Vuonna 1894 perustettu kansainvälisen olympiakomitean (KOK) arvomaailma pohjautuu vahvasti 1800-luvun ja 1900-luvun alun aristokraattisiin näkemyksiin. Eurooppalaiset imperiumit olivat tuolloin vahvimmillaan ja muut maailman kolkat pyrittiin alistamaan siirtomaiksi.

Aikakauden visionäärit korostivat ritarillisuutta, reilua peliä ja hyvää hallintotapaa. Näitä arvoja pyrittiin iskostamaan ei pelkästään eurooppalaisiin, vaan myös muun maailman väestöön, jota pidettiin eurooppalaisittain "alikehittyneenä", kommentoivat KOK:n alkuaikoja tarkastelleet olympiahistoriaan erikoistuneet tutkijat Dikaia Chatziefstathiou ja Ian Henry.

KOK:n johto julisti olevansa demokraattinen ja kansainvälinen, mutta nämä näkemykset perustuivat ajatteluun, jossa valkoisen, atleettisen ja älykkään eurooppalaisen tehtävä on sivistää muita kansoja, huomattavat Chatziefstathiou ja Henry.

Onkin syytä muistaa, että KOK:n perusti varakas yläluokkainen eliitti, joka katsoi toimivansa yleisen hyvän vuoksi.

– He käyttivät varallisuuttaan luodakseen KOK:lle oman "tyylin", joka toimi heidän etuoikeutetun elämän jatkeena ja joka on muuttunut vain vähän ajan saatossa, lisää tutkijakaksikko.

Kansaa kehittämässä, rotua jalostamassa

KOK:n perustaja ja sen toinen puheenjohtaja (1896–1925) Pierre de Coubertin oli ranskalainen aristokraatti, joka halusi palauttaa Ranskan valtion menneiden vuosisatojen suuruuden. Valtioiden keskeinen kilpailu oli hänelle tärkeää, oli sitten kyseessä urheilu, teollisuus, tiede, kulttuuri, sota tai siirtomaat, sillä hän katsoi sen vahvistavan niiden kansaa, summaa kulttuurintutkimuksen professori Otto J. Schantz asian kirjassa The 1904 Anthropology Days and Olympic Games.

Aristokratian ja imperialismin aatteet olivat keskeisiä aikakaudelle. Siihen kuitenkin kytkeytyi eugeniikkaa eli rodunjalostamisoppia. Urheilun katsottiin kehittävän kansaa parempaan suuntaan.

Coubertin visioi olympialaiset sivistyneiden valtioiden eliitin eli sivistyneistöjen välisinä koitoksina. Urheilijat olisivat parhaimmista parhaimpia ja heidän otteitaan seuraisivat kansakuntien kerma. Schantzin mukaan tämän vision kriteerit täyttivät ainoastaan länsimaalaiset, eikä "sivistymättömille" kansoille ollut tilaa näissä kilpailuissa.

Kisojen järjestäminen oli Coubertinille täten tärkeä osa länsimaiden tehtävää sivistää muuta maailmaa ja saada nämä hyväksymään siirtomaaisäntien valta. Tämän takia olympialajit olivat vahvasti länsimaisia ja ovat sitä edelleen, huomauttaa Schantz.

– Nykyolympialaiset ovat tämän sivistystehtävän perintöä ja ne  keskittyvät edelleen länsimaisten tai länsimaistettujen lajien edistämiseen, vaikka niiden väitetään olevan osaa universaalia liikettä, toteaa Schantz.

Coubertinin näkemyksiin pohjautuva KOK:n kansainvälisyys on nimenomaan isänmaallisuuteen pohjautuvaa, ihmiset erottelevaa kansojenvälisyyttä, eikä yhteistä ihmiskuntaa yhdistävää kosmopoliittisuutta, huomauttaa professori Arnd Krüger kirjassa Sport and International Understanding.

Natsit ja KOK:n päättäjät, kuten Henri de Baillet-Latour (toinen oik.) olivat hyvissä väleissä keskenään. Natsi-Saksaa auliisti palvellut Karl Ritter von Halt (ensimmäinen oik.) sai toisen maailmansodan jälkeen jatkaa KOK:ssa menneisyydestään huolimatta.

Kuva © Imagno

Rotuopista antisemitismiin

Coubertinin näkemykset eivät olleet pelkästään etnonationalistisia ja imperialistisia, vaan myös rasistisia ja osin antisemitistisiä. Toki olympiajohtajan näkemykset pehmenivät ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Silti Coubertinin näkemyksissä muut kuin länsimaalaiset olivat vähempiarvoisia.

– Coubertinin ajatuksissa "puolivillillä" tasolla olleet kansat eivät olleet valmiita ottamaan osaa tähän jaloon ja elitistiseen kansojen kohtaamiseen, tuumaa Schantz.

Vaikka Coubertiniä ei pidetäkään antisemitistinä, hänen seuraajistaan ei voi sanoa samaa. Coubertinin seuraaja (1925–1942), belgialainen aristokraatti Henri de Baillet-Latour ei myöskään ollut selvästi antisemitisti, mutta hän väheksyi valtakaudellaan juutalaisten kohtaamaa vainoa 1930-luvun Kansallissosialistisessa Saksassa.

– Tiedän, että [juutalaiset] elämöivät ennen kuin siihen on aihetta. Olen aina ihmetellyt sitä, miten se kauheus, joka tapahtui esim. Venäjällä [pogromit], oli paljon barbaarisempi kuin mikään, mikä on tapahtunut Saksassa, eikä siitä silti puhuta julkisesti samalla tavalla. Miksi? Siksi, koska heidän propagandansa ei ollut yhtä ovelaa, tuumi Baillet-Latour kirjeessään Yhdysvaltain olympiakomitean puheenjohtajalle ja KOK:n jäsenelle Avery Brundagelle.

Baillet-Latourin seuraajan (1942–1952), ruotsalainen Sigfrid Edströmin näkemykset olivat samankaltaisia. Hän muun muassa onnitteli Brundagea "likaisten juutalaisten ja poliitikkojen" päihittämisestä, kuten professori David Clay Large mainitsee kirjassaan Nazi Games: The Olympics of 1936.

Soraäänille ei sijaa

Amerikkalainen KOK:n jäsen Lee Jahncke oli tiettävästi ainoa, joka vastusti saksalaisten toimia ja olympialaisten järjestämistä Saksassa. Hän kannatti amerikkalaisten kisaboikottia julkisesti. KOK tuomitsi hänen puheensa ja erotti hänet KOK:sta vuonna 1936.

– Vastustaessani amerikkalaisten osanottoa Natsi-Saksassa järjestettäviin olympialaisiin, olen edustanut todellisia olympiaideaaleja ja amerikkalaisia ideaaleja urheilullisuudesta ja reilusta pelistä, kirjoitti Jahncke kirjeessään KOK:n silloiselle puheenjohtajalle Baillet-Latourille (The New York Times, 6.8.1936).

Päätös erottaa Jahncke oli linjassa KOK:n puheenjohtajan näkemysten kanssa.

– Baillet-Latour tajusi natsihallinnon avoimen rasismin olevan uhka olympia-atteen periaatteille, mutta hän koki, että KOK:lla ei ollut oikeutta puuttua Saksan rajojen sisällä tapahtuvaan rasismiin, kommentoi Large tilannetta (Nazi Games: The Olympics of 1936).

KOK:n ja sen alaisten kansallisten olympiakomiteoiden jäseniksi on kuulunut myös avoimesti antisemitistisiä päättäjiä. Saksalainen urheiluhistoriantutkija Hans Joachim Teichler kuvaakin artikkelissaan 1930- ja 1940-lukua KOK:n fasismin aikakautena.

NSDAP ei tyytynyt toimimaan pelkästään politiikassa, vaan toiminta laajennettiin kansalaisyhteiskuntaan. Mm. partio- ja urheilutoiminta alistettiin puolueen alaisuuteen.

Kuva © Timo Savela

Saksalainen Karl Ritter von Halt toimi KOK:n jäsenenä siitä huolimatta, että hän kuului kansallissosialistiseen työnväenpuolueeseen (NSDAP), toimi puolisotilaallisessa Sturmabteilungissa (SA), tuki pahamaineista Schutzstaffelia (SS) ja vastasi Saksan valtakunnan urheilujohtajana suoraan Adolf Hitlerille. Tämän lisäksi hän nousi KOK:n hallitukseen vuonna 1937.

Hitler myös vaihdatti Saksan olympiakomitean puheenjohtajan Theodor Lewaldin omaan suosikkiinsa, puolueensa jäseneen ja SA:han kuuluneeseen Hans von Tschammer und Osteniin, kun Lewaldin osin juutalainen tausta kävi ilmi.

– Hänen johtamansa alaosasto oli yksistään vastuussa useiden saksalaisten mies- ja naisurheilijoiden murhaamisesta, mainitsee Anton Rippon von Tschammer und Ostenista kirjassaan Hitlerin olympialaiset 1936.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että Hitlerille lojaalit, diktatuurissa meritoituneet toimijat saivat jatkaa KOK:ssa tämänkin aikakauden jälkeen. Vielä erikoisempaa on, että nämä miehet jopa etenivät KOK:ssa aiempaa merkittävämpiin asemiin.

– Meidän on tärkeää ymmärtää KOK:n ja natsien välinen yhteistyö, jos ei muun takia, niin sen takia, että toisin kuin monet varmasti luulevat, se ei katkennut natsi-imperiumin luhistuttua vuonna 1945, huomauttaa urheiluhistoriaan erikoistunut professori John Hoberman tutkimuksessaan.

Vaikka Ritter von Halt taisteli viimeiseen asti kansallissosialistisen Saksan puolesta, hänet valittiin Saksan olympiakomitean johtoon vuonna 1951. Hän palasi KOK:n jäseneksi ja eteni sen hallitukseen uudelleen vuonna 1957.

"Euroopan maat ovat olleet suhteellisen säyseitä niiden natseja ja fasisteja kohtaan, joten miksei yksi heistä voisi olla KOK:n puheenjohtaja?" – Arnd Krüger

– Sodanjälkeinen eurooppalaisten järjestöjen denatsifikaatio, niin rajoitettua kuin se olikin, ei ulottunut KOK:hon, joka salli natsijäsentensä ja heille myötämielisten jäsentensä jatkaa järjestössä vanhan kollegiaalisuuden hengessä, toteaa Hoberman.

Ongelmallisin KOK:n jäseneksi hyväksytyistä Hitleriä palvelleista on sotamarsalkka Walter von Reichenau. Hoberman toteaa, että oli KOK:n kannalta onnekasta, että vuonna 1938 sen jäseneksi valittu von Reichenau kuoli sodassa, sillä juutalaisia "ali-ihmisinä" pitänyt upseeri olisi lähes varmasti tuomittu sodan jälkeen sotarikoksista.

Samalla toki on muistettava, että KOK:n tapa hyysätä kyseenalaisia henkilöitä ei poikkea erityisesti muista vastaavista organisaatioista. Natsi-Saksaa auliisti palvelleiden nimeäminen merkittäviin tehtäviin oli varsin yleistä toisen maailmansodan jälkeen, Hoberman huomauttaa tutkimuksessaan.

Veljet tukevat toinen toisiaan

Erotetun Jahncken tilalle valittiin Ritter von Haltin hyvä ystävä Brundage, joka tunnettiin kisaboikotin vankkumattomana vastustajana. Hän ei nähnyt mitään ongelmallista kisojen järjestämisessä diktatuurissa.

– Olympialaiset ovat kansainvälinen tapahtuma ja ne tulee pitää vapaina ulkopuolisesta vaikuttamisesta, on sitten kyseessä rodullinen, uskonnollinen tai poliittinen vaikuttaminen, jos haluamme saavuttaa päätavoitteemme, joka on demokratian ja korkean amatööriurheilun standardien levittäminen ympäri maailmaa, kommentoi Brundage boikottiliikettä (AP/The Washington Post, 2.8.1935).

Brundagen tiedetään myös tokaisseen, että vähemmistöjen vainoaminen on ikiaikaista eli osa ihmisyyttä. Täten sille ei siis tarvinnut tehdä mitään.

Hänen tehtäväkseen oli aiemmin asetettu tarkastaa asian laita Yhdysvaltain olympiakomitean puolesta. Puolueettoman selonteon sijaan hän päätyi toistamaan saksalaisten kollegojensa kertomuksia.

Brundagen perintö elää vahvasti Yhdysvaltojen olympiakomiteassa. Sen nykyinen puheenjohtaja Susanne Lyons on toistuvasti vastannut kritiikkiin vetoamalla siihen, että boikotit haittaavat vain urheilijoita. Samalla häneltä unohtuu, että osallistumalla diktatuureissa järjestettäviin kisoihin samalla hyväksyy sortovallan ja KOK:n tavan myöntää kisoja diktatuureille.

Juutalaisten olympiaurheilijoiden muistomerkki Saksassa. 1936 talvikisoissa Natsi-Saksaa edusti juutalainen Rudi Ball, joka oli yksi aikakautensa parhaista jääkiekkoilijoista.

Kuva © Boris Streubel

Silmänlumetta

Boikottiliike oli lähellä onnistua murentamaan Saksan mahdollisuudet järjestää kisat vuonna 1936. Keskeisenä ehtona oli, että Saksan joukkueessa olisi myös juutalaisia.

Täyttääkseen KOK:n kanssa tekemänsä sopimuksen kirjaimen, muttei henkeä, Saksa rekrytoi kaksi juutalaiseksi luokittelemaansa urheilijaa riveihinsä. Näin annettiin vaikutelma, että juutalaisten asema urheilussa ei ollut uhattuna.

Näiden lajiensa huippujen motiiveista ei ole tarkkaa tietoa ja saatavilla olevat tiedot ovat osin ristiriitaisia. On arveltu, että he suostuivat edustamaan Saksaa siinä toivossa, että heidän perheensä säästyisivät vainoilta.

– Väitetään, että [he] suostuivat, koska heillä on edelleen sukulaisia maassa, kirjoitettiin wieniläislehden toimituksessa (Die Stunde, 2.2.1936)

– On syytä olettaa, että taustalla on ollut "kevyttä" painostusta, tuumivat toimittajat (Die Stunde, 2.2.1936).

Samalla heidän osallistumistaan pidettiin ongelmallisena, sillä siinä annettiin hiljainen hyväksyntä juutalaisia sortavalle järjestelmälle.

– Riippumatta siitä, miten asiaa tarkastelee, on silti häpeällistä, että kaksikko taistelee urheilun korkeimmasta kunniasta, edustaa "kotimaataan", joka on karkottanut heidät, huomautettiin ristiriidasta (Die Stunde, 2.2.1936).

Saksan toimia kritisoinut itävaltalaislehti Gerechtigkeit (6.2.1936) puolestaan viittasi heihin "paraatijuutalaisina".

Toinen juutalaiseksi luokitelluista urheilijoista oli berliiniläisen luistinseuran Berliner SC:n jääkiekkoilija Rudi Ball, joka lopulta suostui edustamaan Saksaa talvikisoissa. Pienikokoinen Ball oli yksi aikakautensa huippupelaajista: taitava ja salamannopea.

Rudi Ball oli lähtenyt veljiensä Heintzin ja Gerhardin kanssa omaehtoiseen maanpakoon Sveitsiin vuonna 1933, kun juutalaisvainot alkoivat Saksassa.

On syytä pitää mielessä, että juutalaisia ei pidetty kisojen aikana saksan kansalaisina, vaan Saksan valtion alamaisina. Maahan muuttaneet, muualla syntyneet juutalaiset olivat menettäneet Saksan kansalaisuutensa jo 1933. Syntyperäiset saksanjuutalaiset menettivät kansalaisuutensa 1935.

Kansalaisuutensa tämän takia menettäneet ja heidän jälkeläisensä ovat olleet oikeutettuja sen automaattiseen palauttamiseen 20 elokuuta 2021 lähtien.

Ennen olympialaisia Ballin veljekset edustivat Milanon punamustiksi paholaisiksi kutsuttua joukkuetta. Rudi Ball ei ollut aikeissa edustaa Saksaa, mutta Saksan olympiakomitea sai hänet suostuteltua pelaamaan Garmisch-Partenkirchenissä. Vastineeksi hänelle luvattiin, että hänen perheensä pääsisi vapaasti muuttamaan ja siirtämään varansa ulkomaille.

Natsihallinnolla ei aluksi ollut kiinnostusta Ballin palveluksia kohtaan, mutta hänen joukkuetoverinsa, Gustav Jänecke etunenässä, halusivat vuoden 1932 talvikisoissa loistaneen, moninkertaisen Saksan mestarin ja Spengler Cup -mestarin joukkueeseensa. Tilanne oli Hitlerille kiusallinen, sillä kaiken lisäksi Ballin maanmiehet nimesivät tämän maajoukkueen kapteeniksi.

Ball ei tuonut haluttua menestystä Saksalle (vas.), joka jäi niukasti mitalipelien ulkopuolelle, vaikka se oli alkulohkonsa ykkönen. Samassa alkulohkossa kakkoseksi jäänyt Yhdysvallat (oik.) ylsi olympiapronssille.

Kuva © FPG

Ball oli tietoinen edustuksensa ongelmallisuudesta, mutta uskoi, että ratkaisu edustaa Saksaa oli parempi kuin olla edustamatta sitä.

– Olen samaa mieltä kanssasi siitä hölynpölystä, ettei urheilulla auteta luomaan hyvää yhteisöllisyyttä. Toisaalta olen sitä mieltä, että se auttaa hieman. Ei siitä olisi ollut saksanjuutalaisille mitään hyötyä, jos olisin kieltäytynyt pelaamasta Saksalla, ja siitä olisi saattanut olla jopa harmia. Se saattaa auttaa meitä, että kansakunta ajattelee juutalaisen ja saksalaisten pelanneen rinta rinnan olympialaisissa, tuumi Ball antamassaan haastattelussa (The Toronto Daily Star, 28.2.1936).

Haastattelijana toiminut Natsi-Saksan juutalaisvainoja jo vuosien ajan kritisoinut Matthew Halton piti Ballin toivetta lähinnä säälittävänä, koska saksalaismediassa hänen juutalaistaustaansa ei oltu tehty selväksi, kun hänet valittiin edustamaan Saksaa.

Haltonin väite vaikuttaa pitävän paikkansa, sillä jopa NSDAP:n äänitorvena pidetty Völkischer Beobachter viittasi Balliin berliiniläisenä, samalla kun ulkomaisissa lehdissä häneen viitattiin juutalaisena tai puolijuutalaisena.

– Aikooko Saksan olympiakomitea kieltää Ballin osallistumisen jatkossa (kunnes häntä tarvitaan jälleen), vai aiotaanko hänet kenties ylentää "kunnia-arjalaisen" asemaan siitä hyvästä, että hän auttoi saksalaisia voittamaan?, veisteltiin Jerusalemissa ilmestyneen lehden toimituksessa (The Palestine Post, 14.2.1936).

Tilannetta voi pitää vähintäänkin erikoisena. Haastattelun perusteella Ball ei halunnut erotella juutalaisia saksalaisista, koska se olisi sama kuin erottelisi presbyteerit skoteista. Hänen kantansa lienee ollut, että hän on ensisijaisesti berliiniläinen.

Saksan menestys olympiaturnauksessa jäi lopulta laihaksi. Saksan tie katkesi, kun se hävisi toisen kierroksen ottelun Kanadalle ja jäi tasalukemiin turnauksen lopulta voittaneen ja lukuisilla kanadalaiskiekkoilijoilla vahvistetun Iso-Britannian kanssa.

– Yleisö oli äärimmäisen innossaan. Tällaista jääkiekko-ottelua oli tuskin ennen nähty, kamppailu, jossa paikoin jopa otettiin miehestä mittaa. Loppunumeroiksi kuitenkin kirjattiin 1–1, kuvailtiin kolmelle jatkoajalle venynyttä ottelua, jota loukkaantunut Ball joutui katsomaan sivusta (Sport-Tagblatt, 14.2.1936).

Ballin sukulaiset pääsivät tiettävästi muuttamaan Etelä-Afrikkaan, mutta Ball jäi itse loukkuun Saksaan. Asepalveluksen sijaan hän viihdytti berliiniläisiä kiekkotaidoillaan toisen maailmansodan aikana.

– Saksalaiset sanomalehdet kävivät puolijuutalaisen jääkiekkoilijan Rudi Ballin kimppuun vain muutama päivä kisojen päätyttyä, huomautti toimittaja Roger Boyes Ballin epäkiitollisesta asemasta (The Times, 23.1.2010).

Hänen asemansa hankaloitui vasta vuonna 1943, kun hän menetti Hitlerin hänelle takaaman erityisaseman urheilijana Joseph Göbbelsin propagandaministeriön toimesta. Henkensä hän kuitenkin onnistui säilyttämään.

Hengissä selviäminen saattaa selittyä sillä, että Natsi-Saksalla tuskin oli suurta intressiä vainota saksalaisena saksalaisille esittelemäänsä olympiaurheilijaa. Pelit BSC:ssä olisivat toki tulleet muutenkin päätökseen, liittoutuneiden pommitettua joukkueen kotihallin maan tasalle alkuvuodesta 1944.

Sodan jälkeen Ball muutti perheensä perässä Etelä-Afrikkaan, jossa tämä pelasi uransa viimeiset ottelut. Hänet valittiin kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) kunniagalleriaan vuonna 2004.

Vuoden 1936 talvikisat olivat yleisömenestys. Jääkiekko-otteluita seurasi parhaimmillaan 10 000 katsojaa.

Kuva © Central Press

Diktaattorien taskussa

Jahncken korvanneen Brundagen aikalaiset kritisoivat häntä julkisesti, mutta hän piti pintansa vuoden 1936 kisojen suhteen.

– Mitä tulee herra Brundageen, en tiedä onko kyseessä sokeus vai piittaamattomuus. Mikäli hän ei ole tietoinen juutalaisten ja katolisten urheilijoiden syrjinnästä, hänen näkökykynsä pettää hänet, kommentoi urheilutoimittaja Shirley Povich asiaa (The Washington Post, 2.8.1935).

Tilanne oli ollut huono jo vuodesta 1933 lähtien ja asia oli KOK:n tiedossa. KOK oli kovistellut Saksaa, joka puolestaan vakuutti, että kisat tullaan järjestämään KOK:n ja järjestelykomitean sopimuksen mukaisesti. Kaikki tämä oli kuitenkin sanahelinää ja KOK oli siitä tietoinen.

– Oli hyvin selvää, että [KOK:n jäsen] kenraali [Charles] Sherrill oli niin vankkumaton meidän [amerikkalaisten] osallistumisestamme, että hän oli valmis hyväksymään ne tyhjät toteamukset ja lupaukset, joidenka hän tiesi olevan katteettomia, kirjoitti Yhdysvaltain Wienin suurlähettiläs George Messersmith kirjeessään Yhdysvaltain ulkoministeriölle (18.10.1934).

"voidaan sanoa, etteivät natsijohtajat olleet urheilusta lainkaan kiinnostuneita." – Anton Rippon

KOK ei ollut kyvytön siirtämään olympialaiset pois Saksasta. Se oli haluton. Diktatuurin edustajat hyväksikäyttivät KOK:n edustajan huomattavaa korskeutta. Vakuuttelua helpotti myös se, että Sherrill oli avoin vahvojen johtajien, kuten Benito Mussolinin ja myöhemmin Hitlerin, ihailija.

– Kenraali Sherrill ei voinut olla tietämättä asian todellista laitaa. Hän oli hyvin halukas hyväksymään tämän tilanteen valkopesun, sillä hän oli niin vankkumaton meidän [amerikkalaisten] osanotosta. Häntä kiinnostaa hänen oman tärkeän asemansa säilyttäminen KOK:ssa, tilitti suurlähettiläs Messersmith kirjeessään kollegalleen James Clement Dunnille (17.10.1935).

NSDAP rekrytoi kannattajia kisoille. Tärkein heistä oli KOK:n perustaja ja sen toinen, sittemmin eläköitynyt puheenjohtaja Coubertin, joka rahavaikeuksissaan hyppäsi natsien kelkkaan.

– Vanhalla iällä rahavaikeuksista kärsineelle Coubertinille oli luvattu eläke siitä hyvästä, että hän tukisi Berliinin kisoja. Hitler jopa "lahjoitti" hänelle 10 000 silloista markkaa toukokuussa 1936, huomauttaa asiaan perehtynyt historiantutkija Mario Kessler.

Natsi-Saksan leiriin siirtyminen ei toisaalta yllätä, kun ottaa huomioon, että Coubertinin aiemmin esittämät näkemykset valkoisten eurooppalaisten ylivertaisuudesta suhteessa muihin.

"Se, miten juutalaisia kohdellaan Saksassa ei vaivaa minua yhtään sen enempää kuin mustien lynkkaukset etelävaltioissa." – Charles Sherrill

Coubertinin lanseeraama uskonnolliselta vaikuttava olympia-motto citius, altius, fortius eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin onkin jotain, minkä Hitlerin olisi voinut kuvitella keksineen, kuten brittitoimittaja ja tutkija Guy Walters huomauttaa.

Itse asiassa moni olympialaisiin liittyvä asia sopii hyvin yhteen natsi-kuvaston kanssa, toteaa Walters. Jopa olympiatervehdys on erehdyttävästi natsitervehdyksen näköinen, kuten vuoden 1924 ja 1936 olympiajulisteista käy ilmi.

– Olympialaisiin kytkeytyvä eliittiurheilun järjestelmä sisältää niin monta protofasistista elementtiä, ettei vuoden 1936 olympiakisoja voi pitää natsien vääristäminä, he vain rakensivat näiden olympiakisojen keskeisten elementtien varaan. Voittamisen kultti ja heikkouden ja häviämisen halveksunta ovat keskeisiä ominaisuuksia sekä eliittiurheilun ylistämisessä että merkittävissä määrin fasistisessa ideologiassa, kommentoi Krüger ideologioiden yhteensopivuutta kirjassa The Nazi Olympics: Sport, Politics, and Appeasement in the 1930s.

Coubertinin ranskalaislehti Le Journalille (27.8.1936) antamat lausunnot vahvistavat tämän väitteen. Hänen mielestään kisat eivät vääristyneet eikä olympiaideaa uhrattu propagandalle. Sen sijaan kisat olivat suuri menestys ja palvelivat olympiaideaa erinomaisesti.

Garmisch-Partenkirchenin kisat olivat propagandavoitto Adolf Hitlerille.

Kuva © Print Collector

Olympiapropagandaa

Vuoden 1936 talvikisat olivat hulppea näytös, joka jätti edelliset vuoden 1932 Lake Placidin kisat varjoonsa. Varsinkin kävijämäärissä mitattuna kisat olivat huikea menestys. Brundage kehui järjestelyt maasta taivaisiin kisojen päätyttyä.

– Kisat olivat menestys olympialiikkeelle. Voimme ottaa kunnian siitä, että käännytimme Saksan kansan olympiahengen kannattajiksi. Urheilusta kiinnostuneiden lisäksi tavalliset ihmiset ja valtion johtajat saapuivat seuraamaan kisoja junalasteittain. Saksalaiset eivät yrittäneet hyödyntää kisoja natsipropagandan edistämisen välineenä, ylisti Brundage vuoden 1936 talvikisoja (AP/The Washington Post, 26.2.1936).

Saksalaiskiekkoilija Ballin osallistuminen olympialaisiin kuvastaa hyvin sitä, miten Natsi-Saksa onnistui yhtäaikaisesti esittämään huippu-urheilijan saksalaisille saksalaisena ja ulkomaailmalle juutalaisena, mikä antoi hyvän kuvan sekä saksalaisille, että ulkomaalaisille.

– Itseasiassa, Rudi Ballille, saksanjuutalaiselle jääkiekkoilijalle, hurrattiin saksalaisten toimesta enemmän kuin kellekään muulle pelaajalle, kuittasi Brundage saksalaisten asenteista juutalaisia kohtaan (The Waterbury Democrat, 25.2.1936).

"Vaikka natsit käyttivätkin olympiakisoja omiin tarkoituksiinsa, meidän ei tulisi ohittaa sitä, että korkea-arvoiset kansainväliset urheilupäättäjät olivat halukkaita sietämään ja jopa tukemaan sitä." – Mario Kessler

Tutkijat ovat asiasta samaa mieltä toimittajien kanssa. NSDAP ja siihen kytköksissä olleet järjestöt tekivät parhaansa luodakseen sekä ulkomaalaisille kisavieraille että tavallisille saksalaisille vaikutelman harmonisesta yhteiskunnasta. Samalla juutalaisia, muita vähemmistöjä ja poliittisia vastustajia vainottiin kisapaikkakuntien ulkopuolella. Lisäksi saksalaisten menestys kisoissa oli omiaan vahvistamaan diktatuurin suosiota kansalaisten keskuudessa. Samalla hukattiin mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen.

Kisojen käyttämistä propagandatarkoituksiin ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä KOK:lle. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen teki se, että kisat ylipäätään järjestettiin Saksassa, samalla kun ensimmäiset keskitysleirit olivat jo toiminnassa.

– On historian vääristelyä väittää, että kansallissosialistit väärinkäyttivät 1936 olympialaisia. Sen sijaan pitää paikkansa, että KOK:lla oli kolme vuotta aikaa siirtää kisat pois Saksasta. Kansainvälinen boikottiliike vastusti kisoja. KOK:n muutamat juutalaisvastaiset, natsit ja natsimieliset johtajat jättivät asian sikseen ja antoivat Hitlerin ja Göbbelsin viedä heitä kuin litran mittaa, summasi toimittaja Jens Weinreich tapahtumat (Der Spiegel, 12.12.2021).

– Kisat olisi pitänyt siirtää hyvissä ajoin ennen vuotta 1936. Syypäitä kisojen järjestämiseen Saksassa ovat KOK:n pääfunktionäärit ja Yhdysvaltain olympiakomitean puheenjohtaja Avery Brundage, toteaa Kessler tutkimuksessaan.

Kisojen käyttämistä propagandatarkoituksiin ei ilmeisesti ole KOK:ssa tiedostettu vielä tällä vuosikymmenelläkään, sillä se ylisti sosiaalisessa mediassa vuoden 1936 talvikisoja vuoden 2021 lopussa. Viesti poistettiin nopeasti, vähin äänin.

Garmisch-Partenkirchenistä Pekingiin

Nykyhetkessä KOK antaa samankaltaisia lausuntoja Pekingin vuoden 2022 olympialaisista, eikä se ole valmis ottamaan mitään kantaa maan tilanteeseen.

– Ihmisoikeudet ovat kyllä keskeisessä asemassa KOK:ssa. Tiedän, että ne ovat erittäin tärkeä osa perusasiakirjassa olevia olympia-aatteen periaatteita, totesi KOK:n varapuheenjohtaja John Coates (ABC News, 13.10.2021).

– KOK:n toimivaltaan kuuluu taata, ettei kisoihin osallistuvien kansallisten olympiakomiteoiden toiminnassa eikä olympialiikkeessä loukata ihmisoikeuksia, tarkensi Coates lausuntoaan (ABC News, 13.10.2021).

1930-luvun tapaan KOK vetoaa siihen, ettei sillä ole oikeutta päättää valtioiden asioista. Olympia-aatteen ja -hengen vaalimisen katsotaan olevan ihmisoikeuksia tärkeämpää.

– Emme voi mennä maahan ja kertoa heille, mitä heidän tulee tehdä. Voimme vain myöntää olympialaiset maahan tiettyjen järjestäjää koskevien ehtojen mukaisesti ...ja taata, että ehtoja noudatetaan, kommentoi Coates.

Lausunnot eivät kestä lähempää tarkastelua. KOK:n voidaan katsoa puuttuneen valtioiden sisäisiin asioihin, joskin vain silloin, kun se on ollut sen etujen mukaista. Tälläkään kertaa halua ei yksinkertaisesti ole.

– Kiina tietenkin haluaa itselleen jättimäistä PR-buustia, huomauttaa toimittaja Brian Alexander verratessaan vuoden 2022 kisoja vuoden 1936 kisoihin (The Boston Globe, 2.12.2021).

KOK:n urheilijakomitean puheenjohtaja ja KOK:n hallituksen jäsen Emma Terho on yksi kolmesta Peng Shuain kanssa keskustelleesta KOK:n jäsenestä.

Kuva © Getty Images

Edes urheilijoilla ei ole väliä

Tennistähti Peng Shuain katoamiseen suhtautuminen on hyvä esimerkki siitä, miten KOK ei halua tai uskalla toimia omien arvojensa mukaisesti, ei edes urheilijoiden tukena silloin, kun sitä siltä odotetaan. Tennistähti katosi julkisuudesta kolmeksi viikoksi sen jälkeen, kun tämä oli syyttänyt Kiinan entistä varapääministeriä Gaoli Zhangia raiskauksesta.

Siinä missä naisten tennisammattilaisten kattojärjestö (WTA) oli valmis polttamaan kaikki sillat Kiinan kanssa, ellei asiasta tehdä kattavaa selvitystä. KOK:lle riitti urheilijan etäyhteyksillä antama lausunto, josta ei ole nähtävillä tallennetta eikä mitään muutakaan, mistä kävisi ilmi keskustelun sisältö.

Käytännössä KOK lakaisi Kiinan keskeisimmän #metoo-tapauksen maton alle, koska asiaan tavalla tai toisella puuttuminen olisi ollut Pekingin kisojen kannalta ongelmallista.

KOK ei pitänyt sitä erikoisena, että keskustelussa oli mukana KOK:n jäsen Li Lingwei, joka on Kiinan kommunistisen puolueen jäsen ja Kiinan kansankongressin edustaja eli suoraan kytköksissä siihen tahoon, jota tennistähden syytökset koskevat.

Syytetty Zhang toimi myös keskeisessä roolissa Pekingin kisäjärjestelyissä. Lisäksi hän oli aiemmin ollut tekemisissä Shuain kanssa keskustelleen KOK:n puheenjohtaja Thomas Bachin kanssa.

KOK:n suhtautumisesta Kiinaan johtoa kohtaan kertoo oleellisen se, että vuonna 2013 KOK myönsi Kiinan nykyiselle, elinikäiselle presidentille ja kommunistisen puolueen pääsihteerille Xi Jinpingille korkeimman tunnustuspalkinnon.

Tunnustus myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Se myönnetään henkilöille, jotka ovat toiminnallaan edustaneet olympiaihannetta, meritoituneet urheilumaailmassa tai toimineet merkittävällä tavalla olympialaisten hyväksi.

Mikäli Kiinan presidentti on saanut tunnustuspalkintonsa toiminnastaan olympialaisten hyväksi, voisi myös väittää, että Hitler olisi ansainnut KOK:n korkeimman tunnustuksen, vaivannäöstään ei yksien, vaan kaksien poikkeuksellisen menestyksekkäiden olympialaisten järjestämiseksi vuonna 1936. Ehkä sen voi myöntää hänelle postuumisti?

Jos moinen kunnianosoitus Hitlerille vaikuttaa pöyristyttävältä, vuosikymmeniä jälkikäteen, on syytä pitää mielessä, että Kiinan presidentti ei ole ainoa kyseenalainen valinta tälle tunnustuspalkinnolle, jonka ovat ansaitusti saaneet esimerkiksi Etelä-Afrikan rotusortoa vastustanut Nelson Mandela ja YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan.

Palkinto on aiemmin jaettu muun muassa Romanian yksinvaltiaalle Nicolae Ceaușesculle, Zimbabwea kolme vuosikymmentä diktaattorina johtaneelle Robert Mugabelle, sekä vuosikymmeniä itsevaltiaina toimineille Algerian, Kazakstanin ja Uzbekistanin presidenteille Abdelaziz Bouteflikalle, Nursultan Nazarbajeville ja Islom Karimoville.

Oma etu on tärkein

Yksikään jääkiekkoilija ei tiettävästi boikotoinut vuoden 1936 olympiaturnausta, eikä vuoden 2022 turnaustakaan ole juurikaan kritisoitu jääkiekkoilijoiden toimesta. Tilanne on pikemminkin päinvastainen.

– Ensireaktionani koin hieman huojennusta siitä, ettei kyseessä ollut mitään dramaattisempaa. Teet työtä läpi elämäsi voidaksesi kilpailla, etkä halua politiikan estävän sitä millään tavalla, kommentoi entinen USA:n naisten maajoukkueen pelaaja, KOK:n jäsen ja urheilukomission puheenjohtaja Angela Ruggiero diplomaattisia boikotteja (Reuters, 6.12.2021).

– Olen treenannut puolet elämästäni olympialaisia varten ja lopulta onnistunut tässä, mutta minä en voi päättää siitä, missä talvikisat pidetään, huomauttaa puolestaan Saksaa kisoissa kipparoiva Moritz Müller (Die Zeit/DPA, 30.1.2022).

"jos puolustat urheilijatoveriasi Pengiä, uiguureja ja ihmisoikeuksia, sinulla on mahdollisuus siihen, mitä vuoden 1936 olympialaisiin osallistuneet menettivät" – Brian Alexander

Harva haluaa ajatella muuta kuin omaa etuaan, kuten entisten olympiakiekkoilijan kommenteista käy ilmi.

– Osa urheilijoista haluaa vain tulla paikalle ja kilpailla, eikä joutua ajattelemaan mitään muuta kuin kilpailua. Toiset taas saattavat nähdä tämän suoritusta merkitystä laajempana muutoksen mahdollistajana, virkkoo Ruggiero (Reuters, 6.12.2021).

– En olisi missään tapauksessa lähtenyt lomalle Kiinaan. En pidä siitä, miten he joskus kohtelevat ihmisiä ja joskus syövät koiria. Kisat ovat kuitenkin nyt täällä ja odotan niiden alkamista innolla, toteaa Müller, kuitaten kisat edustustehtävänä (Die Zeit / DPA, 30.1.2022)

Kommentteja voi pitää välinpitämättöminä tai sinisilmäisinä, sillä kiinalaisviranomaiset ovat antaneet ymmärtää, ettei olympiahengen eikä Kiinan lainsäädännön vastaista käytöstä tai puhetta tulla sallimaan kisoissa.

Lisäksi on syytä olettaa, että urheilijoita pyritään vakoilemaan älypuhelinsovelluksen avulla, sillä jopa kansalliset olympiakomiteat ovat suosittelleet omien laitteiden kotiin jättämistä ja tehdasalustettujen, kisojen jälkeen hävitettävien laitteiden käyttöä kisojen aikana.

Entinen NHL-pelaaja, nykyinen Quebecin provinssin parlamentin edustaja Enrico Ciccone lienee ainoa jääkiekkoon kytkeytyvä, joka on ilmaissut vastustavansa Pekingin kisoja.

Saksan Moritz Müllerin mielestä nyt on liian myöhäistä valittaa siitä, että kisat pidetään Kiinassa. Hän toivookin merkittävää muutosta mammuttimaisiin mittasuhteisiin paisuneisiin kisoihin.

Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Kuka saa hyötyä?

Vaikka Müllerin päätöstä edustaa Saksaa Pekingin kisoissa voi paheksua tietoisena toisten kustannuksella tapahtuvana oman edun tavoitteluna, sekä whataboutismina, hänen kommenteissaan on myös totuuden siemen. On helppoa kritisoida jotain tahoa, kun se on itselle mieluista, ja olla kritisoimatta samaa tahoa, kun se on itselle epämieluista.

– Nyt meidän odotetaan boikotoivan kisoja, niiden ihmisten toimesta, jotka eivät tule toimeen ilman älypuhelimiaan ja lenkkareitaan, huomauttaa Müller ihmisten tekopyhyydestä (Die Zeit/DPA, 30.1.2022).

Varsinkin poliittiset boikotit ärsyttävät Mülleriä, sillä hänen mielestään ne ovat pelkkää irtopisteiden kalastelua julkisuudessa.

– Mietin tätä: jääkö hän kotiin vain tässä tapauksessa vai aikooko hän jatkossakin olla matkustamatta Kiinaan? Uskon, että kaikki tietävät vastauksen tähän. Tälläkin kertaa tämä on pelkkää show'ta, toteaa Müller Saksan ulkoministeri Annalena Baerbockin kisaboikotista (Die Zeit/DPA, 30.1.2022).

Müllerin mielestä ongelma on yksittäisiä kisoja laajempi. Hän arvostaa kriittistä suhtautumista asioihin, mutta toivoo, että sen suhteen oltaisiin myös johdonmukaisia.

– Kun Angela Merkel ja bisnesdelegaatio lentää Kiinaan vuonna 2015 ja sopii miljardikaupoista, sitä juhlitaan suurena menestyksenä, huomauttaa Müller siitä, kuinka innokkaita saksalaiset ovat tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa (Stern, 26.1.2022)

Raha ratkaisee

Ainoa aktiivikiekkoilija, joka on julkisesti ilmoittanut jättävänsä vuoden 2022 turnauksen välistä on Vegas Golden Knightsin ruotsalaisvahti Robin Lehner.

Lehnerin kohdalla kyse ei kuitenkaan ollut boikotista, vaan kisajärjestelyistä johtuvasta rasituksesta hänen mielenterveydelleen. Kieltäytyminen ei lopulta osoittautunut muutenkaan aiheelliseksi, sillä NHL ja sen pelaajayhdistys katsoivat parhaaksi jättää turnaus välistä. Poisjättäytymisellä ei kuitenkaan ole tekemistä ihmisoikeuksien kanssa, vaan vallitsevan koronatilanteen kanssa.

Vaikka osalle NHL-pelaajista päätös lienee pettymys, poisjäänti mahdollistaa hyvien välien säilyttämisen Kiinan kanssa. Kenenkään ei tarvitse menettää kasvojaan, kun kisoja ei edes voi boikotoida. Tilanne säilyy ennallaan ja asiaa voidaan punnita uudelleen, sitten kun siihen on jälleen aihetta.

NHL:n ja sen joukkueiden kiinnostus olympiaturnausta kohtaan on tunnetusti vähäistä. Vähäinen kiinnostus ei kuitenkaan johdu poliittisista tai urheilullisista syistä, vaan siitä, että olympialaisia pidetään huonona asiana sen liiketoiminnalle.

– Tiedän, että loppujen lopuksi tässä on kyse siitä, että olympialaiset eivät kiinnosta heitä, koska he eivät tienaa sillä. Ja tässähän on lopulta kyse siitä – tämä on bisnestä. Ja me olemme keino sen tekemiseen, tuumi Boston Bruinsin Brad Marchand.

Marchand on oikeassa siinä, että NHL-joukkueet hyötyvät heistä, mutta häneltä unohtuu, että KOK pyrkii hyötymään heistä aivan samalla tavalla, sillä erotuksella, että KOK ei maksa urheilijoille hyvitystä heidän suorituksistaan. NHL-joukkueet kokevat, että KOK on NHL:n kilpailija, joka pyrkii vain hyötymään heidän työntekijöistä.

– Et ole mitään velkaa olympialaisille. Olympiabisnes on osoittanut sinulle, mitä se sinusta ajattelee, toteaa Brian Alexander (The Boston Globe, 2.12.2021).

Brad Marchand on oikeassa. Olympialaissa on kyse isoista rahoista, mutta urheilija ei saa niistä senttiäkään.

Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Kiekkopiireissä ei käsitellä olympiaturnauksen ongelmallisuutta todennäköisesti siksi, että kritiikillä saattaa olla merkittävät taloudelliset seuraukset, nyt tai tulevaisuudessa. Kiina on merkittävä markkina-alue, jonka miljardibisneksen saattaa menettää hetkessä, kuten koripallosarja NBA ja sen joukkueet ovat saaneet huomata pelaajien ja toimihenkilöiden julkisesti kritisoitua Kiinan toimia.

Osalla pelaajista on myös omia sponsorisopimuksia. Kiinan markkinat ovat niin houkuttelevat, että soraäänet ovat harvassa. Yhteistyötä tuskin jatketaan, mikäli pelaaja ilmaisee jotain, joka saattaa viedä sponsorilta nuo markkinat.

– Merkittävät muutokset vaativat uhrauksia, ja jos päätät olla menemättä Pekingiin, teet merkittävän uhrauksen, tuumii Alexander boikotoinnin seurauksista (The Boston Globe, 2.12.2021).

Kun mielenilmaukset ovat täysin kiellettyjä Pekingin kisoissa, urheilijan ainoa mahdollisuus vaikuttaa on jättäytyä pois kisoista.

– Menetät mahdollisuudet olympiamitaliin. Mutta jos puolustat urheilijatoveriasi Pengiä, uiguureja ja ihmisoikeuksia, sinulla on mahdollisuus siihen, mitä vuoden 1936 olympialaisiin osallistuneet menettivät: voittaa miljoonien arvostus ja kunnioitus, lisää Alexander (The Boston Globe, 2.12.2021).

NHL:n jättäydyttyä pois kisoista, joukkueiden runko koostuu KHL-pelaajista, joille kyseenalaisissa paikoissa työskenteleminen ei ole ennenkään ollut este. Jos voi hyvillä mielin käydä pelaamassa Kazakstanissa tai Valko-Venäjällä, tuskin Kiina eroaa tilanteesta mitenkään oleellisesti.

Naiskiekkoilijoiden osalta kieltäytyminen kunniasta lienee kuitenkin vaikeaa, sillä ilman menestystä maajoukkueessa tuskin pääsee jatkossa tienesteille. Vaikka jättäytyminen pois kisoista mielenilmauksena olisikin mahdollista, se tarkoittaisi maajoukkuepelaajalle merkittäviä tulonmenetyksiä.

Suomalaisille huipuille se olisi merkittävä lovi heidän tuloihinsa. Käytännössä naisten huiput joutuvat edustamaan maatansa olympialaisissa, vaikka kokisivatkin ne ongelmallisiksi, sillä heillä ei ole varaa osoittaa mieltään.

Tekstiä muokattu 26.4.2024. Lisätty tarkennus Saksan kansalaisuuden menettäneiden ja heidän jälkeläistensä oikeudesta saada kansalaisuutensa takaisin 20 elokuuta 2021 alkaen.