Kauden kohokohta: Meriläinen tilkitsi peräpään
Kärpät aloitti sarjan hyvin, mutta valahti pian synkkyyteen. Kohokohdaksi voidaan nostaa hetkellinen pääsy valon puolelle alkuvuodesta, kun joukkue tilkitsi oman päänsä loistovireeseen äityneen Leevi Meriläisen johdolla.
Kärpät päästi kauden aikana vastustajan kohtuuttoman monta kertaa pitkälle karkumatkalle, mutta onnistui kuitenkin usein kirimään rinnalle. Osa kiekkoihmisistä näki tämän myrskyvaroituksena Kärppien potentiaalista, mutta tuhnuksihan se puhuri tunnetusti jäi.
Kauden synkin hetki: Lopussa oli saumat jatkoon
Kärppien kauden synkkyys tiivistyi runkosarjan lopussa ja pudotuspelien avauskierroksella. Ennen maaliskuuta Kärpät taisteli jopa puolivälierien kotiedusta.
Neljä tappiota runkosarjan lopussa olivat kuitenkin anteeksiantamattomia, ja joukkue valahti sijalle seitsemän. Sama anemia jatkui pudotuspelisarjassa KooKoota vastaan, vaikka Kärpät onnistuikin avauspelin voittamaan.
Kokonaisuudessaan kaudesta jäi varsin aneeminen ja hengetön kuva, eikä tasaisen jämäköitä esityksiä nähty juuri missään vaiheessa. Katsojille jäi usein kuva haluttomasta ja liian tiukkaan muottiin puserretusta joukkueesta. Peli-ilo ja rentous olivat pahasti kateissa, kun erikoistilanteetkin sakkasivat pahasti.
Mitä kesän aikana on tehtävä?
Kärppien organisaatiolla on menossa rankka itsetutkiskelu – missä korvessa pohjoisen suurseura oikein vaeltaakaan? Jotain muutoksia on tehtävä, eikä yksittäinen valmentajanvaihdos enää auta.
Korjausliike koko seuran ajattelutavassa ja identiteetissä ei tapahdu kivuitta, mutta nykyisestä mukavoituneesta ja pöhöttyneestä olotilasta seuran on tavalla tai toisella päästävä eroon. Imago liigan mallioppilaana on enää vain muisto.
Pelaajisto Kärpissä muuttuu, ja isonkin rahan miehiä liikkuu suuntaan ja toiseen. Kärpille olisi ensiarvoisen tärkeää saada mukaan johtavia pelaajia, joiden vaatimustaso, nälkä ja halu voittamiseen tarttuisi kaikkiin läpi organisaation.
Pelkällä euronipun heiluttelulla Kärpät voi jälleen kasata hengettömän palkka-armeijan. Hankinnoista vastaavalla Harri Aholla onkin nyt kovat paineet niskassaan, kun uusilta tulokkailta vaaditaan myös luonnetta pelitaitojen ohella.
Myös joukkueen valmennus Lauri Marjamäen johdolla joutuu käymään tiukkoja pohdintoja. Mikä on se tapa, jolla Kärpät palaa mitalipeleihin ja yleisö Raksilan lehtereille? Mistä keksitään eväät sakanneeseen erikoistilannepelaamiseen?
Kauden hahmo: Meriläinen onnistui, johtavat pelaajat eivät
Kärppien riveistä on vaikea kaivaa esille monta onnistujaa. Alkukaudesta haparoinut maalivahti Meriläinen otti vakuuttavasti paikkansa, kun ykkösvahdiksi kaavailtu Joel Blomqvist särkyi edestä. Meriläinen johdatti joukkueen pimeydestä valoon, mutta joutui lopulta sivuun kauden tärkeimmistä peleistä.
Kenttäpelaajista plusmerkit saavat Teemu Turunen ja Marko Anttila. Molemmat täyttivät hyvin ne saappaat, jotka heille oli varattu.
Negatiivisella puolella isoon ja johtavaan rooliin kaavaillut Kärppien omat kasvatit kapteeni Atte Ohtamaa ja ykkössentteri Joonas Kemppainen etunenässä eivät pystyneet vastaamaan huutoon. Heidän arvonsa mitataan etenkin joukkueen menestyksellä, joten arvosana ei kovin korkealle nouse.
