Viimeisimmällä NHL-kaudella Hurricanesin murheellinen tilanne näkyi varsin selkeästi. Liigan kellariin huuhtoutunut joukkue sijoittui Itäisen konferenssin yhdenneksitoista, ei selviytynyt pudotuspeleihin, teki koko NHL:ssä vähiten maaleja ja rämpi erikoistilannetilastoissa jumbosijoilla. Yksikään joukkueen pelaajista ei iskenyt edes 20 maalia. Hurricanesin sisäisen pistepörssin voittaneen Josef Vasicekin 19 maalia kertoivat hyökkäysvoiman puutteesta ja koko joukkueen mollivoittisesta tahdista paremmin kuin tuhat sanaa.
Remonttireiskan sunnuntainikkarointia
Usean muun joukkueen tavoin myös Hurricanesin pelaajamateriaali koki suuria muutoksia kuluneen kesän ja uuden työehtosopimuksen aikana. Hurricanes-ikoni ja yksi NHL:n elävistä legendoista, Ron Francis, lopetti varsin odotetusti pitkän ja kunniakkaan uransa. Francisin jättämä aukko on luonnollisesti suuri, mutta uuden sukupolven Hurricanes-nimistä esimerkiksi joukkueen tulevaisuuden suurimmaksi sankarihahmoksi kaavailtu keskushyökkääjä Eric Staal saa nyt elämänsä tilaisuuden näyttää kykynsä.
Francisin lisäksi Hurricanes-paidan kaappiin jättivät muun muassa Eurooppaan kiekkoilemaan matkannut keskushyökkääjä Marty Murray, Florida Panthersin puolustusta vahvistamaan rientänyt Sean Hill, New York Rangersiin lähtenyt Kevin Weekes, Philadelphia Flyersin organisaatioon palkattu maalivahti Jamie Storr sekä Toronto Maple Leafsiin kaupattu hyökkääjä Jeff O’Neill. Poissa on myös Columbus Blue Jacketsin kautta kotimaansa Latvian liigaan uransa viimeisiä kausia tahkoamaan lähtenyt veteraanimaalivahti Arturs Irbe
Hieman nuoremman kaartin lähtijöiden listalle lukeutuvat muun muassa Dallas Starsiin varausvuoroa vastaan vaihdettu laitahyökkääjä Jaroslav Svoboda, Los Angeles Kingsin palkkalistoille päässyt puolustaja Brad Fast, Minnesota Wildin kovanaamaosastoa vahvistamaan siirtynyt laitahyökkääjä Joey Tetarenko, New York Islandersin takalinjojen täytemieheksi matkannut puolustaja Allan Rourke ja ilman jatkosopimusta jätetty hyökkääjä Ryan Bayda.
Vanhat Hurricanes-huonekalut ja -tapetit roskiin heivanneen remonttireiskan ja joukkueen GM:n Jim Rutherfordin nikkarointi ei kuitenkaan onnistunut luomaan leikkimökistä loistohuvilaa. Ykkösmaalivahdiksi pestattu Martin Gerber ei lukeudu liigan eliittiin. Kesällä Hurricanesin kanssa sopimuksen sorvanneet kokeneet hyökkääjät kuten Ray Whitney ja Cory Stillman ovat halpoja ja kelvollisia keskitason pelimiehiä, mutta eivät missään nimessä sateentekijöitä. Venäjällä viimeisimmät kaudet viilettänyt puolustaja Oleg Tverdovski on mainio vahvistus takalinjoille, mutta yhden pelurin panos ei muuta koko joukkueen kurssia.
Nashville Predatorsista hankittu tulokaspuolustaja Andrew Hutchinson voi olla kauden suurimpia yllättäjiä. Calgary Flamesissa viimeisimmällä NHL-kaudella pelannut Mike Commodore saattaa niin ikään kehittyä profiilipelaajaksi, mikäli mies vain hyödyntää Hurricanesin tarjoaman toisen mahdollisuuden NHL-uran raivaamiseksi. Farmijoukkue Lowell Lock Monstersin puolustuksen isähahmoksi tuotu Chris Hajt ei Hurricanes-kokoonpanon ovia kolkuttele. Kesän aikana Columbus Blue Jacketsista hankittu ja työsulun ajan Saksassa kiekkoillut Derrick Walser päätti jäädä Berliiniin tienaamaan euroja, joten kanadalaispuolustajaa ei ainakaan tulevalla kaudella nähdä Hurricanesissa tai Lock Monstersissa.
Jo työsulun aikana Hurricanesin kanssa sopimuksen tehneet puolustaja Frantisek Kaberle ja hyökkääjä Matt Cullen ovat täydellisiä rakennuspalasia Rutherfordin harmaaseen ja mitäänsanomattomaan tölliin. Kumpikaan ei loista liikoja, mutta kumpikaan ei myöskään raunioita kyhäelmää. Hurricanesin suurimpiin tulevaisuuden lupauksiin kuuluva laitahyökkääjä Andrew Ladd pääsi organisaation kanssa yhteisymmärrykseen kolmivuotisesta sopimuksesta syyskuun lopulla. Vuoden 2004 Hurricanes-ykkösvarauksen ammattilaisura käynnistyy kuitenkin farmijoukkueessa Lock Monstersissa. Kesän aikana Anaheim Mighty Ducksiin kaupattu laitahyökkäjä Craig Adams hankittiin aivan kauden kynnyksellä takaisin vaihdossa puolustaja Bruno St. Jacquesiin.
Selkeässä jälleenrakennusvaiheessa olevan Hurricanesin pohjapiirrustus on yksinkertainen. Kuluneen Kesän ja työsulun aikana hankitut kokeneet veteraanit helpottavat nuorison taakkaa ja vastuunkantoa. Pääpaino menestyksessä lepää kuitenkin juuri nuoren kaartin panoksessa ja esityksissä. Nykyinen joukkue on paperilla tasainen, mutta heikko. Paperin kääntöpuolella siintää kuitenkin hieman valoisampi tulevaisuus Staalin, Laddin, maalivahti Cam Wardin ja puolustaja Danny Richmondin johdolla.
Kokematon kassarikaksikko
Lähtökohtaisesti ja pelkästään paperilta tarkasteltaessa Hurricanesin maalivahtiosasto on kiistattomasti liigan heikoimpia. Eurooppalaisissa kaukaloissa kokenut, mutta NHL-tasolla vastaavasti hyvin kokematon Martin Gerber ei ole välttämättä kaikkein ideaalein ykkösmaalivahti. Anaheim Mighty Ducksissa kakkosmaalivahtina kahden viimeisimmän NHL-kauden aikana torjunut sveitsiläinen on esiintynyt taalajäillä ainoastaan 54 ottelussa. Vaikka Gerber pelasikin Mighty Ducksissa hyvin tilastollisesti, miehen kokemattomuus ykkösvahdin roolista sekä sen tuomista paineista ja vastuusta asettavat väistämättä suuria kysymysmerkkejä niin miehen itsensä kuin koko maalivahtiosaston ylle.
Hurricanesin farmijoukkueessa Lowell Lock Monstersissa erinomaisen kauden pelannut ja AHL:n tilastokärkiin kuulunut Cam Ward on vasta raakile. Tulevaisuuden ykkösmaalivahdiksi kaavailtu nuorukainen aloittaa kauden Gerberin tuuraajana. Kakkosmaalivahdin rooli on Wardin kehityksen kannalta varmasti paras ratkaisu, sillä kanadalaisnuorukainen ei ole valtavasta potentiaalista huolimatta vielä valmis suurempiin valokeiloihin.
Mikäli Gerber ei kykene kantamaan ykkösvahdin viittaa edes välttävästi, Hurricanesin maalivahtikalusto on totaalisesti tuhoontuomittu. Ward saattaa toki nousta jo alkavan kauden aikana Gerberin rinnalle ja jopa ohi, jos nuorukainen ottaa valttavia harppauksia kehityksessään. Todennäköisimmin maalivahtilupaus kuitenkin riistää ykkösvahdin roolin itselleen vasta seuraavilla kausilla.
Tasapaksut takalinjat
Koko muun joukkueen tavoin Hurricanesin puolustus on yhtä tasapaksu kuin tylsin tietosanakirja. Venäjältä NHL:ään takaisin houkuteltua saatu luistelu- ja kiekonkäsittelytaituri Oleg Tverdovski on takalinjojen ainoita ilopillereitä. Kaksi välikautta Pohjois-Amerikan kiekkoliigoista pitäneen ja pikkuvammoista kärsivän venäläispuolustajan nykykunto tosipeleissä on kuitenkin arvoitus, joten selkeäksi johtohahmoksi ja puolustuksen profiilipelaajaksi Tverdovskia ei voi asettaa.
Puolustuksen henkinen johtaja onkin näin ollen kokenut kettu ja varakapteeni Glen Wesley. Suurlupauksena 1980-luvun lopulla pidetty Wesley on vajonnut uransa aikana perusvarmaksi suorittajaksi, joka ei suuremmin valokeiloissa ja otsikoissa näy. Jo lähes ikuisuuden NHL-kaukaloita kiertänyt Wesley antaa puolustukseen kuitenkin kaivattua henkistä varmuutta ja luottamusta niin kentällä kuin pukukopissakin. Ja vaikka nestorin luistin painaa hiljalleen enemmän ja enemmän, mies pelaa silti ilta toisensa jälkeen vastustajan ykkösnyrkkejä vastaan.
Äärimmäisen nopeajalkainen Bret Hedican muodostaa Wesleyn kanssa Hurricanes-puolustuksen senioriosaston. Sijoittumisellaan ja nopeudellaan elävä Hedican ei tuo kentälle suuria hienouksia tai fyysistä rymistelyä, mutta varsin varmoilla otteillaan kykenee silti kelvolliseen puolustuspeliin.
Fyysisen pelin ja jäähyntapon erikoismies Aaron Ward on ihannepelaaja kuudenneksi tai seitsemänneksi puolustajaksi. Yksinkertaisia, mutta toisinaan aivan liian ailahtelevia otteita esittävä Ward ei taitojensa puolesta suurempaan rooliin kuulukaan. Wardin tavoin perusvarmaan ja yksinkertaiseen puolustustyöskentelyyn luottava Niclas Wallin taistelee kolmosparin viimeisistä paikoista. Wallin saattaa tehdä vähemmän virheitä puolustusalueella kuin Ward, mutta ruotsalaisen kovuus on toisaalta valovuoden päässä Wardista.
Jo työsulun aikana Hurricanesin kanssa sopimuksen tehnyt Frantisek Kaberle on tyrkyllä puolustuksen ykkös- tai kakkospariin. Hyvänä luistelijana ja syöttelijänä tunnettu tsekki tuo Tverdovskin ohella kaivattua hyökkäysapua puolustukseen. Fyysistä peliä kammova ja kiekkoa ylöstuova Kaberle onkin kuin ideaalipari Wesleylle tai Hedicanille.
Nuoremman polven edustajista Mike Commodore on selkeässä tien haarassa. Hurricanesissa kanadalainen saattaa nousta selkeäksi profiilihahmoksi ja kakkosparin luottopuolustajaksi tai hautautua kolmosparin ja pressikatsoman välimaastoon. Peruspeliä ja kovia taklauksia jakeleva Commodore saakin taistella takalinjojen tonteista muun muassa Wardin, Wallinin sekä Andrew Hutchinsonin kanssa.
Nashville Predatorsista hankittu tulokas Andrew Hutchinson on Hurricanes-puolustuksen jokerikortti. Harjoitusotteluissa huimia otteita esittänyt yhdysvaltalainen on etenkin ylivoimalla erittäin käyttökelpoinen pelaaja. Varsin kookas ja hyvää hyökkäyspeliä esittävä Hutchinson saattaa ollakin kauden näkyvimpiä Hurricanes-komeettoja.
Farmijoukkueeseen Lowell Lock Monstersiin passitettu lupaava Danny Richmond luo jo kokoonpanoon jääneiden puolustajien kanssa kelvollisen turvaverkon loukkaantumissuman varalle. Kokonaisuudessaan Hurricanes-puolustus onkin materiaaliltaan varsin syvä. Kelvollisia puolustajia olisi periaatteessa neljään täyteen pariin. Tasaisen puolustuksen ongelmina ovat vain liiallinen tasaisuus, selkeän johtohahmon ja ykköspuolustajan puute sekä viimeisiltä kausilta tuttu loukkaantumisherkkyys.
Pappoja ja poikasia
Joukkue, joka on tehnyt kahden viimeisimmän NHL-kauden aikana koko liigassa vähiten maaleja, luulisi vahvistavan hyökkäyskalustoaan merkittävästi. Hurricanesin tapauksessa hyökkäyksen avuksi hankittiin kuitenkin lähinnä keksitason kokeneita pelureita, joiden tasaisen varmojen otteiden odotetaan siivittävän nuorison lentoon. Ykköspyssy Jeff O’Neillin kauppaaminen ja legendaarisen Ron Francisin kiekkouran lopetuspäätös raivaavat eittämättä tilaa Hurricanesin nuorille hyökkääjille.
Nuorten hyökkääjien ykkösnimi on keskushyökkääjä Eric Staal. Hurricanesin vuoden 2003 ykkösvarauksesta odotetaan joukkueen johtohahmoa ja kulmakiveä seuraavaksi vuosikymmeneksi. Hyvin ronfrancismaisia otteita esittävä Staal pelasi erinomaisen viime kauden AHL:n Lowell Lock Monstersissa, joten nuorukaisen toiselta NHL-kaudelta odotetaan paljon. Erittäin rauhalliseksi ja taitavaksi pelinrakentajaksi osoittautunut Staal on Hurricanesin ykkösketjun varmin jäsen.
Laidoilleen Staal saanee kesän aikana hankitun kokeneen Cory Stillmanin sekä Ruotsissa työsulun aikana kiekkoilleen Justin Williamsin. Kaudella 2003-04 Tampa Bay Lightningissa 80 pistettä nakuttanut Stillman on mainio hankinta 1,75 miljoonan dollarin vuosiansioilla. Mikäli 31-vuotias kanadalainen pystyy pitämään toissa kauden tasonsa on hankinta yksi kaikkien aikojen parhaista kaappauksista. Hurricanesissa Stillmanilla ei kuitenkaan ole ympärillään Vincent Lecavalierin, Martin St. Louisin ja Brad Richardsin kaltaisia tähtiä, joten ällistyttäviä tekoja mieheltä ei kannattane odottaa, vaikka konkarin paidan rinnuksiin ommeltiinkin varakapteenin A-kirjain.
Williamsin nopeus ja Stillmanin hyvä laukaus yhdistettynä Staalin taidokkaisiin syöttöihin muodostaa joka tapauksessa hyvät ainekset kelvolliseen ykkösketjun. Etenkin kun Stillmanin ja Staalin yhteispeli on ollut harjoitusotteluissa kaunista katsottavaa. Williamsin olkapäävamma asettaa valitettavan kysymysmerkin kanadalaislaiturin kauden aloitusajankohdalle.
Kakkosketjun johtajana häärii joukkueen kapteeni Rod Brind’Amour. Tunnollisena puurtajana tunnettu Brind’Amour tekee varmaa työtä kentän kummassakin päässä, jolloin nuorimmille laitahyökkääjille kuten Josef Vasicekille ja Eric Colelle jää tarvittavaa vapautta hyökkäyspäässä. Viimeisimmän NHL-kauden parhaalta Hurricanes-maalintekijältä Vasicekilta odotetaan vähintään samaa panosta. Toisella laidalla häärivä Cole keskittyy tilantekemiseen ja taklaamiseen keräten päätoimiensa ohella myös mukavasti pisteitä.
Pienikokoisen ja kokeneen Ray Whitneyn paikka on mitä todennäköisimmin ja hieman yllättäen kolmosketjun laidassa. Pienistä vammoista kärsinyt Whitney ei ole vielä täysin kunnossa, joten pienempi rooli kolmosketjussa sopinee konkarille ainakin kauden alussa. Williamsin sairausloman kesto voi kuitenkin nostaa Whitneyn jopa ykkösketjuun asti. Erinomaista peliä harjoitusotteluissa esittänyt Mike Zigomanis on hyökkäyksen yllätysnimi. Luovana ja taitavana pelinrakentajana tunnettu kanadalaisnuorukainen saattaakin raivata tiensä välittömästi Hurricanesin kolmosketjuun. Ketjun keskushyökkääjän paikkaa tavoittelee myös työsulun aikana hankittu Matt Cullen. Kumpikin pelaajista kykenee kuitenkin pelaamaan myös laidassa, joten erilaisiin roolituksiin on mahdollisuuksia.
Taitava laitahyökkääjä Radim Vrbata on ollut harjoitusotteluissa täysin mitäänsanomaton ja näkymätön. Tsekkihyökkääjällä olisi potentiaalia aina kakkosketjun hyökkääjäksi asti, mutta Hurricanesin paidassa nuorukaisella on ollut suuria vaikeuksia. Vrbata saattaa päästä kokeilemaan kolmosketjussa, mutta todennäköisimmin tsekin paikka on joko nelosketjun laidassa tai pressikatsomossa.
Nelosketjun keskushyökkääjänä häärii joko aloitus- ja puolustusekspertti sekä varakapteeni Kevyn Adams tai Zigomanis. Laidoille ovat Vrbatan lisäksi tyrkyllä nyrkkisankari Jesse Boulerice sekä tulokas Niklas Nordgren. Räväkkää peliä, ennakkoluulottomia taklauksia ja hyvää luistelua esittäneen ruotsalaisen paikka ketjun laidalla on lähes selviö, sillä farmipassituksen uhatessa mies voisi halutessaan palata takaisin Ruotsiin. Todennäköisesti nelosketjun toisen laitahyökkääjän tontti vaihtuu ottelukohtaisesti - esimerkiksi kun Boulericen pelilliset taidot eivät yksinkertaisesti riitä täysipainoiseen ja koko kauden kattavaan vastuuseen.
Harjoitusotteluringistä viimeisten pelaajien joukossa farmiin lähetetyt lupaavat Andrew Ladd ja Chad Larose pääsevät näyttämään taitojaan Hurricanes-kokonpanossa loukkaantumissuman aikana. Kokeneemmat Colin Forbes ja Gordie Dwyer saattavat myös piipahtaa pikavisiitillä. Ikuiseksi lupauksesi jäävä Pavel Brendl saanee vielä kerran omat mahdollisuutensa. Kauden kynnyksellä Hurricanesiin palanneella ja vain kesän ajan Mighty Ducksissa piipahtaneella Craig Adamsilla on myös oma sana sanottavana kokoonpanossa.
Hurricanes-hyökkäys koostuu kolmesta melko tasaisesta ketjusta, jotka kaikki pystyvät edes välttävään pistetehtailuun. Hyökkäyskalustossa ei ole supertähteä eikä edes tähteä, joka pystyisi täysin omalla panoksellaan ratkaisemaan otteluita. Menestyäkseen joukkueen onkin puhallettava ilta toisensa jälkeen yhteen hiileen.
Menestys riippuu kuitenkin ennen kaikkea nuoren kaartin onnistumisista. Veteraanit pystyvät tukemaan ja opettamaan nuoria pelaajia kuten Staalia, Vasicekia, Colea, Zigomanisia ja Williamsia, mutta tulevan kauden ja etenkin tulevaisuuden kannalta nuorten kehitys ja onnistumiset ovat elintärkeitä. Tulevalla kaudella konkareilta odotetaan varmoja suorituksia, nuorilta kehitystä ja harppausta tasoa ylemmäksi.
Laviolettellen niksipirkka tarpeessa
Kesken kauden 2003-04 Paul Mauricen tilalle Hurricanes-päävalmentajaksi tullut Peter Laviolette sai joukkueen hyvään iskuun kauden jälkipuoliskolla. Edes Lavioletten taikatemput eivät pystyneet pelastamaan joukkueen murheellista kautta. Mies kuitenkin osaa hommansa hyvin. Osoituksena muun muassa Lavioletten valinta Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentajaksi Torinon vuoden 2006 talviolympialaisiin.
Lavioletten suosima nopeatempoinen ja aggressiivinen pelityyli yhdistettynä aktiiviseen karvaukseen saattaa hyvinkin tuoda mainioita tuloksia niin sanotussa uudessa NHL:ssä, jossa koukkaamista ja muuta häirintää on ainakin yritetty rajoittaa. Täysin eri asia onkin sitten onko joukkueessa tarpeeksi nopeutta ja taitoa Lavioletten pelitaktiikan toteuttamiseen. Joukkue ei ole supernopea, mutta ei toisaalta liigan hitainkaan.
Maalivahtipeluutus muodostaa Laviolettelle kenties kauden kiperimmän ongelman. Mikäli Gerber ei onnistu, uskaltaako Laviolette istuttaa nuoren Wardin ykkösvahdin vastuulliselle tontille. Toisaalta Wardin olisi myös saatava tarpeeksi peliaikaa, sillä pelkkä vaihtoaition luukun avaaminen ei tee kenenkään kehitykselle hyvää.
Lavioletten apuvalmentajina jatkavat vanhat tutut Kevin McCarthy ja Jeff Daniels. Tasapaksua pelaajamateriaalia käskyttävä ja muun muassa maalivahtikysymyksen kanssa painiva kolmikko Laviolette johtajanaan saa käyttää kaikki niksinsa, jotta joukkue kykenee suuriin tekoihin kauden aikana.
Erikoistilannepelaaminen epätoivoista
Kaudella 2003-04 Hurricanesin erikoistilannepelaaminen oli suorastaan epätoivoista. Joukkueen ylivoimapeli oli koko liigan huonointa. Myös alivoimaprosentti sijoittui tilastoissa liigan jumbosijoille. Erikoistilanteisiin kaivataankin uskomatonta parannusta, mikäli Hurricanes mielii pudotuspeleihin.
Eric Staal, Justin Williams, Cory Stillman, Oleg Tverdovski ja Frantisek Kaberle pystyvät pyörittämään kelvollista ylivoimapeliä. Tulokaspuolustaja Andrew Hutchinson on osoittanut harjoitusotteluissa kypsiä otteita hyökkäspäässä, joten 25-vuotias kanadalainen saanee myös vastuuta ylivoimassa. Toinen harjoituspelien valopilkku, Mike Zigomanis, on tehtaillut suurimman osan pisteistään ylivoimalla. Näin ollen myös Zigomanis nähdään kentällä miesylivoimalla.
Erik Colen maalinedustyöskentely on arvossaan Hurricanesin ylivoimassa. Josef Vasicek ainakin tietää miten kiekko pitäisi iskeä reppuun. Ray Whitney pystyy pelaamaan ylivoimassa sekä puolustajana viivamiehenä että hyökkääjänä. Rod Brind’Amourin aloitustaidot korostuvat niin ikään erikoistilanteissa. Kokeneet puolustajanestorit Glen Wesley ja Bret Hedican saanevat myös peliminuutteja ylivoimalla.
Alivoimapelissä Kevyn Adams ja Rod Brind’Amour ovat joukkueen sielu. Etenkin Adams on kuin kotonaan jäähyntappotalkoissa. Justin Williams on nopeutensa ansiosta käyttökelpoinen pelaaja miesvajaalla. Alivoiman vakionimiin kuuluu myös hyvin kahteen suuntaan pelaava Eric Cole.
Puolustajista jäähyntappajiin lukeutuu varmuudella kokeneet Wesley ja Hedican. Kovuutta alakertaan tuo Aaron Ward, mikäli mies ylipäätään kokoonpanoon mahtuu. Mike Commodore ja Niclas Wallin pystyvät myös varmaan alivoimapeliin. Frantisek Kaberle ja Oleg Tverdovski toimivat hätäavustajina.
Tiukasti pohjamudissa
Viimeisimmät NHL-kaudet jumbosijoilla keikkuneen Carolina Hurricanesin tukipaalut ovat syvällä pohjamudissa. Aivan liian syvällä, jotta joukkue pystyisi tavoittelemaan suurempaa menestystä. Vaikka NHL onkin tasoittunut tulevalle kaudella merkittävästi, liian tasapaksulla materiaalilla kauteen lähtevä Hurricanes saa puhaltaa yhteen hiileen posket pulleana päästäkseen pudotuspeleihin ja välttääkseen korkeat prosentit tulevien varausvuorojen arvonnassa.
Joukkueen maalivahtikalusto on kokematon ja epävarma. Puolustus ja hyökkäys tasapaksuja. Joukkueesta puuttuu tähtipelaaja, joka pystyis omalla panoksellaan ratkaisemaan otteluita. Joukkueessa on tasaisesti suorittavia veteraaneja ja nuoruuden potentiaalia. Tulevan kauden tärkein tehtävä onkin nuorten pelaajien kehitys ja jälleenrakennusprosessin edistäminen.
Hurricanesin menestystavoitteet voidaan näin ollen asettaa lähinnä tulevaisuuteen - etenkin kun organisaatiolla on palkkakattoon matkaa noin kymmenen miljoonaa dollaria ja täten mahdollisuuksia hankkia tulevilla kausilla kovemman luokan vahvistuksia. Eric Staal, Andrew Ladd, Danny Richmond, Cam Ward sekä jo NHL-kokoonpanoissa useampia kausia olleet nuoret kuten Josef Vasicek, Eric Cole, Mike Commodore ja Justin Williams muodostavat mainion rungon tulevaisuutta ajatellen. Kyseisen rungon aika ei kuitenkaan ole vielä tulevalla kaudella.
Väriläiskiä harmaassa massassa
Eric Staal
Erinomaisen viime kauden AHL:ssä pelanneesta kanadalaisnuorukaisesta odotetaan joukkueen sankaria, johtohahmoa ja kulmakiveä. Toisen NHL-kautensa aloittava Staal on Ron Francisin lopetettua isossa roolissa. Ykkösketjun keskushyökkääjän paikalla tulosta on tultava.
Mike Zigomanis
Harjoitusotteluiden perusteella Hurricanesin paras hyökkääjä. Taitavalle ja luovalle hyökkääjälle on soviteltu kolmosketjusta paikkaa joko keskeltä tai laidasta. Jo neljä kautta farmissa Lowell Lock Monstersissa tahkonneen kanadalaisen on lunastettava näyttöpaikkansa tai edessä on karu farmiura.
Andrew Hutchinson
Nashville Predatorsista hankittu tulokaspuolustaja on osoittanut taitonsa hyökkäyspäässä ja etenkin ylivoimalla. Harjoitusotteluiden väriläiskä ja yllätysonnistuja. On joko kauden suurin psotiivinen yllättäjä ja puolustuksen vakionimi tai farmissa kituva reservipuolustaja ja loukkaantumisten paikkaaja.
Paras kiekonkäsittelijä: Oleg Tverdovski
Paras laukoja: Cory Stillman
Paras luistelija: Bret Hedican
Paras aloittaja: Kevyn Adams
Paras taklaaja: Eric Cole
Paras ärsyttäjä: Eric Cole
Paras pelinrakentaja: Eric Staal
Paras puolustava hyökkääjä: Rod Brind'Amour
Paras hyökkäävä puolustaja: Oleg Tverdovski
Enforcer/tappelija: Jesse Boulerice
MVP: Eric Staal
