Viime kausi edellisen kopio
Washingtonin viime kausi oli lähes täydellinen kopio kaudesta 1999-00. Runkosarja alkoi veteraanipitoisella porukalla takellellen ja kaiken lisäksi joukkueen tähti, Peter Bondra, oli kesästä lähtien vaatinut siirtoa muualle. Joukkueen peli petraantui vuoden vaihteen lähestyessä Wilsonin nostettua nuoria hyökkääjiä farmista herättämään joukkuetta. Joulukuussa hyökkäysrivejä täydennettiin hankkimalla Torontossa huonoon valoon päätynyt Dmitri Khristich. Tammikuun
lopusta maaliskuun puoleen väliin Capitals oli edellisvuoden tapaan liigan kuumimpia joukkueita voittaen 22 pelistä 17, pelaten kahdesti tasan ja häviten puolentoista kuukauden aikana vain kolmesti. Bondra lisäsi fanien tyytyväisyyttä helmikuussa tekemällä neljän vuoden
jatkosopimuksen seuran kanssa. Kaikki näytti lupaavalta pudotuspelejä ajatellen.
Capitals varmisti toisen peräkkäisen Kaakkoisen divisioonan voittonsa ja sitä kautta kolmannen sijan Itäisessä konferenssissa aikaisessa vaiheessa. Siirtoajan umpeutuessa maaliskuun puolivälissä Washington kauppasi nuoret Richard Zednikin ja Jan Bulisin Montrealiin ja sai itselleen Trevor Lindenin sekä Dainius Zubruksen. Samalla hankittiin Jason Marshall Anaheimista vahvistamaan puolustuslinjoja pudotuspelejä varten. Runkosarjan lopussa joukkueen ote alkoi edelliskauden malliin lipsua: viimeisestä kolmestatoista ottelusta tuli vain neljä voittoa ja nekin heikoista saman divisioonan joukkueista: Floridasta, Carolinasta ja kahdesti Tampasta. Heikon vireen lisäksi ennen pudotuspelien alkua faneja masensi tieto juuri ikävimmän mahdollisen vastustajan, Pittsburghin, vastaan asettumisesta ensimmäisellä kierroksella.
Pudotuspelitaistosta tuli tiukka, mutta tulos oli sama kuten niin useasti ennenkin: Pens jatkoon pelein 4-2. Sarjan aikana tuli esille totuus, ettei Washingtonilla ollut tarpeeksi maalintekoon kykeneviä pelaajia joukkueessaan. Joukkue pystyi vain kahdesti kuudessa ottelussa tekemään enemmän kuin yhden maalin. Heikon pudotuspelimenestyksen myötä kautta voisi kuvata adjektiivein tyypillisen keskinkertainen.
Seurahistorian tapahtumarikkain kesätauko
Tuskaannuttuaan kahden edellisen kauden heikkoon playoffs-menestykseen omistaja Ted Leonsis ilmoitti heti pudotuspelien jälkeen joukkueen olevan aktiivinen kesän laadukkailla UFA-markkinoilla ja hankkivan sitä kautta apua maalinteko-ongelmaan. Joukkueen hyökkäyspään tilannetta ei helpottanut lainkaan se, että joukkueen paras pistemies ja kapteeni Adam Oates vaati tulla kaupatuksi muualle Washingtonista. Syyksi vaatimukselleen Oates mainitsi loppukaudesta vähentyneen peliajan, mutta muutti syytä myöhemmin. Joukkueen käytettyä alkavan kauden käsittävän optio-oikeutensa Oatesiin ja estettyä näin tätä tulemasta vapaaksi agentiksi, hän ilmoittikin siirtohalujensa syyksi sen, ettei hänelle ollut tarjottu lisävuotta sopimukseensa, vaikka hän se omasta mielestään ansaitsisikin. Oatesin epävakaa jatkotilanne lisäsikin Capitalsin tarvetta vahvistaa hyökkäysosastoaan merkittävästi.
Alkukesästä näytti siltä, että Capitals ei onnistu hankkimaan ketään tavoittelemaansa pelaajaa Flyersin napattua Jeremy Roenickin George McPheen oltua passiivinen markkinoilla, ja Pierre Turgeonin valittua Dallasin huolimatta Capitalsin suuremmasta palkkatarjouksesta. Juuri kun Capitals-fanit alkoivat menettää jo toivoaan hankintojen suhteen räjähti heinäkuun 11. päivän iltana todellinen uutispommi: Capitals yllätti koko kiekkomaailman hankkimalla Jaromir Jagrin Rangers-GM Glen Satherin nenän edestä menettämättä vaihtokaupassa yhtään edelliskauden vakiokokoonpanopelaajaa. Capitals antoi kaupassa kolme lupaavaa nuorukaista, Kris Beechin, Mihal Sivekin ja Ross Lupachukin sekä viisi miljoonaa dollaria käteistä. Lisäksi Caps auttoi Pittsburghia säästämään palkkakuluissa suostuessaan vastaanottamaan esityksiinsä nähden kovapalkkaisen Pens-puolustaja Frantisek Kuceran osana kauppaa. Tällä kaupalla, jota monet pitävät myös selkeänä ryöstönä, Capitals nousi kerta heitolla monen silmissä NHL:n hajuttomasta ja mauttomasta keskikastin joukkueesta vakavasti otettavaksi Stanley Cup-haastajaksi.
Jagr-kaupan lisäksi muut näkyvimmät ja merkityksellisimmät tapahtumat kesän aikana olivat avainpelaajien jatkosopimukset. Heti Jagr-kaupan jälkimainingeissa ilmoitettiin Ulf
Dahlenin jatkavan vielä vuoden verran joukkueen viime kauden parhaassa ketjussa eli ”The Good(Halpern),The Bad(Konowalchuk) and The Ulfiessa”. Elokuun alussa vahvistettiin sentteriosastoa Andrei Nikolishinin ja Trent Whitfieldin vuoden mittaisilla jatkosopimuksilla. Seuraava sopimus yllätti Capitals-fanit positiivisesti. Olaf Kölzillä oli vielä vuosi jäljellä vanhaa sopimustaan, mutta edelliskerrasta viisastuneena Olie ja Capitals tekivät uuden sopimuksen jo ennen kauden alkua, jotta sopimusneuvottelut eivät häiritsisi maalivahdin alkavaa kautta.
Harjoitusleiri alkoi syyskuun puolivälissä sekä positiivisissa että negatiivisissa merkeissä. Vuosi sitten välimieskäsittelyssä rahallisesti todella heikon sopimuksen saanut puolustaja Brendan Witt
neuvotteli itse itselleen uuden, kolmivuotisen paperin, joka nosti hänen palkkansa jo tulevalle kaudelle markkinahintaiseksi. Yhtä helppoja eivät olleet Jeff Halpernin sopimusneuvottelut, jotka
ratkesivat vasta viikkoa ennen NHL-kauden alkua. 2+1-mallia oleva sopimus syntyi tiukkojen neuvotteluiden jälkeen, joiden aikana fanit alkoivat jo tosissaan hermostua organisaation toimintaan avainpelaajaansa kohtaan.
Harjoitusleirin aikana myös joukkueen kapteeni vaihtui. Siirtovaatimuksensa ja organisaatiota arvostelleiden kommenttiensa myötä Oatesilta karsittiin C-kirjain rinnasta ja kapteenin tehtävät jaettiin kahdelle pelaajalle. Alkavalla kaudella Capitalsin kapteeneina toimivat vuoropelein puolustaja Brendan Witt ja laituri Steve Konowalchuk. Kumpikin kapteeneista on pelannut koko uransa Capitals-organisaatiossa ja edustaa enemmän kovan työnteon ja fyysisen pelin nimeen vannovaa tyylisuuntaa kuin edeltävä kapteeni tai varakapteeneiksi valitut Jaromir Jagr, Peter Bondra ja Calle Johansson. Tulevalla kaudella lienee mahdollista nähdä ensimmäisen kerran sitten Dale Hunterin kapteeniaikojen Capitals-kapteenin herättelevän joukkuettaan räväköillä taklauksilla tai tarpeen vaatiessa jopa nyrkein.
Kuka vakuuttaisi Olie The Goalien?
Maalivahtiosastolla joukkue jatkaa samalla miehistöllä kuin viime kaudellakin. NHL:n maalivahtiosastojen kärkikaksikkoihin laskettavan parin selkeääkin selkeämpi ykkösvahti on Olie ”The Goalie” Kölzig ja kakkosmiehenä jatkaa roolinsa ongelmitta hyväksyvä Craig Billington. Aikaisempien kausien tyyliin puolustusvoittoisen taktiikan myötä maalivahtiosaston otteet ovat avainasemassa joukkueen menestyksen kannalta.
Kölzigin viime kausi oli hyvä, muttei yhtä loistava kuin Vezina-kausi 99-00. Saksalaisvahdin keskittyminen herpaantui runkosarjan loppupuolella, johtuen liian suuren pelimäärän aiheuttamasta väsymyksestä. Valmentaja Wilson antaa hyvin pitkälle Kölzigin itse päättää kuinka paljon tämä pelaa ja se ei välttämättä ole kaikkein paras menettelytapa tuntien Olien halun pelata mahdollisimman paljon. Jonkun tulisikin vakuuttaa Wilsonille ja etenkin Kölzigille ettei Stanley Cupia jaeta sille joukkueelle, joka voittaa runkosarjassa eniten pelejä vaan sille, joka on parhaimmassa vireessä loppukevään pudotuspeleissä. Niinpä Kölzigiä ei kannattaisi väsyttää turhaan joka pelissä vaan Billingtonin tulisi pelata ainakin ns. etukäteen heikompia joukkueita vastaan. Billerin peluuttaminen ei varmasti heikennä joukkueen mahdollisuuksia voittaa heikohkoa Kaakkoista divisioonaa ja sitä kautta saavuttaa varmaa kotietua pudotuspeleissä.
Craig Billingtonin kyvyt hyvänä kakkosmaalivahtina menevät hukkaan, kun hänen palveluksiaan ei käytetä niin paljon kuin olisi mahdollista. Billington veteraanivahtina tietää peliensä tärkeyden ja valmistautuu jokaiseen pelin todella intensiivisesti. Viime kaudella varaveskari oli jokaisessa pelaamassaan pelissä loistovireessä eikä hävittyjä pelejä voida laittaa hänen piikkiinsä. Siksi tällä kaudella hänen pelimääränsä toivoisi nousevan lähemmäs kahtakymmentä peliä kymmenen sijasta.
Puolustuksessa ei mitään uutta
Washingtonin puolustus on pysynyt lähes muuttumattomana jo neljä kautta. Kaksi eniten jääaikaa saavaa pakkiparia ovat pysyneet samoina ja kilpailu peliajasta käytiin lähinnä vain kolmosparin paikoista. Täksi kaudeksi nuorten lupaavien puolustajien kuten Jakub Cuttan tai Nolan Yonkmanin odotettiin haastavan vanhat jyyrät taistelemaan pelipaikoistaan, mutta toisin kävi. Edes Dmitri Mironovin lopettamisilmoitus ja Jason Marshallin siirtyminen eivät avanneet uusia pelipaikkoja takalinjoilla. Kauden alussa näyttää siltä, että puolustuksessa jatketaan täsmälleen samalla miehistöllä, jolla viime kausi lopetettiin.
Eniten Capitals-puolustuksessa minuutteja kertyy ykköspakkiparissa pelaaville Calle Johanssonille ja Brendan Wittille. Kyseinen pakkipari täydentää toisiaan Johanssonin hoitaessa kiekollisen pelin Wittin keskittyessä enemmän puolustuspään fyysiseen peliin. Johansson aloittaa jo neljännentoista kautensa Washingtonissa eikä vauhti ja varmuus tunnu hyytyvän vaikka ikää kertyy vuosi vuodelta. Witt on kehittynyt viime kausina suurin harppauksin nousten Capitals-puolustuksen fyysiseksi johtajaksi. Valmennusjohdon Wittille osoittamasta kasvavasta vastuusta hyvänä osoituksena on miehen nimittäminen joukkueen toiseksi varsinaiseksi kapteeniksi alkavaksi kaudeksi. Wittin kauden alku oli uhattuna hänen saatua nilkkaansa Keith Primeaun mailaniskun pelissä Flyersia vastaan vain viikko ennen sarjan alkua. Witt jätti varotoimenpiteenä loput harjoituspelit väliin ja hänen odotetaan pystyvän pelaamaan joukkueen ensimmäisessä sarjapelissä.
Kakkosparissa jatkavien Sergei Goncharin ja Joe Reekien roolijako on vieläkin selkeämpää kuin ykkösparin. Gonchar on yksi liigan taitavimmista hyökkäävistä puolustajista, joka paransi piste-ennätystään kolmannen kerran putkeen tehdessään viime kaudella 57 pistettä. Reekie puolestaan kasvatti peräkkäisten positiivisten +/- -kausiensa määrää neljääntoista. Kunnioitettava saavutus puolustajalta, jota kausi kauden jälkeen fanien toimesta arvostellaan joukkueen huonoimmaksi puolustajaksi hitautensa ja kovuuden puutteen takia. Arvostelussa on totta toinen puoli; Reekien tulisi käyttää raamikasta runkoaan enemmän fyysiseen peliin. Reekiellä on viimeinen vuosi sopimuksestaan menossa, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka se vaikuttaa miehen peliesityksiin nimenomaan fyysisellä puolella.
Viidennen ja kuudennen puolustajan paikoista kilpailee neljä kokenutta puolustajaa: Sylvain Cote, Rob Zettler, Ken Klee ja Frantisek Kucera. Varmimmin pelipaikassa on kiinni Cote, kiitos Wilsonin mieltymyksen peluuttaa yhtä kiekollista puolustajaa per pakkipari. Cote paransi loppukaudesta otteitaan vaikean alkuvuoden jälkeen ja on jatkanut harjoitusleirillä samoja otteita. Coten parina pelasi loppukaudesta Rob Zettler, joka nousi arvoasteikoissa tasaisella peruspelillään ohi loukkaantuneena olleen Ken Kleen. Niinpä on todennäköistä, että Zettler aloittaa myös tämän kauden Coten parina Kleen jäädessä seitsemänneksi puolustajaksi. Jagr-kaupassa kylkiäisenä tulleen Kuceran kohtalona lienee siirto farmijoukkue Portland Piratesiin tai jopa mahdollisesti ulososto sopimuksestaan. Viime kaudella joukkueeseen kuulunut Dmitri Mironov ilmoitti kesällä selkäleikkauksen jälkeen lopettavansa uransa. Virallinen lopetusilmoitus on lääkärintarkastusta vajaa. Anaheimista maaliskuussa hankittu Jason Marshall puolestaan siirtyi kesän aikana vapaana agenttina ????.
Monella hyökkääjällä näytön vuosi
Kesän aikana ei Washingtonin hyökkäyskalustossa koettu minkäänlaisia suoranaisia menetyksiä. Jatkosopimuksia tehtiin vain tarpeellisten pelaajien kanssa ja ilman jatkosopimuksia jääneet pelaajat olivat nelosketjun täytepelaajia tyyliin James Black, Terry Yake ja Brantt Myhres. Ainoan varjon hyökkäyksen päälle luo Oatesin ratkaisematon siirtotilanne.
Tulopuolella ei ole käytännössä kuin yksi pelaaja, mutta kyseisen pelaajan ollessa liigan paras pistemies viiden viimeisen kauden ajalta ei voitane puhua aivan vaatimattomasta vahvistuksesta. Jagrin hankinta nostaa Washingtonin hyökkäyksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Jagr tuo juuri kaivattua maalintekotaitoa lisää tasaiseen ja nöyrästi valmentajansa puolustustaktiikkaa noudattavaan hyökkäyskalustoon. Tsekkitaiturin saapumisen myötä Capitalsilla on ensimmäisen kerran vuosiin mahdollisuus saada kasaan kaksi todella vaarallista ketjua Bondran ja Jagrin ympärille. Harjoitusleirin aikana Wilson sekoitteli hyökkäysketjuja harjoitusotteluissa yrittäen löytyy Jagrin rinnalle parhaiten sopivat pelurit. Kaikki avainpelaajat (Bondra, Linden, Oates, Jagr, Nikolishin) pelasivat jossain vaiheessa toistensa kanssa. Kahdessa viimeisessä ottelussa käytettiin alla olevia ketjukoostumuksia, mutta sarjan alkaessa voivat nekin vielä muuttua, koska Wilson odottaa toimivien ketjukoostumusten löytyvän vasta kun runkosarjaa on pelattu jonkin aikaa.
1. Dainius Zubrus (6P, 0+1) – Andrei Nikolishin (6, 3+2) – Jaromir Jagr (4, 3+0)
Suurimmat näytönpaikat joukkueen hyökkäyksessä on ilman muuta Jagrilla. Hänellä on alkavalla kaudella paljon todistettavaa niin itselleen, vanhalle ja uudelle seuralleen kuin koko liigallekin. Jagrin on todistettava, että hän pystyy pärjäämään omillaan ilman Marion tai maamiestensä apua eli yleisesti ottaen todistettava, että pystyy pelaamaan omalla tasollaan muuallakin kuin Pittsburghissa. Lisäksi moni Capitals-fani odottaa Jagrin olevan se mies, joka johdattaa joukkueen takaisin finaaleihin ja mieluiten siellä vielä voittajajoukkueeksi. Jagrin paineet ovat siis nyt ehkä kovemmat kuin koskaan ennen ja vasta kauden aikana nähdään kuinka hän niihin pystyy vastaamaan.
Jagr pelasi harjoituskaudella vain neljä ottelua tehden niissä kolme maalia. Tsekkitaituri väläytteli taitojaan kaikissa pelaamissaan otteluissa muttei päässyt vielä vähäisissä otteluissa täysin sinuiksi pelikavereidensa kanssa. Jagrin rinnalla käytettiin lähes kaikkia joukkueen hyökkääjiä ja kokeilun tuloksena näyttää siltä, että hänen sentterinään aloittaa kovassa vireessä harjoituskaudella ollut Andrei Nikolishin ja vasemmassa laidassa mahdollisuutensa saa Dainius Zubrus.
Nikolishin on ollut positiivinen yllätys harjoitusleirillä. Näyttää siltä, että Niko alkaa vihdoin lunastaa odotuksia myös hyökkäyspotentiaalinsa suhteen, joidenka takia venäläissentteri aikanaan seuraan hankittiinkin. Nikolishin sanoo kiittävänsä tehojensa löytymisestä Moskovan Dynamon aikaista valmentajaansa Vladimir Jursinovia, joka kesällä Sveitsissä tarkkailtuaan Nikolishinin jääharjoittelua hetken aikaa neuvoi tätä vaihtamaan mailatyyppiä lyhytlapaisesta pitempilapaiseen. Mailamallin vaihdon jälkeen Nikolishin sanoo laukauksiinsa tulleen roimasti lisää voimaa, vaikkakin totuttelu veikin aikansa ja vaivansa.
Dainius Zubrus aloittanee ykkösketjun laiturina vaikkei pisteiden makuun treenikaudella oikein päässytkään. Zubruksen rooliksi on kaavailtu ketjun maalintekijää, koska hän pysyy ilmiömäisen nopeutensa ansiosta Jagrin vauhdissa ja kykenee tekemään itselleen tilaa kookkaana laiturina. Mikäli ketjun yhteistyö alkaa toimia toivotusti, on Zubruksella tiedossa läpimurtokausi. Päinvastaisessa tapauksessa siirto alempiin ketjuihin tulee nopeammin kuin Manulle illallinen.
2. Trevor Linden (5, 2+5) – Adam Oates (5, 0+7) – Peter Bondra (5, 6+1)
Kokeneiden herrojen ketju oli Capitalsien toimivin ketjuyhdistelmä harjoituspeleissä. Adam Oates jatkaa liigan parhaimman syöttökoneen arvonimen puolustamista vakuuttavin näytöin antamatta maisemanvaihtopyyntönsä vaikuttaa peliesitykseensä. Oates ja Capitals ovat sopineet, että sopivan tarjouksen tullen kauppa tapahtuu, mutta mikäli Oates jatkaa samaan malliin ei Capitalsilla ole varaa kaupata häntä. Kaupassa tuskin saataisiin vastaavan arvoista pelaajaa takaisin, joten luultavimmin Oatesille tullaan tarjoamaan jatkosopimusta, jota Oates on halunnut koko ajan. Eli Capitals pyrkii hoitamaan Oatesin tilanteen samoin kuin Bondran tilanteen vuosi sitten.
Veteraanisentterille on etsitty sopivaa paikkaa kokoonpanossa ja sen myötä hän pelasi joissakin harjoitusotteluissa jopa laiturina, ensimmäisen kerran eläessään! Yhtälailla kuin Bondra ja Jagr yritetään pitää eri ketjuissa maalinteon syvyyttä ajatellen, haluttaisiin Oates mieluiten pitää erillään Jagrista, koska näin kahdessa ketjussa olisi huipputason pelintekijä. Ylivoimalla Oates ja Jagr tekevät peliä samassa viisikossa.
Trevor Linden on täyttämässä niitä saappaita, joihin hänet hankittiin viime keväänä. Linden on sisäistänyt Capitalsien pelityylin kesän aikana ja näyttää siltä, että vuosien tauon jälkeen myös pistehanat ovat aukeamassa. Lindenin tehtävänä ketjussa on hoitaa itsensä maalin eteen parkkiin ja kaapia siitä mahdolliset rebound-kiekot sisään. Lisäksi hänellä on ketjussa suurin puolustusvelvoite. Kaikki viittaa Lindenin kohdalla siihen, että mies on todella motivoitunut päästyään jälleen kilpailukykyiseen joukkueeseen. Ensi kaudesta saattaakin tulla laiturin paras kausi vuosiin.
Peter Bondra haluaa edelleen todistaa, että hän kuuluu liigan parhaimpiin maalintekijöihin ja ettei edellisvuoden hyvät pisteet johtuneet sopimuksen päättymisvuodesta. Harjoituskauden kuusi maalia antavat viitteitä siitä, että tulevalla kaudella Bondra tullee olemaan vieläkin kovemmassa iskussa kuin viime kaudella. Jagrin saapumisen myötä Bondra ei ole enää ainut pelaaja, jolta joukkue odottaa ratkaisumaaleja. ”Siirto” joukkueen kakkostähdeksi vähentää näin Bondran paineita iskeä maaleja joka pelissä, jotta joukkue saisi voittoja. Jo viime kaudella Bondra iski 22 ylivoimamaalia, jotka oikeuttivat NHL:n kyseisen tilaston kärkitilaan. Tällä kaudella lukumäärä varmastikin nousee Jagrin tultua mukaan kuvioihin.
3. Ulf Dahlen (5, 1+1) – Jeff Halpern (1, 0+0) – Steve Konowalchuk (5, 1+0)
Kolmosketju pelasi ilman Halpernia kaikki harjoituspelinsä lukuun ottamatta viimeistä Carolina-ottelua. Nuori Brian Sutherby paikkasi Halpernia hyvin muttei onnistunut luomaan samanlaista kemiaa laitureidensa kanssa kuin originaali sentteri. Kolmosketju saattaakin kauden alussa olla hyökkäyspelissään hieman kohmeessa, mutta löytänee yhteisen sävelen jälleen nopeasti. Ketjulla tulee olemaan jälleen tälläkin kaudella suuri rooli etenkin vastustajan huippujen jarraamisessa. Wilson tulee peluuttamaan ketjua paljon erien aluissa ja lopuissa sekä tietysti Halpernia ja Konowalchukia myös ali- ja ylivoimissa. Puolustuspainotteisesta roolistaan huolimatta ketjun jäseniltä odotetaan lähes 20 maalia per pelaaja.
Dahlen pelannee viimeistä kauttaan NHL:ssä, sillä jo kesällä hän vakavasti harkitsi paluutaan Ruotsiin, mutta jäi loppujen lopuksi vielä vuodeksi joukkueeseen. Niinpä Ulfinator varmasti tulee tällä kaudella tekemään kaikkensa saadakseen vielä yhden mahdollisuuden voittaa Stanley Cupin.
Valmennusjohto odottaa Steve Konowalchukilta paljon tällä kaudella, niin kentällä kuin pukukopissakin. Valinta joukkueen toiseksi kapteeniksi osoittaa valmennusjohdon rajattoman luoton laituria kohtaan, mutta valinta tuo mukanaan myös lisää vastuuta räväkälle laiturille. USA:n Salt Lake Cityn olympiajoukkueeseen ehdolla olevan Konon odotetaan tartuttavan koko joukkueeseen saman työnteon ja periksi antamattoman asenteen, josta hänet itse tunnetaan.
Jeff Halpern treenasi koko kesän hullunlailla muiden Capitals-pelurien kanssa, vain missatakseen lähes koko harjoitusleirin sopimuserimielisyyksien takia. Sopimusneuvotteluja seuratessa tuli väistämättä mieleen, että Capitals piti luottosentterinsä osittain tarkoituksella poissa leirin alkupuolelta tarjotakseen näytön paikkaa nuorelle Sutherbylle. Kun viimeiset harjoitusottelut, joissa Wilson vasta peluutti parasta kokoonpanoaan, olivat edessä syntyi Halperninkin sopimus suuremmitta vaikeuksitta. Peruskuntopohja Halpernilla on varmasti kunnossa ja kun hän ehtii treenata vielä reilun viikon verran joukkueen kanssa ennen runkosarjan ensimmäistä peliä, ei ole mahdoton ajatus, että kolmosketjun peli on kuin onkin kunnossa heti kauden alusta.
4. Chris Simon (2, 0+0), Joe Sacco (3, 0+0), Trent Whitfield (5, 0+1), Brian Sutherby (7, 0+1), Stephen Peat (4, 0+1), Dmitri Khristich (4, 0+1), Rene Corbet (4, 0+1)
Nelosketjuun on kauden alussa tarjolla monenlaista pelaajaa. Sentteripaikasta kisaavat leirille kutsutun sopimuksettoman veteraanihyökkääjä Rene Corbetin kanssa nuoret lupaukset Trent Whitfield ja Brian Sutherby. Mikäli Capitals päätyy tekemään sopimuksen Corbetin kanssa tultaneen Whitfield lähettämään farmiin ja Sutherby takaisin juniorijoukkueeseensa.
Whitfield ankkuroi viime kaudella nelosketjua menestyksekkäästi ja on tämän kesän leirillä esittänyt myös hyviä otteita. Corbet puolestaan on nuoria senttereitä kokeneempi ja jonkin verran fyysisempi, joten hänen valintansakin olisi perusteltua. Sutherby pelasi koko leirin ajan hyvin kolmosketjun sentterinä ja voikin olla mahdollista, että joukkueenjohto halua palkita seuran ykkössentterilupauksen antamalla tälle mahdollisuuden avata kautensa ylhäällä ja näyttää valmiutensa.
Laitureista Chris Simon ja Joe Sacco ovat arvoasteikossa kärkinimet. Kummatkin ovat kesän ajan parannelleet olkapäitään leikkauksien jäljiltä ja pelasivat vain kaksi viimeistä harjoitusottelua. Etenkin Simonilta odotetaan paljon, sillä hänen olkapäänsä on ensi kerran moneen vuoteen täysin kunnossa. Terveiden paikkojen myötä Simon on ilmoittanut palaavansa enemmän vanhaan pelityyliinsä, jossa laidat ryskyvät ja vastustajat vapisevat. Fyysisyydestä huolimatta Simonin odotetaan jatkavan myös pisteiden tekoa. Niinpä kun laituri saa hieman pelejä alle tullaan häntä kokeilemaan myös kiekollisemmassa roolissa esim. Jagrin rinnalla.
McPheen keväällä lupaama varma kokoonpanopaikka rookiepelaajalle näyttää menevän hieman yllättäen enforcer Stephen Peatille mikäli Sutherby ei syrjäytä Whitfieldiä tailähetetään juniorijoukkueeseensa. Peat pelasi neljässä harjoituspelissä ja osoitti olevansa kykenevä suojelemaan joukkueensa tähtiä vastustajien lähentelyiltä. Mikäli Simon palaa todellakin vanhaan muottiinsa saatetaan Peat lähettää farmiin hakemaan peliaikaa ja kokemusta.
Kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle näyttää jäävän kovapalkkainen Dmitri Khristich, jolla on viimeinen sopimusvuosi menossa. Capitals pyrkii pääsemään eroon Khristichistä mikäli vain ottaja kovapalkkaiselle laiturille löytyy. Farmissa mahdollista ylöskutsua odottavat viimeisten joukossa karsitut laiturit Matt Pettinger, Mike Farrell, Chris Ferraro ja sentteri Peter Ferraro.
Ylivoima kunnossa, alivoimassa parantamista
Capitalsin ylivoima oli viime kaudella liigan neljänneksi parasta. Tällä kaudella sen voidaan odottavan vain paranevan Jagrin liittymisen myötä. Ykkösylivoimassa Sergei Gonchar pelaa vasempana viivamiehenä Bondran ollessa oikealla. Oates jakaa kiekkoa vasemmalla laidalla ja Jagr hoitaa samaa hommaa maalin takana ja oikealla reunalla. Lindenin työksi jää maskin tekeminen ja paluukiekkojen lyöminen sisään. Viisikossa on taitoa runsain määrin ja tavoitteena on usein pelata kiekko joko kovakutisille viivamiehille tai sitten kovilla poikittaissyötöillä maalin kulmalla olevalle Jagrille.
Alivoimassa joukkueella on kovasti parannettavaa. Washington on historiansa aikana aina ollut hyvä alivoimajoukkue, mutta viime kaudella sen esityksen alivoimalla olivat liigan keskitasoa huonompia. Menestyäkseen joukkueen pitää parantaa alivoimapeliään selkeästi, etenkin maalineduspeliä tulee koventaa.
Wilson myös syynäyksen alla
Ron Wilson aloittaa viidennen kautensa Capitalsin peräsimessä, mutta ensimmäisen kauden jolloin häneltä valmentajana odotetaan todellisia näyttöjä. Samalla kausi on ensimmäinen, jolloin Wilsonin työskentely joutuu tarkemman syynin alle ja epäonnistumisen myötä kengänpohjan kuva housun takamuksessa ei ole mahdottomuus, vaikka Wilsonilla omistaja Leonsiksen suojelus onkin.
Tähän asti Wilson on voinut perustellut puolustusvoittoista pelitaktiikkaansa kapealla materiaalilla, jolla ei ole kannattanut pelata hyökkäysvoittoisempaa peliä. Jagrin, Lindenin ja Zubruksen hankintojen myötä kasassa alkaa olla joukkue, jolta voidaan odottaa jo hyökkäävämpää pelityyliä, mikäli valmentaja sen sallii. Mielenkiintoista tuleekin olemaan nähdä jatkaako Caps samalla puolustuspainotteisella taktiikalla kuin aikaisempina vuosina vai aukeaako pelityyli Jagrin saapumisen myötä. Todennäköisin vaihtoehto on, että pelityyli pysyy samana kuin aikaisemmin, mutta Jagr (ketjuineen) saa puolustusvelvoitteesta erioikeuden, jota Wilson ei muun muassa Bondralle ole aikaisempina vuosina suostunut antamaan.
Toinen kauden aikana selviävä asia on kuinka kaksi persoonaa, Wilson ja Jagr tulevat toimeen keskenään. Wilson tunnetaan valmentajana, joka peluuttaa tähtiäänkin kolmos-nelosketjussa jos näiden peli ei miellytä häntä. Mitä tapahtuu jos Jagrin peliesitykset eivät miellytä Wilsonia jossain vaiheessa kautta? Uskaltaako hän tehdä saman kuin aikaisemmin muiden kohdalla eli heittää tähtensä karvausketjuun? Jos uskaltaa, niin kuinka Jagr reagoi omalaatuisen luonteen omaavana tsekkinä siihen? Jos kyseiset herrat ajautuvat riitoihin, on todennäköisempää että valmentaja saa lähteä kuin että Leonsis laittaisi markkinointivalttinsa kävelemään.
Kaiken kaikkiaan tämän kauden menestys tulee hyvin pitkälti sinetöimään Wilsonin jatkon seurassa. Mikäli menestys ei huomattavasti parane aikaisempiin kausiin verrattuna on valmentajanvaihto lähellä. GM McPheen organisaatioon tuoma Glen Hanlon on tehnyt hyvää työtä Piratesissa ja havittelee kohta puolin NHL-valmentajan paikkaa, joten Wilsonin korvaaja löytyisi tarvittaessa läheltä…
Joukkue on hyvä, mutta onko se tarpeeksi hyvä?
Jo pelkkä Jagrin hankinta nosti Washingtonin kerta heitolla yhdeksi Itäisen konferenssin ennakkosuosikkien, Flyersin ja Devilsien, kovimmista haastajista. Uskaliaimmat odottelevat Capsien palaavan 97-98 finaalikantaan, mutta realistisemmat arviot lienevät konferenssivälierien ja –finaalien välillä. Mikäli pudotuspeleissä tulee noutaja jo ensimmäisellä kierroksella tai pudotuspelit jäävät haaveeksi on pettymys valtava ja sen myötä muutoksia luvassa.
Selvää on kuitenkin on se, että Jagrin hankinta oli askel totisempaan panostukseen kohti tavoitetta, Stanley Cupin voittoa lähivuosina. Enää ei puhuta joukkueen uudelleenrakentamisesta vaan nyt korjataan lentokonetta ilmassa tarpeiden mukaan. Jagrin saapumisesta huolimatta Capitals tarvitsisi edelleen kookkaamman ykkössentterin(jonka hankinta oli kesän ykköstavoite) ja astetta fyysisemmän puolustuksen, jotta se pärjäisi kilpailussa loppuun asti.
Jo pelkällä kovan luokan sentterihankinnalla (esim. Allison Bostonista) Caps nostaisi itsensä lähes samalle viivalle New Jerseyn ja Philadelphian kanssa. Sentterin hankinta tulee entistä ajankohtaisemmaksi mikäli Oates kaupataan kauden aikana. Ideaalitilanne olisi, että joukkueeseen saataisiin kookkaampi ykkössentteri ja Oates jatkaisi vielä kauden kakkosena. Mikäli Oates kaupataan kauden aikana ilman, että hänen tilalleen saadaan ketään edes vastaavan tasoista voitaneen suurimmat menestyshaaveet unohtaa tältä kaudelta.
Sentteriosaston koon puutteen lisäksi toinen hidaste menestykselle on Capitals-puolustuksen pehmeys ja osittainen hitaus. Ainoat fyysiseen peliin mukautuvat pakit ovat Witt, Klee ja Zettler, josta kaksi viimeistä mahtuvat juuri ja juuri Wilsonin puolustuskuvioihin. Goncharin, Coten ja Johanssonin peli omassa kaukalon päässä perustuu enemmänkin oikeaan sijoittumiseen ja pelinlukuun kuin fyysisyyteen. Reekie taas puolestaan on nykyään jotain noiden ääripäiden välistä; miehellä on kokoa, muttei halua pelata fyysisesti ja luistelunopeus ei puolestaan riitä taitopakkien pelityylin toteuttamiseen. Capitals tarvitsisikin pari suht fyysistä peruspuolustajaa runnomaan vastustajan hyökkääjät pois puolustusalueelta. Tosin liekkö moisista hankinnoista mitään apua, jos valmentaja ei heitä peluuta. Viime trade-deadlinellahan Caps hankki fyysisen peruspuolustajan, Jason Marshallin, jota Wilson ei sitten peluuttanut yhteensä edes kymmenessä pelissä.
Mikäli Capitals tekee sopivia hankintoja kauden aikana ja pudotuspeleissä menee kaikki putkeen voidaan joukkue nähdä konferenssifinaaleissa ja onnen ollessa mukana jopa finaaleissa asti. Todennäköisempää lienee kuitenkin, että joukkue tippuu pudotuspelien toisella kierroksella. Käy miten tahansa on tiedossa kuitenkin mielenkiintoisin Capitals-kausi moneen vuoteen.
