Pekingin miesten olympiakiekkoturnauksen alkuun on aikaa enää reilut kaksi kuukautta, joten nyt on aika miettiä mahdollista Suomen joukkuetta, joka nähdään Kiinan jäillä. Tässä kolmiosaisessa juttusarjassa käydään läpi mahdollinen joukkue pelipaikoittain alkaen maalivahdeista.
Jatkoajan toimittajat Riku Isokoski ja Joni Perälä tekivät valinnat torjujaosastolle sekä perustelevat tässä skenaariossa ensimmäisenä kisakoneesta ulos jäävien ehdokkaiden tilanteet.
Ykkösvahti: Juuse Saros
Isokoski: Leijonien ykkösvahtia ei tarvitse spekuloida, sillä se rooli kuuluu varmasti tämän hetken selvästi parhaalle suomalaisvahdille eli Sarokselle. Pienestä koostaan huolimatta Saros on noussut NHL:n parhaimpien maalivahtien joukkoon melkeinpä millä tahansa tilastoilla katsoen.
Kakkosvahti: Tuukka Rask
Perälä: Terveenä ollessaan Rask olisi vahva ehdokas Leijonien ykkösmaalivahdiksi. Lonkkaleikkauksesta toipuvan 34-vuotiaan mahdollisesta paluusta pelikuntoon ei kuitenkaan ole vielä minkäänlaista tarkkaa tietoa. Tällä hetkellä hän kuitenkin harjoittelee jo jäällä täydessä varustuksessa.
Olympiavalintoihin on vajaat kaksi kuukautta aikaa eikä sovi unohtaa, että Raskilta puuttuu paluupäivämäärän lisäksi myös NHL-sopimus. Valinnan ehtona on varmasti se, että Rask ehtii vielä pelaamaan NHL:ssä ennen turnausta ja vähintään kohtuullisella tasolla.
Kaikesta huolimatta Rask on spekulaatioissa sijoitettava kakkoseksi, sillä Suomella ei varsinaisesti ole ylitarjontaa säännöllisesti pelaavista NHL-vahdeista, ja kaiken mennessä hyvin voi Rask hyvinkin olla sellainen.
Kolmosvahti: Mikko Koskinen
Isokoski: Suomella on NHL:ssä paljon maalivahteja, jotka pystyvät kantamaan kuormaa, mutta eivät oikein ole riittävän laadukkaita päivänselvän ykkösvahdin rooliin. Koskinen on kuitenkin tällä kaudella komeasti osoittanut, että hän pystyy yhä olemaan laadukas NHL-tason torjuja, vaikka jopa ulososto oli kesällä lähellä.
33-vuotiaana Koskinen olisi kokenut valinta kolmosvahdin rooliin "Jukka Tammeksi", ja hän on itsekin sanonut tekevänsä kaikkensa päästäkseen olympialaisiin. Valintaa puoltaa se, että Koskinen on Saroksen jälkeen pelannut suomalaisvahdeista selvästi eniten NHL:ssä ja hänen tilastonsa ovat paremmat verrattuna lähimpiin kilpakumppaneihin.
He joutuvat pettymään
Kevin Lankinen
Isokoski: Tässäpä onkin mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi. Kaikki varmasti muistavat Lankisen ilmiömäiset MM-kisat 2,5 vuoden takaa, millä on varmasti painoarvoa olympiavalinnoissa. Lisäksi Lankinen on pystynyt murtautumaan pesunkestäväksi NHL-vahdiksi.
Ongelma on kuitenkin se, että Lankisen tilastot Blackhawksin paidasta ovat varsin heikot. Tällä kaudella Lankinen on päästänyt 5,7 maalia yli odottaman, mitä voi pitää heikkona lukemana siitä huolimatta, että Blackhawks on ollut puolustussuuntaan heikko joukkue.
Potentiaalia parempiin esityksiin kylläkin on, mutta suoritustaso on heilahdellut liikaa. Lisäksi uhkana on nyt peliajan putoaminen, kun Marc-André Fleury on päässyt parempaan vireeseen surkean alun jälkeen.
Antti Raanta
Isokoski: Raannan puolesta puhuvat kokemus ja mainiot tilastot viime kausilta NHL:stä, mutta ongelmina ovat loukkaantumisherkkyys ja kakkosvahdin rooliin jääminen Carolina Hurricanesissa. Pelillisesti Raanta voisi olla hyvinkin lähellä kolmosvahdin roolia, mutta todennäköisesti synkän vammahistorian takia maajoukkueen johto ei tässä kohdin ota riskiä.
Joonas Korpisalo
Perälä: Edelliset pari kautta torjuntavastuun Elvis Merzlikinsin kanssa jakanut Korpisalo on nyt selvästi pudonnut Blue Jacketsin kakkosmaalivahdiksi sekä ottelumäärällä että palkkapussilla mitattuna. Paikka olympiajoukkueessa ei ole mahdoton, mutta se vaatii parannusta alkukauden keskinkertaisiin otteisiin.
Jussi Olkinuora
Perälä: Keväällä MM-kisoissa hopeaa ja valinnan tähdistökentälliseen saavuttanut Olkinuora on jo kolmatta kautta KHL:n kärkivahteja. Leijonien maalille ei pitänyt kenelläkään NHL:n ulkopuolisella olla asiaa, mutta rapakon takana heikentyneen veskaritilanteen myötä Olkinuora voi tuttuna ja turvallisena valintana olla Jukka Jalosen mieleen. Miinuksena on luonnollisesti se, että KHL:ssä hän pelaa heikompia pelaajia vastaan kuin NHL-vahdit.