Piippuhyllylle Mestis-viikkoa paketoimaan kapuavat tänä sunnuntaina vakiokasvot Mika Pukkinen Sport-toimituksesta ja Eero Mutanen Jokipojat-toimituksesta. Keskustelukumppaniksi on kutsuttu Mehtimäen lehtereiltä Mikko Holopainen.
1. erä: Joko jyvät ovat erottuneet akanoista myös Mestiksen tulokkaiden suhteen? Missä ovat tämän kauden kovimmat tuoreet nimet?
Mikko Holopainen: Vielähän kausi on niin sanotusti osin vielä "lähtökuopissaan", kun joukkuekohtaiset ottelumäärät ovat 14-17 ottelun sisällä, mutta tällä kaudella olen ilokseni huomannut, että sarjassa on monia hyviä nuoria maalivahteja. Nuorten maalivahtien esiinmarssin kärkijoukoissa ovat esiintyneet KooKoon Kristian Järvinen, Jukureiden Tadeas Galansky sekä Jokipoikien Mikael Edelmann.
Kaikki herrat ovat lähtökohtaisesti edustamansa joukkueen kakkosmaalivahteja, eikä nuoren maalivahdin ole helppo tässäkään sarjassa saada vastuuta valmennuksen peluuttaessa mieluummin kokeneempia veräjänvartijoita.
Kenttäpelaajista eniten ovat erottuneet Sportin Michal Kristof, Hokin Timo Hiltunen, Tuton Aleksi Rutanen sekä SaPKon Eetu-Ville Arkiomaa. Varsinkin Kristof on vakuuttanut hyvällä hyökkäyspään pelillään.
Vielä on aikaista sanoa, että kuka vuoden tulokkaan pystin vie, koska osa pelaajista on liigajoukkueiden sopimuspelaajia ja ovat suuremman peliajan vuoksi tässä sarjassa. Mitään muuta en toivo kuin sitä, että jokainen saisi pelata ehjän kauden eikä loukkaantumiset pilaisi kautta. Ehkäpä tällä kaudella olisi maalivahdin aika pokata pysti?
Eero Mutanen: Povailin aiemmin, että joku Kärppien alemmas siirtämistä sopimuspelaajista olisi voinut koko kauden Mestistä tahkotessaan olla vuoden tulokas. Jokipojissa muutaman ottelun huhkineen Saku Mäenalasen otteet olivatkin tämän suhteen aika lupaavia. Nyt Mäenalasen poistuttua näkisin Kristofin olevan selkeästi vuoden kovin uusi nimi. Vikkelänä väkkäränä Kristof on tietynlainen Mestis-tähden prototyyppi, mutta läpimurto ylempänä edellyttäisi hieman lisää fyysisyyttä.
Mika Pukkinen: Mestiksessä on liikkeellä jokunen melko potentiaalinen pelimies. Julistin jo alkukaudesta, että Michal Kristof on the rookie tällä kaudella. Ja edelleenkin hän on se silmiinpistävin tulokas. Sportin tasoisessa joukkueessakin hän pystyy pelaamaan kärkikentissä, ja on takonut yli piste per peli -tahdilla koko alkukauden. Kentällä miehen pelaamisesta loistaa nuoreksi pelaajaksi suuri itseluottamus. Mitäs tähän lisättävää.
2. erä: Ville Paalanen siirtyy SaiPasta Jukureihin peräti loppukauden mittaisella sopimuksella. Mikä on Paalasen tuoma lisäarvo mestaruutta ja sarjanousua tavoittelevalle sarvipäälaumalle?
Mikko Holopainen: Paalasen ratkaisu siirtyä sarjaporrasta alemmas on mielestäni oikea. Viime kausi meni reisille loukkaantumisen vuoksi ja tämän vuoksi ehjä kausi Jukureissa palvelee hyvin tätä pienestä koostaan huolimatta voimahyökkääjän kriteerit täyttävää pommikonetta.
Maalin- tai pelintekijä Paalanen ei ole, mutta näistä ei Jukureiden rosterissa olekaan puutetta. Paalasen vahvuudet ovat ennenkaikkea kovassa taklauspelissä ja vastustajan fyysisessä horjuttamisessa, ja näitä ominaisuuksia Jukurit juuri kaipaa.
Paalasen panos on mielestäni merkittävä, koska tällaisen pelaajan oleminen kentällä pitää vastustajat varpaillaan kun kovan taklauksen uhka on jatkuvasti päällä. Tämäntyyppisiä uuden sukupolven Antti Aarnioita ei maastamme juurikaan löydy.
Eero Mutanen: Äkkiseltään voisi ajatella että nyt hommattiin vasara, vaikka virkkuukoukusta olisi ollut suurempi kapeikko. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Jukureiden alkukauden lievä alavireisyys kyllä korjaantuu ilman pelaajahankintojakin joukkueen saadessa hieman parempaa vaihdetta silmään. Paalanen on ihan kelvollinen lisätyökalu Jarno Pikkaraisen pakkiin, mutta tuskinpa hänestä on Mestiksessäkään pelejä ratkomaan.
Mika Pukkinen: Paalanenhan on melko pienikokoinen hyökkääjä, eikä ole varsinaisesti koskaan loistanut pisteiden valossa. Liigassa hänen roolinsa oli alempien kenttien vauhtihirmu. Taklauksia pieneksi pelaajaksi hänelle kertyi melko paljon, mikä johtuu aggressiivisesta pelityylistä. Pelisilmä ja kiekollinen pelaaminen kuuluvat taas vastaavasti asioihin, mitä mies ei millään tasolla tahdo handlata.
Nyt kun Paalanen pääsee pitkästä aikaa pelaamaan suhteellisen ehjän kauden, niin on varmasti mahdollisuuksia mennä pelaajana eteenpäin. Jos ei muuta, niin Jukurit saa vauhdikkaan luutijan tiimiinsä, joka osaa pitää oman puolustusalueen puhtaana. Voi olla niinkin, että nyt kun vastuu kasvaa, niin tehoja alkaa myös tulla, ja kokonaisvaltainen pelikäsitys kasvanee jonkinverran. Aika näyttää.
3. erä: Kamppailu suomalaisten vapaa-aikaan käytettävistä euroista on kiristymässä. Mitä Mestiksellä on ihan oikeasti tarjota kuluttajalle?
Mikko Holopainen: Ihmisiä saisi halliin enemmän kahdella yksinkertaisella tempulla. Tarvitaan mielenkiintoisempi tuote ja edullisemmat liput.
Nyt osalla Mestis-paikkakunnista lipun hinnat ovat korkeammalla kuin Liigassa, eikä tämä mielestäni ole oikea suuntaus. Lisäksi kun otetaan huomioon se, että saat Liigan kaikki pelit näkyviin kotona kuukaudeksi samaan hintaan mitä maksat joillain paikkakunnilla Mestis-ottelun katsomisesta paikanpäällä, on yhtälö enemmän kuin vääristynyt.
Mutta miten itse tuotteesta, eli joukkueista ja pelistä saisi mielenkiintoisemman? Kiperä kysymys johon ei ole mielestäni yhtä oikeaa vastausta. Jotkut katsojat tulevat katsomaan mielenkiintoisia pelaajia ja valmentajia. Tällä kaudella ei ole enää esiintymässä Matt Nickersonia ja Juhani Tammista.
Pitäisikö joukkueita tehdä enemmän tutuksi paikallisille ihmisille ja saada joukkueiden edesottamukset enemmän mukaan ihmisten kahvipöytäkeskusteluihin? Tämä onnistuisi hyvällä markkinoinnilla ja erilaisilla tempauksilla, ihan vain vinkkinä seurojen päättäjille.
Eero Mutanen: Eihän Mestiksellä ole kuin toimimaton tulospalvelu ja heterogeeninen joukko eri haasteiden kanssa painiskelevia seuroja. Sarjaa itsessään on mahdoton markkinoida, kun ei tunnu löytyvän yhteistä ymmärrystä edes siitä, mistä tässä pelataan. Jos Mestiksessä pelaisi 12 seuraa, joiden tavoitteena on sarjanousu jollain aikavälillä, olisi sarjaa helpompi markkinoida. Näin ei kuitenkaan nyt ole, joten tämän tilanteen kanssa on vaan elettävä.
Seuroilla on tarjota vaihtelevasti lahjakkaita omia nuoria, käymässä olevia liigaukkoja, horisontissa siintäviä unelmia tai jotain muuta. Tämän seuraaminen sujuu perinteikkäästi jauhomakkaraa vatsalaukkuun haalealla kahvilla huuhtoen. Siinä olen samaa mieltä Holopaisen kanssa, että tällainen viihde pitäisi osata hinnoitella selvästi nykyistä maltillisemmin.
Mika Pukkinen: Nyt kun alkukauden kankeudet on poljettu pois joukkueista, niin pelissä alkaa olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, etenkin silloin, kun jäällä kohtaa kärkijoukkueita. Tunnelma on toki mitä on monessa paikkaa. Siitä nyt ei pääse mihinkään. Jälleen kerran täytyy kumartaa Red Armyn suuntaan ties monennenko kerran, koska se on kylmä fakta, että he osaavat pitää hallissa sen tunnelman, ja peliä voi mennä katsomaan jo ihan siitä syystä. Juu, on Kouvolassa, Joensuussa ja Mikkelissä ihan jees meininki, mutta ei se vedä vertoja millään tavalla tunnelmalle Vaasassa.
Mestis tarjoaa hyviä matseja osalla paikkakunnista, ja osalla paikkakunnista löytyy myös tunnelmaa luova fanipoppoo jostain hallin nurkasta. Nyt kun sarja on ollut myös melko tasainen, niin kaikki matsit eivät ole päivän selviä.
Jatkoaika: Viikon onnistuja ja epäonnistuja?
Mikko Holopainen: Viikon onnistuja on Kiekko-Vantaa. Kolme ottelua, kolme voittoa, tarvitseeko sen enempää perustella? Vantaa onnistui kääntämään tiukat pelit voitoiksi.
Epäonnistujan pystin antaisin JYP-Akatemialle. Pahaan tappiokierteeseen joutuneen Akatemian olisi pitänyt katkaista kierre menneellä viikolla, mutta yritykset epäonnistuivat.
Eero Mutanen: Onnistuja on totta tosiaan Kiekko-Vantaa. Joukkue myös aloitti nousunsa Liigaan mies kerrallaan, kun Artem Iossafov lähti viikonlopuksi HIFK:n riveihin. Täytyy myöntää, että Vantaa on lentänyt hieman piippuhyllyn tutkan alapuolella koko kauden. Koetetaan ensi viikolla paneutua Tikkurilan meininkiin tarkemmin.
Epäonnistujaa on paha mennä nimeämään. JYP-Akatemian alakulo pistää edelleen silmään, mutta ainahan jonkun on oltava viimeinenkin. Joukkue tekee sen, minkä noilla eväillä pystyy.
Mika Pukkinen: SaPKo nousee epäonnistujasta onnistujaksi tällä viikolla. Viikolla kaatui vieraissa HCK ja kotona sarjakärki TUTO. Voitot nostivat savonlinnalaisten osakkeita melkoisesti sarjataulukossa.
Onnistujaksi mainittakoon myös Sport ja Joonas Kuusela. Se alkukauden omassa puolustuspäässä tohelointi on kadonnutta lystiä. Homma hanskassa.
HCK:lla meni touhu läskiksi tällä viikolla muutaman tappion myötä, joten Keski-Uusimaalla epäonnistuttiin.
