Ensimmäinen neljännes yli odotusten
Odotetun sarja-avauksen ensimmäinen erä säikäytti pahemman kerran savolaista kiekkokansaa, kun Mestiksen hännille veikattu Ahmat meni Niiralan montussa 0-2 vierasjohtoon. Lopulta toki keskinäinen marssijärjestys selvisi, ja KalPa käveli avausottelussa hyvinkääläisten yli maalein 2-6. KalPa voitti myös kolme seuraavaa kotiotteluaan. Sitten tuli väistämättömän kotitappion aika. Niiralan montun kotitaika sarjaotteluissa oli alkanut jo maaliskuussa 2000. Siitä lähtien KalPa oli pelannut runsaat puolitoista vuotta kotitappioitta. Vasta Mestiksen 17. lokakuuta 2001 pelatussa runkosarjaottelussa TuTo katkaisi sarjan selvin numeroin 2-6.
Kauden ensimmäinen neljännes tuotti kuopiolaisjoukkueelle hyvän tuloksen: kahdeksan voittoa, tasapeli ja kaksi tappiota. Marko Ahosilta iski jo kahdeksan maalia ja Tuomo Litmasen kentällä ollessa vastustaja ei osunut tasaviisikoilla pelattaessa kertaakaan. Pari muutakin hyökkäyksen tutkaparia onnistui hyvin, nimittäin kaksikot Kerman-Miettinen ja Kekäläinen-Riekkinen. Kesällä HPK:n paitaan siirtynyt Janne Laakkonen kävi KalPassa viiden ottelun pituisella visiitillä. Aki Korhonen puolestaan palasi lokakuussa Espoosta Bluesissa vietettyjen vuosien jälkeen. Toinenkin paluumuuttaja, Ässien hyökkääjä Jani Väänänen, liittyi vahvuuteen kesken kauden.
Kolme KalPan pelaajaa nimettiin syyskaudella Mestiksen maajoukkueeseen. Yksi heistä, Marko Ahosilta, kuitenkin kieltäytyi kutsusta Unkariin.
Käännekohta: pelit Jukureita ja FPS:a vastaan
KalPan alkusyksyn noususuhdanne kulminoitui kotipeliin Jukureita vastaan 2. marraskuuta. Ottelua seurasi KalPan alkukauden paras yleisömäärä, 1783. Asetelma savolaisten hegemoniaotteluun oli herkullinen. KalPa oli hävinnyt Mikkelin kohtaamisen viime hetken jukurimaalilla osumin 4-3. Kuopiossa Jukurit eteni ensin 0-2-johtoon. KalPa nousi toisessa erässä peliin mukaan Kermanin maalilla. Päätöserässä kotijoukkue osui vielä kahdesti. Ennätysyleisö sai haluamansa. KalPa nappasi henkisesti tärkeän voiton maalein 3-2. Mutta seuraavan illan vieraspeliin Forssassa tulikin aivan toinen KalPa. FPS luisteli KalPalta jalat alta ensimmäisen erän ylivoimaisella esityksellään. Tiukkaa puolustuspeliä siihen mennessä pelanneen KalPan peräpää antoi jatkuvasti periksi vastustajan vyöryttämille ylivoimahyökkäyksille. Oma hyökkäyspeli tukehtui harhasyöttöihin keskialueella. Jos joskus harvoin yksinäinen KalPa-pelaaja pääsi hyökkäysalueelle, ajoivat forssalaispakit hyökkääjän pelialueen kulmaukseen.
Tämä olikin sitten KalPan peliesitysten kuva koko marraskuun ajan: ponnetonta, tehotonta hyökkäyspeliä, huolimattomuutta syötöissä ja huteraa puuolustuspeliä. Liekö äkillisen tehottomuuden syynä sitten ylimielinen asennoituminen tai kesken kauden mukaan tulleiden hyökkääjien sopeutumisvaikeudet. Hyökkäysketjuja sekoitettiin jatkuvasti Korhosen ja Väänäsen tultua mukaan. Puolustuspäässä KalPa kärsi ajoittain ohuesta materiaalistaan. Muutamat loukkaantumiset sotkivat pakkien peluuttamisen. Vasta joulun alla joukkue sai puolustukseen kaipaamansa vahvistuksen, kun Suomi-sarjassa vakuuttavasti pelannut Antti Hintikka palasi sapattivapaaltaan auttamaan joukkuetta.
Takaisin kärkikahinoihin?
KalPan tappioputken aikainen pohjakosketus oli KJT-vieraspeli. Savolaiset hävisivät tylysti 6-0. Ottelussa KalPa sovelsi samoja kelvottomia oppeja kuin FPS:a vastaan. Esitys oli kuitenkin tällä kertaa, mikäli mahdollista, vieläkin heikompi. Vasta kotivoitto Diskoksesta joulukuun ensimmäisenä taittoi tappioputken. Ei voitto hyvällä peliesityksellä tullut silloinkaan, mutta tuli kuitenkin. Sitä seurasivat tappio ja tasapeli seuraavista peleistä. Kaksi viimeistä ottelua ennen taukoa KalPa voitti. Tauolle mentäessä KalPa oli sarjataulukossa viides, tasaisen keskikastin mukana. Joukkueet sijoilla 3.-8. olivat neljän pisteen nipussa.
Sarjatulokkaan esitykset tähän mennessä ovat olleet aivan kelvolliset, jopa hieman odotuksia paremmat. Nähtäväksi jää, riittääkö Korkiakosken tankkaama polttoaine maaliin saakka. KalPa jatkaa sarjaa tauon jälkeen vieraspelillä Mikkelissa 30. joulukuuta.
KalPan pelaajat keräsivät syyskaudella Jatkoajan tähtiä seuraavasti:
12 Marko Ahosilta
8 Juha Kauhanen, Tatu Miettinen
5 Jussi Timonen, Jani Väänänen
4 Tuomo Litmanen, Vesa Ek, Vesa Reinikainen
3 Tuomas Nissinen, Antti Pyysing, Aki Korhonen, Tero Varonen
2 Janne Laakkonen, Arto Kejonen, Samuli Suhonen, Jyrki Tirkkonen, Antti Hintikka
1 Ari Luostarinen
Maalivahtipeli odotetusti KalPan valtti
Korkiakoski peluutti vuorotellen kolmea maalivahtia. Vahtia vaihdettiin aina tappiollisen pelin jälkeen. Tähän periaatteeseen tehtiin vain yksi poikkeus syksyn aikana. Ari Luostarinen sai jatkaa tappiollisen Sport-pelin, 24. marraskuuta, jälkeen. Valmentajan mielestä tappio vaasalaisille ei ollut Luostarisen syy.
Juha Kauhanen 9 (9 ottelua, 506.14 peliminuuttia, 19 päästettyä maalia, 244 torjuntaa, torjuntaprosentti 92,78)
Pelasi yhdeksän ottelua ja oli torjuntaprosentilla mitaten KalPan ja Mestiksen syyskauden paras vahti. Odotuksiin nähden Kauhanen pelasi hyvin ja ohitti antamillaan näytöillä virkaveljensä Ari Luostarisen. Välitodistuksen arvosana olisi voinut olla korkeampikin, jos Kauhasen syksyyn ei olisi kuulunut KalPan pitkän tappiottoman kotiputken päättänyt TuTo-peli.
Ari Luostarinen 8½ (14. 789.58 39 391 90,93)
Oli Korkiakosken luottomies kahdessatoista ottelussa. Lisäksi "Api" vaihdettiin Tuomas Nissisen tilalle Järvenpäässä. Luostarinen pelasi KalPan molemmat Jukurit-pelit, mutta toisaalta hän pelasi Kauhasta enemmän sarjan häntäpään joukkueita vastaan. Keskimäärin Luostarisen pelaamissa peleissä vastustajat olivat hieman helpompia kuin Kauhasen pelaamissa otteluissa. Luostarinen oli syksyllä hiukan ailahtelevainen. Muutama takaiskumaali meni liian helposti. Toisaalta nähtiin myös parasta Apia: yleisöä viihdyttäviä koppeja ja venymisiä.
Tuomas Nissinen 8 (4. 207.57 10/91 90,10)
Pelasi KalPalle yhden nollapelin - saavutus, johon kaksi muuta maalivahtia eivät pystyneet syyskaudella. Nissinen aloitti maalissa neljässä ottelussa. KalPa voitti niistä kaksi ja hävisi kaksi. Järvenpäässä KalPan 0-6 tappioon päättyneessa ottelussa Nissinen vaihdettiin jäältä toisessa erässä. Nissisen Mestiksessä antamat näytöt eivät kuitenkaan riittäneet nuorten maajoukkueen valitsijoille - varmasti pettymys Nissiselle itselleen. A-nuorten SM-liigassa Nissinen pelasi runsaasti, ja hyvin pelasikin. Kevätpuolella A-nuorten SM-liigapelien panokset kasvavat, joten luultavasti Tuomas Nissinen ahkeroi niissä.
Puolustuksen uusi muoto
KalPan parhaat pakkiparit tauolle mentäessä olivat Ek-Tirkkonen ja Suhonen-Timonen. Alkukaudesta Timosen paikalla oli pelannut Pekka Parviainen. Luottopakkien jälkeen puolustuspään materiaali näytti ohuelta. Jussi Savolainen oli loukkaantuneena melkein koko syyspuoliskon. Sapattivapaaltaan palaava Antti Hintikka tuo vahvistusta takalinjoille kevätpuoliskolla.
Luottopakit:
Vesa Ek 8½ (22. 2+10=12 +4 43)
Diskoksen viime kauden rivipuolustaja pelasi nyt elämänsä kautta tehopinnoilla mitattuna. Kaudella 96/97, Kärpissä pelatessaan, Ek oli viimeksi näin tehokas. Ekin +/- tilastolukema on perinteisesti ollut plussan puolella, niin myös nyt. Alkukaudesta peräpään seniori oli puolustuksen kiistaton johtaja, sittemin ote vähän herpaantui ja samalla virheet lisääntyivät.
Jussi Timonen 9- (25. 3+6=9 0 4)
Nuorempi Timonen pelasi syyspuoliskolla itsensä KalPan kolmen parhaan puolustajan joukkoon. Lopulta Korkiakoski heräsi ja purki kesällä syntyneen ykköspakkiparin Parviainen-Suhonen. Timonen otti siinä ison Pekan paikan. Muutoksen myötä KalPan ykkösparin tulivoima lisääntyy. Timosella on Parviaista parempi laukaus - siitä osoituksena Jussi teki kolme maalia, eniten KalPan puolustajista, syyskaudella. Timosen peli miellytti myös Jatkoajan otteluraporttien tekijöitä. Kalakukkomiehistön pakeista Timonen rohmusi eniten Jatkoajan tähtiä. Jussin +/- saldo syksyn peleistä on pyöreä nolla. Syksyn mittaan Jussi paransi otteitaan koko ajan. Viime aikoina otteet olivat todella vahvoja ja varmoja. Kunniamaininta puhtaasta puolustuspelistä.
Samuli Suhonen 8- (24. 2+12=14 -2 28)
Suhonen oli syyskaudella KalPan paras kiekollinen pakki. Valitettavasti Samuli rakensi KalPan peliä välillä puolustusvelvollisuuden kustannuksella. Suhonen ampui myös hanakasti maalia kohti, eniten joukkueen puolustajista. Hänelle tehtiin miinusmaaleja ylivoimaisesti eniten KalPan pakeista. +/-lukema oli puolimatkassa pari pykälää pakkasella. Suhonen otti liikaa riskejä alimmaisena miehenä ja harrasti yleensäkin liikaa kikkailua.
Vakiokalusto:
Jyrki Tirkkonen 7 (24. 0+6=6 -2 20)
Korkiakoskelle parilta edeltävältä kaudelta tuttu peruspakki, jonka rooli kasvoi syyskaudella yllättävänkin suureksi. Tirkkonen pelasi Ekin parina hyvin - oli petrannut viime kaudesta selvästi hyökkäyspään pelaamistaan ja liikettään. Parantuneen kiekollisen pelin myötä kopsahteli Jyrkin vakkaan mukavasti syöttöpisteitä.
Pekka Parviainen 7 (25. 0+1=1 0 10)
Peruspelaaja jatkoi totuttuun tyyliinsä. Vähän laukauksia, vähän kiekollista peliä, mutta vähän myös virheitä. Kesän harjoituspelit antoivat odottaa isompaa kiekollista roolia, joten sitä vasten voisi puhua pienestä pettymyksestä. Ei Iso-Pekka silti viime kautta huonommin pelannut. Marraskuussa, kun KalPa pelasi muutenkin huonosti, Pekalla toisinaan oli vaikeuksia mahtua pelaavaan kokoonpanoon. Hän joutuikin lopulta tekemään tilaa Jussi Timoselle ykköspakkiparissa. Pelasi kaikkineen oman pään pelin moitteetta, kuskasi miehiä maalilta pois ja nosti vastustajia seinille.
Juha Alastalo 7- (23. 1+3=4 +10 12)
Alastalo näytti katsomon perspektiivistä olevan vaikeuksissa kookkaiden vastustajien pyörityksessä, mutta vaikeudet eivät näkyneet tilastoissa. Käsittämättömän hyvä +/- -lukema, +10, mutta uskottavahan se on, kun se tuolla SJL:n tulospalvelusivulla mainitaan. Yritystä oli, mutta voimaa ja kokoa jäi puuttumaan.
Antti Halonen 6+ (19. 0+1=1 +4 16)
Ei päässyt vielä syksyn otteluissa Mestis-vauhtiin. Oli alkukaudesta paljon jäällä, mutta kiekollinen peli jäi odotettua heikommaksi. Laukauksia maalia kohti tältä tulokkaalta tuli aniharvoin. Sai kuitenkin Korkiakoskelta luottamusta.
Jäällä näyttäytyneitä:
Jussi Savolainen (3. 0+1=1 +3 0) pelasi kolmessa ottelussa ja saattaisi kuulua pelaavaan kokoonpanoon kevätpuolella, jos olisi pelikunnossa.
Tuomas Immonen (1. 0+1=1 +1 0) A-nuorista kävi näyttäytymässä yhdessä pelissä ja saalisti heti yhden syöttöpisteen. Jatkaa keväällä A-nuorissa.
Antti Hintikka (3. 0+1=1 +1 6) tuli mukaan harjoituksiin joulutauon kynnyksellä ja ehti olla jäällä kolmessa ottelussa ennen taukoa. Tervetullut vahvistus kevätpuolta varten. Kiekollinen kokenut puolustaja, joka ampuu paljon. Suomi-sarjassa Hintikka oli KalPan johtavia pakkeja, joten hyvällä syyllä häneltä odotetaan tolkun panosta joukkueen auttamiseksi.
Jari Puustinen (4. 0+0=0 +1 0) pelasi neljä peliä. Puustinen kävi antamassa näyttöjä myös Suomi-sarjan pohjoislohkossa pelaavassa Kajaanin Hokkissa.
Hyökkäyksessä tasoa enemmän kuin tuloksista voisi päätellä
Tyhjentävää esitystä KalPan hyökkäystehoista ei syksyllä vielä nähty. Joskus maalinteko oli tuskaisen vaikeaa. Mutta kunhan nimekkäät vahvistukset, Väänänen ja Korhonen, kunnolla kotiutuvat, on Korkiakoskella käsissään huipputason miehitys tälle sarjatasolle. Osoituksena hyökkäyspään leveästä tasosta valmennus passitti pari lahjakasta A-juniori-ikäistä pelaajaa (Qvist, Tiihonen) takaisin nuorten SM-liigaan. Kieltämättä viisas päätös - nuorten tilalle tulleet Ruhtinas, Reinikainen, Kejonen ja kumppanit hoitivat tehtävänsä nelosketjussa mallikkaasti.
Kiitettävät ja hyvät
Marko Ahosilta 9 (25. 11+13=24 +8 14)
Teki onnistuneen paluun pelikentille. Hän oli ensimmäisen sarjaneljänneksen paras kalpalainen. Ahosillan rooli oli muuttunut edellisen divisioonakautensa puhtaasta maalintekijästä enemmän pelintekijän suuntaan. Toki maalintekotaito edelleen on Ahosillan paras ase. Ahosillan peli näytti varsin näppärän näköiseltä katsomoonkin, joten suosio fanien keskuudessa oli taattu. Valitettavasti joukkueen ykköstykkikin hiipui toisella neljänneksellä monen joukkuetoverinsa tavoin. Erikoisuutena on mainittava, että Ahosilta kieltäytyi maajoukkuekutsusta. Hän kertoi valitsijoille olevansa ylikunnossa. Ehkä näin olikin, Ahosiltahan oli syksyllä jäljessä sitä maalintekotahtia, jota hän piti KJT:n paidassa debyyttikaudellaan 99/00.
Vesa Reinikainen 8½ (24. 6+6=12 +3 6)
Neloskentässä pelannut keskushyökkääjä oli alkukauden iso positiivinen yllätys. Paransi peliään koko ajan ja oli tappioputken alusta aina joulutauolle saakka KalPan paras hyökkääjä. Sai viimeisillä kierroksilla ennen taukoa tavallista enemmän luottoa ykkössentteri Miettisen loukkaantumisen ansiosta.
Kalle Kerman 8+ (24. 10+9=19 +4 14)
Pelasi odotusten mukaisesti. Tehtaili tasaisesti maaleja, vaikka Miettinen ei aina ollutkaan vieressä. Kävi myös Unkarissa Mestiksen maajoukkueen mukana.
Tuomo Litmanen 8 (25. 6+8=14 +14 16)
Ahosillan tavoin vahva alkukausi, mutta sitten hiljaisempaa. Yhdessätoista ensimmäisessä ottelussa 11 pistettä, neljässätoista viimeisessä vain 3. Herää kysymys, tarvitseeko Litmanen aina rinnalleen Ahosillan? Joukkueen +/-tilaston ylivoimainen ykkönen keräsi plussansa alkukauden virheettömällä pelillään. Litmasen ensimmäinen miinusmaali tasaviisikoilla tuli vasta sarjan toisella neljänneksellä.
Tatu Miettinen 8- (21. 9+8=17 -3 14)
Luottomieheltä kelpo alkukausi. Muutamissa peleissä KalPan paras pelaaja, ei kuitenkaan esittänyt vallan loistavia otteita. Miettisellä on melkoinen lämäri, kunhan kerkiää virittää. Viime kauteen nähden selvästi hanakampi laukomaan tekopaikoista.
Jani Väänänen 8- (10. 3+5=8 +2 6)
Oli ensimmäisissä peleissä hieman laiskan oloinen. Myöhemmin ote on ollut pontevampi, ja tehotkin ovat tulleet esiin. Ei ehkä kuitenkaan aivan samalla tasolla kuin viime kaudella Jukureissa pelatessaan.
Saku Kekäläinen 8- (23. 7+1=8 -1 10)
KalPan paras karvaaja! Taistelija, joka ei väistellyt isompiaan. Seitsemällä osumallaan KalPan neljänneksi paras maalintekijä. Erittäin hyvä saavutus peliaikaan ja odotuksiin nähden.
Peruspeliä:
Tero Varonen 7½ (24. 4+4=8 +6 14)
Pelasi hyvin oman roolinsa. Hieno avauserän hattutemppu jälkimmäisessä UJK-pelissä, vaikkei riittänytkään siivittämään KalPaa voittoon.
Antti Riekkinen 7+ (20. 5+7=12 -1 18)
Kokeneen sentterin syyskausi oli lievä pettymys. Positiivisena puolena oli hyvä oman pään pelaaminen.
Aki Korhonen 7+ (18. 6+ 3= 9 -5 45)
Alkukausi hieman alakanttiin. Liike tuntui hidastuneen Bluesin vaihtopenkillä. Kaikesta huolimatta auttoi joukkuetta kuudella maalillaan. Kevätpuolella Aki nostaa osakkeitaan.
Antti Pyysing 7 (23. 3+5=8 +3 16)
Omaksui kohtuullisen hyvin hyökkääjän roolinsa. Painoi koko ajan sata lasissa vastustajan maalille. Pelasi välillä myös entisellä tontillaan, puolustajana.
Mikko Ruhtinas 7 (17. 2+2=4 +2 47)
Energinen, kova pelaaja, joka toi nelosketjuun rytinää. Paljon potentiaalia rymistelijäksi maalinedustalle ykkös- tai kakkosketjuun.
Jani Lehtinen 7 (23. 2+ 9= 11 +4 16)
Hyvä pelaaja häiritsevässä roolissa, mutta kiekko ei pysy lavassa. Liikkuminen silminnähden parantunut, ja yleisöä lämmittäneitä taklauksia nähtiin mukavasti. Pistetehtailu hiipui toisella neljänneksellä.
Arto Kejonen 7- (15. 1+1=2 -1 12)
Vähän vastuuta ja peliaikaa, vähän myös tulosta.
Juonessa mukana:
Janne Laakkonen (5. 1+0=1 -1 27) pelasi viisi peliä, joissa teki vain yhden maalin. Mutta ei hätää, Janne onnistui paljon paremmin SM-liigassa HPK:n paidassa.
Eetu Qvist (12. 0+4=4 0 2) ja Matti Tiihonen (12. 1+1=2 -1 4) pelasivat 12 Mestis-ottelua. Tiihonen pelasi lisäksi erinomaisesti nuorten SM-liigassa, jossa kertyi syyskaudella 19 peliä. Näillä lahjakkuuksilla on vielä aikaa kehittyä Mestis-tason pelimiehiksi. Kausi 02/03 on heidän todennäköinen läpimurtokautensa.
