New York Rangersia voidaan pitää yhtenä kauden kovimmista yllättäjistä. Melko nimettömällä materiaalilla pelaava Rangers on hitsautunut joukkueeksi, jossa ykkösketju Jagrin johdolla johtaa ilotulitusta ja loput ketjut tekevät tiukasti töitä ja pisteitä siinä sivussa.
Toinen pudotuspeliviivan yläpuolella oleva joukkue on Philadelphia Flyers, joka on pelannut odotuksiin nähden hieman epätasaisesti. Viivan alapuolella pudotuspelipaikasta taistelevat tiukasti NY Islanders ja New Jersey Devils, kun taas Pittsburgh Penguinsin tilanne divisioonan pohjalla näyttää jo huolestuttavalta.
New Jerseyssä tyyntä myrskyn edellä
New Jersey odottaa kuumeisesti Patrik Eliasin paluuta. Tämä tapahtunee aikaisintaan joulukuun lopulla. Joukkueeseen on tulossa muutoksia, sillä Devilsin täytyy mahduttaa 4,18 miljoonaa tienaava Elias palkkabudjettiinsa.
Ensimmäiset siirrot on jo tehty. Viime perjantaina New Jersey hankki riveihinsä puolustaja Brad Ferencen Phoenixistä. Arizonaan matkasivat sentteri Pascal Rheaume sekä puolustajat Ray Schultz ja Steven Spencer. Marraskuun puolivälissä nyrkkisankari Krzysztof Oliwan piti matkata Phoenixiin. Siirto kuitenkin kariutui ja mies päätyi Waivers-listan kautta Albanyyn odottamaan siirtoa.
Brad Ferencen saapuminen Devilsiin tuo lisää kilpailua erityisesti peräpään pelipaikoista. Paikasta auringossa Ferencen kanssa kilpailee myös David Hale. Liipasimella ovat erityisesti Vladimir Malakhov ja Dan McGillis.
Konkarit ovat pelanneet syyskauden alakanttiin. Malakhoville tehoja on kertynyt neljän maalin ja neljän syötön verran, mutta omassa päässä Malakhov on ollut pahasti hukassa ja miehen tehotilasto onkin kahdeksan maalia miinuksella. McGillis on saldonnut kuusi syöttöpistettä ja hänellä on tehotilatossa merkintä -2.
Puolustus on kärsinyt myös jatkuvasti pelaajien pikkuvammoista, ja kokoonpano on elänyt pelistä toiseen. Tehokkaimmin peräpäässä ovat esiintyneet Brian Rafalski (1+12) ja Paul Martin (0+11). Devils ei ole toistaiseksi ollut se yltiökurinalainen joukkue, jona se on opittu tuntemaan.
Iso osa takaiskumaaleista on syntynyt karkeiden puolustuspään virheiden seurauksena, eikä Martin Brodeurilla ja Scott Clemmensenillä olet ollut helppoa maalilla. Kaksikon torjuntaprosentti onkin alle 89.
Joukkueen hyökkäyksessä Brian Gionta on ollut ainoa todellinen valopilkku. Väkkärämäinen laituri on koonnut 22 ottelussa 15 maalia ja 11 syöttöä. Joukkueen muut syömähampaat Scott Gomez , Alexandr Mogilny, Viktor Kozlov ja Zach Parise ovat pelanneet ailahtelevasti. Mogilnyn pelejä häiritsi tosin aivotärähdys, joka piti hänet sivussa kolmen pelin ajan.
Parise puolestaan on vaipunut hyvän alun jälkeen tasaiseen massaan. Marraskuussa hän sai kasaan tehot 1+1. Suomalaisväriä Devilsiin on tuonut Tuomas Pihlman. ”Loose cannon” Pihlman on kerännyt viidessä pelissä yhden syöttöpisteen. Tehotilasto näyttää nollaa.
Devils kärkkyy tällä hetkellä viimeistä pudotuspelipaikkaa. 22 ottelusta on kertynyt 24 pistettä. Marraskuun Devils on pelannut kaiken kaikkiaan ailahtelevasti. Alkukuusta Devils hävisi neljä ottelua putkeen. Joukkueen hankalasta alkukaudesta tilanteesta kielii paljon Larry Robinsonin kommentti Ottawa-pelin jälkeen. Devils-käskyttäjä oli tyytyväinen siihen, että joukkue pysyi tiukasti Senatorsin vauhdissa ja hävisi ainoastaan maalilla. Pari vuotta sitten tappion jälkeen olisi pelaajia suomittu kovimman jälkeen.
Senatorsin kiusaaminen kertoo kuitenkin siitä, että Devils on heräämässä. Marraskuun loppua kohden mentäessä Paholaiset ovat saaneet pakettinsa tiiviimmäksi ja napsineet voittoja tasaisesti. Iso syy kurssin kääntymiseen on varmasti Martin Brodeurin paluu tolppien väliin polvivamman jäljiltä. Floridan-vierailulla joukkue päihitti suurinumeroisesti niin Panthersin kuin Lightningin. Patrik Eliasin paluun edellä joukkue on pääsemässä kovaan iskuun.
1. Brian Gionta 22 15+11=26
2. Scott Gomez 22 7+13=20
3. Viktor Kozlov 21 6+12=18
4. Alexandr Mogilny 17 8+9=17
5. Jamie Langenbrunner 20 5+10=15
New York Islandersin tavallisen tasapaksu marraskuu
New York Islanders kuuluu edelleen NHL:n alempaan keskikastiin. Joukkueessa ei edelleenkään ole mitään erityistä. Islanders vain on. Joukkue ei ole vajonnut pitkiin tappioputkiin, mutta toisaalta voitot ovat yksittäisiä. Nykyisen menon jatkuessa kausi on ohi olympiataukoon mennessä. Islanders ei ole huono NHL-joukkue, mutta sen aseet vain eivät ole riittäneet tiukassa taistelussa. Keskinkertaisuus on ryhmän turma. Ylivoima on keskinkertaista, alivoima on keskinkertaista ja joukkue ottaa jäähyjä suunnilleen keskiarvon mukaan.
Saarelaiset ovat tähän mennessä pelanneet enemmän vieraspelejä kuin otteluja Nassau Coliseumilla. Tätä faktaa Islanders ei kuitenkaan voi käyttää selittelyyn. Steve Stirlingin miehistö ei ole loistanut kotijäällään, vaan on hävinnyt lähes samaan tahtiin kuin on napannut voittoja. Vieraissa Islanders on pärjännyt mukavasti. Toisaalta marraskuun vierasvoitoista useat tulivat heikkoja joukkueita, eli Floridaa ja Atlantaa vastaan. Kuukauden kohokohdiksi voidaan laskea vierasvoitot New Jerseystä ja Philadelphiasta. Sen sijaan tappiot Ottawalle sekä kotona että vieraissa kertoivat joukkueelle, missä menee liigan kärki. Islanders on vielä kaukana siitä.
Valmentaja Steve Stirlingiin kohdistunut kritiikki on vaimentunut hieman, mutta ei kadonnut kokonaan. Yhteenotto Janne Niinimaan kanssa ei tehnyt kenellekään hyvää, liioiteltiin tapausta tai sitten ei. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että joukkueeseen ei vaurioita tullut. Kohu jätettiin nopeasti omaan arvoonsa, ja Islanders pelasi pölyn laskeuduttua normaaliin tapaan, jollei paremminkin. Janne Niinimaakin on pelannut melko hyvin, ja Stirling on saanut lisäaikaa.
Valmentaja voi kiittää parantuneesta asemastaan lähes yksinomaan hyökkääjä Shawn Batesia. Bates teki seitsemässä ottelussa kahdeksan maalia. Tsemppihyökkääjän tehopyrähdys herätti koko joukkueen taistelemaan, mutta ilo jäi lyhyeksi, sillä Bates loukkaantui ja joutui kuukauden sairaslomalle. Toinen raataja Jason Blake on ottanut myös roolia ratkaisijana, mutta Islandersin hyökkäys on edelleen Alexei Jashinin varassa. Jashin on saanut kovasti kehuja työnteostaan.
Pääosin Islandersin hyökkäys kärsii edelleen tehottomuudesta. Mark Parrishille, Mike Yorkille ja Trent Hunterille maalinteko on lähes ylivoimaista. Töitä kolmikko painaa, mutta tehoja pitäisi tulla. Varsinainen arvoitus on edelleen superlahjakas Oleg Kvasha. Kauden ensimmäisen kuukauden Kvasha oli ykkösketjussa, mutta kun tehoja ei tullut, on Kvasha joutunut neloskentän laituriksi ja joskus jopa kokonaan pelistä pois. Islandersin parhaat ottelut sattuivat Kvashan koirankoppiaikoihin, mutta Batesin loukkaantumisen jälkeen venäläisen kouluttamiseen ei ole varaa.
Puolustajien kuviot ovat selkiytyneet. Alexei Zhitnik jatkaa ylivoiman moottorina ja on joukkueen ykköspakki. Tulokas Chris Campoli on edelleen illasta toiseen erittäin varma. Campoli on joukkueen puolustuksen peruskiviä, eikä häntä enää edes pidetä keltanokkana. Myös Radek Martinek on ottanut vihdoin paikkansa puolustuksessa. Martinekin marraskuu oli vakuuttava, ja Tomi Pettinen putosi penkille. Tsekkipuolustajan sopeutuminen on kestänyt kauemmin kuin Campolin, mutta odottaminen on kannattanut.
Veteraanit Niinimaa, Brent Sopel ja Brad Lukowich ovat pelanneet ihan mukavaa jääkiekkoa, mutta kolmikolta sopii vaatia vielä enemmän. Islandersin puolustuksella on mahdollisuus nousta liigan keskikastin yläpuolelle. Maalivahteihin Islanders ei ole kaatunut, mutta toisaalta ei Rick DiPietron ja Garth Snown varaan voi rakentaa pilvilinnoja. Kaksikko on liigan keskikastia, kuten koko joukkue.
Islandersin joulukuu alkaa kolmella vieraspelillä lännen puolella. Columbukselta ja St. Louisilta tulisi ottaa pisteet mukaan, mutta Detroit lienee liian kova. Minikiertueen jälkeen edessä on kolme kotiottelua lännen joukkueita vastaan. Vastaan asettuvat Edmonton, Minnesota ja Colorado. Kuun lopussa on edessä taas kuusi erittäin hankalaa ottelua idän parhaita joukkueita vastaan. Joulukuussa Islandersin on terästäydyttävä. Joukkueen on löydettävä jostain jotain, jolla se voisi kammeta itsenä pois keskinkertaisuudesta.
1. Aleksei Jashin 24 11+15=26
2. Jason Blake 24 11+9=20
3. Miroslav Satan 24 12+7=19
4. Aleksei Zhitnik 24 3+16=19
5. Mark Parrish 20 5+8=13
New York Rangers - Lentokeliä Manhattanilla
New York Rangersin hyvät otteet syyskaudella jatkuivat joukkueen hävitessä vain kolmesti koko marraskuun aikana. Melkoisessa ottelusumassa tahkonneesta Rangersista on muokkautunut valmentaja Tom Renneyn alaisuudessa selkeästi roolitettu ja kurinalainen joukkue. Marraskuun ainoa suurempi pelaajasiirto Rangersissa oli kovaotteisen Colton Orrin nappaaminen waivers-listalta ja pois Boston Bruinsista. Hyvän lokakuun pelannut Martin Rucinsky oli koko kuun poissa loukkaantumisen vuoksi.
Sinipaitojen maalivahtiosasto on tasapainoisempi kuin vuosiin. Ykkösmaalivahti Kevin Weekesin loukkaannuttua lievästi, on Ruotsalainen Henrik Lundqvist kantanut vastuuta hienosti voittaen myös Madison Square Gardenin fanit puolelleen. Ennen kauden alkua suurena kysymysmerkkinä pidetty puolustus on myös toiminut hyvin, profiilipuolustaja Tom Potin ailahtelevaisuudesta huolimatta. Peruspakit Marek Malik, Darius Kasparaitis sekä Michal Rozsival hoitavat tonttinsa pyyteettömästi illasta toiseen.
Rangersin menestys on alkukaudesta perustunut paljolti selkeään roolitukseen hyökkäyspäässä. Ykköskenttä Jaromir Jagrin johdolla pelaa suunnilleen niin paljon kuin jaksaa, ja ratkoo ottelut sinipaidoille. Jagrin hurja vire jatkui myös marraskuussa tsekkitähden tehdessä 20 pistettä 13 ottelussa. Erinomaisesti kahteen suuntaan pelaavat hyökkääjät Jed Ortmeyer, Ville Nieminen, Jason Ward sekä Domenic Moore ovat aliarvostettuja työjuhtia nimekkäiden supertähtien varjossa.
Jaromir Jagrin hoivissa oleva nuori Tsekkilaituri Peter Prucha sai marraskuun jälkipuoliskolla paljon vastuuta valmentaja Renneyltä. Pruchasta näyttäisikin tulevan harvinaislaatuinen tapaus Rangers-paitaan; joukkueen oma varaus, josta on kasvamassa tehokas pistelinko NHL:ään. Toinen varteenotettava tulevaisuuden nimi Rangers-hyökkäyksessä on Marcel Hossa, joka on aika ajoin väläytellyt osaamistaan vuosi vuodelta kankeamman Steve Rucchinin vierellä.
NHL:n suurimpiin yllätyksiin alkukaudesta lukeutuneella Rangersilla on paljon positiivisia merkkejä ilmassa. Tom Renneyn kurinalaisen, mutta myös rennon valmennustyylin avulla joukkue on noussut monesti otteluiden voittoon tappioasemasta. Sinipaitojen pelaajat selvästi nauttivat pelata original six –joukkueen puolesta.
Menestyksen kannalta melko suurena kysymysmerkkinä piilee kuitenkin joukkueen selkeä riippuvuus ykköskentästä. Mitä jos joukkueen johtotähdistä esimerkiksi Jaromir Jagr tai Michael Nylander loukkaantuu? Entä jos ykköskentän tehot eivät enää keväällä yllä samalle tasolle kuin nyt alkukaudesta?
Uhkakuvia löytyy tietysti aina, mutta yksi asia on varma; muiden joukkueiden on otettava New York Rangers tällä kaudella tosissaan. Tällä vauhdilla joukkue nimittäin pelaa play-off –kiekkoa ensimmäistä kertaa kahdeksaan kauteen.
1. Jaromir Jagr 26 21+18=39
2. Michael Nylander 26 8+17=25
3. Martin Straka 26 3+21=24
4. Martin Rucinsky 12 6+8=14
5. Steve Rucchin 24 5+7=12
Ei uutta Philadelphiassa
Forsberg, Gagne, Pitkänen, maalivahtiongelmat, loukkaantumiset, siirtohuhut ja vaihteleva pelitaso. Elämä jatkuu siis samaan malliin Philadelphian kaukaloissa, mediassa ja fanien pään sisällä. Marraskuun alussa Flyers nappasi viisi peräkkäistä kotivoittoa, mutta tämän jälkeen joukkueen vire on ollut mollivoittoinen, sillä viimeisestä seitsemästä ottelusta voittoja on kertynyt ainoastaan kaksi.
Eräs syy suoritustason vaihteluun on ollut merkittävät loukkaantumiset. Usealla runkopelaajalla on ollut pienempiä ja vähän isompiakin vammoja, ja tällä hetkellä sairastuvalla ovat Peter Forsberg, Keith Primeau, Turner Stevenson, Dennis Seidenberg ja Brian Savage. Primeaun vamma (aivotärähdys) ei ole parantunut odotusten mukaisesti, ja joukkueen kapteeni saattaa olla vielä hyvinkin pitkään sairastuvalla. Muiden vammat ovat lievempiä ja alkukauden johtotähti Forsberg pitäisi palata kaukaloon jo tällä viikolla.
Koko liigan huonoin (75,9 %) alivoimapelaaminen on ollut myös eräs kompastuskivistä. Valmentaja Hitchcock on peluuttanut alivoimassa paljon nuoria pelaajia, ja tämä on näkynyt myös tuloksissa. Edellisellä viikolla kaukaloon palanneen Sami Kapasen paluun voisi uskoa auttavan myös tässä asiassa. Positiiviselta kannalta ajateltuna Flyers on tehnyt eniten (8) alivoimamaaleja koko liigassa. Myös ylivoimapelaaminen on ollu yksi liigan tehokkaimpia (21,2 %).
Ainakin mediassa Flyersin maalivahtitilannetta pidetään joukkueen suurimpana kysymysmerkkinä. Kumpikaan nykyisistä maalivahdeista ei ole pelannut erityisen vakuuttavasti, ja kun Robert Esche intoutui vielä kritisoimaan joukkuekavereitaan heikosta puolustuspelaamisesta, niin liikkeelle lähtivät jo perinteeksi muodostuneet maalivahtien siirtohuhut. Viime peleissä Antero Niittymäki on saanut lisää vastuuta ja pelannut myös varmemmin kuin kauteen ykkösvahtina lähtenyt Esche. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuka seisoo ykkösvahtina Flyersin maalilla ensi vuoden alussa.
Näin suomalaisittain katsottuna on hienoa, että Joni Pitkänen on noussut jo tällä kaudella Flyersin johtavaksi puolustajaksi sekä yhdeksi alkukauden yllättäjistä koko liigassa. Pitkänen on ollut loistava hyökkäyspäässä sekä myös hieman yllättäen varma ja kovaa pelaava puolustuspäässä. Koko liigan puolustajien tilastoissa nuorukainen on neljäntenä niin pisteissä kuin tehotilastossa. Flyersin onneksi myös Kim Johnsson on osoittanut heräämisen merkkejä viime aikoina hyökkäyspäässä.
Hyökkäyksen johtohahmoina jatkavat Forsberg ja Gagne, jotka ovat pystyneet tekemään pisteitä pelistä toiseen. Erityishuomion ansaitsevat myös tulokkaat Jeff Carter (marraskuussa 6+5) ja R.J. Umberger (3+4), jotka ovat saaneet kunnon mahdollisuuden loukkantumisten takia ja myös käyttäneet sen. Näillä otteilla farmista nostettua Umbergeria on vaikea enää tiputtaa alas. Alkukauden suurimpia pettymyksiä ovat olleet veteraanit Donald Brashear ja Brian Savage, joiden pelipaikka on jo vaarassa, kunhan vain suurin osa hyökkääjistä on pelikuntoisia.
Flyersilla on potentiaalia huomattavasti nähtyä parempaan. Joukkueessa riittää leveyttä todella paljon, ja jos Hitchcock saa sekä maalivahti- ja puolustuspelin että alivoimapelin uomiinsa, niin esteitä menestymiselle ei juurikaan ole.
1. Peter Forsberg 21 8+31
2. Simon Gagne 22 21+13
3. Joni Pitkänen 22 7+14
4. Michael Handzus 22 6+14
5. Mike Knuble 22 11+9
Pittsburgh Penguinsilla hyvä alku ja heikko loppu
Pittsburgh Penguins aloitti marraskuun hyvin. Kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta joukkue saalisti viisi voittoa. Tahti kääntyi kuitenkin ennen kuun puoliväliä heikommaksi ja seuraavat seitsemän ottelua toivat ainoastaan viisi pistettä. Sijoitus löytyy näin ollen edelleen Atlantin divisioonan hänniltä, vaikka välillä joukkue näytti jo pystyvän nousuun ylemmille sijoille.
Maalivahtipeli ei ole ollut marraskuun aikanakaan kunnossa. Kun otteluita on takana 24, on verkko heilunut Penguins-vahtien selän takana jo 103 kertaa. Luku on NHL:n suurin. Marraskuun 13 ottelussa Penguinsia vastaan on onnistuttu 51 kertaa. Jocelyn Thibaultin loukkaantuminen lokakuun aikana sekoitti osaltaan maalivahtipakkaa, mutta sen piikkiin ei voi laittaa kaikkea.
Ailahtelevaisuus on ollut maalivahtiosastolla suuri ongelma. Tästä kielii sekin, että jo tässä vaiheessa kautta kolmanneksi eniten pelanneella Marc-Andre Fleuryllä on kasassa neljä ottelua. Fleury on maalivahdeista ainoa, jonka torjuntaprosentti on yli 90. Onkin mielenkiintoista nähdä, tullaanko Penguinsin maalivahtiosastolta kauppaamaan joko Caron tai Thibault, jotta Fleurylle saadaan vakituinen pelipaikka ylhäältä.
Puolustajista suurinta päänvaivaa marraskuulla aiheutti Dick Tärnströmin poissaolo. Tärnström loukkaantui lokakuun lopulla ja palasi kentälle vasta 25.11. Floridaa vastaan pelatussa ottelussa. Kun vielä Sergei Gontsharkin joutui olemaan kolme peliä pois loukkaantumisen vuoksi, oli Penguins-puolustus onnettoman kapea NHL-tasolla.
Positiiviseksi tuttavuudeksi Penguins-puolustuksessa nousi marraskuun aikana Ryan Whitney. Vuoden 2002 ensimmäisen kierroksen viides varaus nostettiin Pittsburghin riveihin lokakuun viimeisenä päivänä. Ennen nostoaan Whitney pelasi AHL:ssä yhdeksän peliä tehoin 5+9=14. Ensimmäiset 13 NHL-peliä eivät ole vielä tuoneet mukanaan ensimmäistä NHL-maalia, mutta syöttöpisteitä on kertynyt komeat yhdeksän kappaletta. Pisteistä kuusi syntyi kolmessa ensimmäisessä pelissä.
Hyökkäyspäässä Penguins on onnistunut ennen marraskuun viimeistä otteluaan 72 kertaa, eli tasan kolme kertaa ottelua kohden. Lukema ei ole aivan NHL:n heikoimpia, mutta Penguinsin hyökkäysmateriaalilla pitäisi pystyä parempaankin.
Positiivisena asiana hyökkäyspäässä voi kaikesta huolimatta pitää Zigmund Palffyn ja Sidney Crosbyn esityksiä. 24 ottelun jälkeen molemmilla on koossa 28 pistettä. Molempien marraskuu kului siis samassa tahdissa kuin lokakuu. Mario Lemieux'n marraskuu oli vaisumpi, sillä pisteitä kertyi vain kahdeksan. Tosin Lemieux on kärsinyt vatsaflunssasta, jonka vuoksi otteluita on jäänyt jopa väliin. Vielä heikompi marraskuu oli John LeClairin osalta. LeClairin pistesaldo karttui vain neljän tehopisteen verran.
Crosbyn ja Palffyn ohella Erik Christensenin hyvät otteet ovat ilahduttaneet Penguins-väkeä. Wilkes-Barressa kauden aloittanut Christensen keräsi jo harjoitusleirillä paljon kehuja. Christensen iski farmissa 19 pistettä kymmenessä pelissä ja sentteri nostettiin ylös lokakuun viimeisenä päivänä, eli samaan aikaan kuin Ryan Whitney. Kolmessatoista ensimmäisessä NHL-pelissään Christensen on tehnyt seitsemän pistettä ja pelaa tällä hetkellä Crosbyn ja Palffyn kanssa.
Suurin siirto hyökkäyspäässä nähtiin, kun Rico Fata ja Konstantin Koltsov lähetettiin farmiin waiver-listan kautta. Kaksikymmentä ottelua pelannut kaksikko oli onnettoman tehoton koko alkukauden, sillä ainoaksi tehomerkinnäksi jäi Koltsovin yksi syöttöpiste. Farmissa Kolstov on tehnyt kolmessa ensimmäisessä pelissä kolme pistettä. Fata on jäänyt farmipeleissäkin ilman pisteitä.
Penguinsin joulukuu käsittää 12 ottelua. Pistetahdin on pakko kiristyä, mikäli joukkue mielii kamppailla pudotuspelipaikasta. Parannettavaa on joka osastolla, mutta etenkin puolustuspelin on tiivistyttävä huomattavasti. Hyökkäyspäässä konkareilta odotetaan huomattavasti enemmän. Farmissa odottavat näyttöpaikkaansa nälkäisinä ainakin Tomas Surovy ja Colby Armstrong, jotka ovat piste per peli -tahdin tienoilla AHL-peleissä.
1. Sidney Crosby 24 12+16=18
2. Zigmund Palffy 24 10+18=28
3. Marc Recchi 24 7+13=20
4. Mario Lemieux 22 7+13=20
5. Richard Jackman 21 4+14=18
