Muistatteko lapsuudestanne sellaisen laatikon, jonka kannessa oli eri kokoisia palikoita varten väyliä kaiverrettuna? Oli kolmioita, neliöitä ja kaikenlaisia vaihtoehtoja. Pienet kätöset joskus yrittivät sovittaa väärää palikkaa sille kuulumattomaan kohtaan, eikä se onnistunut huolimatta siitä, millaisella kiukulla sovittelua suoritettiin.
Kolmio ei mahtunut neliöön.
Tähän vertauskuvaan kulminoitui porilaisjoukkueen tärkeimmän pelaajan tuskaisuus.
Kolmio ei mahtunut neliöön.
Ässien Charles Bertrand napautti kauden viidessä ensimmäisessä ottelussa kaipaamansa maalin Jukureiden Sami Rajaniemen selän taakse. Kaikesta olemisesta näki, että tuo osuma ei ollut vain maali maalien joukossa. Kyseessä oli todella vapauttava onnistuminen, joka saikin samassa ottelussa vielä jatkokertomuksen ottelun päätöserässä.
Todella röyhkeä, itseluottamusta uhkuva nousu päättyi porilaisten maalilaulun soimiseen toisen kerran.
Padan otteluja seuranneet saattoivat nähdä, millaisella raivokkuudella Sportista Ässiin siirtynyt Bertrand haki kauden avausosumaansa. Välillä toki oli nähtävissä, että maalittomuuden tuska ilmeni joukkueen peliä vaikeuttavina tekoina. Hyvä yrittäminen muuttui selväksi yliyrittämiseksi, eikä puurtamisessa ollut enää mitään oivaltavaa.
Harjoituskaudella hän onnistui heti asioissa, joiden vuoksi hänet Poriin hankittiin, joten oli luonnollista odottaa urotekojen jatkuvan sarjapeleissäkin.
Lisäksi todisteena oli melko vakuuttava suoritustaso, jolla ranskalaisvahvistus auttoi yhtenä tekijänä Sportin seurahistoriansa ensimmäiseen pudotuspelipaikkaan.
Se, että tehot jäivät syyskuun puolenvälin jälkeen puuttumaan, ei ollut kiinni vain Bertrandin tekemisistä. Harjoituspeleissä ketju Arttu Ruotsalainen − Jussi Makkonen − Charles Bertrand toimi kuin ihmisen ajatus parhaimmillaan, mutta yhteiselo jäi lyhyeksi jostain tuntemattomasta syystä.
Ruotsalaisella ja ranskalaisella oli havaittavissa keskinäistä kemiaa. On myös huomioitava, että Makkosen merkittävät suoritukset hyökkäyspäädyssä loppuivat siihen hetkeen, kun tämä ketju hajotettiin. Hänen puolustuspelaamisensa jäi ennalleen, eikä se toki ole merkityksetöntä.
Muutos ei ollut Bertrandinkaan kannalta mahdollisimman optimaalinen. Rinnalle asetetut Matti Kuparinen ja hyökkääjä Antti Jaatinen eivät varsinaisesti tarjonneet tukalaan tilanteeseen ratkaisua, sillä hän osui lopulta ylivoimilla, joiden aikana kiinteät ketjut usein vähän muokkautuvat.
Pienellä ketjujen virittelyillä pariisilaisesta olisi revittävissä vieläkin enemmän tehoja irti.
Suoraviivainen hyökkääjä ei toki luovu tyylistään kauden edetessäkään. Kiekkoa Bertrand välillä pitää innokkaasti hallussaankin, mutta suurimmassa osassa ratkaisuja suunta on kohti maalia ja tarkoituksena maalilaulun virittely.
Se, että välillä laukaus lähtee huonommastakin paikasta, on osa maaleja ahnehtivia kiekkoilijoita, eikä moite. Ässien kannattaa silti toivoa, että avausmaalit vapauttavat luontoon paremman Charles Bertrandin. Nykyinenkin on hyvä, mutta pienellä kokoonpanojen viilaamisella kiekko voisi joskus napsahtaa lapaan täydessä vauhdissakin.
Tällä hetkellä Bertrandin on itse kerättävä vauhti lähes puolustuksesta asti. Eväät tähän ovat toki olemassa, mutta toisinaan pitkän matkan päätteeksi hän lähinnä törmää vastustajan puolustussumppuun tai menettää kiekon muuten vaan.
Nykyistä parempi Bertrand saisi nykyistä enemmän tukea koko viisikolta, jolloin väkisinkin vastustajan puolustukselle koittaisivat kiireiset ajat. Jääkiekossa kun yksilöt muodostavat joukkueen, joka menestyy tai ei menesty.