Kauden 2012-13 päätteeksi tuli konferenssin jumbosija ja arvottu ensimmäinen varausvuoro varaustilaisuuteen. Seuraavalla kaudella tulikin sitten divisioonan voitto ja kotietu pudotuspeleihin. Colorado Avalanche otti yhdessä kesässä suuren harppauksen, vaikka kausi päättyikin lopulta pettymykseen ja putoamiseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Denverissä puhaltaa nyt uudet tuulet. Kravattiosastolla tehtiin myllerrystä ja isoihin rooleihin saapuivat joukkueen entiset avainpelaajat. Hall of Fame -maalivahti Patrick Roy otti joukkueen vastuulleen ja siirtyi Kanadan junioriliigasta NHL-päävalmentajaksi tuttuun ympäristöön. Yhdeksi apuvalmentajakseen hän sai vanhan pelikaverinsa Adam Footen, jonka vastuulla on joukkueen puolustus.

Toimitusjohtajaksi asteli seurahistorian suurin pelaaja, yli 1 600 tehopisteen Joe Sakic, joka toimi pelaajaurallaan 17 vuotta joukkueen kapteenina. Sakicin titteli viime kaudella oli vielä virallisesti vara-toimitusjohtaja, mutta tällä kaudella hän on joukkueen ykkösmies. Vuoden 2001 Stanley Cup -voittajajoukkueesta haluttiin yksi nimi myös kentän puolelle ja joukkueeseen palasikin seitsemän vuoden tauon jälkeen hyökkääjä Alex Tanguay.

Royn ensimmäinen vuosi NHL-joukkueen päävalmentajana oli onnistunut. Kauden päätteeksi Royn jo valmiiksi täyteläiseen palkintokaappiin kaivettiin tilaa, kun entinen tähtimaalivahti voitti NHL:n parhaan päävalmentajan palkinnon.

Stastny loikkasi kilpailijaan

Joukkueen runko on säilynyt huippukaudesta kiitettävästi, vaikka yksi kärkipelaaja vaihtoikin maisemaa. Toisen polven kiekkoilija Paul Stastny siirtyi kesällä divisioonavastustaja Bluesin riveihin, edustettuaan kahdeksan kautta Avalanchea.

Korvaajaksi Sakic nappasi vapailta markkinoilta vanhan ketjukaverinsa Kanadan vaahterapaidasta, Jarome Iginlan. Kahden olympiakullan Iginla metsästää edelleen 37-vuotiaana 1 100 NHL-tehopisteen jälkeen ensimmäistä Stanley Cup -sormustaan. Voimahyökkääjä saapui Kalliovuorille kolmen vuoden sopimuksella.

Toinen hyökkääjä, P.A. Parenteau, kaupattiin Canadiensiin edustettuaan kaksi vuotta Avalanchea vaihtelevalla menestyksellä. Kanadalaishyökkääjä ei viime kaudella tahtonut löytää paikkaansa Royn sapluunasta, joten menetys ei ole kovin suuri joukkueelle. Varsinkaan, kun korvaajaksi saapui kaupassa kokenut Daniel Briere, joka viime kausien runkosarjaotteistaan huolimatta on NHL:n arvostetuimpia pudotuspelipelaajia. Briere tuo arvokasta kokemusta pudotuspeleistä muutoin niin kokemattomaan Avalanchen ryhmään.

Puolustuksen uusi nimi on Sharksista hankittu 34-vuotias Brad Stuart, joka tuo niin ikään kokemusta joukkueeseen. Stanley Cupia kesällä 2008 juhlineen peruspuolustajan pelillinen arvo on ollut viime vuodet laskussa, mutta hänen kokemuksestaan on hyötyä nuorten puolustajien seassa.

Liekkeihin roimahtanut Varlamov ja nuoret tähtihyökkääjät

Viime kauden avainpelaajana toimi venäläisvahti Semjon Varlamov, joka otti pitkään odotettuja kehitysaskeleita päästyään aikoinaan Roytakin valmentaneen maalivahtiguru Francois Allairen oppeihin. Ero oli huima, kun edellisellä kaudella Avalanchella ei ollut lainkaan maalivahtivalmentajaa.

Yksi kesä Allairen kanssa teki ihmeitä Varlamoville. Hänestä kasvoi todella kylmähermoinen refleksitorjuja, joka rikkoi Royn nimissä olleen Avalanchen franchise-ennätyksen torjuttuaan 41 voittoa kauden aikana. Parhaan maalivahdin Vezina Trophy -äänestyksessä Varlamov sijoittui kauden päätteeksi toiseksi ja arvokkaimman pelaajan Hart Trophy -äänestyksessä neljänneksi.

Varlamovin ohella joukkueen avainpelaajien viittaa kantaa nuoret tähtihyökkääjät. Avalanche oli viime kaudella liigan ainoa joukkue, jonka viisi hyökkääjää rikkoi 60 tehopisteen rajapyykin runkosarjassa. Yksi näistä viidestä, Stastny, jätti joukkueen, mutta tilalle saapui Bruinsissa samoihin pisteisiin yltänyt Iginla.

Vuoden tulokkaaksi valittu kesän ykkösvaraus Nathan MacKinnon osoitti pystyvänsä pelaamaan NHL:ssä heti hyvällä tasolla 18-vuotiaana ja paukutti kakkosketjun laidassa 63 tehopistettä. Juniorina keskushyökkääjänä enemmän pelannut MacKinnon saa nyt harteilleen kakkossentterin viitan. Ykkösketjua johtaa Matt Duchene, joka kävi helmikuussa voittamassa myös olympiakultaa Venäjällä. Runkosarja hänen osaltaan päättyi ikävästi loukkaantumiseen, jonka myötä Duchenelle kertyi vain kaksi pudotuspeliottelua, puolikuntoisena. Runkosarjassa hän kuitenkin ehti iskeä 70 tehopistettä 71 ottelussa.

Yksi kesällä palkituista lumivyöryn jäsenistä oli laituriksi siirtynyt Ryan O'Reilly. Runkosarjan kiekonriistotilaston voittanut O'Reilly merkkautti kaudella vain yhden kahden minuutin rangaistuksen ja voitti herrasmiespalkinnon. Siinä sivussa syntyi 64 tehopistettä, pääosin Duchenen ketjussa. Viides yli 60 pisteen mies oli kapteeni Gabriel Landeskog.

Vahvaa hyökkäystä säestävät myös kokeneet Tanguay ja Briere sekä työmoraalinsa myötä joukkueelle arvokkaat Jamie McGinn ja John Mitchell. Tanguayn viime kausi kesti vain 16 ottelua, mutta Avalanche hävisi vain yhden näistä otteluista, joissa Tanguay kokoonpanossa nähtiin. Yllätysnimi hyökkäyksessä voi olla Suomessa viime kaudella hämeenlinnalaisia ihastuttanut kroatialaistaituri Borna Rendulic.

Erik Johnson johtaa puolustusta, mutta riittääkö se.

Kuva © Getty Images

Yksi Stuart ei ihmeitä tee

Vaikka maalilla on ennätysmies Varlamov ja nuoret hyökkääjät hakkaavat kiekkoa pussiin kovaan tahtiin, on joukkueella omat ongelmansa. Puolustus ei nimittäin vakuuta vieläkään. Se on jälleen todella nimetön ja epävarma. Viime kaudella kurinalaisesti pelannut puolustus voi olla tämän kauden kompastuskivi.

Kesän 2006 ykkösvaraus Erik Johnson on noussut NHL:n tähtipuolustajien joukkoon, mutta se ei riitä, kun muutoin puolustuksessa on vain kysymysmerkkejä. Johnson rinnalla alkukaudesta pelaa uusi hankinta Stuart. Toisessa parissa Tyson Barrie iski komeat 38 tehopistettä ja oli puolustajien pistepörssin 30 parhaan joukossa. Hänellä kuitenkin on valitettavasti paljon kehitettävää oman pään pelaamisessa. Barrien parina peliä rauhoittaa kokenut slaavi Jan Hejda, jonka ajoittainen epävarmuus erityisesti pudotuspeleissä tuotti hallaa joukkueelle.

Hyvästä runkosarjasta huolimatta Avalanche oli viime kaudella NHL:n yksi vähiten kiekkoa pitänyt joukkue. Erityisesti vieraskaukalossa oli ajoittain pahoja ongelmia, kuten muun muassa pudotuspeleissä Minnesotassa nähtiin. Jos joukkue jatkaa samaa rataa ja antaa vastustajan hallita peliä, mutta oma viisikkopuolustus ei toimi, kausi tulee olemaan ongelmallinen. 

Yleensä termiä toisen kauden kirous käytetään yksittäisten pelaajien kohdalla, mutta nyt on aihetta puhua samasta koko joukkueen kanssa. Viime kausi oli muuttuneen Avalanchen osalta loistava, mutta entä nyt, kun joukkue ei voikaan enää astella puun takaa yllättämään vastustajiaan. Enää eivät vastustajat säästele ykkösvahtejaan Avalanchea vastaan, joka onkin kaikkea muuta kuin heittopussi.

Denveriläisiltä tarvitaan yhtä vaihdetta lisää pelaamiseen, jotta paikka pudotuspeleihin tulisi toisella kaudella putkeen. Divisioona on erittäin vahva, kun ennestään kovien Blackhawksin ja Bluesin ohella myös Wild, Stars sekä Predators ovat vahvistaneet rivejään merkittävästi.

Vaikka Avalanchen kausi päättyisikin tällä kertaa runkosarjaan, on seuran tekemisessä oikea suunta. Avalanche on nyt rakentanut cup contender -joukkueen ja Denveriin on realistista odottaa historian kolmatta Stanley Cupia vielä 2010-luvulla. Yksi nimellisesti heikompi kausi ei tilannetta muuta.

NHL-toimituksen arvio: Tiukkaa tekee, tiukkaa tekee. Taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista Starsin ja Wildin kanssa.