NHL:n aliarvostetuimmat maalivahdit − Heikko Ducks hautaa alleen parhaan pelaajansa: "Miksi tämä mies ei ole vieläkään voittanut Vezinaa?"

Jatkoajan NHL-toimituksen toimituspäällikkö Markus Suhonen ja Jatkoajan toimittaja Riku Isokoski rankkaavat NHL:n viisi aliarvostetuinta maalivahtia. Valinnoissa on painotettu kolmea seikkaa:

1) Pelaajan pelillistä ja tuloksellista tasoa suhteessa siihen, kuinka paljon vastuuta hän on saanut joukkueessaan ja kuinka paljon hän on saanut näkyvyyttä koko NHL:ssä,

2) pelaajan tasoa suhteessa hänen nykyiseen sopimukseensa ja

3) pelaajan tasoa suhteessa muihin maalivahteihin GSAx-tilaston perusteella.

Tarkastelussa huomioitiin vähintään kolmella edelliskaudella pelanneet maalivahdit, jotka ovat pelanneet tasaviisikoin vähintään 3000 minuuttia. GSAx-tilasto (Goals Saved Above Expected) kertoo, kuinka monta maalia maalivahti on torjunut odotettua enemmän. Sen lukema muodostuu päästettyjen maalien odottaman (Expected Goals Against) ja todellisuudessa päästettyjen maalien (Goals Against) välisestä erotuksesta.

Tilasto perustuu maaliodottamaan, jossa jokaisen laukauksen maaliin menemiselle on laskettu todennäköisyysestimaatti eri muuttujien kuten laukaisutyypin, laukauksen etäisyyden ja laukauksen kulman perusteella. Maaliodottamasta ja siihen sisältyvistä muuttujista voit lukea esimerkiksi tästä.

1) Darcy Kuemper, Arizona Coyotes

Markus Suhonen: Kuemper oli kärkkynyt näytönpaikkaa jo vuosia, ja Coyotesissa hän on päässyt ansaitusti valokeilaan. Näkyvyyttä koko liigan tasolla ei ole tullut kuitenkaan kosolti, joten paikka tämän listan kärkinimenä on ilmiselvä. Kuemper on torjunut kolmen edelliskauden aikana yhteensä 10,23 maalia odotettua enemmän sijoittuen maalivahdeista 11:nneksi.

Nykyisen sopimuksensa aikana hän tienaa kuitenkin keskimäärin vain 1,85 miljoonaa dollaria kaudessa. Coyotes on siis saanut kanadalaiselta huippuotteita erittäin huokeaan hintaan. Ensi kaudesta lähtien Kuemperin keskimääräinen kausipalkka on 4,5 miljoonaa dollaria, joten hän on todennäköisesti nyt 30-vuotiaana uransa huipulla.

Riku Isokoski: Kuemper näytti usean vuoden ajan maalivahdilta, joka on ikuinen kakkosmies NHL:ssä. Kausi 2018−19 oli kuitenkin todellinen käännekohta, sillä Antti Raannan pitkän loukkaantumisen myötä Kuemper nappasi komealla tavalla Coyotesin ykkösvahdin tontin itselleen.

Raannan toivuttua takasin pelikuntoon Kuemper ei enää tyytynyt varavahtiuteen, vaan on pitänyt korkean tasonsa ja vastuunsa hyvällä tasolla. Kuemperin kehitys kertoo hyvin siitä, että maalivahdeilla huipputasolle pääseminen kestää yleensä hieman pitempään kuin kenttäpelaajilla.

2) Anton Hudobin, Dallas Stars

Isokoski: Tämän hetken yksi pienikokoisimpia maalivahteja NHL:ssä, mutta verrattain omintakeinen entisaikoja huokuva torjuntatyyli on toiminut Hudobinin kohdalla. Pelannut uransa parasta peliään vasta selvästi yli 30-vuotiaana ja varsinkin tämän kauden tilastot ovat olleet vakuuttavia. Starsissa hienot esitykset jäävät kuitenkin ilmiselvästi kolminkertaisen Vezina-finalistin Ben Bishopin varjoon.

Suhonen: Hudobin on torjunut huipputasolla saaden vähän näkyvyyttä Starsin ja Teksasin ulkopuolella. Venäläinen on torjunut 19,03 maalia odotettua enemmän sijoittuen hyvin lähelle NHL:n kärkeä viidenneksi. Sen lisäksi, että Hudobin on tasapainottanut Starsin maalivahtiosastoa, hän on tehnyt työnsä erinomaisella tasolla.

NHL-urallaan lähinnä luukkuvahtina toiminut Hudobin onkin enemmän kuin Bishopin kakkosmies, sillä he ovat jakaneet vastuun melko tasaisesti edellisenä kahtena kautena. Starsin loistava maalivahtitilanne on siis myös halvalla sopimuksella pelaavan venäläisen ansiota.

3) Jaroslav Halak, Boston Bruins

Suhonen: Halak pelaa vielä 35-vuotiaana hyvällä tasolla. Hän on torjunut kolmen edelliskauden aikana 12,96 maalia odotettua enemmän sijoittuen maalivahdeista kärjen tuntumaan kymmenenneksi. Halakin suoritustaso kestää siis vielä vertailun moneen muuhun veräjänvartijaan. Hän solmi hiljattain vuoden jatkosopimuksen Bruinsin kanssa ja tienaa myös ensi kaudesta alle kolme miljoonaa dollaria.

Isokoski: Halak on varsin erikoinen tapaus NHL:ssä viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Canadiensissa Halak onnistui hetkellisesti syrjäyttämään Carey Pricen, mutta sen jälkeen ura on ollut enemmän tai vähemmän aaltoliikettä. Parhaimmillaan Halak on osoittanut olevansa aivan erinomainen torjuja, kuten vuoden 2016 World Cupissa.

Viimeisen kahden kauden aikana Bruinsissa Halak on saanut kaivattua tasaisuutta peliinsä, eikä hänen tilastonsa kalpene kovinkaan paljoa Tuukka Raskille. Halak osoittaa laadukkaan kakkosvahdin merkityksen nyky-NHL:ssä – ylikuormitetun Raskin kanssa Bruinsin menestys ei varmasti olisi näin hyvällä tasolla.

Jaroslav Halak on tarjonnut Bruinsille laadukasta maalivahtipeliä edullisesti.

Kuva © Getty Images

4) John Gibson, Anaheim Ducks

Isokoski: Miksi tämä mies ei ole vieläkään voittanut Vezina Trophya? Käytännössä Gibson on ollut NHL:n parhaita maalivahteja viimeisen neljän kauden aikana, ja nykyisin hän on heikon Anaheim Ducksin ehdottomasti paras pelaaja.

Taantuneessa ankkalaumassa Gibson jää kuitenkin arvostuksessa muista liigan kärkivahdeista jälkeen siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei voita tarpeeksi pelejä. Se ei ole tietenkään Gibsonin vika, että hän pelaa häviävässä joukkueessa. Miehen unelmien ja menestyksen kannalta seurasiirto olisi suotava vaihtoehto.

Suhonen: NHL arvosti puolentoista kauden verran NHL:ssä pelanneen Jordan Binningtonin Gibsonin edelle. Joukkuepalkinto Stanley Cup menee nähtävästi johdonmukaisten huippuotteiden edelle. Millä logiikalla? Siitä ei voi ainakaan syyttää Gibsonia. Hän on pitänyt Ducksia pinnalla ja torjunut hurjat 38,01 maalia odotettua enemmän ollen maalivahtijoukosta paras.

Gibson on tehnyt Ducksin maalilla kaiken voitavansa − ja enemmänkin. Niin kauan kuin Vezina Trophy -finalistit ja -voittajat määräytyvät torjuntaprosentin ohella päästettyjen maalien keskiarvon ja voitettujen ottelujen perusteella, Gibsonin kaltaiset tähdet eivät saa ansaitsemaansa kunniaa. Heikko Ducks hautaa alleen parhaan pelaajansa.

5) Philipp Grubauer, Colorado Avalanche

Suhonen: Grubauerin kausittaiset pelimäärät eivät ole vielä olleet suuria, mutta Avalanchessa hän on päässyt näyttämään todellista tasoaan. Viimeinen kausi Capitalsissa oli myös hyvä, sillä saksalainen on torjunut kolmen viime kauden aikana 23,57 maalia odotettua enemmän jääden ainoastaan Gibsonin taakse. Uran huippuvuodet ovat nyt käsillä, joten joukkueen menestyessä hänkin saisi enemmän näkyvyyttä.

Isokoski: Ennen kuin sanon Grubauerista mitään, täytyy nostaa esille Avalanchen suomalainen maalivahtivalmentaja Jussi Parkkila. Kolmen kauden otannalla voi sanoa, että tamperelainen on tehnyt NHL:ssä erinomaista työtä. Tästä osoituksena Avalanchessa pelaa tällä hetkellä kaksi laadukasta maalivahtia, joista Pavel Francouz teki tällä kaudella komean läpimurron.

Grubauer on ollut mainio veto Avalanchen maalille. Aiemmin Capitalsissa pelatessaan saksalainen oli jo sysäämässä Braden Holtbya taakseen, ja Avalanchessa hänestä on viimeistään kasvanut huippuvahti NHL:ään. Ehkäpä vielä ripauksella nostamalla torjuntaprosenttiaan voisi nousta Vezina-keskusteluihin.

Lähellä listaa: Antti Raanta, Juuse Saros

Tilastot: Evolving-Hockey. Vuosina 2017−2020 tasaviisikoin vähintään 3000 minuuttia pelanneita maalivahteja on 38.