Jatkoaika esittelee arvion NHL:n parhaimmista ja heikoimmista "hyökkääjäpattereista". Molempia on listassa viisi − lisäksi mukana ovat melkein listalle päässeet. Rankingeissa on tarkasteltu edistyneitä tilastoja, ikärakennetta, sopimusrakennetta sekä puolustusmiehistön osuutta koko joukkueen tehoista. Arviot parhaista puolustajakuusikoista löydät täältä.
Parhaat
1. Tampa Bay Lightning
Joukkueen loistavaa pakistoa vielä paremmin on koottu sen hyökkäys. Lightning oli viime kauden runkosarjassa eniten maaleja tehnyt joukkue ja melkein käänsi konferenssifinaalissa voiton itselleen Washingtonista. Tasakentällisin vaarallisten maalipaikkojen prosenttiluku oli neljänneksi paras, kiekonhallinta seitsemänneksi paras.
Parasta Lightningissa lienee kuitenkin se, että joukkueen pelityylille äärimmäisen sopiva ja nopea runko on sidottu joukkueeseen pitkäksi aikaa. Kärkihyökkääjistä kuudella on pienellä uskollisuusalennuksella tehty sopimus vähintäään neljäksi vuodeksi eteenpäin. Heidän lisäkseen on vielä Yanni Gourde ja etenkin Brayden Point. Tällä rungolla Lightning kuuluu kestomenestyjiin vuosiksi eteenpäin ja pysyy vähintään haastajana Stanley Cup -mittarilla.
Erikoista: seurajohtoa voi kehua myös siitä, että se on uskaltanut tarvittaessa myös tehdä pelaajakauppoja ja luopua yksittäisistä palasista, jos se on ollut joukkueen tulevaisuuden kannalta parasta.
2. Winnipeg Jets
Upeasti varausvuoronsa käyttänyt Jets opetteli viime kaudella puolustamaan ja meni pitkälle myös pudotuspeleissä. Tämä ei kuitenkaan syönyt sen tulivoimaa − päinvastoin, kurinalaisempi pelaaminen tuotti sille tasaisuutta myös paikkojen luomisessa.
Jetsissä on samaa kuin muissa kärkijoukkueissa. Runko on sidottu useiksi vuosiksi, mutta lisäksi kärjen takana on myös nuorta tulivoimaa lisää. Patrik Laine taistelee taas maalikuninkuudesta, vaikka pelasi ajoittain kolmosketjussa ja kakkosylivoimassa. Laatua riittää farmin puolelle asti. Pitkäjänteisyyttä ja hyvää uskallusta sopimuspöydässä − Winnipeg Jets.
3. Nashville Predators
Predatorsin hyökkäys ei ole ihan niin räiskyvän tulivoimainen kuin useimmilla sen kovimmista kilpailijoista, mutta huomautettavaa ei ole. Oman hyvän varaustoiminnan ja yksittäisten rohkeiden pelaajakauppojen kautta Predators on kasvanut hyökkääjistöjenkin eliittiin. Ikärakenne polveutuu mukavasti, mutta kenties vielä kilpailijoitaan paremmin sopimuksissa on pituusalennusta ja porrastusta.
Seitsemän joukkueen kalleimmista hyökkääjäsopimuksista on solmittu pidemmäksi aikaa. Kahden vuoden jälkeen niistä umpeutuu yksi, kolmen vuoden päästä toinen, neljän vuoden päästä kaksi lisää, kuuden vuoden päästä kaksi lisää. Loistavaa pelaajabudjetin hallintaa.
Erikoista: aiemmin keskinkertaisella tai välttävällä sentterikalustolla operoinut seura menee nyt eteenpäin yhdellä parhaista. Hienoa työtä GM David Poilelta.
4. Toronto Maple Leafs
Loi eniten maalipaikkoja viime kaudella. John Tavaresin täydennettyä Leafsin hyökkääjistöä se on mahdollisesti koko liigan potentiaalisin ja tulivoimaisin. Lisäksi laatua riittää farmin puolelle asti. Todennäköisesti iso osa liigan seuroista vaihtaisi heittämällä oman materiaalinsa Maple Leafsin kanssa.
Jatkoajan konservatiivinen raati haluaa kuitenkin nähdä nuoren toimitusjohtajan Kyle Dubasin solmivan lisää jatkosopimuksia, ennen kuin se nostaa Maple Leafsin kärkeen. Dynastiaa ei luoda ilman onnistunutta porrastusta ja uhrauksia hinnoissa − sekä pelaajilta että seuralta.
Tilaa palkkakaton alla toki on reilusti, mutta tämän kauden jälkeen rajoitettuja vapaita agentteja ovat etunenässä Auston Matthews ja Mitch Marner.
Onnistuuko Dubas pitämään pakan kasassa ja kaikki tyytyväisenä? Toistaiseksi neuvottelut ovat sujuneet hyvin. Ensin tuli Tavares, sitten nopea jatkosopimus, ja nyt William Nylanderia pidetään kurissa ja nuhteessa − ei liian kallista sopimusta liian helpolla.
5. Boston Bruins
Laukaisuhallinnassa viime kauden toinen, maalinteossa yksi parhaista. Ylivoimalla neljäs, jäähyntapossa kolmas. Kiilasi viidennelle sijalle siksi, että loistavan kärjen ja veteraanien takana joukkueeseen on noussut uutta runkoa leveästi. Sopimuksissa sopivasti porrastusta. Toivo menestyksen jatkuvuudesta nostaa Bruinsin pisteitä.
Erikoista: Brad Marchand puree joskus itsensä pois tärkeistä peleistä. Myös loistavan David Krejcin terveys on pieni kysymysmerkki.
Tyrkyllä listalle:
Pittsburgh Penguins: Viidennestä sijasta käytiin kova kisa. Bruinsin paikalle tunki sormusten mitalla Penguins, joka voi olla hieman liikaa kärkimiestensä varassa, mutta kyseinen taso onkin sitten valtavan kova. Eikä joukkue toki ihan kokonaan Sidney Crosbyn, Jevgeni Malkinin ja Phil Kesselin varassa ole, kun nimettömämmätkin kaverit Riley Sheahanista Carl Hageliniin keräsivät kaksinumeroiset maalimäärät. Tippui lopulta ikärakenteensa takia. Kun kärjen taso joskus tulevaisuudessa laskee, ei tilalle ole tyrkyllä uusia supertähtiä.
Washington Capitals: Jos vertailtaisiin pelkkää kahta ensimmäistä ketjua, olisi Capitals jopa liigan paras. Kun ei verrata, tippuu joukkueen taso alemmissa ketjuissa, joskin mestaruuskevään pudotuspeleissä myös niistä löytyi tiukan paikan tullen onnistumisia ja tulivoimaa. Lars Eller on toki ykköskuusikon takana loistava kolmossentteri.
Philadelphia Flyers: 36 maalin James van Riemsdyk on loistava lisä muutenkin tulivoimaiseen hyökkäykseen. Pudotuspelimenestystä joukkueelta puuttuu, mikä laskee pisteitä.
Heikoimmat
1. Ottawa Senators
Puolustuksen heikoin on myös hyökkäyksen heikoin. Isona syynä on sen sopimusrakenne ja organisaation heitteillä oleva yleistila. Heikolla hyötysuhteella pelaava Bobby Ryanin sopimus on hyökkääjistön pitkäkestoisin sopimus. Joukkueessa ovat muun muassa Matt Duchene, Mark Stone ja lupaava Brady Tkachuk, mutta osa pakkailee jo matkalaukkuaan. Surullista, mihin tilaan 2000-luvulla usein valopilkkuihin kuulunut seura on joutunut.
2. Detroit Red Wings
Kuten puolustuksessa, on myös Red Wingsin hyökkäyksessä ihmeellinen läjä veteraaneja, joiden pitäisi pelata pudotuspelejä ja menestystä tavoittelevien joukkueiden pienemmissä rooleissa pienemmällä palkalla. Ei jälleenrakennusjoukkueessa! Frans Nielsen, neljä vuotta, Justin Abdelkader, viisi vuotta, Darren Helm, kolme...ja tietysti vielä siirron estävillä pykälillä.
Sopimusten hallinta on ollut karmeaa, ja tilanne vaikeuttaa jatkosopimusten tekoa vielä jokusen vuoden. Red Wingsin onneksi seura on viime vuosina onnistunut varauksissaan paremmin. Se antaa pientä toivoa paremmasta huomisesta. Kiteytettynä: hyökkääjistön pisteitä laskee sen koko sopimuskönttää (myös puolustajat) sitova tilanne.
3. Vancouver Canucks
Yksi NHL:n pahimmista sekasikiöistä joukkueenrakennuksen suhteen. Muutama hyvätasoinen nuori pelaaja, yksi superlupaus − Elias Pettersson − ja siihen päälle läjä veteraaneja ylihintaisilla sopimuksilla. Ilman Petterssonia sijoitus olisi vielä huonompi. "Vaihtakaa se GM..."
4. Arizona Coyotes
Absoluuttisella tasolla vielä heikompi kuin osa heikommaksi rankatuista. Rick Tocchet ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan valmentajana, eikä jonkinlaiseksi tilastoneroksi joidenkin kehuma John Chayka ole maineensa veroinen ihmemies. Tämä poppoo johtaa viime kaudella toiseksi vähiten maaleja tehnyttä seuraa. Hyökkäyksessä on lupaavia pelaajia Clayton Keller etunenässä, ja parin viime kesän veteraanihankinnat ovat olleet kiitettäviä, mutta matkaa menestykseen on vielä paljon. Osalla korkeista hyökkäysvarauksista väijyy floppivaara varjonaan.
5. New York Rangers
Onko ihan hyvä tarpeeksi hyvä? Rangers on lähtenyt nuorennusleikkauksen tielle, ja hyvä niin. Tällä hetkellä se on käymistilassa. Lupaava, mutta onko se tarpeeksi lupaava? Seuran varaukset ovat saaneet kehuja ja joukkueessa on useita lupaavia pelaajia. Totuus kuitenkin on, että vain Mats Zuccarello ylitti viime kaudella 50 pisteen rajan. Montako NHL:n ykkösketjutason "talenttia" seurassa on nyt tahi tulevaisuudessa? Suunta on oikea, mutta seura tarvitsee ykköskorin pelaajia noustakseen takaisin menestykseen. Sitä odotellessa.
Erikoista: loi tasakentällisin eniten vaarallisia maalipaikkoja viime kaudella.
Erikoista 2: päästi tasakentällisin toiseksi eniten vaarallisia maalipaikkoja viime kaudella.
Tyrkyllä tilalle:
Montreal Canadiens: Hyökkääjistö ei ole ihan toivoton. Päinvastoin. Ykköskorin pelaajat kuitenkin puuttuvat, ja Marc Bergevin on onnistunut ihmeellisesti heikentämään joukkuettaan lähes jokaisella tekemällään pelaajakaupalla. Runko on pullollaan kakkos- ja kolmosketjun pelaajia. Osa heistä vielä onnistuu, mutta mukana on liian monta ehkä- ja toivottavasti-sanaa. Positiivisena voidaan pitää sitä, että suomalaisittain Joel Armialla ja Artturi Lehkosella on varmasti mahdollisuutensa raapia tässä joukkueessa itselleen roolia.
New Jersey Devils: Kun joukkueessa on Taylor Hallin tasoinen supertähti, on sitä vaikeaa laittaa huonoimpien hyökkäysten joukkoon. Totuus kuitenkin on, että taso putoaa kärkimiesten jälkeen jyrkästi. Nico Hischierin tulokassopimusta ja Hallin sopimusta on molempia kaksi vuotta jäljellä. Jatkosopimukset olisivat loistava peruspilari ympärille rakennettavaksi.
New York Islanders: Tämä joukkue "sössi" John Tavaresin ja hankki tilalle Valtteri Filppulan ja Leo Komarovin. Tavaresin lähtö ei ole maailmanloppu, mutta karmea menetys se on. Suomalaiskaksikko tuo joukkueeseen kaivattua ammattimaisuutta ja työntekoa alempiin kenttiin, mutta Komarovin sopimus oli sanalla sanottuna karmea. Anthony Beauvillierin, Anders Leen, Brock Nelsonin ja Jordan Eberlen sopimukset ovat ensi kesänä katkolla, Mathew Barzalin kahden vuoden päästä. Näiden hallinta − etenkin Barzalin − ratkaisee, nouseeko seura pois tästä ahdingosta vai vajoaako se koko liigan hännille.