Jatkoaika käy läpi kautensa liian aikaisin päättäneiden joukkueiden epäonnistumisen syyt.
1. Valmentajan vaihto epäonnistui, ja epäonnistui sitten uudestaan
Jukureihin lähteneen Risto Dufvan jälkeen Juha Vuori pyrki uudistamaan pelitapaa. Liikaa. Vuoren alaisuudessa Lukko ei missään vaiheessa onnistunut sisäistämään valmentajansa oppeja, tai sitten ne olivat liian heppoisia vaatimustasoltaan kovaan Liigaan. Pelaaminen oli yksilöiden varassa, ja kun osa yksilöistä petti, ei pelitapa tarjonnut selkärankaa tekemiselle.
Vuoren vaihto oli odotettu. Tilalle hankittiin Kari Heikkilä, jonka tulo kopautti kantoja yhteen ja ryhdisti joukkuetta. Ryhdistäytyminen jäi kuitenkin näennäiseksi. Heikkilän alaisuudessa Lukko sumputti ja hyökkäsi pelinopeudeltaan hitaasti. Pistesaldo koheni hieman, kun pelin yksinkertaistaminen loi pienen "boostin", mutta hyvien pelien seassa oli monta luokatonta ja huonoa. Voi olla, että pisteitä tuli enemmän yksilöiden parantuneiden otteiden ansiosta. Kausi 2016-17 oli Lukolle pelitavallisesti surkea.
2. Ai mitä tähtiä?
Lukon miehistö oli isolla rahalla koottu, ja sen kärkenä oli useita Liigassa meritoituneita ja ajoittain jopa dominoineita pelaajia. Useiden saldo jäi negatiiviseksi. Jesse Virtanen jyräsi puolustajien pistepörssissä kärkeen, ja Ville Vahalahti tuli takamatkalta jälleen kovaan kokonaissaldoon (47 pistettä), mutta heidän lisäkseen kärkimiehistä löytyi monta floppia.
Etenkin Janne Niskala ja Aaron Gagnon floppasivat pahasti, ehkä eniten pelitapaa etsiessä. Myös Toni Koivistolle ja Sami Lähteenmäelle alkukausi oli karmea. Aleksi Saarelan ensimmäinen maali syntyi kauden 13. ottelussa, mikä oli edelliskauden Ässät-komeetalle karmea alku.
Gagnon pelasi yksittäisiä hyviä otteluita, mutta oli monessa varjojen mailla. Tämä jätti jokseenkin ikävän maun neljästä muuten hyvin onnistuneesta kaudesta Lukossa.
3. Suunta hukassa, tuki sukassa
Lukko kaipaa selkeää suuntaviivaa tulevaisuudelle. Joukkueeseen pitää löytää selkeä identiteetti, jonka pohjalta joukkueella on pelitapa ja siihen sopivat pelaajat.
Pelaajarungolla pitää olla myös järkevä rakenne. Esimerkiksi Peter Tiivolan kausi oli kokonaisuutena onnistunut ja toi piste-ennätyksen, mutta Tiivolan taso ei vielä riittänyt lähimainkaan kannattelemaan flopanneita ykköstähtiä. Liikaa yksittäisten korttien varassa - liian suuret saappaat varamiehille -yhdistelmä ei toimi, etenkään jos pelitapa ei tarjoa toiminnalle tukea.
Minkälaista visiota noudattaa se, että hyökkääjien kärki on yhtä "pappaketjua", mutta maalivahteina oli kaksi nuorta kokelasta? Aivan niin, ei oikein mitään. Erikoista sinällään on, että kakkosvahtina kauteen lähtenyt Antti Karjalainen jatkaa lopulta kautta HPK:ssa pidempään kuin hänen edelleen arvostetut Kaapo Kähkönen ja Jakub Stepanek.
Kaikkeen tähän auttanee selkeä johtaminen ja visio urheilutoimen puolella. Visio, joka tästä joukkueesta puuttui.
