjan vastustajan pelaajaa kohden, mutta hänelle alunperin tuomittu pelikielto hylättiin todisteiden puuttuessa. Connelly tarjosi kykyjenetsijöille tuoreempiakin edesottamuksia toukokuun alle 18-vuotiaiden MM-finaalissa, kun hän taklasi itsensä suihkuun Yhdysvaltojen ollessa johtoasemassa. Kanada käänsi pelin Connellyn viisiminuuttisen aikana ja marssi maailmanmestaruuteen.
Kaukalon ulkopuolella hän on osoittanut olevansa suuri kysymysmerkki, mutta sen sisällä hän on varausluokan yksi viihdyttävimmistä pelaajista. Nopea ja hyvin liikkuva Connelly luo vapaassa tilassa itselleen maalintekopaikkoja häikäisevällä prosentilla. Hän ohittaa puolustajia terävillä leikkauksilla ja harhautuksilla. Nopea luistelu auttaa hänen peliään myös ilman kiekkoa, sillä hän luo usein tilaa muille vetämällä puolustajia puoleensa.
NHL-tasolla selvää tulosyksikön potentiaalia kantava laituri löytää tiensä maalintekopaikoille milloin vain, mutta kaukalon ulkopuoliset kysymysmerkit tiputtavat hänet Golden Knightsille. Mestaruudesta jatkuvasti kilpailevalla joukkueella on varaa odottaa hänen henkistä ja fyysistä kypsymistä.
Miller ja Connelly ovat eri kokoluokkaa, ja jälkimmäinen on ensin mainittua sulavaliikkeisempi, mutta kummankin pelissä helposti havaittavissa oleva aggressiivisuus ja kyky löytää tiensä maalipaikoille yhdistävät kaksikkoa.
Jett Luchanko (Guelph Storm, OHL)
Islandersin lupaustilanne on varaustilaisuuteen lähtiessä yksi NHL:n heikoimmista. Etenkin tulevaisuuden keskikaistalla on tilaa, joten Cole Beaudoin, Sacha Boisvert ja Luchanko saavat keskustelua aikaiseksi ennen lavalle astumista. Luchanko tarjoaa kuitenkin ominaisuuksia, jotka puoltavat Islandersin varausta.
Luchanko kehittyi hurjasti viime kauden aikana hyökkäyssuunnan pelaamisessa hyödyntäen muun muassa luistelunopeuttaan entistä enemmän. Pelinopeus ja kahden suunnan vahvuudet tekevät kanadalaisesta paketin, jota on vaikea ohittaa.
Nopea luistelu auttaa Luchankoa myös ajamaan alueelle kiekon kanssa ja löytämään optimaalisen syöttölinjan. Luchanko ei ole varsinainen pesunkestävä pelintekijä, mutta hän on osoittanut pärjäävänsä myös siinä roolissa kauden aikana. Vaikka aktiivisuus ja pelinopeus ovat Luchankon merkittäviä vahvuuksia, kärsi hän kauden aikana ajoittain vaikeuksista erottua jäällä muutoin tehokkaan OHL-kauden aikana.
Maailmanmestaruuteen päättyneet U18 MM-kisat kuitenkin sinetöivät Luchankon statuksen ensimmäisen kierroksen varauksena, sillä hän erottui edukseen Kanadan tähtiä vilisevän joukkueen pohjaketjuissa.
Samaa potentiaalia hän kantaa myös NHL-jäillä. Mikäli hän saa monipuolistettua peliään, on Luchankolla mahdollisuus nousta keskikuusikonkin rooliin, mutta nopeus ja monipuolisuus takaavat NHL-potentiaalin ainakin pohjaketjuihin, etenkin Islandersin heikossa lupaustilanteessa.
Stephenson ja Luchanko ovat nopeita, kahteen suuntaan vahvasti pelaavia keskushyökkääjiä. Kumpikaan ei välttämättä vedä vertoja tähtipelintekijöille, mutta he pystyvät kantamaan myös vastuuta pelintekijänä.
Varausvuoro kuului alunperin Tampa Bay Lightningille.
Juttua muokattu 28.6.2024 klo 17.49: Korjattu kirjoitusasu Artjom Levšunovin nimestä.