Viime kausi toi kosolti ilonaiheita Montreal Canadiensille, vaikka pudotuspelipaikka karkasi kirvelevästi käsistä aivan runkosarjan viimeisillä kierroksilla. Claude Julienin valmentama joukkue pelasi hyvin tasaisesti ilman pidempiä tappioputkia. Canadiensin viisikkopeli oli hyvin kuosissa, ja joukkueen tärkeimmät pelaajat pysyivät terveinä.
Uuteen kauteen Canadiens lähtee melko vähäisin muutoksin. Valmentaja Julien on nyt kehittänyt joukkueensa peliä reilun kahden kauden ajan, joten nyt jääkiekkoa hengittävässä kaupungissa odotetaan luontevaa askelta eteenpäin, eli pääsyä pudotuspeleihin. Haaste on kuitenkin jälleen suuri, sillä idässä kilpailu kahdeksan parhaan joukkoon on hyvin kiivasta.
Maalivahdit
Marssijärjestys Canadiensin maalilla on järkähtämätön. Carey Price saa lähtökohtaisesti pelata niin paljon kuin jaksaa, sillä hän on joukkueen ylivoimaisesti tärkein yksittäinen pelaaja. Viime kaudella NHL:n periteikkäimmän seuran historian eniten voittoja keränneeksi maalivahdiksi noussut Price nosti roimasti tasoaan surkean kauden 2017−18 jälkeen ja kahmi koko sarjan maalivahdeista viidenneksi eniten voittoja.
Terveenä pysyessään Price on ehdottomasti sarjan parhaita maalivahteja, vaikka uran huippu näyttää olevan jo takanapäin. Isokokoisena perhostyylin maalivahtina Price on hyvin vaikeasti ohitettava maalivahti, ja lisäksi hän pystyy erinomaisesti organisoimaan joukkueensa puolustuspeliä, eikä vähiten erinomaisen mailapelaamisensa ansiosta.
Eurooppaan palanneen Antti Niemen paikalle Pricen varavahdiksi Canadiens hankki kesällä Keith Kinkaidin. Kinkaid on parin viime kauden aikana osoittanut olevansa NHL-tasolle pätevä torjuja, mutta kysymys kuuluukin, onko Kinkaid tarpeeksi hyvä antamaan lepoaikaa Pricelle? Kakkosvahdin taso voi olla hyvin suuressa roolissa pudotuspelipaikkaa ajatellen. AHL:n puolella tilaisuuttaan odottaa seuran suurin maalivahtilupaus Cayden Primeau.
Puolustajat
Ehkäpä suurin syy Canadiensin hyvään viime kauteen oli joukkueen ennakko-odotuksiin nähden erittäin hyvin onnistunut puolustus. Tärkeänä vaikuttajana tähän oli kapteeni Shea Weberin kuntoutuminen pelikuntoon pitkästä loukkaantumisesta. Weber pelasikin parasta jääkiekkoaan moneen vuoteen, ja konkari otti heti huipputärkeän roolin Canadiensin alakerrasta.
Canadiensin puolustus jatkaa pitkälti samoilla miehillä kuin viime kaudella, sillä aioana muutoksena on Jordie Bennin vaihtuminen Ben Chiarotiin. Neljä vuotta Benniä nuoremmalle mutta pelityyliltään melko samanlaiselle Chiarotille on luvassa tärkeää roolia kahdesta kärkiparista luotettavana puolustuspään luutana.
Todennäköisesti Chiarot saa parikseen joukkueen hyökkäävimmän, mutta samalla myös virhealtteimman puolustajan Jeff Petryn. Viime kaudella Petry oli tärkeässä roolissa Canadiensin ylivoimapelissä ja ylsi puolustajien pistepörssissä hienosti sijalle 15. Weberin kanssa ykköspariin vahvimmin tyrkyllä on nuori Victor Mete, jolla on edellytyksiä kehittyä erittäin hyväksi yleispuolustajaksi NHL:ään.
Lopuista kahdesta pelipaikasta puolustuksessa kilpailevat Mike Reilly, Brett Kulak ja Christian Folin. Näistä pelaajista etenkin Kulak täytti viime kaudella ruutunsa kiitettävästi ja sai siitä hyvästä palkinnoksi kolmen vuoden jatkosopimuksen.
Puolustushierarkiassa ruotsalainen Folin noussee lopulta Reillyn edelle oikeanpuolisen mailakäden ansiosta. Jokerikorttina puolustukseen on tarjolla kesän 2015 ykköskierroksen varaus Noah Juulsen, jonka urakehitystä ovat tosin vammat hidastaneet pahasti.
Hyökkääjät
Kuten puolustusosasto, myös Canadiensin hyökkäys jatkaa pitkälti ilman muutoksia viime kauteen verrattuna. Ainoa merkittävämpi lähtijä oli monipuolinen luottopelaaja Andrew Shaw, kun taas saapuneiden puolella oli hiljaista. Vaikka kirkkaimmat tähdet yhä puuttuvatkin Canadiensin hyökkäyksestä, ei se silti ole erityisen heikko.
Kokonaisvaltaisessa pelaamisessa Canadiensin hyökkäys lukeutuu koko liigan parhaimpien joukkoon, sillä kokoonpanosta löytyy useita puolustussuuntaan tunnollisesti velvoitteensa hoitavia pelaajia. Ongelmaksi muodostuu kärkiketjujen keskikertainen taso, johon lääkkeeksi Canadiens tarvitsisi tähtiluokan hankinnan.
Jo vuosia keskushyökkääjäosastonsa kanssa tuskaillut Canadiens löysi vihdoin viime kaudella ratkaisuja merkittävään ongelmaansa. Laitahyökkääjänä Arizona Coyotesista tullut Max Domi onnistui montrealilaisyleisön painekattilassa ykkösketjun keskellä hienosti, ja Jesperi Kotkaniemi osoitti vastoin odotuksia kuuluvansa NHL-tasolle heti varauksen jälkeisellä kaudella.
Vaikka nuoren Kotkaniemen tehopisteet ja peliaika hiipuivatkin kauden loppua kohden, porilainen pystyi pelamaan harvinaisen laadukasta kahden suunnan peliä ikäisekseen koko kauden ajan. Kotkaniemellä ei kuitenkaan ole vielä kiirettä isompiin saappaisiin Canadiensin hyökkäyksessä, ja tämän kauden tavoitteena on roolin tasainen kasvattaminen kolmosketjun keskellä.
Kun Kotkaniemi saa vielä kypsyä taustalla yhdeksi liigan parhaista kahden suunnan hyökkääjistä, isointa vastuuta keskikaistalla kantavat Domi ja Phillip Danault. 26-vuotias Danault on yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia, sillä viime kaudella jo 53 pistettä iskenyt quebeciläinen ei ole edes kiekkohullussa Montrealissa repinyt otsikoita. Danault'n kehitys on kuitenkin sen suuntaista, että tällä kaudella mies nousee jo tähtipelaajaksi.
Laitahyökkääjäosastolla Canadiensilla on laaja rintama käyttökelpoisia NHL-pelaajia, mutta yleinen ongelma on tehottomuus. Katseet kiinnittyvät Brendan Gallagheriin, joka on nyt kahdella perättäisellä kaudella rikkonut 30 maalin rajan. Nyt pudotuspeleihin mieliäkseen joukkueen keskuudessa pidetyn varakapteenin tulisi hätyytellä 40 maalin rajaa.
Kohupelaaja Jonathan Drouinilta vaaditaan selvästi parempaa tulosta kuin aiemmilla kausilla, kun taas slovakki Tomáš Tatarin olisi säilytettävä viime kaudella löytynyt peli-ilo. Toisaalta Tatar löysi niin hyvän yhteisen sävelen ykkösketjussa Danault'n ja Gallagherin kanssa, että tehoja tältä ketjulta löytynee myös tällä kaudella.
Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu Kotkaniemen lisäksi hienosti paikkansa Canadiensissa löytäneisiin Artturi Lehkoseen ja Joel Armiaan. Tietyllä tapaa hyökkäyksen työteliäisyys kulminoituu näihin kahteen pelaajaan, jotka Julien pystyy laittamaan kentällä tiukkaankin tilanteeseen.
Kummallakin suomalaisella kylläkin olisi potentiaalia kovempiin pistelukemiin kuin tähän asti on nähty. Tulokkaista näyttöpaikkoja voi odottaa viime kauden päätösottelussa hattutempulla säväyttäneelle Ryan Poehlingille sekä Nick Suzukille.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Vaikka viime kaudella pudotuspelit jäivät Montrealissa vaivaisen kahden pisteen päähän, joukkue keräsi silti 14:nneksi eniten pisteitä koko sarjassa. Taakse jäivät muun muassa Läntisessä konferenssissa toiselle kierrokselle edenneet Dallas Stars ja Colorado Avalanche. Käytännössä pudotuspeleihin pääsyn estivät joukkueen umpisurkea ylivoimapelaaminen ja Atlantin divisioonan kova taso.
Kun GM Marc Bergevin ei onnistunut vahvistamaan joukkuetta kesän aikana, myöskään joukkueen ylivoimapeliin ei ole odotettavissa merkittävää parannusta. Erityisesti Canadiens tarvitsisi ylivoimaansa parempia laukojia b-pisteiden kaarille, ja tässä kohden parempaa tulosta vaaditaan Gallagherilta ja Drouinilta.
Hyökkääjien tehottomuudesta kertoo se, että puolustaja Weber oli viime kaudella paras maalitekijä ylivoimalla, vaikka pelasikin 24 ottelua vähemmän kuin täyden kauden pelanneet pelaajat.
Jos Canadiens saa parannettua ylivoimapeliään, se etenee todennäköisesti pudotuspeleihin kolmen vuoden tauon jälkeen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin Atlantin divisioonan kärkijoukkueet Tampa Bay Lightning, Boston Bruins ja Toronto Maple Leafs, jotka ovat Canadiensia kovempia ryhmiä. Näin ollen Le Bleu-Blanc-Rouge joutuu taas kamppailuun pudotuspelien villi kortti -paikoista monien vahvistuneiden Itäisen konferenssin joukkueiden kanssa.
Canadiens taistelee tiukasti Atlantin divisioonassa viimeisistä pudotuspelipaikoista sijoilla 5–6, mutta kausi päättyy silti todennäköisemmin runkosarjaan.