Risto Dufvalle Jukurit on seurana tuttu jo 1990-luvun lopulta, kun hän valmensi joukkuetta II divisioonassa. Hänen johdollaan Jukurit nousi ensin Suomi-sarjaan ja sieltä Mestikseen, jossa se nousi mestariksi heti ensimmäisellä kaudellaan.
Vuosien varrella moni pelaaja on ottanut isoja askeleita urallaan eteenpäin juuri Mikkelissä ja edennyt aina vain kirkkaampiin valoihin. Dufvalla on mielessään kaksi selkeää syytä kehityksen takana.
− Se lähtee siitä, että millaisia pelaajia on, eli heillä on oikeanlaiset motiivit ja he menevät urallaan niin sanotusti etukenossa. Ei ole selkä noussut vielä pystyyn, vaan on nälkäinen etukeno, Dufva kuvailee.
− Toisekseen meillä on loistavat olosuhteet täällä. Kaupungin koko on hyvä ja täällä on helppo liikkua, matkustamiset ei suotta kuormita. Halliolosuhteiden ja muiden fasiliteettien puolesta täällä on myös helppo tehdä asioita.
Jukureihin tulleet pelaajat ovat harvoin olleet valmiita kärkipelaajia Mikkeliin saapuessaan. Pelaajia rekrytoidessa pelitaitojen sijaan ensimmäiseksi tarkastellaan pelaajaa persoonana.
− Pelaajahan tekee kaksi työsopimusta joukkueen kanssa: ensiksi palkka- eli palkkiosopimuksen ja sitten pitää tehdä myös sopimus, että ymmärtää sen jujun, millä me olemme tässä liikkeellä. Tämä jälkimmäinen on se tärkeämpi osuus, Dufva kertoo.
− Ei siinä mitään yksittäistä asiaa ole, eikä sitä viisautta ole kenelläkään, että pystyy varmasti sanomaan tuosta tulevan hyvä pelaaja. Jokainenhan liikkuu jollakin maineella ja jotkut jäljet jokainen on jättänyt lumihankeen. Sitten niitä jälkiä katsellaan ja arvioidaan. Silloin on kyse muustakin kuin pelistä.
Jukureiden hyökkääjä Turo Asplund näkee Mikkelissä tarjotun roolin vaikuttaneen pelaajien kehitykseen.
− Viime vuonna tietysti vaikutti paljon myös se, että moni pelaaja on saanut uudenlaisen roolin, kuin koskaan aikaisemmin on saanut. Totta kai se paljon vaikuttaa, että pelaatko muutaman minuutin vai pääsetkö kunnolla pelaamaan. Onhan siinä mahdollisuus näyttää ja lyödä läpi sekä kehittyä ihan eri tavalla kuin jämäminuuteilla.
Mestis-vuosina Mikkelissä totuttiin menestymään, sillä joukkue voitti seitsemän Mestis-mestaruutta ja saavutti viisi muuta mitalia. Dufvan mukaan menestyksellä on selvä vaikutus pelaajien kehittymiseen.
− Pelaajathan kehittyvät siinä omassa mitassaan, jos joukkue voittaa. Aika vähän ne pelaajat siellä häviävässä joukkueessa kehittyvät. Käytännössä se tarkoittaa sitä yksittäisen pelaajan kohdalla, että tekee voittavia tekoja joukkueen voiton eteen. Ne ovat riskinottokykyä, että näkee milloin on tarkoitus ottaa riskiä. Se on ihan yhtä tärkeää kuin seiftin pelaaminen.
Mikkelistä uutta nostetta uralle
Asplund siirtyi Jukureihin ensimmäisen kerran jo kaudelle 2006-07. JYPin A-nuorista Mikkeliin siirtyneen keskushyökkääjän ensimmäinen visiitti kaupunkiin kesti kolmen kauden ajan, minkä jälkeen hän palasi JYPin liigajoukkueeseen.
Jyväskylässä Asplund pelasi kolme kautta, minkä aikana pelipaikka vaihteli paljon Liigan ja Mestiksen D Teamin välillä. Kaudeksi 2012-13 hän palasi takaisin Jukureihin, mikä olikin nappivalinta hyökkääjän uralla: Asplund tehtaili isossa roolissa tehot 13+25 ja pääsi kauden päätteeksi juhlimaan Mestiksen mestaruutta.
Jukureista Asplund matkasi Ilveksen riveihin, mistä matka jatkui Lukkoon. Rauman-vuosina hyökkääjä pääsi tekemään myös maajoukkuedebyyttinsä.
− Jyväskylässä vähän taiteilin Liigan ja Mestiksen välillä. Siinä oli välillä aukeamassa isompaakin roolia, mutta viimeisellä kaudella peli ei oikein kulkenut. Jäin vähän pieneen rooliin ja kadotin itseluottamuksen, Asplund kertaa.
− Täältä oli hyvä lähteä sitä hakemaan isossa kiekollisessa roolissa. Sain tosi paljon vastuuta, vaikka peli ei täälläkään alkuun lähtenyt kulkemaan. Loppujen lopuksi kausi sujui hyvin ja siitä sai uudenlaisen nosteen.
Positiivisia kokemuksia mikkeliläisseurasta on myös Asplundin tapaan kauden 2012-13 mestarijoukkueessa kiekkoilleella Henrik Koivistolla. Mestaruuskauden jälkeen hyökkääjän tie vei Jokereiden liigajoukkueen kautta Lukkoon ja sieltä Sportiin, josta oli aika palata takaisin Mikkeliin joukkueen saatua paikan Liigassa.
− Lähdin aikoinaan Vantaalta tänne, koska ei ihan rahkeet vielä riittäneet Liigaan. Halusin pelata hyvässä joukkueessa, jossa tiesin olevan mahdollista voittaa mestaruus. Ei ole tarvinnut päiväkään katua sitä ratkaisua, Koivisto toteaa.
− Kyllä silloin kun pelasin täällä ensimmäinen huippukauden ja sain sen jälkeen mahdollisuuden Jokereissa, Jukurit toimi aika hyvänä pomppulautana. Pystyin seuraavallakin kaudella jatkamaan sillä itseluottamuksella, minkä täältä kävin hakemassa.
"Täällä on hoidettu asioita monta vuotta hyvin"
Jukurit nostettiin Liigaan viime kaudella. Sekä Asplund että Koivisto palasivat tuttuun seuraan. Kaksikko nostaa esiin erityisesti laadukkaan työn syynä kehityksen taustalla.
− Täällä on hoidettu jo monta vuotta asioita hyvin. Mestiksessäkin täällä hommat hoituivat ihan liigatasoisesti, varusteet, valmennus ja huolto, kaikki ovat olleet ihan huipputasoa. Tämä on ollut kyllä hyvä paikka kehittyä nuorelle pelaajalle, Koivisto kehuu.
Molemmat pelaajat ovat yhtä mieltä siitä, että lähteminen Jukureiden riveihin on ollut hyvä ratkaisu koko uraa ajatellen.
− Kyllä sitä ainakin jälkeenpäin voi sanoa hyväksi ratkaisuksi. Alkuun se tietysti vähän harmitti, kun olin saanut jo vähän jalkaa oven väliin Liigassa ja tavoite oli jatkaa siellä, Asplund mietiskelee.
− Nuorena kun tuli tänne, näki, että joka vuosi pystyi kehittymään täällä ja sitten se viimeinen kausi oli se ponnahduslautakausi. Kyllä näen, että Jukureilla on ollut iso merkitys urallani, Asplund sanoo.
Jukuriluotsi Dufva uskoo, että Koiviston, Asplundin tai viime kaudella Liigan kärkipuolustajien joukkoon mikkeliläisjoukkueessa loikanneen Miika Koiviston esimerkit kantaisivat hedelmää myös jatkossa Jukureille.
− Haluan nähdä että seuran maine jatkossakin olisi semmoinen, että ei tästä mitään intiaanien hautausmaata tulisi, vaan pelaaja lähtee täältä parempana kuin oli tullessaan. Silloin voi olla, että sarjataulukkokin näyttää joskus hyvältä.