Kun ennen kauden alkua asetin jokeripelaajien pistetehtailulle mielestäni kohtuullisia odotuksia, luotin Teemu Pulkkisen nousevan joukkueen ykköspyssyksi. Harjoitusotteluiden perusteella Pulkkinen oli saanut luisteluunsa selvästi lisää tehoa, minkä uskoin riittävän tehopisteiden nostamiseen takaisin tulokaskauden tasolle.
Kauden avauskolmanneksen jälkeen on jo selvää, ettei Pulkkinen yllä lähellekään odotuksiani. Laiturilla on kasassa kaksi maalia ja kolme maalisyöttöä, jotka oikeuttavat joukkueen sisäisessä pistepörssissä sijalle kymmenen.
Vielä huolestuttavampaa Pulkkisen kannalta on ottelukohtaisen peliajan kehitys, joka kertoo valmennusjohdon luottamuksen häneen horjuvan. Siinä missä peliaika ottelua kohti oli tulokaskaudella 16.30 ja viime kaudellakin lähes 16 minuuttia, on laituri tällä kaudella päässyt jäälle keskimäärin alle 14 minuutiksi.
Kun ottaa huomioon, että jokerihyökkäys on kärsinyt kauden alussa loukkaantumisista, on Pulkkisen aseman heikentyminen vielä selkeämpää. Viimeisessä ottelussa ennen sarjataukoa Pulkkisen tilalle pelaavaan kokoonpanoon nousi Semir Ben-Amor, joka vapautui pelikiellostaan.
Toisaalta Pulkkisen tilastot osoittavat, että hän pääsee edelleen tekopaikkoihin. Laukauksia on nimittäin kertynyt 18:ssa ottelussa 73, mikä on neljänneksi eniten koko joukkueesta – ja ottelumäärällä jaettuna käytännössä täsmälleen yhtä paljon kuin edelliselläkin kaudella. Peliaikaan suhteutettuna Pulkkinen on laukonut jopa enemmän kuin tulokaskaudellaan. Laukaisuprosentti sen sijaan on pudonnut edelliskausien lukemista selvästi, mikä saattaa kertoa huonon tuurin lisäksi myös liiallisesta yrittämisestä.
Mikäli Pulkkisen itseluottamus ei romahda täydellisesti katsomokomennuksen vuoksi, on hänellä edelleen täysin realistiset mahdollisuudet päästä viime kauden maalimääräänsä. Tämä tietysti edellyttää, että valmennusjohto peluuttaa häntä vähintään yhtä paljon kuin kauden ensimmäiselläkin kolmanneksella.
Filppuloiden pistetahti kestämättömällä pohjalla
Jos Pulkkisen laukaisuprosentti on poikkeuksellisen alhainen, joukkueen sisäisen pistepörssin kärkipelaajilla se on puolestaan hälyttävän korkea. Ilari Filppula on aiemmin urallaan tehnyt maalin keskimäärin joka 15:nnellä laukauksellaan. Tällä kaudella kiekko on löytänyt tiensä maaliin joka yhdeksäs kerta, kun se on lähtenyt vanhemman Filppulan lavasta. Valtteri Filppula on isoveljensä tavoin nauttinut satumaisesta tuurista. NHL-apu on tarvinnut kuuden maalinsa tekemiseen vain 37 laukausta.
Steve Mosesin laukaisuprosentti on myös korkea, mutta se saattaa kertoa hyvän onnen lisäksi todellisesta lahjakkuudesta. Yhdysvaltalaislaituri nimittäin paukutteli myös yliopistourallaan kiekkoja häkkiin yli kymmenen prosentin tarkkuudella. Toisaalta täytyy huomioida, että yliopistosarjan laukaisutilastot eivät ole vertailukelpoisia SM-liigan vastaavien kanssa, sillä täkäläinen käytäntö laskee mukaan ohi menneet ja vastustajan kenttäpelaajiin pysähtyneet yritykset.
Yhteenlaskettuna Jokerit on tällä hetkellä jonkin verran jäljessä ennustamastani maalimäärästä. Osan tästä selittää kuitenkin alkukauden loukkaantumissuma. Sen myötä peliaikaa saivat monet sellaisetkin hyökkääjät, joilta ei edes odotettu maaleja. Mikäli Jani Rita, Nichlas Hardt ja Riku Hahl pysyvät terveenä, ja Teuvo Teräväinen sekä Ben Eaves palaavat pelikuntoon pian, ottanee joukkue odotetun maalintekotahdin kiinni, vaikka Pulkkisen syväjää ei sulaisikaan.
Maalivahdit väärin päin
Toisaalta Jokerit on myös päästänyt vähemmän maaleja kuin odotukseni edellyttäisivät. Paradoksaalista tai ei, mutta kakkosvahti Frans Tuohimaan torjuntaprosentti on ollut käytännössä juuri se, mitä odotin ykkösvahti Eero Kilpeläiseltä – ja päin vastoin. Tuohimaa on siis pelannut selvästi yli odotusten, vaikka hänen kohdallaan pieni otos vääristääkin tilastoja helposti.
Kilpeläisen torjuntaprosentti on kivunnut hiljalleen kohti kunniallisia lukemia, mutta se on edelleen selvästi alhaisempi kuin odotin. Kilpeläisenkin päästettyjen maalien määrä on silti vain hiukan odotusarvon yläpuolella. Selitys on yksinkertainen: Kilpeläistä kohti on ammuttu keskimäärin alle 24 kertaa ottelussa, kun odotusarvo oli noin 27.
Peliaika maalivahtien välillä on jakaantunut käytännössä täysin odotusteni mukaisesti. Kolmosvahti Joonas Korpisalo tosin on toistaiseksi jäänyt ilman liigadeyyttiään, eikä Jokerit ole kertaakaan joutunut vaihtamaan maalivahtia kesken ottelun.
