Kärppien ja TPS:n välinen sarjan kuudes ottelu oli kaksijakoinen: kotijoukkue oli vahva kaksi ensimmäistä erää, mutta Kärpät nousi viimeisessä tasoihin.
Kärpät ei yltänyt aivan samalle tasolle omassa pelissään kuin edellisessä ottelussa. TPS sen sijaan pystyi tiivistämään viisikkopelaamistaan ja oli etenkin avauserässä vahva.
Kärppien pelitavassa pyritään kiekon ja sitä kautta pelin täydelliseen kontrollointiin. Pelin virtauksen kannalta lähtötilanne on se, että joukkue hyökkää organisoituneena vastustajan organisoitua viisikkoa vastaan. Hyökkäys täytyy saada päätettyä joko laukaukseen tai päätykiekkoon. Sen jälkeen päästään kulmapeliin, joka on pelin virtauksen kannalta olennainen.
Kun vastustaja vihdoin pääsee kiekkoon, se joutuu usein väsyneenä vain roiskimaan sen pois omalta alueelta ja vaihtamaan uuden viisikon kentälle. Silloin Kärpät pääsee vyöryttämään nopeita, vauhdikkaita hyökkäyksiään, kun vastustaja ei ole täysin asettunut keskialueelle ja Kärpät on itse nopean reagoinnin ja organisoitumiskykynsä ansiosta jo täydessä hyökkäysasetelmassa.
Maanantaina sarjan kuudennessa ottelussa Kärppien osalta pelin virtauksen hallinta päättyi heti alkuunsa, kun joukkue ei onnistunut hyökkäyksissään TPS:n organisoitua viisikkoa vastaan. Sarjan viidennessä kamppailussa TPS:n viisikko oli hajanainen, mutta maanantaina se onnistui tiivistämään rivinsä.
TPS sai keskialueella riistoja ja pääsi itse hyökkäämään. Se antoi kotijoukkueelle pelillisen yliotteen lisäksi myös henkisen yliotteen.
Kärppien kiekollinen peli oli avauserässä staattista ja hidasta - aivan kuin esimerkiksi sarjan avausottelussa. Erityisesti kiekottomien pelaajien aktiivisuuden puute hidasti peliä, kun syöttösuuntia ei ollut ylöspäin. Silloin jouduttiin kurvailemaan takaisin alaspäin.
Yksilötasollakaan Kärpät ei ollut parhaimmillaan. Kaksinkamppailuvoima ja -halukkuus eivät olleet vaaditulla tasolla. Sen vuoksi Kärpät ei pystynyt kontrolloimaan kiekkoa hyökkäysalueellaan eikä siten hallitsemaan pelin virtausta.
Kolmannessa erässä Kärpät jälleen tasollaan
Jostain Kärpät löysi oman pelinopeutensa ja aktiivisuutensa kolmanteen erään, jota vierasjoukkue hallitsi selvästi. Hyökkäykset eivät tyssänneet keskialueelle, vaan kiekko saatiin päätyyn, ja ennen kaikkea halukkuus kamppailla kulmissa oli jälleen tarvittavalla tasolla. Sen lisäksi TPS:n keskialueen puolustuspelaaminen ei ollut enää niin vahvaa.
Kärpät loi pitkiä pyörityksiä TPS:n alueella, minkä seurauksena kotijoukkue joutui lopulta rikkomaan jäähyn arvoisesti. Kyseinen jäähy kostautui, kun Jesse Puljujärvi aloitti Kärppien kirin.
Kärpät nappasi 3-2-voiton ja paikan välieriin, kun Sakari Manninen iski jatkoerässä ratkaisevan maalin. TPS pystyi sarjassa haastamaan ennakkosuosikin todella hyvin, mutta lopulta Kärpät oli vahvempi.
Kärppäpelaajien luisteluvoima ja -nopeus oli parempaa kuin TPS:n pelaajilla. Se näkyi useaan kertaan, kun Kärpät luisteli kovalla vauhdilla turkulaisjoukkueen pelaajien ohi.
Sen lisäksi Kärpät pelasi parempaa ja laadukkaampaa kiekkokontrollia sekä viisikkopeliä kuin TPS, joka sen sijaan oli yksilöiden, kuten Tomi Kallion ja Eric Perrinin varassa.
