Kolmella viime kaudella runkosarjassa neljän parhaan joukkoon yltäneen ja vähintään sata pistettä keränneen Turun Palloseuran kausi oli pannukakku. Joukkue putosi kärjen kyydistä jo alkumetreillä, eikä loppukauden ryhtiliike riittänyt pelastamaan kautta.
Pelilliset haasteet olivat kuitenkin vain yksi juonne turkulaisten kaudessa, jota sävyttivät viestintäepäselvyyksien lisäksi päävalmentajan sekä urheilutoimenjohtajan poistuminen kesken kauden.
Tapaus Jonne Virtanen
Alkutahdit synkälle kaudelle lyötiin jo ennen runkosarjan ensimmäisen ottelun pelaamista, tarkemmin ottaen jo edellisen kauden päättäjäistunnelmissa. Tuolloin joukkueen kulttipelaaja Jonne Virtanen nousi otsikoihin väsähdettyään kesken illanvieton ilman housuja. Erityisen suureksi kohun nosti tilanteesta levinneet kuvat.
Tapahtuma oli vain esijuonne ketjussa, joka päättyi lopulta Virtasen ja TPS:n riitaisaan eroon. Jo ennen kevään kohua Virtanen oli päätynyt otsikoihin saatuaan sakot nuuskan ostamisesta.
Lopullinen niitti tuli ennen kauden alkua Tanskassa pelattujen harjoitusotteluiden jälkimainingeissa. 30. ja 31. elokuuta pelattujen otteluiden jälkeen TPS vietti kaudenaloittajaisia. Virtanen on itse kertonut seuraavan päivän dagen efterin ja oloa tasoittaneen huurteisen johtaneen tilanteeseen, jossa kolossille on kerrottu, ettei palveluksille ole enää käyttöä.
Yksi niin sanotun Case-Virtasen erikoisuuksista liittyi seuran viestintään. Huhujen lähdettyä leviämään TPS tiedotti tilanteesta mikroblogipalvelu Twitterissä lyhyellä ja ytimekkäällä viestillä, jossa kerrottiin HC TPS:n vapauttaneen Virtasen toistaiseksi kaikesta seuran toiminnasta ja asia käsiteltäisiin sisäisesti.
Tiedotteen jälkeen sisäisestä käsittelystä tuli julkinen mylly, jonka seurauksena moninaisten vaiheiden jälkeen hyökkääjäjätin sopimus purettiin. Virtanen kertoi, että TPS ilmoitti purkamisen syyksi epäasiallisen käytöksen ja runsaan alkoholinkäytön työtehtävissä.
Lopputuleman jälkeen TPS twiittasi jälleen mielipiteitä jakavan päivityksen, jossa kiitti Virtasta yhteisistä vuosista ja toivotti onnea sekä menestystä tulevaisuuteen.
Työttömäksi jäänyt Virtanen piti tuntumaa yllä pelaamalla seitsemän ottelua TUTOn riveissä ennen kuin löysi uuden työnantajan juuri Tanskasta, josta TPS:n ja Virtasen värikkäät loppuvaiheet saivat alkunsa. Loppukauden aikana keskushyökkääjä ehti pelaamaan 35 ottelua Herning Blue Foxin riveissä iskien 24 tehopistettä.
Sopimuksen purkaminen kävi kuitenkin TPS:lle kalliiksi, sillä riita sai ratkaisunsa tammikuussa. Välimiesoikeuden päätöksen mukaan turkulaisseura oli velvollinen maksamaan Virtaselle 12 kuukauden palkkaa vastaavan summan, joka oli 98 500 euroa. Lisäksi TPS velvoitettiin korvaamaan Virtasen yli 30 000 euron oikeudenkäyntikulut sekä 7 000 euron välimiehen palkkio.
Alavireistä alkusoittoa seurasi mollivoittoinen kausi
Kuten sanottu, Virtasen tapaus oli vain alkusoitto turkulaisten mollivoittoiselle kaudelle. Vielä syyskuussa joukkue keräsi kohtalaisesti pisteitä keikkuen sarjataulukon puolivälin paikkeilla, mutta lokakuusta eteenpäin kausi oli synkkää tarpomista.
Lokakuussa TPS ei voittanut varsinaisella peliajalla yhtäkään yhdestätoista ottelustaan, kaikkiaan putki ilman varsinaisen peliajan voittoa kesti kolmetoista peliä. Putken aikana TPS valahti sarjataulukossa viimeistä edelliselle sijalle ja ero pudotuspelipaikkaan oikeuttavaan kymmenenteen sijaan oli kasvanut jo kymmeneen pisteeseen.
Fanien hampaisiin jo aiemmilla kausilla päätynyt päävalmentaja Kalle Kaskinen pääsi tikunnokkaan myös tällä kertaa, kun syyllistä alavireelle etsittiin. Lopulta Kaskinen saikin lähteä marraskuun ensimmäisenä päivänä, ja tilalle asteli aiemmin JYPiä piiskannut Marko Virtanen.
Kuten Jonne Virtasen tapauksessa, myös päävalmentajan vaihdossa toimiston väki kiinnitti huomiota itseensä.
Jo ennen päätöstä valmentajan vaihtamisesta tapahtui liikehdintää, kun urheilutoimenjohtajana viisi vuotta TPS:ssä toiminut Antero Niittymäki päätti irtisanoutua tehtävästään. Lähtöään Niittymäki kommentoi tavalla, joka jätti jälleen rivien väliin tulkittavaa. Ex-maalivahti totesi lähtöpäätöksen olleen seurausta siitä, ettei hän pystynyt jatkamaan tehtävässään haluamallaan tavalla.
Myöhemmin kävi ilmi, että kyse oli juuri päävalmentajan vaihtamiseen liittyvistä mielipiteistä. Niittymäki avasi tilannetta Iltalehden haastattelussa.
– Olin urheilutoimenjohtajana lähellä joukkuetta ja sen toimintaa. Tajusin, että ei helvetti, nyt ollaan siinä pisteessä, että päävalmentaja pitää vaihtaa, Niittymäki kertoi Iltalehdelle.
Seuran hallitus oli kuitenkin eri mieltä, eikä ollut valmis vaihtamaan päävalmentajaa. Lopulta näkemysero kasvoi niin suureksi, ettei Niittymäki nähnyt tilanteesta muita ulospääsykeinoja.
– Tuli tosiaan näkemysero hallituksen kanssa. Hallitus oli eri mieltä potkuista, ja heillä on täysi oikeus siihen. Sen jälkeen koin, että en voi jatkaa tehtävässäni. En halunnut jatkaa niin, että en saa tehdä haluamiani muutoksia. Pari päivää asiasta keskusteltiin, sitten tein lopullisen päätökseni. Tämä kokonaisuus ei sisällä yhtään draamaa, kommentoi Niittymäki.
Lopulta myös hallitus joutui vetämään omat johtopäätöksensä
Kuten TPS:n kauden kuvaan sopii, päävalmentaja Kaskinen sai kuin saikin lopulta siirtyä tehtävistään − jälleen kohujen saattelemana.
Tapahtumaketju sai alkunsa kotiottelusta Mikkelien Jukureita vastaan lokakuun 30. päivänä. TPS-kannattajat boikotoivat näyttävästi ottelua penäten seurajohdon vastuuta sekä avoimuutta vision ja strategian osalta.
TPS hävisi sarjan peräpään taistossa Jukureille voittomaalikilpailuun edenneessä ottelussa lukemin 3−2.
Karavaani kuljetti turkulaisseuran kohuineen seuraavaksi Jyväskylään, jossa Kaskisen johtaman TPS:n oli tarkoitus kohdata JYP. Ottelu kyllä toteutui, mutta penkin takana tahtipuikkoa heilutti Kaskisen sijaan entiseen kotihalliinsa palannut Marko Virtanen.
Ilman kohua ei sujunut myöskään valmentajan vaihto, sillä Kaskinen ehti vetämään joukkueen aamujäät Jyväskylässä ennen tietoa potkuistaan.
Ennen ottelun alkua HC TPS Turku Oy:n toimitusjohtaja Santtu Jokinen kertoi ratkaisun irtisanomisesta syntyneen jo kaksi päivää aiemmin pelatun Jukurit-ottelun jälkeen. Siitä huolimatta Kaskinen oli vielä ottelupäivän aamujäillä.
TPS:n hallitus päätyi lopulta siis samaan ratkaisuun, jonka Antero Niittymäki olisi halunnut toteuttaa reilua viikkoa aiemmin, ja joka lopulta aiheutti Niittymäen irtisanoutumisen kesken kauden.
Virtasen alaisuudessa TPS teki alkukankeuksien jälkeen ryhtiliikkeen, mutta ymmärrettävä sopeutuminen uusiin kuvioihin ja liian suuri takamatka olivat turkulaisille liian suuria esteitä ylitettäväksi. Vuoden 2020 pistekeskiarvo TPS:llä oli Liigan kahdeksanneksi suurin.
Pelaajahankintojen kysymysmerkit realisoituivat
Vaikka kauden menestymättömyyden syntipukiksi nostettiin valmennus, myös pelaajaliikenne selittää edelliskausia heikompaa menestystä.
Aiemmilla kausilla turkulaisten riveissä hunajaa olivat vuolleet esimerkiksi Tomi Kallion, Eric Perrinin, Dave Spinan ja Patrik Virran kaltaisia pelimiehiä. Viime kauden jälkeen joukkueesta poistui peräti seitsemän kymmenestä parhaasta pistemiehestä. Oula Palve, Kaapo Kakko, Ilkka Heikkinen, Petrus Palmu ja Lucas Ekeståhl-Jonsson jättivät aukon, jota tulijat eivät pystyneet paikkaamaan.
Edellä mainittua joukkoa korvaamaan Niittymäki hankki hyökkäykseen Topi Nättisen, Anton Holmin ja Petteri Wirtasen tapaisia pelaajia, joilla oli kyllä edellytyksiä onnistua, mutta myös paljon kysymysmerkkejä ympärillä, erityisesti sen suhteen onko kolmikosta joukkuetta kannatteleviksi pelaajiksi.
Lopulta koko trio jäi kauas odotuksista. Nättisen käyrä lähti laskuun jo viime kaudella SaiPassa ja sama tahti jatkui Turussa. Myös luotettavana kahden suunnan keskushyökkääjänä tunnetun Wirtasen kausi oli pettymys. Holm puolestaan aloitti kauden lupaavasti, mutta hiipui varjojen maille, kun joukkue kaipasi vastuunkantajia. Lopulta Holm siirtyi takaisin synnyinmailleen ja pääsi pelaamaan uransa ensimmäiset SHL-ottelut Skellefteå AIK:n riveissä, jossa onnistui kasaamaan vain kaksi pistettä viidessätoista ottelussa.
Puolustuspäässä osumaprosentti oli Henrik Larssonin verran parempi. Ruotsalaispuolustaja ehti kantamaan myös TPS:n kultakypärää kauden aikana ja sijoittui lopulta joukkueen sisäisen pistepörssin kolmanneksi Lauri Pajuniemen ja Ilari Filppulan perässä.
Larssonin kanssa samalla ovenavauksella Suomeen saapunut Filip Windlert ei puolestaan onnistunut vakuuttamaan, vaan joutui tyytymään täytepelaajan rooliin.
Suurimmat odotukset sai kuitenkin vastaansa viime kauden sensaatiopuolustaja Tony Sund. Vaasan Sportissa 35 tehopistettä tehtaillut, ja maajoukkueen matkaan noussut Sund solmi kesällä NHL-sopimuksen San Jose Sharksin kanssa, mutta palasi Suomeen ja TPS:ään harjoitusleirin päätteeksi.
Sund ei missään vaiheessa kautta yltänyt odotusten tasolle. Pistesarake jäi osoittamaan vaatimatonta lukemaa 15 ja tehotilasto valui 18 pykälää pakkasen puolelle, eivätkä edistyneet tilastotkaan mairittele puolustajan pelaamista. Kovat odotukset vaihtuivat lähes totaaliseen pannukakkuun.
Organisaatio yritti korjata kurssia kesken kauden
Urheilujohto pyrki korjaamaan kurssia hankinnoilla kesken kauden. Myöskään näiden hankintojen onnistumisprosentilla turkulaisten urheilujohto ei pääse kehuskelemaan.
Ensimmäinen reagointi oli yhdysvaltalais-kiinalaisen Greg Squiresin hankinta. Edelliskausilla KHL:n kiinalaisjoukkue Kunlun Red Starissa pelannut ja alkukauden Itävallan EBEL-liigassa pelannut Squires osoittautui lopulta pettymykseksi. Kaikkiaan 14 ottelua turkulaisten riveissä pelannut hyökkääjä jäi ilman maaleja ja syöttöpisteitäkin kertyi vaatimattomat neljä ennen sopimuksen purkamista.
Squiresin matka jatkui NLB:n HCB Ticino Rocketsiin, jossa yhdentoista ottelun jälkeen pistesarake näytti lukemaa kymmenen.
Epäonnistumiseksi voi laskea myös ruotsalaispuolustaja Jens Olssonin, joka keskittyi lähinnä ihailemaan vastustajien maaleja lähietäisyydeltä. Olsson ehti pelaamaan TPS:n riveissä 29 ottelua, joiden aikana vastustajat tekivät 33 maalia tasaviisikoin Olssonin ollessa kentällä. Kokonaisuutena tehotilasto jäi pakkaselle 20 pykälää.
Kolmas ulkomaalaishankinta, SHL:n HV71:stä vuokralle saapunut Christoffer Persson, jäi ilman urotekoja kymmenessä TPS:ssä pelaamassaan ottelussa.
Myös yksi kauden viestintäerikoisuuksista liittyy pelaajahankintoihin. Tammikuun loppupuolella TPS ilmoitti solmineensa try out eli koeaikasopimuksen Lauri Tukosen kanssa. Liigan yleisessä sopimuspohjassa kuitenkin sanotaan, ettei koeaikaa saa sopia niin, että se on voimassa 31.12. jälkeen.
Lopulta kävi ilmi, että kyse oli virheellisestä tiedottamisesta, ei sopimuksesta. Todellisuudessa Tukonen oli solminut TPS:n kanssa viiden ottelun määräaikaisen sopimuksen, jonka jälkeen urallaan loukkaantumisista kärsinyt hyökkääjä poistui turkulaisten vahvuudesta, eikä pelannut enää kauden aikana.
Onnistuneiksi hankinnoiksi voi laskea TUTOsta saapuneen Joel Janatuisen sekä maalivahtiosastoa täydentämään saapuneen Erik Källgrenin.
Neljä viime kautta Yhdysvaltojen yliopistosarja NCAA:ssa pelannut Janatuinen pelasi TPS:ssä vain 35 ottelua, mutta sijoittui joukkueen maalipörssin viidenneksi. Källgren puolestaan tarjosi kauden loppuhetkille asti joukkueelleen mahdollisuuden taistella otteluiden voitosta.
Pajuniemi loi valoa tunnelin päähän
Ei niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin. Turkulaisten kauden valonpilkahduksesta vastasi 20-vuotias hyökkääjä Lauri Pajuniemi.
Kolmatta kauttaan TPS:n edustusmiehistössä viilettänyt Pajuniemi viimeisteli kahdella edelliskaudella seitsemän osumaa 76 ottelussa, tällä kaudella verkko heilui peräti 26 kertaa. Liigan maalipörssissä Pajuniemi sijoittui lopulta kolmanneksi JYPin Julius Nättisen ja Lukon Justin Danforthin jälkeen.
Nuoren hyökkääjän nousu sarjan eliittipelaajien joukkoon ei sujunut punaista mattoa lasketellen, sillä kauden alussa vastuu oli tiukassa ja kävipä Pajuniemi katsomon puolellakin hakemassa vauhtia, vaikka oli jo antanut näyttöjä tehokkuudestaan. Kausi myös alkoi penkin päässä, sillä ensimmäisen ottelun peliaika oli pyöreä nolla.
Kaskisen ollessa päävalmentajana Pajuniemen peliaikakeskiarvo oli vaatimaton 13:20, vaikka nuorukainen oli tehokas kentälle päästyään. Vertailun vuoksi Pajuniemen peliaikakeskiarvo Virtasen päävalmentaja-aikana oli 15:38, eli reilusti yli kaksi minuuttia suurempi.
Maalintekijät eivät ole samasta puusta veistettyjä. Maalipörssin voittanut Nättinen kauhoi kiekkoja sisään keskimäärin keskemmältä sekä huomattavasti lähempää maalia, mutta myös monipuolisemmin. Samaa voi sanoa toisesta Pajuniemen edelle maalipörssissä kiilanneesta Danforthista.
Siinä missä Nättisen ja Danforthin maalit perustuivat liikkeeseen ja oikea-aikaisuuteen, Pajuniemi oli omalla vahvuusalueellaan Liigan paras pelaaja. Kaikkiaan Pajuniemen 26 maalista 17 syntyi hyökkäysalueen vasemmanpuoleisen aloitusympyrän sisältä tai välittömästä läheisyydestä. Maalin edustalta syntyi vastaavasti vain kuusi maalia.
Lisääntynyt itseluottamus näkyi Pajuniemen pelissä maalien lisäksi myös laukaisumäärissä. TPS-hyökkääjällä oli yhdeksänneksi eniten laukauksia, vaikka pelasi vain 49 ottelua. Kauden huippulukemat Pajuniemi kasasi marraskuussa KalPaa vastaan, kun lopputuloksena oli yhdessä ottelussa 14 laukausta, joista kaksi päätyi maaliin. Kahden maalin otteluita Pajuniemelle kertyi kaikkiaan neljä, joiden lisäksi hattutemppu Jukureita vastaan.
Ensi kaudelle Pajuniemelle on tarjolla valtava rooli turkulaismiehistössä, mutta tämän kauden esitykset herättävät varmasti mielenkiintoa myös maalipyssyn varanneessa New York Rangersissa, jossa on käynnissä uudelleenrakennustyö. Tämän kauden perusteella kokonaisvaltainen pelaaminen ei riitä vielä, mutta vaihtoehtona on myös uran rakentaminen AHL-reittiä pitkin.
TPS ei ole vielä julkistanut tulevan kauden joukkuettaan. Pajuniemen lisäksi kuluneen kauden runkohyökkääjistä sopimus myös tulevaksi kaudeksi on myös Zach Budishilla, Petteri Wirtasella, Topi Nättisellä, kapteeni Lauri Korpikoskella sekä Markus Nurmella. Nuoriso-osastosta Juuso Pärssinen valloitti kauden aikana vakituisen pelipaikan turkulaisten kokoonpanosta, myös hänen sopimus jatkuu.
Puolustajista sopimus tulevasta sesongista oli jo ennestään ykköspuolustajan viitan napanneella Henrik Larssonilla ja maalivahdeista Rasmus Tirrosen sekä Julius Pohjanoksan sopimukset jatkuvat.
Myös valmennus vaihtuu jälleen. Virtasen jälkeen tahtipuikon ottaa 56-vuotias Raimo Helminen, joka toimi viime kaudella Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana. Ennen maajoukkuepestiä Helminen vietti kolme kautta Jokerien apuvalmentajana.