Philadelphia eteni suorastaan murhaavan tehokkaasti pudotuspelien toiselle kierrokselle kukistettuaan hallitsevan mestarin New Jerseyn otteluvoitoin 4-1. Edellisenä vuonna Flyersin tie katkesi pudotuspelien toiselle kierrokselle, jossa vastaan tulee viime vuoden ensimmäisen kierroksen vastustaja ja vanha kiistakumppani Toronto. Luvassa on siis varmasti todellinen kiekkosota, jossa armoa ei pyydetä eikä anneta. Philadelphia jatkoi runkosarjassa siitä, mihin jäi viime keväänä ja oli selvästi niskanpäällä Torontoa vastaan otteluvoitoin 3-1. On tosin
selvää, että näillä otteluilla ei ole enää mitään merkitystä.
Toronton jokavuotinen perinne on pääsiäislamp.. eikun Ottawan teurastaminen. Niin kävi taas. Ennen Ottawa-sarjaa oli jo selvää, ettei Toronto tule voittamaan laukaustilastoa. Silti lukemat olivat lopulta hirvittävän rumat, Senators kuritti Maple Leafsia 238-154. Muutaman pelin ryöstäminen selvänä altavastaajana ei ole välttämättä häpeä vastustajalle, mutta yllä mainitut luvut kertovat kyllä sen, että Ottawa kompuroi omiin jalkoihinsa. Philadelphiaa ei Toronto saa päästää samanlaiseen pelinhallintaan. Viime vuonna niin kävi, Philly tulitti Belfouria koko arsenaalillaan jatkuvalla syötöllä, ja vain ihme pelasti Toronton seitsemään peliin.
Torontossa ollaan fanien keskuudessa kovasti sitä mieltä, että hitaammaksi mainostettu Philly ei pystyisi laittamaan Ottawan lailla ranttaliksi, ja että Toronton pakisto osaisi viime vuotta paremmin estää Phillyn juhlat. Faneille Phillyn nopeus saattaakin tulla yllätyksenä, mutta tuskin sentään valmennusjohto menee siihen lankaan, että luulee Philadelphian olevan Legion of Doom. Vastaan asettuu liukas ja kiekkovarma joukkue. Toronton tunnetaan hässäkkäjenginä, joka tekee mielikuvituksellisia vastaiskuja ja karvaa äärimmäisen kovaa. Moni yllättyikin Ottawa-sarjan peruuttelusta. Ottawaa vastaan Torontolla oli henkinen yliote, Phillyä vastaan näin ei ole.
Kaikki on suhteellista: molemmat joukkueet suhteellisen terveitä
Flyersilta on sivussa koko loppukauden kätensä loukannut luottopakki Eric
Desjardins, jonka poissaolo on paha menetys joukkueen takalinjoille. Desjardins loukkaantui jo ennen pudotuspelien alkua, eikä hänen poissaoloaan huomannut ensimmäisellä kierroksella. Astetta vakavampi ongelma saattaa olla ykköspuolustaja Kim Johnssonin mahdollinen poissaolo. Johnssonilta murtui luu oikeasta kädestä edellisessä pelissä ja loistavan avauskierroksen pelannut ruotsalaispakki saattaa olla sivussa parista ensimmäisestä pelistä. Tämän hetken tietojen mukaan Johnsson pelaa
loukkaantumisesta huolimatta heti alusta lähtien. Muuten Philadelphian joukkue on terve pieniä, pudotuspeleihin kuuluvia kolhuja lukuun ottamatta.
Torontolle loukkaantumiset ovat selvä asia, niitä ei jakseta edes surra. Mats Sundinin paluu kokoonpanoon on joidenkin lähteiden mukaan kiinni lääkäreistä, ei Sundinista. Owen Nolanin paluu lähestyy, ja Joe Nieuwendyk pelaa vammoista huolimatta. Pelottavaa on se, että Gary Roberts on ollut jo kauan terve…
Molemmilla leveyttä hyökkäyksessä
Ensimmäisellä kierroksella Philadelphian veteraanit vastasivat heihin asetettuihin odotuksiin ja eritoten lempinimen ”Blackhawk Down” saanut ketju eli Alexei Zhamnov (3+5), Tony Amonte (1+2) ja laituriksi siirretty Jeremy Roenick (2+5) oli hurjassa vireessä. Varsinkin heiltä odotetaan ratkaisuja hyökkäyspäässä myös Torontoa vastaan.
Joukkueen kapteeni Keith Primeau yllätti monet ensimmäisellä kierroksella. Primeau pelasi ensin Sami Kapasen ja Simon Gagnen ja myöhemmin John LeClairin sekä Mark Recchin kanssa ja oli kaukalossa pitkästä aikaa puolustus- ja taklauspelin dominoiva hahmo. Primeaun odotetaan jatkavan samaa tahtia, sillä Toronton joukkue on fyysisesti eräs liigan vahvimmista ja sarjasta on tulossa varmasti äärettömän kova. Loistavan runkosarjan pelannut ja samantyylisesti Primeau kanssa roolitettu Michael Handzus jäi hiukan Zhamnovin ja Primeaun varjoon, joten slovakilla on edessään
tasonnosto.
Maple Leafsin hyökkäys on jokseenkin Phillyn tasoinen. Joe Nieuwendyk on pelannut Nik Antropovin ja Alexei Ponikarovskyn kanssa jo kuukausikaupalla, ja homma toimii käsittämättömän hyvin. Sky Linen sentteri takoi kuudessa pelaamassaan pelissä viisi maalia, ja varsinkin Ponikarovsky kehittyy jatkuvasti. Alex Mogilny ja Roberts pelasivat enimmäkseen yhdessä Sundinin kanssa, ja pelaavat jatkossakin jos Mats palaa. Sundinia on tuurannut Francis, mutta homma ei ihan toimi. Mogilny oli kokonaisuudessaan aika hukassa Ottawan keskellä. Fanien luulon mukaan Philly seisoo puujaloillaan ja Mogilny saa lisää tilaa. Siihen ei kannata kuitenkaan toivoaan pistää. Jostain on Mogilnyn kaivettava se tahdon ja taidon yhdistelmä, joka nosti miehen Toronton parhaaksi hyökkääjäksi viime keväänä.
Owen Nolanin paluu on lähellä. Nolanin ilmestyminen kokoonpanoon levittäisi Toronton hyökkäyksen leveyttä lähes Philadelphian mittoihin. Nolan sijoittuisi Reichelin tai Francisin laitaan. Kemiaa ei ole tähän mennessä löytynyt kummankaan kanssa. Domi on ollut jo vuosia Reichelin vakiolaituri ja pelasi vahvan avauskierroksen. Tom Fitzgerald on liian tärkeä mies penkitettäväksi, joten kokoonpanosta on putoamassa ensin Matt Stajan ja sitten Chad Kilger, joka yllätti positiivisesti Ottawa-sarjassa. Mikael Renberg ei taida mahtua millään enää pelaavaan kokoonpanoon. Mainitsematta on Darcy Tucker, jonka kuntoutumista odotetaan. Harva tajuaa, minkä tason maalitykki Tucker parhaimmillaan on. On kuitenkin epätodennäköistä, että Mogilny, Nolan ja Tucker yhtä aikaa saavat pelinsä toimimaan, ja vaikka näin kävisikin, ei peliaikaa ole liikoja jaettavaksi. Tuckerin energia kyllä tulee tarpeeseen.
Philadelphian puolustus käymistilassa, Torontolla vahva kolmikko
Kim Johnsson on noussut viimeistään tämän kevään pudotuspeleissä joukkueen
tärkeimmäksi puolustajaksi, joka yhdessä maanmiehensä Marcus Ragnarssonin
kanssa muodostaa tasapainoisen ykköspakkiparin. Kakkosparissa luutivat kesken kauden hankitut venäläiset Danny Markov ja Vladimir Malakhov, josta jälkimmäinen oli positiivinen yllätys ensimmäisellä kierroksella parantaen otteitaan peli peliltä. Toronton faneille tuttu Markov on Flyersin pakeista ehkä fyysisin ja tärkein likaisen työn tekijä.
Kolmannessa parissa pelaavat Joni Pitkänen ja Mattias Timander, jotka saavat peliaikaa noin 12 minuuttia peliä kohden. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että jos Kim Johnsson ei ole pelikykyinen, niin Ken Hitchcock siirtää Sami Kapasen puolustajaksi. Kapanenhan pelasi jo pari peliä runkosarjassa puolustajana.
Toronto luottaa nelikkoon Brian Leetch, Bryan McCabe, Ken Klee ja Tomas Kaberle. Kaberlen peli on ollut koko kauden ajan heikkoa, mutta viime peleissä on toivoa ollut ilmassa. McCabe on aikuistumassa, joten ainakin ensin mainitut kolme täyttävät paikkansa. Bryan Marchmentia tuskin vie kokoonpanosta mikään, joten loput minuutit jaetaan Aki Bergin, Calle Johanssonin ja Karel Pilarin kesken.
Esche voitti jo Brodeurin, nyt vastassa Belfour
Avauskierroksen suurin positiivinen yllätys Flyersin kannalta oli ehdottomasti Robert Eschen loistavat otteet maalinsuulla. Esche kellisti maalivahtien taistossa ehkä liigan parhaan maalivahdin Martin Brodeurin selvästi ja nousi otsikoihin. Eschen paineensietokykyä epäiltiin ennen pelejä, mutta miehen tilastot puhuvat puolestaan: yksi nollapeli, päästettyjen maalien keskiarvo 1.81 ja torjuntaprosentti huikea. Tosin
vastapuolen elävä legenda Eddie Belfour oli vähintäänkin yhtä vakuuttava. Lisäksi on muistettava, että loistavista otteista huolimatta Esche on pelannut urallaan vasta yhden kokonaisen pudotuspelisarjan. ”In Eddie we trust” sanotaan Torontossa. Belfour olisi saattanut voittaa yksinkin Ottawan, siksi vakuuttava mies oli. Itseluottamuksesta ei ainakaan homman toimiminen ole kiinni.
Toronton alivoima vastaan Philadelphian ylivoima?
Ken Hitchcock tietää kuinka voitetaan mestaruuksia. Viime kaudella pelaajilla oli vielä välillä vaikeuksia sisäistää Hitchcockin aivoituksia, mutta viimeistään nyt Flyers uskoo itseensä ja Hitchin systeemiin. Kurinalainen peli yhdistettynä vahvaan erikoistilannepelaamiseen oli avain Devilsin kukistamiseen. Flyers oli paras ylivoimajoukkue ensimmäisellä kierroksella ja alivoimapelikin toimi liki täydellisesti ainoaa tappio-ottelua lukuun ottamatta. Joukkueiden historia huomioiden
tulevassa sarjassa on luvassa runsaasti erikoistilannepelaamista, joka saattaa piillä jälleen kerran koko sarjan ratkaisu.
Toronton perusalivoimanelikko on McCabe-Leetch ja Fitzgerald-Reichel. Pakeista Klee ja Kaberle pelaavat alivoimaa, Marchment ja Berg eivät. Toronton saattoi pelätä kaatuvan Ottawaa vastaan alivoimapeliin, mutta se pelasi sitä yllättävän vähän ja yllättävän tehokkaasti, yli 91 prosentin varmuudella. Vaikka Ottawa ylsi lähes samaan, ja piti Toronton ylivoiman Robertsin ja McCaben varassa, oli Senatorsin isoin ase tehty tehottomaksi. Nyt pitää tuhota Phillyn ylivoima. Runkosarjassa Senators pelasi tappavaa alivoimaa, pudotuspeleissä Charan, Reddenin ja kumppaneiden taidot eivät riittäneet. Pudotuspelien ennakoinnin vaikeus näkyy siinäkin, että molemmat joukkueet pelasivat runkosarjassa hyvää ylivoimaa ja surkeaa alivoimaa, nyt tilastot olivat juuri päinvastoin. Tällä kertaa se oli Toronton etu
Yksi erikoistilanteeksi luokiteltava asia on aloittaminen. Torontolla on paperilla huikea aloitusnelikko. Papoista Nieuwendyk ja erityisesti Reichel hoitivat hommansa Ottawaa vastaan. Sen sijaan Sundinin poissaolo ja Francisin epävarmuus antoivat liikaa kiekkoja Bryan Smolinskille ja Todd Whitelle. Phillylla on hyviä aloittajia, Keith Primeau, Alexei Zhamnov ja Michael Handzus. Koko sarja voikin ratketa yhteen aloitukseen. Kuka sen kaivaa?
Seitsemän viihdyttävää peliä taas luvassa?
Luvassa on varmasti erittäin fyysinen, tasainen ja viihdyttävä ottelusarja, jonka voittaja on lähellä finaalipaikkaa lännen parasta joukkuetta vastaan. Philadelphia saattaa hyötyä muutaman päivän lisälevosta, sillä jo valmiiksi siipirikkoinen Toronto joutui taistelemaan seitsemän peliä kivikovaa Ottawaa vastaan. Tasaväkisten joukkueiden kohtaamisessa ratkaisunavaimet ovat maalivahtien käsissä sekä
erikoistilannepelaamisessa. Torontolla on etu maalivahtipelissä, mutta
erikoistilannepelaaminen saattaa kääntää sarjan Philadelphialle. Toisaalta Toronton puolustus on luokkaa Phillyn vastaavaa kovempi, mutta loukkaantumista kärsivä Maple Leafsin hyökkäys häviää ehkä hivenen terveelle Philadelphian hyökkäykselle. Ottelusarjan ratkaisu voi hyvinkin venyä jälleen seitsemänteen otteluun, jossa yksi virhe voi ratkaista.
