Topit
1.) Connor Hellebuyck, Winnipeg Jets
Hellebuyck erottuu syyskaudelta kaikista kirkkaimmin, vaikka Jets ei ole ollut pelillisesti kovinkaan vahva. Joukkue ei ole tällä hetkellä Keskisen divisioonan kärkipaikoilla, mutta kilpailee vielä vahvasti pudotuspelipaikasta. Joukkueen jäsenet ovatkin Hellebuyckille siinä määrin kiitollisuudenvelassa, että tämän ei tarvitse kustantaa loppukauden lounaitaan itse.
Jets on ollut niin laukaisuhallinnan kuin suhteellisen maaliodottamankin suhteen alle NHL:n keskitasoa. Suhteellisen maaliodottaman osalta se on itse asiassa koko liigan heikoin joukkue. Lisäksi Jets on päästänyt tasaviisikoin kolmanneksi eniten maaliodottamaa 60 minuuttia kohden. Joukkueen pelillinen suunta on huolestuttava, mutta Hellebuyck on pitänyt Jetsiä otteillaan pinnalla. Vaikka Jets on päästänyt paljon maaliodottamaa, ne eivät ole Hellebuyckin ansiosta konkretisoituneet maaleiksi.
kuormastaan huolimatta hän on pelannut johdonmukaisesti kannatellen joukkuettaan
Hellebuyckilla on vähintään 500 minuuttia tasaviisikoin pelanneista maalivahdeista toiseksi paras torjuntaprosentti (93,66). Hän on ehkäissyt peliaikaan suhteutettuna 0,597 maalia yli NHL:n keskitason. Se tarkoittaa sitä, että Jets on voinut antaa hieman siimaa vastustajalle hyökkäyspään tehokkuuden suhteen häviämättä siinä. Joukkueen menestymisaikeiden osalta tämä ei kuitenkaan ole toivottava kehityssuunta.
Yhdysvaltalainen on pelannut maalivahdeista neljänneksi eniten, mikä alleviivaa hänen erinomaisia suorituksiaan. Kuormastaan huolimatta hän on pelannut johdonmukaisesti kannatellen joukkuettaan ja antaen Jetsille ottelusta toiseen edun tolppien välissä.
2.) Tristan Jarry, Pittsburgh Penguins
Kuka arvasi kauden alla, että viime kaudella kaksi NHL-ottelua pelannut Jarry syrjäyttäisi Matt Murrayn? Tuskin Jarry itsekään tohti unelmoida kyseisestä skenaariosta, mutta se on näyttänyt syyskauden perusteella toteutuvan. Murray on pelannut kaksikosta enemmän, mutta otteet ovat olleet kehnoja. Tilanne onkin nyt se, että Penguins maksaa laadukkaasta maalivahtityöskentelystä naurettavan vähän: Jarry tienaa tästä kaudesta 700 000 dollaria.
Jarryn torjuntaprosentti tasaviisikoin on koko liigan paras, ja hän on ehkäissyt 60 minuuttia kohden peräti 0,882 maalia liigan keskitasoa enemmän. Penguins on siis välttynyt jokaista varsinaista peliaikaa kohden melkein yhdeltä takaiskulta pelkästään Jarryn ansiosta. Hän on pelannut muihin maalivahteihin nähden verrattain vähän, 832,27 minuuttia, ja onkin odotettavaa, että 24-vuotiaan kanadalaisen suoritustaso laskee lähemmäs keskitasoa.
Kauden alla pedatut lähtökohdat ovat kuitenkin kääntyneet päälaelleen, ja tästä johtuen Jarry ansaitsee paikkansa toppien joukossa. Jarry on kompensoinut Murrayn pelilliset notkahdukset, eikä joukkueen taival kevään peleihin ole kärsinyt merkittäviä takaiskuja supertähti Sidney Crosbyn loukkaantumisesta huolimatta.
3.) Darcy Kuemper, Arizona Coyotes
Suomalaisvahti Antti Raannan piti tällä kaudella olla Coyotesin ykköstorjuja, mutta viime kauden tavoin Kuemper on astunut Raannan loukkaantumisten seurauksena valokeilaan. Tällä hetkellä Coyotes paistattelee vuosien rämpimisen jälkeen Tyynenmeren divisioonan kärkipaikoilla, ja Kuemper on ollut siinä yksi avaintekijöistä.
Tasaviisikoin Kuemper on torjunut kiekkoja kuudenneksi parhaiten. Hän on ehkäissyt peliaikaan suhteutettuna 0,380 maalia NHL:n keskitasoa paremmin ja kantanut vastuutaan erinomaisesti, kun Coyotes on sitä vaatinut. Joukkue on päästänyt tasaviisikoin 60 minuuttia kohden viidenneksi vähiten maaleja, vaikka laukauksia on satanut omaan päähän 11:nneksi eniten.
Tätä selittää osittain se, että Coyotes on päästänyt maaliodottamaa hieman keskitasoa vähemmän. Vastustajien laukaukset eivät ole lähteneet mitä vaarallisimmilta paikoilta ja Kuemper on pitänyt maalinsa puhtaana. Valitettava loukkaantuminen katkaisi Kuemperin lennokkaan syyskauden, ja Raanta pelaa nyt säännöllisesti joukkueen maalilla. Kuemperin otteiden myötä Coyotes on kuitenkin pääsemässä pudotuspeleihin, ja joukkueen maalivahtikaksikko on yksi NHL:n vakaimmista.
4.) Robin Lehner, Chicago Blackhawks
Islandersin viime kauden lennon yksi avaintekijöistä on jatkanut loisto-otteitaan Blackhawksissa. Mielenterveysongelmista sekä alkoholi- ja lääkeriippuvuudesta kärsinyt Lehner on esimerkki täysin uusiutuneesta ihmisestä, joka on saanut elämänsä järjestykseen. Viime kauden tähdenlento ei myöskään jäänyt yksittäiseksi.
Lehner on esimerkki täysin uusiutuneesta ihmisestä, joka on saanut elämänsä järjestykseen
Ruotsalainen yltää torjuntaprosentillaan neljänneksi, ja hän on ehkäissyt 60 minuuttia kohden 0,493 maalia yli NHL:n keskitason. Blackhawks ei ole kokonaisuudessaan divisioonansa kärkeä, ja joukkue antaa vastustajilleen tasoitusta hyökkäyksensä ja puolustuksensa leveydessä ja terävyydessä.
Pudotuspelipaikkakin voi olla kiven alla, mutta Lehner ja Corey Crawford kykenevät piiskaamaan itsestään ja toisistaan kaiken irti niin, että joukkue yltäisi mahdollisimman lähelle kauden huipennusta.
5.) Semjon Varlamov, New York Islanders
Islandersin vahva maalivahtitilanne ei ole ainoastaan Varlamovin ansiota, koska myös Thomas Greiss on torjunut kuluneella kaudella varmasti. Varlamov on erottunut kaksikosta hieman paremmin, mutta kumpikin maalivahdeista hyötyy tasaisesta peluuttamisesta. Venäläisen paluu hyvälle tasolle on näkynyt myös Islandersin tuloksissa: joukkue on jopa vastoin odotuksia Metropolien divisioonan kärkipaikoilla.
Varlamovin torjuntaprosentti tasaviisikoin on Jarryn, Hellebuyckin, Tuukka Raskin ja Lehnerin jälkeen viidenneksi paras. Lisäksi hän on ehkäissyt 60 minuuttia kohden 0,376 maalia yli NHL:n keskitason. Venäläinen on siis tehnyt vakuuttavaa jälkeä joukkueensa maalilla ja luonut selvää pesäeroa liigan keskitasoon nähden.
Viime kaudella Islandersin kivijalan muodostivat Lehner ja Greiss. Tällä kaudella pudotuspeleihin pääsy on jälleen mahdollista, koska Varlamov on korvannut ruotsalaisjättiläisen ansiokkaasti. Joukkueen runko ei ole NHL:n kärjen tasolla, joten 16 joukkoon pääsy edellyttääkin kummaltakin maalivahdilta tasaisia suorituksia.
Lähellä listaa: Jordan Binnington, Tuukka Rask, Jacob Markström
Flopit
1.) Sergei Bobrovski, Florida Panthers
Kaksi Vezina Trophya voittanut ja kaudesta toiseen johdonmukaisesti torjunut Bobrovski kehitti Columbus Blue Jacketsissa alter egonsa "konstaapeli Bobrovskin". Floridan palmujen alla on kuitenkin sujunut mollivoittoisesti ja konstaapelin virkamerkki on jäänyt teille tietämättömille. Keskimäärin kymmenen miljoonaa dollaria kaudessa tienaava venäläinen ei ole ollut hintalappunsa arvoinen.
Bobrovskin syöksykierre on ollut raju, sillä hän on pudonnut NHL:n tähtivahdin asemasta harmaaseen massaan. Hänen torjuntaprosenttinsa tasaviisikoin on 45 maalivahdista vasta 40:nneksi paras, ja hän on ehkäissyt 60 minuuttia kohden 0,421 maalia alle liigan keskitason. Panthersin puolustuspelaamisessa on runsaasti petrattavaa, mutta haparoiva Bobrovski ei ole kyennyt johdonmukaistamaan peliään entiseen malliin.
Keskimäärin kymmenen miljoonaa dollaria kaudessa tienaava venäläinen ei ole ollut hintalappunsa arvoinen.
Koska venäläinen vie organisaation palkkakatosta reilusti tilaa, Panthersilla ei ole varaa peluuttaa vakituisesti jotain toista maalivahtia. Tilanne on kummankin osapuolen kannalta murheellinen, mutta samalla se on muistutus siitä, että parhaatkin veräjänvartijat tarvitsevat koko kauden aikana tukea edessä olevalta viisikolta. Tällä hetkellä Panthers ei sitä tarjoa.
2.) Braden Holtby, Washington Capitals
Holtby pelaa nykyisen sopimuksensa viimeistä kautta eivätkä otteet ole toistaiseksi olleet seuraavaa tilipussia lihottavia. Hän tienaa tällä sopimuksella keskimäärin 6,1 miljoonaa dollaria kaudessa, ja Capitalsin onkin varottava tarjoamasta liian pitkää sopimusta kalliilla hintalapulla 30-vuotiaalle ykkösvahdilleen. Parhaimmillaan Holtby on ollut kaudesta toiseen NHL:n eliittivahteja, mutta kahtena edelliskautena kärki on karannut kanadalaisen ulottuvilta.
Kuluva kausi on korostanut Holtbyn tasonlaskua. Torjuntaprosentillaan hän sijoittuu tasaviisikoin vähintään 500 minuuttia pelanneista maalivahdeista 39:nneksi eli seitsemänneksi heikoimmaksi. Hän on ehkäissyt peliaikaan suhteutettuna 0,409 maalia alle NHL:n keskitason. Kanadalaisvahdin pelaamisen johdonmukaisuus on vaihtunut nyt siihen, että Capitals joutuu kompensoimaan Holtbyn päästämiä osumia.
Joukkue on päästänyt maaliodottamaa peliaikaan suhteutettuna 19:nneksi eniten, mutta se ei ole yksinomaan selitys Holtbyn heikoille otteille. Toissa kauden Stanley Cup -voittajat ovat divisioonansa kärjessä hyökkäyspelaamisensa tehokkuuden ansiosta ja tähtimaalivahtinsa heikoista esityksistä huolimatta.
3.) Matt Murray, Pittsburgh Penguins
Muutaman kauden takainen sensaatiovahti Murray tuli, näki ja voitti, mutta nyt hänen tähtensä Pittsburghin taivaalla on himmentynyt. Maalivahtikollega Jarry on ansainnut valmennuksen luottamuksen, joten Murraylle on jäänyt kakkosviulun soittajan rooli. Hänen torjuntaprosenttinsa 89,9 riittää sijalle 43. Takana ovat ainoastaan Mike Smith ja Martin Jones.
Murray on ehkäissyt 60 minuuttia kohden 0,526 maalia alle sarjan keskitason, joten ero Jarryyn on huomattava. Hän pelasi edellisen kerran 28. joulukuuta Nashville Predatorsia vastaan ja torjui ottelussa voiton. Sitä ennen yhdysvaltalainen pelasi kuitenkin kuusi perättäistä heikkoa ottelua.
Ailahtelevat otteet ovat leimanneet Murrayta läpi kauden, eikä hän ole kyennyt tuottamaan torjunnoillaan lisäarvoa − päinvastoin. Penguinsin hyökkäyspelaaminen on perinteisesti rullannut lennokkaasti, mutta kaikkea sekään ei kestä.
4.) Juuse Saros, Nashville Predators
Sarosta on pedattu Pekka Rinteen manttelinperijäksi, ja hän onkin saanut valmistautua siihen rauhassa kokeneen maanmiehensä takana. Tällä kaudella Saros on pelannut Predatorsin 39 ottelusta 20 ottelussa, mikä tarkoittaa sitä, että hän on matkalla uransa suurimpaan pelimäärään. Joukkueen maalivahtien otteet ovat olleet heikkoja, mikä kylvää pienen epäilyksen siemenen erityisesti Saroksen tulevaisuuteen.
Vallanvaihto tapahtunee siitäkin huolimatta suunnitellusti, mutta Saros ei ole luonut sille otollisia lähtökohtia. Saroksen torjuntaprosentti tasaviisikoin on 45 maalivahdista neljänneksi heikoin, ja Murrayn tavoin hänkin on ehkäissyt peliaikaan suhteutettuna yli puoli maalia alle NHL:n keskitason.
Saroksen on löydettävä itseluottamuksensa ja torjuttava joukkueensa puolustuspelaamisen arvoisella tasolla
Predators on päästänyt maalia kohti menneitä laukauksia ja maaliodottamaa NHL:n keskitasoa paremmin, joten Saroksen on löydettävä itseluottamuksensa ja torjuttava joukkueensa puolustuspelaamisen arvoisella tasolla.
5.) Andrei Vasilevski, Tampa Bay Lightning
Lightning on pelannut yskähdellen ja joukkue on kompuroinut heikompien vastustajien kanssa jo useasti. Viime kaudella Vezina Trophyn voittaneen Vasilevskin pelaaminen on niin ikään taantunut kauas NHL:n kärjestä. Hän allekirjoitti viime kesänä jättisopimuksen, joka takaa hänelle muhkeat 9,5 miljoonan dollarin keskimääräiset kausiansiot.
Vasilevski on torjunut kiekkoja tasaviisikoin 36:nneksi parhaiten, ja hän on ehkäissyt peliaikaan suhteutettuna 0,108 maalia alle liigan keskitason. Jatkosopimus alkaa vasta ensi kaudella, mutta venäläisen alkukauden otteet olleet ajankohtaan nähden suuri pettymys. Hänen tilannettaan ei helpota se, että kakkosvahti Curtis McElhinneyn taso ei riitä tasapainottamaan joukkueen maalivahtiosastoa.
Lähellä listaa: Martin Jones, Mike Smith, Devan Dubnyk
Tilastot: Evolving-Hockey (poimittu 1.1.)