Jatkoajan kisatoimittajat Lassi Seppä ja Tiia Honkamaa listaavat tuttuun tapaan kolme asiaa, joihin kannattaa kiinnittää huomionsa Nuorten Leijonien ottelussa. Tällä kertaa vuorossa on välierä ja vastassa rakas naapuri Ruotsi.
Erikoistilanteet
Erikoistilanteet ovat tärkeässä osassa Ruotsia vastaan, kun vastakkain astelevat turnauksen paras ja huonoin alivoima. Suomen joukkue on ottanut vähiten jäähyjä turnauksessa, mutta sen alivoima on ollut luokattoman huonoa. Viiden ottelun jälkeen alivoimaprosentti on jäänyt juuri alle 46, kun taas Ruotsin vastaava on 92.
Suomen ylivoima sen sijaan on ollut turnauksen paras. Nuorille Leijonille on kisoissa tarjoutunut 22 ylivoimatilaisuutta, joiden aikana he ovat laukoneet limppua sisään 59 prosenttisesti. Ruotsin ylivoimalukema on vain hippusen pienempi, joten Suomelle on elintärkeää pitäytyä pois boksista tai muutoin finaalipaikka jää haaveeksi.
Maalinteon tehokkuus
Hieman erikoistilanteisiin nojaten esiin nousee maalinteko laajemmassakin mittakaavassa. Suomi ja Ruotsi ovat laukoneet vastustajan maalia kohti kutakuinkin yhtä monta kiekkoa turnauksen aikana. Tästä huolimatta Nuorten Leijonien laukaisuprosentti on yli 16, kun se Ruotsilla on noin kymmmenen. Suomen lukema on turnauksen korkein.
Tästä tilastosta Nuorten Leijonien onkin pystyttävä pitämään kiinni. Kuten yllä todettua, ylivoimapeli on Suomen vahvuus. Joakim Kemell, Aatu Räty ja Roby Järventie tulevat saamaan tarvittavat paikat tehdä riittävän määrän maaleja, mutta Ruotsin veskari Jesper Wallstedt on iso kanto kaskessa.
Pelinopeus
Sekä Suomella että Ruotsilla on turnauksen aikana olleet omat vaikeat hetkensä pelinopeuden kanssa. Nuorten Leijonien peli pysähtyi puolivälierän toisessa erässä keskialueelle ja kesti pitkän tovin ennen kuin joukkue sai taas rytmistä kiinni.
Välierässä se joukkue on vahvoilla, kumpi pystyy paremmin hallitsemaan liikkeen avulla tiloja kiekollisena ja pitämään pelin virtauksen itselleen suosiollisena. Verkkaisemmassa tempossa laadukkaampien maalipaikkojen luominenkin on haasteellisempaa.