Detroit Red Wings sekä Nashville Predators ovat karistaneet divisioonan haastajansa jo peräti 23 pisteen päähän, kun kausi lähestyy puolimatkan krouvia. Chicago Blackhawksin sysimusta joulukuu pudotti joukkueen taistelemaan jopa liigan jumbosijasta divisioonan kahden muun heittopussin kanssa. St. Louis Blues sekä Columbus Blue Jackets ovat 25 pisteellään tasoissa NHL:n jumbosijalla.
Tämä jos jokin kertoo divisioonan surkeasta tasosta. NHL:n neljästä vähiten pisteitä keränneistä joukkueista kolme ovat Keskisessä divisioonassa. Suurimmat hyötyjät kilpakumppaneidensa heikkoudesta ovat luonnollisesti Läntisen konferenssin kärkijoukkue Detroit 55 pisteellään sekä 53 pisteen Nashville, joiden oikeasta tasosta tämä paikallisvastustajien helpohko pyöritteleminen ei paljoa kerro.
Chicago Blackhawks - Pelkkää roskaa
Chicago Blackhawks toimi joulukuussa kuin kierrätyskeskus konsanaan. Samalla kun GM Dave Tallon keräsi muiden organisaatioiden roskia ja ylijäämäpelaajia, joukkue suolsi oman roskansa jäälle. Ja pelkällä roskalla ei otteluita tunnetusti voiteta. Blackhawksin joulukuun saldoksi jäikin murheelliset kolme voittoa ja kymmenen tappiota. Synkästi alkanut kuu päättyi entistä synkemmin kuuden ottelun tappioputkeen. Sijoitus NHL:n neljän huonoimman joukkueen joukossa ja pudotuspelihaaveet roskakorissa.
Tallon aloitti jätehuollon jo kuun alussa kauppaamalla Matt Ellisonin ja vuoden 2006 kolmannen kierroksen varausvuoron Philadelphia Flyersiin, josta Chicagoon saapuivat vähäiselle peliajalle jäänyt Patrick Sharp sekä farmihyökkääjä Eric Meloche. Aivan kuun lopulla Tallonin roska-auto suuntasi Carolina Hurricanesiin, josta Blackhawks nappasi pitkään pressikatsomossa istuneen hyökkääjä Radim Vrbatan. Myös marraskuussa Boston Bruinsista hankittu Andy Hilbert nostettiin vihdoin joulukuussa kokoonpanoon.
Joulukuun kaupat noudattivat samaa linjaa kuin aikaisemmat Hilbertin, Milan Bartovicin ja Mihail Jakubovin hankinnat. Tallon kerää muiden jättämät roskat toivoen, että edes joistain uusista kasvoista kehittyisi jotain hyödyllistä. Riskit minimoidaan, mutta tulot ovat todennäköisesti yhtä pienet. Turvalliset kaupat eivät ole paheksuttavia, mutta toisaalta ei niillä joukkueen suuntaakaan muuteta. Bartovic tahkoaa farmissa, Hilbert istuu pressikatsomossa ja Sharp väläyttelee taitojaan vain joka kolmas ottelu.
Nikolai Habibulin ja Craig Anderson keräsivät roskia ja kiekkoja Blackhawks-maalista tiuhaan tahtiin koko joulukuun ajan. Vaikka Habibulin paransi otteitaan aivan alkukaudesta, venäläisvahdin helpot maalit ja riittämätön panos toistuivat aivan liian useana iltana. Ailahteleva joulukuu päättyikin herra 27 miljoonan osalta nivusvammaan. Habibulinin sairausloman aikana Andersonilla on elämänsä tilaisuus näyttää kykynsä, mutta syyskauden esitysten perusteella liikoja ei kannata odottaa.
Paikoitellen paniikkiin joutunut puolustus ei juurikaan helpottanut kassareiden tehtäviä. Kokematon puolustus koki pahoja takaiskuja kapteeni Adrian Aucoinin ja kokeneen Jassen Cullimoren nivusvammoista, jotka pitivät edellisen joulukuussa kuudesta ja jälkimmäisen yhdeksästä ottelusta sivussa. Konkareiden paikkaajiksi nostetuista nuorukaisista Anton Babtshuk kykeni varsin mallikkaisiin suorituksiin. Sen sijaan Michal Barinka joutui itsekin jo kahden ottelun jälkeen sairastuvalle aivotärähdyksen vuoksi.
Pahin takaisku takalinjoilla koettiin kuitenkin kuun lopulla, kun joukkueen paras puolustaja, Brent Seabrook, nyrjäytti polvensa ja joutui sairauslomalle 4-6 viikoksi. Kelvollisesti pelanneilla Jaroslav Spacekilla ja Duncan Keithillä onkin tiedossa kova urakka NHL:n kuudenneksi huonoimman puolustuksen parantamiseksi, sillä toipilaana pelaava Aucoin sekä heikohkot Cullimore ja Todd Simpson eivät liikaa apuvoimia tuo. Hyvä alivoimapeli lieneekin ainoa suuri ilonaihe maalivahtien ja puolustajien esityksissä.
Kiitokset saavat myös hyökkääjien jäähyntappajat kuten Mikael Holmqvist ja Curtis Brown, vaikka Brownin kausi on muuten ollut täysi floppi. Erinomaisesti marraskuussa pelanneen Mark Bellin joulukuuta ei flopiksi tarvitse haukkua, mutta joukkueen toiseksi tehokkaimman pistemiehen ailahtelevuus näkyi valitettavan hyvin kuun aikana muun muassa kolmen ottelun pisteettöminä putkina tai neljän ottelun pisteputkina. Samankaltaista aaltoliikettä esitti joukkueen paras pistenikkari Tyler Arnason.
NHL:n kolmanneksi vähiten maaleja takoneen Blackhawks-hyökkäyksen murheellisesta tilanteesta kertoi esimerkillisesti joukkueen kolmanneksi parhaan maalintekijän, Pavel Vorobjevin, pressikatsomokomennus. Kun parhaimmat maalinsylkijät istuvat katsomossa epätasaisuuden vuoksi, hyökkäyksessä on jotain vialla. Turhautuneen varakapteeni Martin Lapointen pitämä palopuhe harjoituksissa sekä tämän jälkeen 1-6 hävitty ottelu kertoikin kenties kaiken oleellisen: joukkue ei vain ole tarpeeksi lahjakas.
Hyökkäyksen ja koko joukkueen aneemisesta tilanteesta kertoivat myös NHL:n toiseksi tehottomin ylivoima sekä päävalmentaja Trent Yawneyn vinhana pyörinyt ketjurumba. Tappiokierteen ja pienten loukkaantumisten vuoksi ykkösketjussa pelaavat Mark Bell ja Kyle Calder olivatkin joulukuun aikana ainoat, jotka saivat pitää tutut paikkansa. Kaksikko oli hyökkäyksen harvoja valopilkkuja, vaikka kaikkensa antava Calder ei kyennytkään yksin tekemään kaikkea ja vaikka Bell olikin tuskaisen ailahtelevainen.
Uusi valopilkku saattaa kuitenkin olla vuodenvaihteen jälkeen kaukaloihin palannut Tuomo Ruutu. Yllättävän nopeasti selkävaivoistaan lopulta toipunut suomalainen ei yksin joukkueen kautta pysty pelastamaan, mutta kenties edes tuomaan lisäenergiaa otteluihin. Jo 17 pisteen päähän pudotuspelipaikasta jäänyt Blackhawks saa mullistaa kaikki ennätyskirjat, mikäli syöksykierteessä oleva joukkue mielii edes hätistellä pudotuspeliviivaa. Samalla myös omat roskat voisi viedä kerrankin kierrätykseen.
1. Tyler Arnason 39 10+20=30
2. Mark Bell 39 15+13=28
3. Kyle Calder 36 8+16=24
4. Jaroslav Spacek 36 6+14=20
5. Pavel Vorobjev 30 9+11=20
Columbus Blue Jackets - Pakka edelleen sekaisin
Joulukuu sujui Blue Jackets -pelaajaliikenteen osalta hiljaisena, sillä ainoa uusi kasvo organisaation palkkalistoille oli aivan kuun lopulla hankittu farmihyökkääjä Darcy Verot. Suurin asia koko Columbuksen organisaatiolle oli Rick Nashin paluu kentille pitkään vaivanneen jalkavamman vuoksi. Nash oli ollut sivussa lähes koko kauden ja teki onnistuneen paluun 17.12 vierasottelussa Nashvillea vastaan.
Marc Denis aloitti kauden ailahtelevasti, jonka jälkeen hän pelasi monta huonoa peliä. Sen jälkeen vastuumaalivahdiksi nousi nuori Pascal Leclaire, joka hämmästytti fanit otteillaan. Denis kuitenkin palasi maalin suulle Leclairen epäonnistuttua, ja on pelannut hienosti viime ottelut. Anaheimia vastaan tuloksena oli nollapeli, vaikka Mighty Ducks laukoi ottelussa Denisiä kohti peräti 40 laukausta.
Duvie Westcott on noussut sille tasolle, mitä fanit häneltä ovat odottaneet. Westcott on tehnyt joulukuun aikana 9 (2+7) pistettä ja kivunnut Blue Jacketsin avainpakiksi. Peliaikaa kanukki on joulukuussa ottelua kohden saanut yli 26 minuuttia, joten luottoakin löytyy.
Adam Foote ja Bryan Berard olivat loukkaantuneiden IR-listalla, mutta Foote on jo palannut kehiin. Berard puolestaan toipuu yhä alaselkävammasta ja palannee kaukaloihin tammikuun alkupuolella. Myös Rostislav Klesla palasi kaukaloon joulukuun aikana, ja on pelannut vakuuttavasti - hänen teholukemansa on pyöreä nolla, joka on hyvä verrattuna muihin avainpelaajiin.
Kun Nash palasi, näytti Columbuksen hyökkäys kertaheitolla vaarallisemmalta. Ja sitä se onkin, sillä Kanadan olympiajoukkueeseen valittu maalitykki on paukuttanut jo viisi maalia. Hän on pelannut yhdessä David Vybornyn ja Sergei Fedorovin kanssa.
Nikolai Zherdev laitettiin jopa farmiin valmentaja Gerard Gallantin kanssa sattuneen välikohtauksen jälkeen. Zherdev ei kuitenkaan pelannut otteluakaan Syracusessa ja palasi takaisin ylös. Taiturimainen venäläishyökkääjä on tehnyt hienoa jälkeä Jaroslav Balastikin ja Jan Hrdinan kanssa, josta osoituksena yksi kauden komeimmista maaleista Chicagoa vastaan.
Vaikka pudotuspeliviiva näyttääkin karanneen tavoittamattomaan, ei se joukkueen otteissa näy. Columbus on kolmen ottelun voittoputkessa ja se taatusti antaa itseluottamusta nuorelle joukkueelle. Sinitakeilla on runsaasti faneja, ja he todella ovat joukkueen takana - myös vaikeina aikoina.
1. David Vyborny 37 7+15=22
2. Nikolai Zherdev 38 11+10=21
3. Bryan Berard 32 6+13=19
4. Manny Malhotra 25 2+13 15
5. Duvie Westcott 37 4+9=13
Red Wingsin meno jatkuu voitokkaana
Detroit Red Wings on jatkanut todella rutiininomaista pisteidenkeruuta puolustuksen loukkaantumissumastakin huolimatta. Joulukuussa Wings kohtasi peräti 7 itäisen konferenssin joukkuetta ja idän joukkueita kohdataan kauden aikana enää kolmesti. Kokonaissaldo joulukuulta oli epänormaaleista vastustajista huolimatta erittäin vakuuttava: 8 voittoa ja vain 4 tappiota, joista 1 jatkoajalla.
Joulukuun hienoimmista otteluista voisi nostaa esiin uskomattoman nousun Chicagon kotikentällä 0-2 tappioasemasta. Kris Draper kavensi ilmasta ohjaamalla vain 39 sekuntia ennen loppua ja Nicklas Lidström tasoitti rajulla lämärillä 32 sekuntia myöhemmin. Kaiken kruunasi vielä Pavel Datsjuk ampumalla 3-2 -voittomaalin jatkoajalla vain sekunti ennen loppua.
Toinen merkittävä kohtaaminen oli hallitsevan mestarin Tampa Bayn kaataminen, jossa Chris Osgood nousi ensimmäistä kertaa tällä kaudella huipputasolle. Wings jyräsi Lightningin maalein 6-3 ja ottelun paras pelaaja oli omiaan pystyssä pitänyt Osgood. Alkukaudesta haparoinut Osgood on tästä ottelusta eteenpäin paikannut loukkaantunutta virkaveljeään Manny Legacea loistavasti. Legace kävi farmissa hakemassa yhden ottelun verran pelituntumaa ja mies tekee tammikuun alkupuolella paluun taas tolppien väliin. Uskomatonta mutta totta, Detroitilla saattaa olla edessään jopa positiivinen maalivahtiongelma.
Puolustuksessa yksi mies nousi joulukuun aikana ylitse muiden. Pahat kielet olivat alkukaudesta puhuneet Nicklas Lidströmin hyytymisestä, mutta 35-vuotias ruotsalainen nousi Detroitin ylivoimaisesti tärkeimmäksi pelaajaksi normaaliin tapaansa. Jiri Fisherin tragedian ja Kronwallin puuttumisen takia Wings-pakisto on ollut kapea. Lisäksi kaakkoisen divisioonan kiertueella Mathieu Schneider sai puujalan ja joutui huilaamaan kaksi ottelua. Juuri näissä otteluissa Lidström pelasi parhaimmillaan yli 31 minuuttia ja Red Wingsin puolustuksen hataruudesta ei näkynyt merkkiäkään. Loput miehet Chelios, Lilja, Woolley, Lebda ja Rivers pystyivät myös kantamaan hyvällä panoksella omat pienet roolinsa. Schneider on palannut puujalan jälkeen jo ruotuun ja Niklas Krowallin toivotaan olevan pelikunnossa Olympiatauon jälkeen.
Nicklas Lidströmin tärkeyttä Red Wingsille ei oikeastaan voi edes rahassa mitata. Käytännössä hän ei ole loukkaantunut 14 -vuotisella NHL-urallaan kertaakaan ja mies tekee äärimmäisen tasasaista ja arvokasta työtä illasta toiseen sen lähes puoli tuntia. Entisessä NHL:ssäkin loistanut Lidström on hyötynyt vielä lisää NHL:n nykysäännöistä loistavana pelinlukijana sekä mailankäsittelijänä. Joulukuun dominointi oli taas huikea osoitus ruotsalaisen suuruudesta, niin kiekollisena kuin omassa päässäkin. Mies on jatkanut omalla korkealla tasollaan koko uran alusta, eli kaudesta 1991-92 lähtien. Kuvaavaa on, että Detroit on mennyt Lidströmin uran aikana joka kausi pudotuspeleihin, eikä todellakaan vähiten hänen ansiostaan.
Robert Langin loukkaantuminen avasi Wingsin hyökkäyspäähän mielenkiintoisia muutoksia joulukuun aikana, kun alkukaudesta hieman jämähtäneet kolmikot rikottiin uuteen uskoon. Parasta tässä oli Henrik Zetterbergin istuttaminen omalle paikalleen keskushyökkääjäksi ja Pavel Datsjuk muodostaa tällä hetkellä tutkaparin eri ketjussa Brendan Shanahanin kanssa. Shanahan valittiinkin joulunedusviikolla NHL:n offensiivisimmaksi pelaajaksi, kun mies teki neljässä ottelussa 2+7=9 tehopistettä. Kahvaamisen vähentyminen, erinomainen laukaus ja pienemmät maalivahdin varusteet ovat olleet kanadalaiselle varsin edullinen yhdistelmä.
Zetterberg siis istutettiin sentteriksi ja siinä mies pelaa edelleen, vaikka Robert Lang palasi jo ruotuun. Lang pelaa nyt Zettan oikeassa laidassa ja vasemmalla viilettää edelleen superyllätyskautta pelaava Mikael Samuelsson. Samuelsson on edelleen Wingsin tehokkain pelaaja plusmiinustilastossa +16 –lukemallaan.
Puolustusspesialisti Kris Draperin kautta monet ovat kritisoineet heikkona, koska mies ei ole tehnyt tehopisteitä. Silti Draper pelaa edelleenkin yli 17 minuuttia otteluissa keskimäärin, mutta vain harva tajuaa sen, että mies pelaa koko ajan totaalisessa jarrukentässä. Työsulkukautta edeltäneet huipputehot tulivat loukkaantumissumien ansiosta, jolloin monipuolinen Draper pääsi pelaamaan maalintekoketjuihin. Tällä kaudella samanlaista sumaa ei ole tullut ja ei sen myötä pisteitäkään. Mies tekee silti omaa äärimmäisen arvokasta työtään alivoimalla ja jarruketjussa. Ketjussa on jatkanut edelleen monivuotinen tutkapari Kirk Maltby, sekä toisessa laidassa ruotsalainen Johan Franzen.
Langin lisäksi hyökkäyspään toinen loukkaantumisista kärsinyt pelaaja on ollut Steve Yzerman, joka ei joulukuussa päässyt pelaaman juuri lainkaan. Vaikka tahtoa ja sydäntä kapteenilla olisi mitenkä, niin elimistö alkaa vanhalla miehellä tulla vääjäämättä vastaan. Paikat eivät enää yksinkertaisesti kestä ja erittäin todennäköisesti Yzerman lopettaa uransa tähän kauteen. Seuraavaa paluuta kentille yritetään tammikuun aikana ja saa nähdä miten mies tällä kertaa pysyy kasassa.
Red Wingsin meno on ollut todella tasaisen varmaa koko kauden ajan ja sama tulee todennäköisesti jatkumaan helppojen divisioonapelien siivittämänä runkosarjan loppuun asti. Joukkue on perinteisesti äärimmäisen vahva erikoistilanteissa, eikä tämäkään kausi ole siihen poikkeusta tuonut. Ylivoima- ja alivoimaprosenttien summa on NHL:n paras. Jos loukkaantumisia ei tule lisää, niin Niklas Kronwallin paluun pitäisi parantaa joukkueen puolustuspäätä entisestään.
1. Pavel Datsjuk 38 15+28=43
2. Henrik Zetterberg 38 17+22=39
3. Brendan Shanahan 38 20+18=38
4. Nicklas Lidström 38 7+28=35
5. Jason Williams 38 10+24=34
Nashville Predators - Putkea putken perään
Joulukuun putkijoukkueeksi voi nimittää Nashville Predatorsin. Neljän perättäisvoiton sarja päättyi kolmeen tappioon, joita vastaavasti seurasi kuuden ottelun voittoputki. Vuosi päättyi kahteen tappioon ja tammikuu on jatkunut samaan tahtiin.
Kantrikaupungin pojat olivat joutua jo ongelmiin, kun ykkösvahti Tomas Vokoun teloi itsensä sairastuvalle. Sairausloma toi myös Kärppä-kasvatti Pekka Rinteelle mahdollisuuden NHL-debyyttiin. Peittävä suomalaisvahti torjuikin ensimmäisessä ottelussaan voiton. Kakkosvahti Chris Masonin vammojen takia pääsi myös Brian Finley torjuntatöihin, joten nyt Predators on käyttänyt kaikkia neljää maalivahtiaan.
Nashville-puolustuksen kuumin nimi on ollut Marek Zidlicky. Alakerta on muutenkin osoittanut parantantamisen merkkejä. Maalivahtiongelmat toki loivat oman epävarmuutensa puolustuspelaamiseen, mutta tilanne on Vokounin paluun myötä vakiintunut. Huolellisuutta oman pään peliin pitäisi vielä löytyä hieman lisää.
Hyvään vireeseen päässyt Yanic Perreault on noussut kohisten Predatorsin pistepörssissä. Kärkinimet Paul Kariya ja Steve Sullivan ovat muut Predsin tukipilarit. Erityisen leveäksi ei kantrikaupungin hyökkäystä voi kuitenkaan kehua. Sentteririntamalla Perreault onkin selkeä ykkönen, sillä David Legwand on pelannut todella vaisusti. Legwand on jäänyt polkemaan paikoilleen Nashvillessa, joten auttaisiko maisemanvaihdos?
Tammikuusta uhkaa tulla hankala, vaikka Nashville onkin vakiinnuttanut paikkansa playoff-viivan yläpuolella. Neljä tappiota on alla ja edessä on alkuun paljon vieraspelejä. Tappiokierteen oikaisu olisi tapahduttava nopeasti, mikäli Predators haluaa pysyä mukana taistelussa kotiedusta. Hieman skarppaamalla mahdollisuuksia voisi olla jopa divisioonan kärkeen.
1. Steve Sullivan 34 17+17=34
2. Paul Kariya 38 12+22=34
3. Kimmo Timonen 37 5+23=28
4. Marek Zidlicky 38 9+18=27
5. Yanic Perreault 38 13+12=25
St. Louisissa maalivahtien vaihtoruletti
St. Louis Blues osoitti joulukuussa pieniä piristymisen merkkejä. Sarjasijoituksen kannalta tilanne on kuitenkin ennallaan, sillä kamppailu Keskisen divisioonan ja koko liigan jumbopaikan taaksejättämisestä käy kiivaana Columbuksen kanssa.
Pelaajamarkkinoilla Blues ei ole mellastanut kovinkaan korkealla profiililla, mutta muutamia kauppoja on kuitenkin tehty. Waivers-listalta napattiin Boston-puolustaja Kevin Dallmanin ja Nashville-hyökkääjä Vladimir Orszagh. Lisäksi Penguinsin puolustaja Steve Poapst vaihdettiin hyökkääjä Eric Bogunieckiin. Heikosti esiintynyt maalivahti Patrick Lalime läpäisi kuun puolivälissä waivers-listan ja on pelannut siitä asti AHL-joukkue Peoria Rivermenissä.
Joukkueen myynti on jälleen ajankohtainen aihe sikäli, että Rochesterissa majaansa pitävän General Sports and Entertainment -yrityksen toimitusjohtaja Andy Appleby käy neuvotteluja Bluesin omistajien kanssa. Neuvotteluille ei ole kuitenkaan annettu takarajaa. Applebyn yritys omistaa tällä hetkellä Fort Wayne Wizardsin, joka pelaa baseballin alasarjoihin lukeutuvassa Midwest Leaguessa. Lisäksi yritys toimii jossain määrin jääkiekon UHL-joukkue Port Huron Flagsin taustalla.
Bluesin harrastaman maalivahtiruletin jännittävimmät hetket elettiin 17. päivä Savvis Centerissä kun vastaan luisteli Philadelphia Flyers. Bluesin oli tarkoitus lähteä otteluun maalivahtikaksikolla Curtis Sanford - Jason Bacashihua, mutta Sanfordin loukkaannuttua apuun hälytettiin ECHL-seura Alaska Acesin Chris Beckford-Tseu. Matka Brittiläisestä Kolumbiasta vei kuitenkin aikansa ja mies saapui pelipaikalle noin tuntia ennen ottelun alkua. Hikeä saattoi vuodattaa myös St. Charles piirikunnan poliisi Bill Muller, joka olisi toiminut Bluesin varamaalivahtina jos Beckford-Tseu ei olisi ehtinyt paikalle ajoissa. Soppa johtui Beckford-Tseun äidin varattua lentoliput netistä. Matka kulki Brittiläisen Kolumbian Victoriasta Chicagon kautta St. Louisiin.
Edelliseen episodiin liittynyt ottelu oli Bacashihuan ensimmäinen aloittavana maalivahtina ja se päättyi Philadelphian voittoon. Patrick Lalime oli juuri muutamaa päivää aiemmin laitettu waivers-listalle, jonka hän selvitti ja on sen jälkeen pelannut AHL-seura Peoria Rivermenissä. Myöhemmin Reinhard Divis nostettiin ylös ja Beckford-Tseu siirtyi Peoriaan. Joulukuun lopussa Sanfordin tervehdyttyä myös Divis laitettiin Peoriaan ja täten Bluesin maalivahtikaksikkona toimii akseli Sanford-Bacashihua.
Bluesin puolustuksen runko on ollut Eric Brewer, Barret Jackman, Eric Weinrich, Matt Walker, Bryce Salvador, Christian Bäckman ja Dennis Wideman. Brewerin, Bäckmanin ja Walkerin loukkaantumisten myötä ilmaantui tarvetta uusille Kevin Dallmanille ja Steve Poapstille. Nyttemmin puolustajista vain Bäckman on loukkaantuneiden listalla ja hänen paluunsa on enää kiinni muutamista päivistä. St. Lousin verkkoa on pöllytetty 143 kertaa, joka on neljänneksi eniten koko liigassa. Pakeista tehokkaimmin on esiintynyt hyökkäyspäässä Weinrich tehoillaan 1+14. Puolustaja Dennis Wideman on ollut joukkueen tulokkaiden tehokkain (3+7).
Blues-hyökkääjien ruuti on ollut märkää koko kauden ja tämän todistaa vain 100 tehtyä maalia, joka on toiseksi vähiten liigassa. Vain Columbus on onnistunut olemaan tekemättä enemmän maaleja. Eniten piristymisen merkkejä on esittänyt sentteri Doug Weight, joka on nakuttanut viidessä viime ottelussa tehot 2+6. Lisäksi Mike Sillinger ja Scott Young ovat tukeneet kumpikin viidellä tehopistellä. Sen sijaan Petr Cajanekin pulkka on alamäessä, sillä kymmenessä viime ottelussa on syntynyt vain tehot 0+3.
Loukkaantuneiden listalla on hyökkääjistä Aaron Downey ja yllätysnimi Keith Tkachuk. Downeyn paluu on kiinni päivistä ja Tkachukin paluu on ajankohtainen joskus tammikuun lopulla. Vain kymmenen ottelua pelannut Tkachuk on saalistanut varsin kohtuulliset tehot 8+7.
Erikoistilannepelaaminen kaipaa myös lisäterävyyttä. Ylivoimaprosentti 15 on liigan alempaa keskikastia ja alivoimaprosentti 81,5 on samaa sarjaa. Sillinger, Tkachuk ja Weight ovat kukin heilutelleet verkkoa ylivoimalla kuusi kertaa. Bryce Salvador on onnistunut keräämään tehotilastoon mukavat -20 ja koko joukkueen ainoa plus-merkkinen tilasto (+1) kuuluu viisi ottelua pelanneelle Peter Sejnalle.
45 Ottelua jäljellä runkosarjaa ja pudotuspeliviivaan matkaa 18 pistettä. Siinä kupletin juoni lyhykäisyydessään.
1. Doug Weight 35 8+26=34
2. Mike Sillinger 36 14+14=28
3. Scott Young 34 8+18=26
4. Petr Cajanek 31 2+19=21
5. Dean McAmmond 34 12+3=15
