Play-offit lähestyvät, jännitystä riittää...
Vancouver Canucksin play-off haaveet saivat pahan kolauksen kun joukkueen kapteeni ja paras pelaaja Markus Näslund loukkaantui ottelussa Buffaloa vastaan. Canuckseilla on silti vielä päät play-off viivan yläpuolella, mutta Los Angeles tulee takaa kovaa. Canucks on hävinnyt maaliskuussa kaksi ottelua jatkoajalla ja muutamissa menettäneet johtonsa vasta aivan lopussa. Tälläiset tapaukset syövät joukkuetta, vaikka pisteitä jatkoaikatappioista onkin tullut.
Canucksit ovat hävinneet maaliskuussa jatkoajalla Minnesotalle ja Phoenixille, menettäneet johtonsa lopussa Detroitille Torontolle ja Columbukselle, sekä pelanneet tasan Detroitin, Toronton ja Columbuksen lisäksi Bostonin kanssa.
Detroitia vastaan käyty ottelu, joka pelattiin 13.3.2001 oli tämän kuun otteluista katkerin.
Canucksit eivät olleet voittaneet Detroitia 16:sta otteluun ennen tätä, eivätkä onnistuneet vieläkään voittamaan, sillä Slava Kozlov onnistui tekemään Detroitin 2-2 tasoituksen 1.5 sekuntia ennen ottelun päättymistä. Näin Canucksien musta historia Detroitia vastaan säilyi.
Canucksit ovat tällä kaudella voittaneet Coloradon, St.Louisin, Dallasin ja San Josen kaksi kertaa, mutta Detroitia vastaan joukkue ei jostain syystä saa millään voittoa. Tämä saattaa olla paha merkki, sillä Detroit voi hyvinkin olla Canucksin ensimmäisen kierroksen vastustaja play-offeissa...
Erikoistilannepelaaminen ja etenkin alivoimapeli, asia joka on huolettanut Canucks faneja pitkin kautta on viime peleissä parantunut huomattavasti.
Canucksit ovat pelanneet viimeisten yhdeksän ottelun aikana jopa loistavaa alivoimaa, päästäen ainoastaan neljä maalia 41:ssä alivoimassa. Tämä on niin hyvä luku, että alivoimaprosentteina (joista lasketaan alivoiman tehokkuus) prosenteiksi tulee erittäin kova 89.4%. Tämä alivoimaprosentti antaisi Canucksin alivoimalle sijan 1. koko NHL:ssä, mutta heidän koko kauden alivoimaprosenttinsa on silti, huolimatta viimeisten otteluiden onnistumisesta heikko, 80.7%, joilla he ovat edelleen sijalla 27.
Parantuneen alivoiman teho perustuu hyvään karvaukseen ja tämän johdosta vastustajat eivät ole päässeet kunnolla pyörittämään ylivoimaansa.
Lisäksi Canucksien alivoima keskittyy pelaamaan lyhyempiä vaihtoja kuin aiemmin ja näinollen alivoimalla pelaavat pelaajat ovat "tuoreempia".
Maalivahdit:
Bob Essensa on pelannut hyviä otteluja, ollen Canucksin nimellinen ykkönen. Essensa on aina urallaan ollut kuitenkin varsin epätasainen maalivahti; huippupelien perään on tullut iltoja, jolloin kaikki maalia kohti lauotut kiekot menevät sisään. Tämä sama tahti on jatkunut nyt myös Canuckseissa ja varsinkin tämän vuoden puolella - viime syyskaudella hän pelasi tasaisen hyviä pelejä koko syksyn.
Dan Cloutier on pelannut kokonaisuutena hieman heikommin kuin odotettiin ja Canucksin manageria Brian Burkea onkin muistettu kritisoida taas maalivahtien epäonnistuneista hankinnoista. Sillä niin hyvin kuin Burke on toiminut kokonaisuudessaan Canucksin managerina, maalivahtien kanssa hänellä on ollut vaikeuksia aiemminkin. Aikaisemmat Burken maalivahtihankinnat, Potvin ja Weekes ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet ja nyt sama tilanne saattaa tulla eteen myös Cloutierin kohdalla.
Mutta pitää muistaa, että Cloutierin parhaat päivät ovat vasta tulevaisuudessa ja Cloutierin hankintaan olivat vahvasti vaikuttamassa sellaiset miehet kuin Andy Moog (Canucksin maalivahtivalmentaja), sekä Bob Murray (Canucksin toinen "professional scout", toinen on Shawn Dineen).
Burke joutuu silti managerina ottamaan päävastuun Cloutierin hankinnasta. Pitää vain toivoa, että Cloutier on jatkossa mies, joka voittaa pelejä...
Vaikka Cloutier onkin pelannut kokonaisuutena heikommin kuin odotettiin, viimeisissä neljässä ottelussa Cloutier on ollut hyvä, eikä hän ole hävinnyt näistä yhtään.
Viimeisissä kolmessa ottelussa Cloutier on päästänyt vain kuusi maalia, 187:stä laukauksesta ja hänen torjuntaprosenttinsa on kova 93.1%.
Play-offien lähestyessä Canucksien pitää valita toinen maalivahdeista kantamaan joukkuetta play-offeissa. Sillä NHL:n historia ei tunne kovin montaa tapausta jolloin kaksi maalivahtia olisivat kantaneet joukkuetta pitkälle.
Canucksien tapauksessa tälläiset maalivahtien peluuttamiset ovat aina menneet pieleen. Viimeksi kun Canucks pelasi play-offeissa, vastustajanaan Colorado Avalanche, Canucksin silloinen manageri ja valmentaja Pat Quinn käytti kahta maalivahtia Kirk McLeania ja Corey Hirsciä. Tuloksena oli molempien maalivahtien turhautuminen peliajan puutteeseen ja siihen, etteivät he päässeet kunnolla tuohon sarjaan sisälle.
Bob Essensa on pelannut aiemmin urallaan (Winnipegissä) Stephane Beauregardin kanssa, mutta tuolloinkin tuloksena oli epäonnistunut yritys.
Toisaalta positiivisiakin tapauksia tälläisestä maalivahtien peluuttamisesta löytyy, sillä Canucksien maalivahtivalmentaja Andy Moog pelasi aiemmin urallaan onnistuneesti play-offeissa Reggie Lemelinin kanssa, mutta vuosi oli 1988 ja joukkue silloinen Boston Bruins.
Canucksien maalivahtikaksikosta Cloutierilla ei ole vielä yhtään play-off ottelua. Essensakaan ei ole mikään kokenut play-off maalivahti, sillä hän on pelannut ainoastaan 14 play-off ottelua.
Puolustajat:
Vancouverin puolustuksen luottomiehet Mattias Öhlund ja Ed Jovanovski ovat urakoineet kunnolla nyt keväällä. Molemmat ovat pelanneet viimeiset 10 peliä yli 25:n minuutin jääaikakeskiarvolla. Näistä luottopakeista Jovanovski on kerännyt hyvin pisteitä (2+7=9) viimeisissä 11:sta ottelussa. Jovanovskia pidetään tällä hetkellä hyvin todennäköisenä Kanadan joukkueessa Salt Lake Cityn Olympialaisissa pelaavana puolustajana.
"Mattie" on jatkanut hyvää, tasaista peliään koko kauden. Hän on Canucksin valmentajan Marc Crawfordin mukaan pelannut uransa parasta kiekkoa. Öhlund valittiinkin Ruotsin joukkueeseen Olympialaisiin täysin ansaitusti. Öhlund pelaa pakkiparinsa Murray Baronin kanssa yleensä vastustajan ykköskenttää vastaan.
Uusi mies, Nashvillestä tullut Drake Berehowsky on parantanut ottelu ottelulta esityksiään. Ensimmäisessä ottelussa Canucksin paidassa hän oli silminnähden hermostunut, mutta on sittemmin pelannut hyvin. Berehowsky pelaa Canucksin kakkosylivoimassa ja saa hyvin jääaika myös alivoimalla.
Kokeneet luottopakit Murray Baron ja Scott Lachance ovat pelanneet tasaisen varmasti. Molempien rooli korostuu etenkin nyt Näslundin loukkaantumisen myötä entisestään, sillä heidän on näytettävä esimerkkiä jäällä ja nostettava profiiliaan jään ulkopuolella. Crawford otti molemmat herrat puhutteluun heti Markuksen loukkaantumisen jälkeen ja kertoi, että heidän roolinsa korostuu nyt entisestään henkisellä puolella.
Kuudes pakki Brent Sopel on yllättänyt kaikki Canucks fanit yllättävän kypsällä pelillään.
Sopel meni naimisiin hänen tyttöystävänsä Kellyn kanssa maaliskuun alussa. Häät olivat varsin vaatimattomat ja vietettiin heidän kotonaan. Paikalla olivat hääparin lisäksi ainoastaan heidän kaksivuotias poikansa Jakob, sekä Jakobin lapsenvahti (!) ja Canucksin joukkuekaveri Harold Druken.
Canucksin kuudes/seitsemäs puolustaja Jason Strudwick oli pitkään loukkaantuneena, mutta palasi takaisin Columbus otteluun. Strudwickin loukkaantumisen aikana Canucks hankki Berehowskyn, joka on hyvin samantyylinen kuin "Strud", mutta monipuolisempi.
Hyökkääjät:
Näslundin loukkaannuttua Canucksien maalinteko-ongelmat näyttäisivät vain pahenevan. Näslund teki 41 maalia, mikä on 16 maalia enemmän kuin joukkueen toiseksi tehokkaimman maalintekijän Todd Bertuzzin maalimäärä 25 maalia.
Ensimmäisessä ottelussa (ATL) ilman Näslundia Canucksit tekivät tosin viisi maalia.
Näslundin loukkaantuminen oli koko Canucksien joukkueelle kova paikka. Näslundin hyvä ystävä Trent Klatt sanoi voitetun Atlanta ottelun jälkeen pelin olleen erilaista ja outoa kun Näslund puuttui kokoonpanosta. "Markus teki pieniä tärkeitä asioita aina otteluita ennen ja niiden aikana. Lisäksi hän tsemppasi meitä hävityn ottelun jälkeen".
Klatille Näslund on ehkä tärkein joukkuekaveri, joka hänellä on koskaan ollut. Kun Klatt kärsi helmikuussa vakavasta jalkaihottumasta ja joutui sairaalaan, Näslund soitti hänelle joka päivä. "Markus halusi varmistaa, että tiedän mitä joukkueessa tapahtuu ja että tuntisin olevani osa joukkuetta, vaikka olinkin pitkään poissa".
Näslundin henkisestä merkityksestä Canuckseille kertoo jotain se, että joukkue laittoi Näslundin pelipaidan General Motors Placen pukukoppiin roikkumaan. Ehdotuksen tästä teki Jason Strudwick.
Näslund on poissa, mutta kausi jatkuu. Nyt muiden hyökkääjien on vain nostettava tasoaan ja koko joukkueen pystyttävä pelaamaan parempaa puolustuspeliä. Canucksien hyökkääjistä ainakin Schaeferilta, Drukenilta ja Sedineiltä odotetaan enemmän tehoja jatkossa.
Normaalisti ykkösen sentterinä pelaava Andrew Cassels ei ole loukkaantumisensa jälkeen päässyt samaan kuntoon kuin ennen sitä, mutta on silti tehnyt yhdeksän pistettä edellisissä 15:sta ottelussa.
Cassels kertoi itse loukkaantumisen haittaavan hänen peliään yhä, vaikka siitä on jo kuukausi aikaa. Hänet laitettiin ykkösen laitaan, vaikka hän on normaalisti sentteri. Brendan Morrison on pelannut vain niin hyvin viimeiset kuukaudet sentterinä, että joukkueen kannalta Casselsin optimaalisin paikka on tällä hetkellä laidassa.
Cassels on muuten pelannut NHL urallaan aikaisemminkin laidassa. Tosin tästä on jo kymmenisen vuotta aikaa, sillä hän pelasi aikanaan Montrealissa laitaa, mutta silloin hän oli tuloskas.
Ykkösen sentteriksi noussut taitava Brendan Morrison on ollut Canucksin paras sentteri viime otteluissa, tehden edellisissä 16:sta ottelussa 13 pistettä. Morrison on kiinnittänyt erityistä huomiota myös aloituksiin ja puolustuspelaamiseensa. Hän saakin Canucksin valmentajalta Crawfordilta hyvin luottoa otteluiden kriittisillä hetkillä.
Morrison on kokonaisuutena yksi Canucksien eniten kehittyneistä pelaajista tällä kaudella, sillä yksipuolisesta hyökkäykseen keskittyvästä pelaajasta on tullut varsin monipuolinen, kahteen suuntaan hyvin pelaava sentteri.
Ykkösen vasen laita Todd Bertuzzi on pelaamassa uransa parasta kautta. Hän sivusi Atlantaa vastaan käydyssä ottelussa uransa maaliennätystään iskemällä kauden 25:nen maalinsa. Todd on selkeästi näyttänyt olevansa "keväänpelaaja", sillä hän pelaa nyt huomattavasti paremmin kuin viime syksynä ja viime kaudellakin hänen otteensa paranivat huomattavasti keväällä. Bertuzzi sai Näslundin loukkaantumisen myötä 'A:n' rintaansa.
Canucksin kakkonen on nyt Näslundin loukkaantumisen jälkeen laitettu kokonaan uusiksi. Ketjuna pelaa sama koostumus, joka jo viime kauden lopussa esitti varsin hyviä otteita nelosessa, eli ketju Druken-Schaefer-Cooke.
Kakkosen sentterinä pelaa Harold Druken, joka nousi Näslundin loukkaantumisen myötä nelosesta kakkoseen. Tämä rooli on tulevaisuudessa kuin varattu taitavalle ja hyvin laukovalle Drukenille, joka kärsii tällä hetkellä pahasta epäonnesta. Hän ei ole tehnyt yhtään maalia 19:stä otteluun, vaikka farmista nousunsa jälkeen teki maaleja tasaiseen tahtiin. Nytkin hänellä on ollut useita paikkoja, mutta Druken ei vaan saa mistään maalia.
Kakkosen oikealla laidalla pelaa taitava Peter Schaefer. Schaefer on joutunut Crawfordin "dog houseen" Adrian Aucoinin lähdön jälkeen ja trading deadlinen yhteydessä Schaefer olikin ehkä useimmin siirtohuhuissa ollut Vancouverin pelaaja. Schaeferilla onkin varaa parantaa peliään paljon, sillä alkukaudella Crawford käytti häntä jopa ykkösessä.
Vasemmalla laidalla pelaa tällä hetkellä joukkueen ahkerin taklaaja Matt Cooke. Cooken peli on myös kärsinyt tehojen puutteesta (yksi maali viimeisissä 14:sta ottelussa), mutta hänen avunsa ovat jossain muussa, eli kovassa taklaus- ja häirintäpelissä. Siinä roolissa Cooke on jopa hieman ylittänyt odotukset. Cooke kuuluu näihin joukkueen tärkeisiin rikkovan roolin pelaajiin, joita ei pistepörssissä näy, mutta ovat joukkueen sisällä erittäin arvostettuja. Cooke on tärkeä osa Canucksin alivoimaa.
Kolmosen muodostavat Sedinit ja tällä hetkellä Brashear. Sedinien kanssa on tällä kaudella yritetty Klattia, Schaeferia, Drukenia ja Brashearia, joista Brashear on ehkä onnistunut parhaiten juuri fyysisyytensä ansiosta.
Keskushyökkääjä Henrik Sedin on pelannut maaliskuussa veljensä tavoin tämän kauden parasta peliään, vaikka hänenkin tehonsa ovat olleet kateissa (yksi maali viimeisissä 16:sta ottelussa). Henrik on kuitenkin oppinut puolustamaan paremmin ja myös hänen aloituksensa ovat parantuneet. Crawford on sekoittanut joissakin otteluissa Sedineitä eri kenttiin, Henrikin pelatessa nelosessa puolustavassa roolissa ja Danielin kakkosen hyökkäävässä roolissa, mutta parhaiten Sedinit pelaavat silti yhdessä.
Daniel teki Canucksien ainoan- ja 1-1 tasapeliin riittävän maalin viime ottelussa Columbusta vastaan. Maali oli Danielin kauden 20:s ja siksi hän sai sillä maalilla bonusrahoja mukavat 300.000USD. Tällä maalilla Danielista tuli 11:sta Canuckseissa tulokasvuottaan pelaava yli 20 maalia tehnyt pelaaja. Daniel on parantanut hyökkäyspeliään maaliskuussa entisestään ja hän on sitä mukaa saanut myös enemmän vastuuta kentällä. Lisäksi Danielin peliin on tullut veljensä tavoin lisää fyysisyyttä.
Ketjun kolmas lenkki Brashear tuo ketjuun kovuutta ja fyysistä pelotetta. Brashear on myös riittävän taitava pelaamaan Sedinien kanssa, joten hän sopii tähän ketjuun hyvin. Brashearin tehtävänä hyökkäyspäässä on kaivaa kiekkoja kulmista ja jakaa niitä Sedineille hyviin maalipaikkoihin. Brashear on kärsinyt monen muun tavoin tehottomuudesta, sillä hän ei ole tehnyt kuin yhden maalin edellisissä 29:ssä ottelussa.
Brashear näytti varjopuolensa ottelussa Torontoa vastaan. Hän voitti molemmat tappelunsa Tie Domia vastaan, mutta käyttäytyi tyhmästi näiden tappeluiden jälkeen nostamalla ensimmäisen tappelun jälkeen yhden sormen pystyyn ja toisen tapelun jälkeen kaksi sormea. Brashearia on kritisoitu aikaisemmin urallaan ylimielisestä kohtelusta muita poliiseja vastaan, sillä hän korostaa usein tappeluiden jälkeen itseään vastustajan kustannuksella.
Canucksien nelosessa pelaavat Denis Pederson, Trent Klatt ja sitten joko Jarkko Ruutu tai Mike Stapleton. Nelosessa ovat pelanneet tällä kaudella myös Donald Brashear, Matt Cooke, Harold Druken, puolustaja Jason Strudwick, Kansasin nuori kapteeni Josh Holden, saman seuran tällä hetkellä loukkaantuneena oleva Steve "Paulin pikkuveli" Kariya ja Kansasin nuori poliisi Mike Brown.
Sentteri Denis Pederson oli pitkään sivussa loukkaantumisen vuoksi, mutta on sittemmin pelaamaan päästyään pelannut hyvää roolipeliä, rikkoen ja puolustaen kovalla intensiteetillä. Pederson on yksi joukkueen henkisistä johtajista, jonka merkitys tässä roolissa korostuu nyt kun Näslund on poissa. Pederson on tyypillinen pelaajatyyppi, jonka voi uskoa nousta suurempaan rooliin play-offien aikana. Hän antaa aina kaikkensa ja henkisiltä ominaisuuksiltaan hän on yksi Canucksin vahvimmista pelaajista.
Oikealla laidalla pelaava kokenut ja kova Klatt on pelannut tällä kaudella joukkueen kaikissa kentissä, ykkösestä neloseen. Tällä hetkellä "Klatter" pelaa nelosessa karvaavassa roolissa. "Klatterilla" on joukkueen eniten play-off otteluja, 56 peliä. Hän tietää mitä play-offeissa menestymiseen tarvitaan ja onkin kertonut tästä joukkueen nuorille pelaajille. Klatille Näslundin loukkaantuminen oli erittäin kova pala. Kun häntä haastateltiin voitetun Atlanta-Vancouver ottelun jälkeen, Klatin silmät olivat punaiset surusta, kertoen siitä kuinka vaikeaa oli pelata ilman parasta ystäväänsä.
Kun häneltä kysyttiin, miten vaikeaa pelaaminen ilman kapteenia oli, Klatt sanoi: "En tiedä, kuinka kuvailisin sitä. Se oli..." hänen äänensä murtui, eikä hän pystynyt puhumaan...
Vasemmalla laidalla pelaa tällä hetkellä Mike Stapleton, mutta Jarkko Ruudun nostaminen farmista saattaa siirtää Stapletonin kokoonpanosta katsomoon. Stapletonilla on tosin Canucksin kolmanneksi eniten play-off kokemusta (34 ottelua), joten mahdollisten play-offien aikana Stapletonin kokemus saattaa antaa hänelle enemmän peliaikaa.
Juuri tästä kokemuksesta on Stapletonille hyötyä nyt kun runkosarja on lopussa. Mikäli Canucks varmistaa play-off paikkansa, Stapleton saattaa saada enemmän vastuuta jo runkosarjassa, sillä Crawford alkaa peluuttamaan joukkuetta jo runkosarjan lopussa play-offeja silmällä pitäen.
Joka tapauksessa Stapleton on ollut pettymys siirtonsa jälkeen. Hän ei ole pystynyt vastaamaan joukkueen GM:n Burken huutoon aloituksia voittavasta hyökkääjästä, eikä ole pelannut puolustavaa rooliansa niin hyvin kuin odotettiin. Tosin hänen peliaikansa on jäänyt monessa ottelussa alle 10:n minuutin.
Ruudun nostaminen farmista NHL:ään oli suomalaisittain varsin mieluinen uutinen. Jarkko on pelannut tällä kaudella hyvin aina kun on saanut mahdollisuuden ja nyt Näslundin loukkaantumisen myötä yksi pelipaikka jäi periaatteessa täyttämättä. Kun Canucksin farmijoukkueen Kansas Cityn paras offensiivinen hyökkääjä Steve Kariya on loukkaantuneena ja toinen hyvä maalintekijä Vadim Sharifijanov ei ole pelannut tällä kaudella NHL:ssä, Ruudun tiedettiin olevan hyvin todennäköinen NHL:ään nostettava pelaaja. Jarkko teki kolme maalia ja sai paljon huomiota taistelevalla pelityylillään hänen kuusi viikkoa kestäneellä edellisellä NHL visiitillään, joka päättyi helmikuun 26. päivä.
Jarkon NHL:ään nousemiseen vaikutti hänen hyvät esityksensä viime viikonloppuna IHL:n otteluissa Chicago Wolvesia vastaan. Canucksin varapresidentti Steve Tambellini katseli Kansasin otteluita viime lauantaina ja sunnuntaina Chicagossa. Kansas oli toisessa ottelussa 5-2 tappiolla, mutta Jarkko taisteli loppuun saakka. Tämä taisteleminen nosti Ruudun arvoa siinä määrin Tambellinin silmissä, että Jarkolle avautui mahdollisuus nyt NHL:ssä.
Ruutu ei pelannut viime ottelussa Columbusta vastaan, sillä Canucks käytti ottelussa seitsemää puolustajaa. Mutta varmasti Jarkolle avautuu mahdollisuus vielä nyt runkosarjan lopussa. Play-offit ovat asia erikseen, sillä juuri Stapletonin kokemus play-offeista saattaa viedä Jarkon mahdollisuudet play-offeista...
