Aleksander "Sasha" Barkovin kiusallisen kansanjuhlan yhdestä viihdenumerosta vastasi Mikko Töyssyn näyttelemä Putous-hahmo Urmas Viilunk. Hahmo parodioi virolaista liikemiestä ja korostaa vitseissään veronkiertoa, vaikka hokema kuuluukin "alvi pitää maksaa aina." Valinta oli varsin ironinen eikä aivan loppuun asti ajateltu.
NHL:n kesän suurimpia puheenaiheita on ollut osavaltioverotuksen vaikutus joukkueen rakentamiseen palkkakattourheilussa. Seurojen GM:t pystyvät neuvottelemaan pelaajien kanssa edullisempia jatkosopimuksia, jos osavaltion veroprosentti on pienempi, ja seurat saavat näin kilpailuetua korkeiden veroprosenttien osavaltioihin nähden. Esimerkiksi Barkovin kymmenen miljoonan kausikohtaisesta sopimuksesta jää huomattavasti enemmän rahaa sukan varteen Floridassa kuin vaikkapa Kaliforniassa tai Torontossa.
Viime vuosien tilastot kuulostavat hurjilta. Viimeisen viiden kauden aikana alhaisen veroprosentin osavaltioista on tullut kolme Stanley Cup -voittajaa: Florida Panthers, Vegas Golden Knights ja Tampa Bay Lightning. Näiden vuosien finalisteista (Dallas Stars aiempaan listaan lisättynä) seitsemän kymmenestä seurasta on kotoisin alhaisen veroprosentin osavaltiosta.
Floridassa veroprosentti on pienimmästä päästä, mikä vaikuttaa selkeästi pelaajien sopimusten suuruuteen. Viime kaudella sarjan maalipörssin kakkoseksi yltänyt Sam Reinhart (57 maalia) teki mestaruuden jälkeen pitkän jatkosopimuksen Panthersin kanssa, joka kattaa vain 8,625 miljoonan dollarin suuruisen tilin kautta kohden. Cardinal Point Athlete Advisors -yhtiön laskurin mukaan Reinhartin vuosikohtaisesta palkasta kuluu Floridassa veroihin 3,15 miljoonaa dollaria.
Laskurin mukaan summa olisi esimerkiksi Kaliforniassa 1,1 miljoonaa suurempi, Torontossa 1,4 miljoonaa suurempi ja New Yorkissa 1,5 miljoonaa suurempi. Kokonaisuudessaan Reinhart säästää jopa 12 miljoonaa dollaria tekemällä pitkän jatkon Floridaan, mikä helpottaa samalla huomattavasti myös seuran toiveita seuraavien kausien menestykselle.
Vapailla markkinoilla ja suuren veroprosentin osavaltiossa hinta olisi ollut helposti yli kymmenen miljoonaa kautta kohden, ehkä jopa yli 11 miljoonaa, kun ottaa huomioon yleisen vapaiden agenttien markkinoiden hintakilpailun. Yli 50 maalia NHL-kaudessa tekevät pelaajat ovat harvassa ja sellaisen kiinnittäminen loistohintaan tietää hyvää Panthersin jatkoa ajatellen.
Myös Anton Lundell teki Panthersin kanssa jatkosopimuksen tänä kesänä: kuusi vuotta ja viisi miljoonaa dollaria kautta kohden. Hinta voi aluksi kuulostaa kovalta kolmosketjussa koko kauden pelanneesta kahden suunnan keskushyökkääjästä. Parin vuoden päästä sopimus voi kuitenkin näyttää totaaliselta ryöstöltä, jos Lundell kehittyy entistä laadukkaammaksi ja vakiinnuttaa paikan Panthersin kakkosketjun keskushyökkääjänä.
Kun ottaa vielä huomioon NHL-seurojen nykyisen trendin kiinnittää nuoria pelaajia pitkillä ja rahakkailla sopimuksilla, vaikuttaa Lundellin jatkosopimus neronleimaukselta jo nyt.
Esimerkiksi Minnesota Wildin loistava tulokaspuolustaja Brock Faber allekirjoitti äskettäin täyden kahdeksan vuoden mittaisen jatkosopimuksen, joka maksaa Wildille 8,5 miljoonaa dollaria kautta kohden. Sopimus annettiin vain yhden kauden perusteella.
Kolmosketjun hyökkääjää ja seuran ykköspuolustajaksi hetkessä noussutta puolustajaa voi olla vaikea verrata keskenään, mutta trendi on sama. Korkeamman veroprosentin osavaltiossa upeat pudotuspelit pelanneen Lundellin jatkosopimuksen vuosikohtainen määrä olisi todennäköisesti alkanut jopa seitsemällä.
General Managerien päätökset merkitsevät veroprosentteja enemmän
Kaikki ei kuitenkaan ole pelkästään osavaltiosta kiinni. Viime kausina matalien veroprosenttien osavaltiossa sattuu tällä hetkellä olemaan myös NHL:n parhaimpiin kuuluvia GM:iä, joiden erilaiset mutta rohkeat liikkeet ovat tuottaneet jatkuvasti menestyneitä joukkueita. Mestaruuksien ja finaalipaikkojen myötä veroasiaan on vain nyt kiinnitetty enemmän huomiota.
Panthersin GM:n Bill Ziton viime vuosien erinomaiset vapaiden pelaajien hankinnat, tärkeät jatkosopimukset ja uhkarohkeat mutta hienosti onnistuneet pelaajakaupat ovat luoneet Panthersista pitkäaikaisen mestarisuosikin. Esimerkiksi pari kautta sitten siirtolistalta poimittu Gustav Forsling on kehittynyt yhdeksi NHL:n laadukkaimmista puolustajista.
Ziton liikkeistä puhuttaessa on mainittava myös vuoden 2022 pelaajakauppa, jossa muun muassa seuran entinen pistenikkari Jonathan Huberdeau ja läpimurron tehnyt puolustaja MacKenzie Weegar vaihtuivat Calgary Flamesin Matthew Tkachukiin. Loppu onkin historiaa – kaksi finaalipaikkaa, yksi mestaruus ja Tkachuk (Barkovin kanssa) joukkueen kantavia voimia niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Golden Knightsin ensimmäinen GM George McPhee loi tyhjästä laadukkaaksi osoittautuneen rungon uudelle seuralle, ja muutaman vuoden jälkeen hän ylensi itsensä seuran presidentiksi. GM:n pallille palkattiin Kelly McCrimmon, joka lopulta johdatti seuran mestaruuteen asti. Golden Knights on ollut liigan kärkikahinoissa ensimmäisestä kaudesta alkaen lähes joka vuosi suurten pelaajakauppojen voimin, kun tulevaisuuden lupaukset ja varausvuorot on vaihdettu jopa tähtiluokan pelaajiin, joiden merkitys joukkueen menestykselle on ollut valtava.
Steve Yzermanin pitkäkestoinen suunnitelma teki Tampa Bay Lightningista kestomenestyjän.
Kahdeksan vuoden kehityskauden (2010–2018) jälkeen Yzerman siirtyi Detroit Red Wingsiin ja hänen tilalleen palkattiin Yzermanin entinen apulais-GM Julien BriseBois. BriseBois johti seuran kahteen mestaruuteen ja Lightning on BriseBoisin alaisuudessa ollut pudotuspelitaistossa mukana joka vuosi.
Mainittakoon samaan hengenvetoon vielä yksi matalan veroprosentin osavaltion seura, joka on käynyt haistelemassa finaalitunnelmaa viimeisen viiden vuoden aikana ja ollut pitkään yksi läntisen konferenssin kärkijoukkueista. Starsin GM Jim Nill on ollut seuran puikoissa vuodesta 2013 asti. Hänen alaisuudessaan seura on tehnyt mielenkiintoisia liikkeitä, joista merkittävimmäksi voidaan laskea heti hänen ensimmäisen kesänsä kauppa, jossa Stars ryösti Boston Bruinsilta nuoren Tyler Seguinin.
Erityisen huomio Nillin joukkueen rakennuksesta vie kuitenkin viimeisten vuosien varaustilaisuudet. Vuonna 2017 Miro Heiskasen kanssa varattu tähtimaalivahti Jake Ottinger (26. varaus), Thomas Harley (18. varaus) vuonna 2019, Mavrik Bourque (30. varaus) vuonna 2020 ja vuoden 2021 löydöt Wyatt Johnson (23. varaus) ja Logan Stankoven (47. varaus) luovat seuralle kirkkaan tulevaisuuden ainakin vuosikymmeneksi eteenpäin.
Osavaltion matala veroprosentti voi helpottaa jonkin verran vapaiden pelaajien haalimisessa ja jatkosopimusneuvotteluissa, mutta terveelle pohjalle ja suunnitelmalle rakennettu seura ei tarvitse verokikkailua menestyäkseen.
Florida Panthersin pelaajien sijaan Urmas Viilunkille voisi olla tarvetta esimerksi palkkakatto-ongelmista kärsivien Toronto Maple Leafsin tai Edmonton Oilersin toimistoissa.
