"What Wendel has a lot of, is common sense. When you have a common sense approach to your life and your game, it makes you a good player."
-Entinen Toronton apulaisvalmentaja Marc Crawford
"He has a way, or a habit, of making things less complicated. He has a demeanor, that is readily accepted by everybody. It strikes you as a straight common sense approach but with all the sincerity and conviction that anyone can have."
-Wendel Clarkin agentti Don Meehan
"There isn't a General Manager in the league who wouldn't want him on his team. And there isn't a player in the league who wouldn't want him as a teammate."
-Wendelin serkku NHL-pelaaja Joey Kocur
Kun Conn Smythe rakensi Toronto Maple Leafsin joukkuetta tämän klassisen seuran ihan alkuaikoina; hän halusi pelaajia, jotka olivat "tough, but clean".
Kukaan muu nykyajan pelaaja ei tuota määritelmää ole symbolisoinut paremmin kuin Saskatchewanilaiselta karjatilalta kotoisin ollut Wendel Clark, josta tuli Toronton yleisön suurin suosikki heti uransa alusta lähtien.
Clarkin luita tärisyttävät puhtaat ja usein avojäällä tehdyt taklaukset, hirmukovilla rannelaukauksilla tehdyt maalit sekä nopeat nyrkit toivat Maple Leafsiin kovan ulottuvuuden, joka oli puuttunut siitä päivästä lähtien kun Tiger Williams treidattiin Vancouveriin.
Vaatimaton maalaispoika
Wendel Clark oli karismaattinen jääkiekon pelaaja.
Joskus saamme katsojan ominaisuudessa nähdä urheilijoita tai esimerkiksi viihdyttäjiä, näyttelijöitä tms, joissa on "sitä jotain", jotain mitä on vaikea sanoiksi pukea. Kanadalaisessa jääkiekossa Wendel Clark oli juuri tätä: ei paras pelaaja, mutta pelaaja, jolla oli jotain erikoista. Ei mennyt montaakaan hetkeä kun yleisö huomasi tämän ja Clark oli suursuosikki koko uransa ajan; eikä pelkästään Torontossa vaan koko Kanadassa.
Wendel Clark oli aina vaatimaton maalaispoika; hän ei koskaan unohtanut juuriaan, ja tämäkin oli jotain, joka auttoi tekemään hänestä sankarin.
Wendel Clark oli yksi kunnioitetuimmista pelaajista; hän käytti tervettä maalaisjärkeä uraansa vaikuttavissa ratkaisuissa ja eli rehellisten kunniallisten periaatteiden mukaan.
Omasta mielestään Clark oli "simple" eli yksinkertainen mies; hän halusi pitää asiat selkeinä ja yksinkertaisina ja tehdä ratkaisut helpoiksi ja ymmärrettäviksi sillä tavalla.
Koko uransa ajan Clark seurasi sääntöä "never complain, never explain". Tultuaan Toronton draftaamaksi NHL:n kesän 1985 draftin ensimmäisenä varauksena; Wendel joutui opettelemaan täysin uuden pelipaikan Leafsin siirtäessä melkein koko ikänsä puolustajana pelanneen rookiensa vasemmaksi laitahyökkääjäksi. Silti hän oli yksi liigan arvostetuimmista ja parhaista tulokkaista ja ajan myötä hänestä tuli Leafsin historian paras vasen laituri.
Hän saapui Torontoon aikana, jolloin Maple Leafs rämpi syvällä keskellä historiansa pahinta lamakautta; Wendel toi toivoa ja yritystä pimeyteen.
Wendel Clark melkein joutui lopettamaan kiekkoilun pahojen loukkaantumisten takia välillä, mutta hän selviytyi remontoimalla fysiikkansa ja pelityylinsä kokonaan uudelleen.
Kolmannella NHL-kaudellaan Wendelin selkä oli niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt seisomaan tai istumaan viittä minuuttia pitempään kerrallaan.
Hän missasi yli 100 ottelua vaikeasti määriteltävän selkävamman takia ja sai tästä ankarat arvostelut mediassa ja Leafsin pähkähullulta omistajalta Harold Ballardilta.
Koko uransa ajan Torontossa Wendel joutui kuulemaan huhuja treidistä jonnekin muualle; hänen seksuaalisuudestaan liikkui sitkeitä huhuja vuosikausia - torontolaisen Denisen myöhemmin naineen kahden tyttären isän väitettiin olevan "niitä miehiä" pitkään.
Clark ei koskaan piitannut edes oikaista huhuja. Häntä eivät ulkomaailman huhut vaivanneet.
Treidihuhuja hän kommentoi sanomalla ettei voi sellaisiin asioihin vaikuttaa. Yksinkertaisesti.
Vähäsanainen kapteeni
Wendel Clark kantoi Toronton kapteenin C:tä kolmen kauden ajan kestäen suurkaupungin vaativan median paineen ja arvostelun.
Clark ei pahemmin analysoinut eikä selittänyt tekemisiään; hän ei ollut kovin hyvä haastateltava, useimmiten vastaten kysymyksiin jonninjoutavilla kliseillä tai erittäin lyhyillä vastauksilla. Clark ei näyttänyt tunteitaan julkisesti (kahta tilannetta lukuunottamatta: lehdistötilaisuudet Quebeciin treidauksen jälkeen ja uran lopettamistilaisuus)eikä puhunut niistä koskaan. Torontossa Clarkin olemusta pidettiin aluksi vähemmän älykkäänä; ihailijat taas pitivät Clarkin länsikanadalaista stoalaisuutta vähän suomalaiseen tapaan hyveenä.
Kun haastattelija kerran kysyi Clarkilta, oliko tämä ajatellut parantaa tapaansa antaa yksisanaisia vastauksia pitkiin teemakysymyksiin; Wendel katsoi haastattelijaa suoraan silmiin ja vastasi: "No".
Nuorena jääkiekkoilijana Wendel ei voinutkaan tietää kiekkoilun ulkopuolella olevasta maailmasta paljoa.
Mutta hän on älykäs mies. Paljosta jääkiekon pelaamisesta huolimatta Wendel oli lukiossa ja Notre Dame Collegessa aina koulunsa huippuoppilaita loistaen matemaattisissa aineissa erityisesti.
Isoa cowboytyylistä "Just a Farmer"-vyönsolkea pitänyt Wendel oli kunniallinen mies- tultuaan treidatuksi Quebec Cityyn hän ei vaatinut isompaa palkkaa tai valittanut sanallakaan erilaiseen kulttuuriin ja kielialueelle joutumisen takia kuten monet siihen aikaan tekivät.
Wendel Clarkin hiljaisuus oli ikäänkuin osa hänen tyyliään uran alusta loppuun.
Hän hoiti pelaamisen ja antoi muiden hoitaa puhumisen.
Suurten egojen täyttämässä NHL:ssä, Wendel ei koskaan tuonut itseään esille, ei koskaan arvostellut mitään julkisesti, protestoinut eikä polttanut hihojaan.
Jääkiekko geeneissä
Wendel Clark kasvoi aivan keskellä pöytämäisen tasaista Saskatchewanin preeriaa; Kelvington-nimisessä kylässä, pienellä 500 eekkerin karjatilalla.
Wendelin isoisä Robert Clark oli rakentamassa kylän ensimmäistä jäähallia jo vuonna 1947; isä Les Clark taas teki saman uuden hallin rakennustalkoissa 1978 ja jäi vielä pitämään huolta hallista kymmeneksi vuodeksi.
Tämäntapaisissa paikoissa Kanadassa hallit rakennetaan talkoilla yleensä, ilman valtion tai kunnan avustuksia; kyläläiset rakentavat hallit vapaa-aikoinaan ja näistä halleista ollaan todella ylpeitä; pienten paikkakuntien sosiaalisen elämän keskuksia.
Les Clark oli itse lähtenyt kotoa 15-vuotiaana ja pelannut juniorina Humboldtissa, Moose Jawssa, Saskatoonissa ja Prince Albertissa; sitten kierrellyt neljän vuoden ajan ammattilaisena farmiliigoja sellaisissa paikoissa kuin Troy, Ohio ja Charlotte kunnes vaatimaton ura katkesi jalan katkeamiseen.
Les ja Alma Clarkille syntyi kolme poikaa karjatilalle; Donn, Wendel ja Kerry. Kaikkia kolmea kannustettiin jääkiekon pariin pienestä pitäen. Donn pelasi WHL:ssä, mutta isänsä tavoin katkaisi jalkansa pahasti. Donn Clark on valmentanut juniorikiekkoilussa ja on kaudella 2000-2001 Prince Albert Raidersin valmentaja. Kerry pelasi farmiliigoissa Washington Capitalsin organisaatiossa.
Isä opetti Wendelin luistelemaan kaksivuotiaana siten, että vei tämän aloitusympyrän keskelle ja meni sitten tekemään muita hommiaan hallilla. Aina Wendelin joko luistellessa tai ryömiessä laidalle; Les meni ja kantoi pienen poikansa takaisin aloituspisteelle.
Joku toinen pojanvesseli olisi moisesta harjoituksesta alkanut itkemään - Wendel jatkoi sisukkaasti laidalle luistelua/ryömimistä niin kauan kuin isä kyllästyi touhuun.
Clarkin veljekset harrastivat urheilua kaikki vapaa-aikansa mitä karjan kasvattimesta ja kotitöistä jäi.
Wendel oli Saskatoonissa 11-vuotiaana silloisen St-Louis Bluesin tähden Bernie Federkon jääkiekkokoulussa ja herätti jo silloin huomiota ikäryhmässään. Vuonna 1985 Federko muisteli:
"This kid was 11 years old, he worked hard, had a lot of fun, was everyone's friend and didn't seem to mind a little rough stuff. You just sort of knew from day one that he would amount to something in hockey."
Pitkät pelimatkat tutuksi jo nuorena
12-vuotiaana Wendel oli niin paljon edellä muita saman ikäluokan pelaajia kotikylällään, että isä Les päätti viedä Wendelin 150 kilometrin päässä olevaan Yorktonin kaupunkiin pelaamaan sen sijaan että olisi pelannut vanhempien poikien joukkueissa.
Isommalla paikkakunnalla oli samanikäisten joukkue, jossa Wendel ei olisi enää liian ylivoimainen.
Seuraavan kahden kiekkokauden ajan äiti Alman tehtäväksi tuli Wendelin ajaminen peleihin ja harjoituksiin viisi kertaa viikossa 150 kilometrin päähän, kolmen ja puolen tunnin ajomatkat edestakaisin suunnilleen. Wendel teki kotiläksynsä autossa matkalla Yorktoniin opettajana työskennelleen äitinsä toimiessa opettajana tarvittaessa ja nukkui aina kotimatkan. Äiti taas nukkui jäähallin parkkipaikalla autossa harjoitusten ajan pystyäkseen virkeämpänä ajamaan taas kotiin. Perheen autoon tuli kilometrejä 65000 vuodessa.
Vieraspeleistä kotiin palaaminen saattoi kestää aamuviiteenkin. Wendel joutui tekemään vanhempiensa kanssa sopimuksen koulunkäynnistä - riippumatta siitä mihin aikaan kotiin oli kiekkoreissulta tultu, seuraavana aamuna oli aina mentävä kouluun.
Farmin portilla koulubussia odottaessaan Wendel harjoitteli rannelaukaustaan ampuen kiekkoja levyltä.
Kohti ammattilaisuraa
Bantam-kiekkoilusta uloskasvettuaan 15-vuotias Wendel muutti pois kotoa kovana jääkiekkokouluna tunnettuun Notre Dame College sisäoppilaitokseen.
Notre Damessa Wendel alkoi herättämään huomiota hyvin luistelevana ja kovaa taklaavana puolustajana ja toisena vuonna kutsui jo Western Hockey League:n Saskatoon Blades. Tästä alkoi Wendelin matka kohti ammattilaispelejä.
Les ja Alma Clarkin säännöt olivat voimassa vaikka Wendel jo asui muualla ja pelasi kovimman tason A-junioriliigassa:
Pitkistä pelimatkoista ja roadtripeistä huolimatta Wendelin oli pakko käydä koulua. Ensimmäisellä kaudellaan Saskatoonissa hän ei missannut jääkiekon takia kuin viisi koulupäivää.
Isä maksoi ylimääräistä taskurahaa tästä hyvästä, ja sopimus oli sellainen, että yhdestäkin huonosta arvosanasta, yhdestäkin tekemättä jätetystä kotitehtävästä tai yhdestäkin lintsauksesta jääkiekko saisi jäädä.
Ensimmäisellä kaudellaan 17-vuotiaana puolustajana Wendel teki 23 maalia, 68 pistettä ja 225 jäähyminuuttia.
Toisella kaudella taas 32 maalia, 87 pistettä ja 253 jäähyminuuttia.
Kova pelityyli alkoi nyt tuoda loukkaantumisia tullessaan; Wendelin olkapää hyppäsi sijoiltaan toisella kaudella, mutta yhden ottelun levättyään Wendel meni sanomaan valmentajille pelaavansa seuraavan pelin tai sitten treidatkaa johonkin toiseen joukkueeseen.
WHL:ssä Wendel aloitti jääkiekkotappeluihin osallistumisen: ensimmäinen tappelu Regina Patsin John Minoria vastaan päättyi Wendelin selvään voittoon.
WHL-uransa aikana Wendel tappeli kaikkia junnuliigan kovanaamoja vastaan, vaikka valmentaja Daryl Lubiniecki piti Wendeliä liian tärkeänä pelaajana ottamaan viiden minuutin jäähyjä:
Wendelin ottaessa pitkiä matseja Prince Albertin Kenny Baumgartneria vastaan, valmentaja sanoi:
"Wendel, why are you fighting Baumgartner? You're our best player. You don't have to fight him. Go fight their top scorer."
Tähän Wendel:"Well, their top scorer won't fight."
MM-kisoihin Suomeen
Samalla kaudella 1984-85 Wendel sai ensimmäisen kokemuksensa kansainvälisestä kiekkoilusta tullessaan Suomeen pelaamaan Nuorison MM-kisoihin Kanadan joukkueessa. Terry Simpsonin valmentamassa joukkueessa pelasivat mm. Claude Lemieux, Jeff Beukeboom ja Stephane Richer. Joukkue harjoitteli ja vietti Joulun ennen kisojen alkua Vierumäellä ja majoittui sen jälkeen Espoon Dipoliin kisojen ajaksi.
Veli Donn tuli myös Helsinkiin kisoja katsomaan asuen Hotelli Presidentissä.
Näissä kisoissa Wendel pelasi hyökkääjänä. Tärkeässä ottelussa Neuvostoliittoa vastaan Wendel taklasi Mikhail Tatarinovia kovaa mutta puhtaasti - Tatarinovin olkapää meni sijoiltaan tässä ehkä Nuorison MM-kisojen historian tunnetuimmassa taklauksessa, Kanada voitti pelin ja lopulta Maailmanmestaruuden. Ratkaisevassa pelissä Turun Kupittaalla Wendel teki tasoittavan maalin Tsekkoslovakiaa vastaan.
Kauden päätteeksi Wendel palkittiin WHL:n parhaana puolustajana.
Seuraavana kesänä, 1985, NHL:n entry draft pidettiin Toronton Metro Convention Centerissä...
Toinen osa "Heart & Soul" ensi perjantaina 26.1.
