Vegas Golden Knights -hyökkääjä kertoo The Players' Tribunen julkaisussa, miten tähän tilanteeseen päädyttiin.
David Perronin kaunis kesäpäivä Memphremagogin järvellä keskeytyi, kun mies joutui vastamaan odottamattomaan puheluun.
− Lopetin puhelun ja katsoin ympärilleni. Joka suuntaan ympärilläni oli vettä, silmänkantamattomiin. Puhelu oli Doug Armstrongilta, St. Louis Bluesin GM:ltä. Hän kertoi minulle että yrityksestä huolimatta, hän ei pysty suojaamaan minua tulevassa laajennusjoukkueen varaustilaisuudessa.
Tämä uutinen tuli Perronille yllätyksenä. 18 maalia ja 28 syöttöpistettä olivat kova näyttö mieheltä, joka oli juuri palannut kasvattajaseuransa väreihin.
− Istuin tuon puhelun jälkeen kaksi tuntia veneessäni. Ajatukseni karkasivat kymmenen vuotta taaksepäin, hetkeen jolloin minusta tuli ensimmäisen kerran Blues-pelaaja. Hetkiin, jolloin tajusin rakastavani St. Louisin kaupunkia. Pienen hetken jälkeen tajusin kuinka kiitollinen olen Blues-omistaja Tom Stillmania kohtaan, hän rakastaa joukkuettaan enemmän kuin kukaan muu. Samalla tajusin, kuinka paljon ikävöisin koko kaupunkia.
Kesällä 2017 järjestetty laajennusvaraustilaisuus aiheutti monelle joukkueelle päänvaivaa, ja eri joukkueet suhtautuivat siihen erilaisilla taktiikoilla. Pittsburgh Penguinsin kanssa Golden Knights oli tehnyt suullisen sopimuksen Marc-Andre Fleuryn siirrosta jo keväällä.
VEGAS?
Fleury olikin ensimmäinen Golden Knights -pelaaja, johon Perron otti yhteyttä. Kaksikko pelasi yhdessä Penguinsissä kahden kauden ajan.
− Tiesin, että Golden Knights varaisi Flowerin (Fleury), joten lähetin hänelle tekstiviestin: "Vegas?" Hänen vastauksensa oli lyhyt ja ytimekäs: "VEGAS!".
Golden Knights sai varattua itselleen kasan pelaajia ja joukkueen päävalmentajaksi nimettiin entinen Florida Panthers -valmentaja Gerard Gallant. Tämä sai Perronin innostumaan entistä enemmän.
− Kaikki tuntemani pelaajat, jotka olivat pelanneet hänen joukkueissaan, rakastivat häntä. He kertoivat hänen olevan niin sanottu pelaajien valmentaja, ja että hän saisi jokaisesta yksilöstä kaiken mahdollisen irti. Hänen tyylisensä valmentaja oli ainoa oikea ratkaisu, jos halusimme menestyä tällä joukkueella. Jokaisen pitää onnistua omalla paikallaan.
Yhteensä kahdeksan pelaajaa, jotka Golden Knights varasi varaustilaisuudessa, eivät koskaan pukeneet joukkueen paitaa päälleen tositilanteessa. Golden Knightsin vara-GM Kelly McCrimmon ilmoitti kuitenkin Perronille nopeasti, että hänen kohdallaan tästä ei ollut pelkoa.
minulle oli tarjoutunut suuri mahdollisuus − minun piti vain osata hyödyntää se.
− Kelly soitti minulle muutama päivä varaustilaisuuden jälkeen ja kertoi, että joukkue ei pysty pitämään kaikkia pelaajiaan. Hän kertoi kuitenkin, että minulle oli varattu iso rooli joukkueessa, eikä minun tarvinnut pelätä siirtoa muualle.
Golden Knights selvitti harjoitusottelut kunnialla ja voitti seitsemästä ottelusta kolme. Perron tiedosti, että hänelle oli avautunut elämänsä mahdollisuus.
− Elämäni oli muuttunut silmänräpäyksessä, mutta samalla minulle oli tarjoutunut suuri mahdollisuus − minun piti vain osata hyödyntää se. Jokaisella pelaajistamme oli samanlainen tunne ensimmäisissä harjoituksissa − tämä on meidän mahdollisuutemme. Meillä jokaisella on näytettävää ja todistettavaa. Joka kerta kun hyppäämme jäälle, meillä on mahdollisuus osoittaa arvomme.
Vegas Strong
Lokakuun 5. päivä Las Vegas sysättiin keskelle painajaista, joka järkyttäisi kaupunkia vielä pitkään. Perron ja joukkuekaveri Jonathan Marchessault etsivät harjoitusottelun jälkeen illallispaikkaa ja päätyivät Stripin sijasta Summerlinin alueeseen, jolla useat pelaajista asuvat. Tämä päätös pelasti mahdollisesti heidän henkensä.
− Noin iltakymmenen aikaan saimme tiedon aktiivisesta ampumavälikohtauksesta Stripillä. Olimme yhteydessä muutamaan joukkuekaveriin, jotka olivat syömässä illallista lähellä tapahtumapaikkaa. He olivat kunnossa, mutta suurin osa ravintoloista oli suljettu uutisten vuoksi. Tuntui siltä, että tilanne huononi joka minuutti ja uutiset pahentuivat.
Seuraavien päivien aikana Las Vegasin kaupunki aloitti yhdessä surutyön ja Golden Knights -pelaajat olivat mukana auttamassa.
− Olimme valmiita auttamaan kaikkia apua tarvitsevia. Kävimme vierailuilla sairaaloissa ja tapasimme pelastustyöntekijöitä. Vaikka olimme olleet kaupungissa vain muutaman viikon ajan, tiesin että me olimme nyt osa tätä suurempaa kokonaisuutta. Me toipuisimme tästä yhdessä.
Golden Knights pelasi ensimmäisen NHL-runkosarjaottelunsa Dallas Starsia vastaan vieraskaukalossa. "Kultaiset Ritarit" voittivat ottelun 2−1 ja nappasivat heti perään toisen vierasvoiton, tällä kertaa Arizona Coyotesista. Seuraavana kalenterissa oli kotiavaus samaista Coyotes-joukkuetta vastaan. Kyseinen ilta jää ikuisesti Perronin mieleen.
"Las Vegas on oikea kaupunki ja sen asukkaat välittävät siitä − ja me olemme aito jääkiekkojoukkue."
− En unohda kotiavaustamme T-Mobile Arenalla koskaan. Toivon, että kenenkään ei olisi tarvinnut osallistua kyseiseen tilaisuuteen, mutta se tapa, jolla kaupunki toipui kokemastaan painajaisesta oli uskomatonta. Usein hiljaisen hetken aikana katsomosta kuuluu jonkun yskähdys tai yksittäinen huuto, mutta tällä kertaa hallissa oli täysin hiljaista. Avausseremonia oli hieno, ja Deryk Engelland piti tunteikkaan puheen.
Golden Knights osui neljä kertaa ensimmäisten 11 minuutin aikana ja joukkue voitti kolmannen peräkkäisen ottelunsa. Mikään laajennusjoukkue ei ollut onnistunut tässä aikaisemmin. Tunnelma joukkueen pukukopissa oli toiveikas.
− Kotiavauksen jälkeen tajusin, kuinka paljon joukkueemme muistuttaa Las Vegasin kaupunkia. Me olemme joukko pelaajia, kotoisin ympäri maailmaa ja kukaan ei ota meitä tosissaan. Ihmiset kuvittelevat, että Las Vegas ei ole oikea kaupunki. Se on turistien luoma paikka, jonne ihmiset tulevat viettämään vapaa-aikaansa. Ei, Las Vegas on oikea kaupunki ja sen asukkaat välittävät siitä − ja me olemme aito jääkiekkojoukkue.
Tarkasti rakenneltu joukkue
Golden Knights -GM George McPhee teki töitä lähes kellon ympäri monen kuukauden ajan rakentaessaan omaa laajennusjoukkuettaan. Monelle on jäänyt käsitys, että Golden Knights rakennettiin muutama päivä ennen itse varaustilaisuutta. Perron tyrmää tämän ajatuksen.
− Kenttämme eivät ole vaihdelleet paljon kauden aikana ja siihen on hyvä syy, ne käyvät järkeen. Ykköskenttämme on rakennettu Marchyn (Marchessault) ja Reilly Smithyn kemian varaan. He pelasivat yhdessä Panthersissa. Kentän täydentää William Karlsson, joka on vihdoin saanut näyttää taitonsa NHL-tasolla. Oman ketjuni peli kulkee hyvin, koska täydennämme hyvin toisiamme. Erik Haula ja James Neal ovat loistavia jääkiekkoilijoita.
Perron haluaa korostaa yhtä tärkeää seikkaa, joka on tehnyt Golden Knightsista menestyvän joukkueen.
− Tämä on ryhmätyötä. Omistajasta lähtien valmentajat, pelaajat, huoltoryhmä ja kannattajat, me olemme yhtä isoa ryhmää. Kaikista hienointa on ollut nähdä, kuinka kaupunki on ottanut meidät omakseen. Ihmiset kävelevät Stripillä pelipaidat päällä ja meidät tunnistetaan ravintoloissa. Golden Knights -fanit ovat tulleet tänne jäädäkseen.
Go Knights Go!
Perron ei ole perheensä ainoa jäsen, joka nauttii pelaamisesta Las Vegasin lämmössä. Perronin kaksivuotias poika, Mason, on alkanut kiinnostua jääkiekosta ja suotuisan aikaeron takia isä-poika-kaksikko ehtii katsoa otteluita yhdessä.
− Kun meillä ei ole peliä, istumme sohvalla ja katsomme yhdessä itärannikolla pelattavia otteluita, jotka alkavat jo iltapäivällä. Pari viikkoa sitten Vanessa (Perronin tyttöystävä) ja Mason olivat katsomassa ottelua hallilla ja he jäivät odottamaan minua ottelun jälkeen. Zamboni-kuski kysyi meiltä, jos Mason haluaisi tulla kyytiin jäänajon ajaksi. En halunnut häiritä miesraukkaa, mutta lopulta istuimme molemmat jääkoneen kyytiin.
− Ajoimme puoli tuntia jäällä, eikä Masonin hymy lakannut missään vaiheessa. Hiljainen halli tarjosi mukavan ja rauhallisen tunnelman − rauhallisuus muistutti minua siitä päivästä järvellä, jolloin sain kuulla siirrostani Vegasiin. Elämäni oli muuttunut, mutta merkittävästi eri tavalla kuin olin kuvitellut. Tajusin, kuinka onnekas olin.
− Halli oli täysin tyhjä, ja kuulin vain zambonista lähtevän huminan. Hiljaisuuden rikkoi Masonin kovaääninen laulu: "Go Knights Go! Go Knights Go! Go Knights Go!"
