Vauhdikas Liiga-viikko tarjosi taas keskusteltavaa kaukalosta ja sen ulkopuolelta. Näitä aiheita väitteiden kautta käsittelevät tällä kertaa veteraanitoimittajat Matti Koski, Antti Wennström ja Markku Hänninen.
Liigan uusi sarjajärjestelmä ei tule kuntoon ennen kuin Heikki Hiltunen on vaihdettu nokkamiehen paikalta
Koski: Liigan avaamisesta on koitunut juuri sellainen epätyydyttävä sotku kuin monet pelkäsivät. Kauniit lupaukset ovat osoittautuneet tarkemmassa syynissä epämääräisiksi ja osin täysin epärealistisiksi. Karuin esimerkki on nousijalle esitetty vaade maksaa kerralla 3,6 miljoonan euron Liiga-lisenssi – nykytilanteessa tästä eivät taitaisi selviytyä edes varakkaimmat Liiga-seurat, saati merkittävästi köyhemmät Mestis-seurat.
Positiiviset meistä näkevät Liigan pelinavauksen merkittävänä tekona, joka mahdollistaa tulevaisuuden unelmat Mestis-seuroille. Käytännössä potentiaalisimmat Mestis-seurat sekä SJRY ovat ilmaisseet poikkeuksellisen suorasanaisesti ja pidäkkeettömästi pitävänsä Liigan vaatimuksia kohtuuttomina.
Tilanne on täysin tulehtunut ja paine kasvaa jatkuvasti. Epäterve tilanne kulminoituu pitkälti siihen, että Liigan hallituksen puheenjohtajana toimii Heikki Hiltunen, joka on myös yhden sarjan urheilullisesti heikomman joukkueen suuromistaja. Tilanne on kestämätön.
Viime viikkoina sarjan jättiläisistä erityisesti HIFK:n Timo Everi on kommentoinut suorasanaisesti sarjan haasteita. Onkin tervetullutta, että keskustelu virkistyy. On toisaalta oma mysteerinsä, miksi Hiltunen on saanut hallita Liigaa näinkin pitkään ilman selkeää haastamista.
Keskustelun äänenpainot ovat selvästi voimistuneet ja halu muutokseen on kasvanut. Pahoin pelkään, että tilanne ratkeaa vasta muutaman Liiga-seuran käytännön konkurssin sekä Jokerien ja Kiekko-Espoon jatkuvan paineen yhteisvaikutuksesta.
Tilanne ei ole hyvä Liigalle, Mestikselle, pelaajille, katsojille eikä lajille itsessään. Nyt olisi sitä sankarin viittaa tarjolla kabinettipelin mestareille.
Wennström: Olen samaa mieltä väitteen kanssa, mutta näen myrskyn vähän optimistisemmin. "Peli" on vasta alussa, ja jokainen alkaa vasta hiljalleen paljastella korttejaan. En kuitenkaan pelkää konflikteja, vaikka kokonaisuudella onkin inhimillinen puolensa, joka sisältää lukemattomien ihmisten rahallisen ja henkisen panoksen suomalaiselle jääkiekolle. Se hinta on nyt maksettava, jos tästä meinataan leipoa jotakin todella hyvää, kilpailukykyistä ja muiden sarjojen kilpailussa pysyvää lopputulosta. Tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että tämän hetken liigajohdosta on siihen ilman uusiutuvaa ja raikkaampaa nokkamiestä, joka on valmis tekemään rankempia jakoja.
Juuri nyt odotan eniten Jääkiekkoliiton siirtoa, eli heidän osallistumistaan suomalaisen jääkiekon ja ykkössarjan parantamiseen. Tämä toivottavasti onnistuu liiton uuden puheenjohtajan johdolla. Tähän mennessä Jääkiekkoliitto on ollut varsin hiljaa. Ihme touhua. Mestis ei ole tällä hetkellä heille liigakeskustelussa tärkeä, vaikka sen pitäisi olla.
Miksi korostan Jääkiekkoliiton osuutta? Siksi, että koko tässä keskustelussa ja sarjamuutoksessa välitän eniten pelaajista, eikä pelaajayhdistys ole ainoa heidän oloihinsa vaikuttava osapuoli, muutkin ovat!
Välitän pelaajista jopa enemmän kuin seuroista. Liigan, Mestiksen, Nuorten SM-sarjan ja juniorisarjojen kokonaisuus täytyy saada kilpailullisemmaksi, jokaisen pelaajan toisistaan poikkeavia kehityskäyriä palvelevaksi, piste. Enkä edes oikein usko, että tämä on mitenkään ristiriidassa seurojen hyvinvoinnin kanssa. Ainakaan enempää kuin nyt esitetyssä sikakalliin liigalisenssin mallissa, jossa Mestiksen puolella on otettava valtavia taloudellisia riskejä Liigaan nousemiseksi.
Liigan tulisi sakottaa seuroja showtappeluista lopettaakseen ne
Wennström: Kyllä. Ehdottomasti. Rangaistukset ja pelikiellot ovat vähentäneet showtappeluita, mutta jos lajin vanha sivuoire halutaan kitkeä kokonaan, täytyy uhata rahanmenetyksellä. Mitä luulette, olisiko kassakriiseissä tai niiden lähellä pyörivillä seuroilla pelaajia, jotka lähtisivät tällaisiin järjestettyihin pelleilyihin mukaan? Ei varmasti.
Kova kovaa vastaan, raha lajin luolamiespiirteitä vastaan. Viikonlopun tappeluista olisi saanut mätkäistä kunnon rahalliset seuraamukset Tapparalle ja TPS:lle. Tappeluita haikailevien määrä on muutenkin vuosi vuodelta pienempi. On myös seurojen ja jääkiekkoihmisten vastuulla nostaa pelaajien oikeanlaista kovuutta esille. Kovuutta, joka kulminoituu kamppailupelaamiseen ja ahtaiden paikkojen selvittämiseen, kovuustaitoon, vääntöön, jaksamiseen. Sillä voitetaan mestaruuksia, ei uhoamisella ja nyrkkien heiluttelulla.
Koski: Lauantain tamperelaisessa 80-luvun teemaottelussa huomio ei kiinnittynyt kiekollisiin urotekoihin Janne Ojasen tai Raimo Helmisen hengessä. Sen sijaan suurin kohahdus koitui kahden ison ja fyysisen pelaajan showtappelusta – jostakin, mitä Liigassa ei olla nähty miesmuistiin.
Luke Witkowskin ja Oliver Lauridsenin erikseen sovittu ja vanhan liiton mylly innosti yleisöä ja hamusi myös runsaasti kirkuvia ja kärkeviä lööppejä. Myös pelaajien suulla kuultiin kehuja siitä, että ottelussa pitääkin olla tunnetta.
Tapahtunut oli jokseenkin hämmentävä. Tappelut – varsinkin erikseen järjestetyt – ovat nykyisessä Liigassa niin harvinaisia, että lauantain esitys hätkähdytti pitkälti poikkeuksellisuudellaan.
Onko tämä nyt se syy, minkä takia sarjan kiekollisesti hallitsevaksi joukkueeksi noussut Tappara hankki Witkowskin? Menikö Rikard Grönborgin uhriutuminen tuomarien edessä niin pitkälle, että hän salli joukkueen ainoan mörön viihdyttää itseään ja pelata kerrankin vahvuuksillaan seuraamuksista viis? Tällä kertaa seuraamuksena oli kahden ottelun pelikielto kummallekin tappelupukarille.
Vastaavat tappelut ovat tällä hetkellä kovin harvinaisia. Niiden sakottaminen tuntuu liioitellulta byrokraattiselta eleeltä tilanteessa, jossa pelikiellot purevat ja ulosajo on itsestäänselvä ratkaisu jo nyt. Lisäksi Liigan pelivaade on nykyään niin korkea, että pugilistien istuttaminen penkin päässä on itsessään pitkäkestoinen pelisuoritusta heikentävä isku.
Jos Liiga pitäisi tilastouudistustaan oikeasti tärkeänä, tilastot olisivat jo kunnossa
Koski: Voi veikkoset, keskustelua tilastoista, datasta ja sen jakamisesta – tämähän käy!
Aloitetaanpa itsestäänselvyydellä: Liiga ei palvele tällä hetkellä maksavia asiakkaita tai mediaa riittävän hyvin sen suhteen, mitä tulee älykiekkodataan ja muihin edistyneisiin tilastoihin. Sillä on ollut jo vuosia aikaa edistää asiaa ilman merkittäviä tuloksia.
Liiga-studioissa kisutellaan erinäisillä tilastonostoilla, mutta kokonaiskuva jää kerta kerrasta vaillinaiseksi satunnaisuuden takia. Luistelumatkat ja laukaisunopeudet ovat jotakuinkin tylsintä älykiekkosisältöä, mitä voi jakaa, ja liki katsojien aliarvioimista. Lisäksi Liiga.fi-sivustolla ei ole tällä saumaa esimerkiksi xG-osuuksia tai -kertymiä, vaikka maaliodottamat ovat ilmestyneet jo otteluseurantoihin.
Suppea jakaminen nipistää tylysti katsojien kukkivan uteliaisuuden nupusta ja tyrehdyttää samalla mahdollisuudet entistä syvemmistä analyyseistä ja pohdinnoista. Tämä rajoittaa itsessään Liigan näkyvyyttä ja asiakaskunnan sitoutumista sarjaan ja joukkueisiin. Käytännössä Liiga jättää rahaa pöydälle pimittäessään tietoa.
Datan panttaaminen voi olla peruja Liigan konservatiivisesta päätöksenteosta, mutta on vaikea olla pohtimatta, onko älykiekkodata vieläkään niin luotettavaa, että sitä voisi jakaa avoimesti. Vielä vuosi sitten kipuiltiin älykiekkodatan vääristämien laukaisumäärien kanssa. Jos tällaiset selvemmät parametrit menevät sekaisin, miten suuri riski on tulkita ja määrittää monitulkintaisempia asioita, kuten laukauksia suoraan syötöstä?
Uskon vilpittömästi myös siihen, että Liigan entistä aktiivisempi ote datavalistukseen on kiistatta positiivinen asia. On myös erittäin tervetullutta, rohkaisevaa ja luottamusta kasvattavaa kuulla asianomaisten myöntävän nykyisen tilanteen selkeät puutteet ja puhuvan avoimesti kehitystarpeista.
Tosiasioiden tunnustaminen ja viestintä ulospäin ovat kiistattomia askelia oikeaan suuntaan. Liigan toiminta on jo pitkään jättänyt toivomisen varaa, mutta suunta taitaa olla nyt oikea. Hyvä, Liiga – varovaiset kehut ovat kerrankin paikallaan, vaikka eteneminen on edelleen kiusallisen hidasta ja matka on pitkä.
Mitä tähän toteaa liigadata-tiliä pitkään X:ssä pyörittänyt Markku Hänninen?
Hänninen: Liigahan on voinut tehdä tai olla tekemättä tilastouudistusta omaan tahtiinsa siksi, että sillä on yksinoikeus Liigan dataan. Ei ole ollut ketään kilpailijaa, joka olisi tuonut kilpailevan tuotteen, sillä Liiga hallitsee datan lähdettä. Yritysmaailmassa näin hidas eteneminen jäisi auttamatta kilpailijoiden jalkoihin. Datankin käytössä Liiga on ollut "suljettu sarja".
Mutta lasketaanko kilpailuksi se, että Jatkoajassa päätimme kauden alussa tuoda kierrosraportteihin mukaan itse laukaisukartoista lasketut maaliodottamat? Ehkä sattumaa, mutta nyt parin kuukauden jälkeen Liiga toi Wisehockeyn laskemat xG:t myös verkkosivuilleen. Tätä ennenhän ne olivat olleet jo pari vuotta ottelulähetyksissä, mutta sivuille niitä ei oltu saatu. Tämä on juuri sitä hidasta etenemistä, mitä ei voi kuin ihmetellä.
Liigan uudessa Dataa & kiekkoa -podcastissa myönnettiinkin aika avoimesti, ettei kehitystä ole juuri tapahtunut vuosiin, ja sanottiin, että nämä ottelukohtaiset xG:t ovat vasta alku, joten ehkä pian on toivoa paremmasta.
Wennström: Olen todella pettynyt siihen vauhtiin ja määrään, mitä Wisehockeyn tuottaman raakadatan kanssa on saatu aikaan. Hyvin vähän! Onko tämä podcast tai maaliodottamien mukaantulo sitten jotakin, mistä meidän pitäisi innostua? Se on hyvää, mutta Liigan täytyisi panostaa asiaan vielä paljon enemmän.
Lisäisin edellisiin puheenvuoroihin yhden näkökulman. Liigassa ei ole ymmärretty, että laajemmin jaettuna raakadata ja itse kootut edistyneet tilastot toisivat sarjaan paljon sitä itseään hyödyttävän ulottuvuuden. Kaikille katsojille sillä ei ole mitään merkitystä, mutta varsinkin nyt, kun myös Veikkauksen monopolia aletaan hiljalleen purkamaan, on kaikella datalla ja analyysillä todennäköisesti iso vaikutus tuleviin uusien lisenssinhaltijoiden mainosmarkkoihin. Kuka muu uusi taho voisi kantaa lisää rahaa jääkiekolle? Vedonlyöntiyhtiöt. Tilanteessa, jossa lajin katsojamäärät ja pääsylippujen hinnat voivat nousta vain rajallisesti ja tv-rahat eivät ole lonkalta paisumassa määräänsä enempää, pitäisi Liigan tarttua jokaiseen rahasuoneen pumpaten kiinni.
Raakadata auki ja nopeasti. Sitten me pääsemme parantamaan esimerkiksi maaliodottamatilastoja seuraavalle tasolle. Sieltä saisi syötötkin, jotka vaikuttavat yksittäisten maalipaikkojen vaarallisuuteen... teiltä saisi kaikkia alueelle menemiseen sekä sen puolustamiseen liittyviä tilastoja. Teiltä saisi luotua pelinopeuden kiihtymiseen liittyviä tilastoja. Vain taivas on rajana!
Ilves ei tarvitse uutta ykkösvahtia
Koski: Torstaisessa Ilves–Jukurit-ottelussa nähtiin linjanveto, joka saattaa johtaa pitkälle kevääseen. Ottelun nihkeästi aloittanut kotijoukkue vaihtoi haparoineen Jakub Málekin penkille. Jonas Gunnarsson kiitti vastuusta ja torjui lopulta voiton maali-iloitteluksi kääntyneessä mittelössä.
Tapahtuma ruokki osaltaan keskustelua Ilveksen maalivahtiparin valtataistelusta. Málekilla on ollut kauden alusta asti rehti sauma napata selkeä ykköstorjujan paikka, mutta viimeistään torstainen haparointi ja valmennuksen kallistuminen Gunnarsonin puoleen näyttävät suosivan nyt ruotsalaista.
Painoarvoa tapahtuneelle lisää se, että Ilves vaihtoi edellisen kerran maalivahtia 22.10.2022 SaiPaa vastaan käydyssä ottelussa. Tuolloinkin maalissa oli Málek.
Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi ja hengähtää. Ilves on aloittanut kautensa hyvin. Se johtaa tällä hetkellä sarjaa ja molemmat maalivahtinsa ovat saaneet kiitettävän tasaisesti peliaikaa. On aivan luonnollista, että tasaisen maalivahtiparin voimasuhteet vaihtelevat pitkän kauden mittaan. Parhaimmillaan tämä jopa ruokkii yksilöiden kehitystä ja tarjoaa sauman laadukkaaseen harjoitteluun ja kuorman jakoon.
En malta myöskään olla muistelematta kevättä 2009, jolloin pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Jari Kurri -palkinto myönnettiin poikkeuksellisesti kahdelle maalivahdille (Pekka Tuokkola ja Sinuhe Wallinheimo). Mikäli Ilves mielii kilvoitella mestaruudesta, se tarvitsee molempien maalivahtiensa panosta, vaikka ei mentäisi aivan vuoden 2009 ääritapauksen hengessäkään.
Gunnarssonilla on nyt sauma napata ykköstorjujan paikka. Málekilla puolestaan on vielä aikaa kerätä itsensä ja nousta kevättä kohti entistä varmempaan kuntoon. Terävimmillään pitää olla vasta noin 30 ottelun jälkeen.
Myrsky vesilasissa siis. Toisaalta enpä voi olla muistelematta viime kautta, jolloin Ilves vaihtoi päävalmentajaansakin johtaessaan runkosarjaa.
Wennström: Lähden lähestymään asiaa hieman poliitikkomaisesti jostakin sivusta, analysoin itse ajattelua ykkösvahdeista ja kakkosvahdeista. Minusta jääkiekkokeskusteluissa näitä rooleja tuijotetaan hieman liikaa. Olennaista on se, millä tasolla maalivahdit kokonaisuutena suorittavat ja että työnjaolla saadaan purettua peräkkäisten pelien kuormaa ilman, että taso liikaa heilahtaa kakkosen tullessa vuoroonsa.
Joskus vain on niin, että on kaksi noin keskitason maalivahtia, ja he suorittavat keskitasolla, vähän sen yli tai alle, ja siinä kaikki. Parhaassa tapauksessa molemmat ovat plusmerkkisiä. Tulee hyviä ja huonoja pelejä, tulee toivon mukaan oikea-aikaisia kuumia putkia, eli sellaisia pudotuspeleihin. Ei tule sitä, että taso romahtaa kakkosvahdin vuoroilla tai ylipeluutuksen takia.
Tällä hetkellä näyttää, että molemmat ovat ihan kohtalaisia maalivahteja. Kummastakaan ei ole tällä hetkellä koko Liigaa pysäyttäväksi supervahdiksi, sellaisiksi kuten vaikkapa Niklas Rubin, Christian Heljanko tai pari kautta sitten Nick Malík olivat. Plusmerkkisesti he voivat kuitenkin suorittaa, sopivalla työjaolla kuormaa jakaen. Unohtakaa ykkös- ja kakkosvahdin paikat ja peluuttakaa sekä lepuuttakaa sopivasti. Ehkäpä sitten keväällä tärähtää koko joukkueella, kumpi sitten sarjan vitos-, kutos- ja seiskapelit pelaakaan.
