Minnesota on aina ollut USA:n kiekkoilun kehto. Alueelta on tullut NHL:ään kymmeniä hyviä pelaajia. Yleisö rakastaa jääkiekkoa, ja se huomattiin vasta kun Minnesota North Stars muutti Dallasiin. Ei mennyt kuin pari vuotta niin kaupunkiin jo haluttiin NHL-joukkue takaisin. Kesällä 2000 tästä tuli totta kun Minnesota sai itselleen uuden joukkueen. Joukkue jouduttiin kuitenkin rakentamaan muiden joukkueiden ylijäämäpelaajista ja rakennustyö on pitkällistä hommaa. Monet joukkueen valitsemista pelaajista olivat omien joukkueidensa hylkäämiä pelaajia, joille peliaikaa löytyi vain neloskentästä tai farmista. Minnesota antoi monille uuden mahdollisuuden menestykselliseen NHL-uraan ja useimmat ottivat haasteen vastaan sekä antoivat kaikkensa Minnesota Wildin joukkueen eteen.
Uutta kaudelle 2001-2002
Kun joukkue on uusi siinä tapahtuu paljon muutoksia. Maalinteko on uusille joukkueille aina vaikeaa. Andrew Brunette on kohtalaisen hyvä maalipyssy ja hänet signeerattiin kesällä. Tony Virta siirtyi vihdoin NHL:ään ja hänen kokemuksen muodossa tarjoamansa panos tulee toivottavasti olemaan iloista luettavaa myös pistepörssissä. Kesällä varattu Kyle Vanwig on mielenkiintoinen tulokas. Iso ja maaliahne laituri saattanee löytää peliaikaa. Puolustuksesta lähti kauppatakarajalla paljon kokemusta pois Curtis Leschyshynin ja Sean O´Donnellin myötä, ja Wild toivoo että O´Donnellista saatu Willie Mitchell ja vapaana agenttina tullut Jason Marshall pystyvät edes vähän isoa menetystä paikkaamaan. Hyökkäykseen hankittiin myös monta vuotta liigassa pelannut Latvian Sergei Zholtok. Wild-johto toivookin, että hän löytäisi saman vireen kuin Montrealissa toissa kaudella. Viime kaudella Zholtok pelasi kaikilla mittareilla mitattuna huonon kauden. Myös Venäjän liigassa pelanneelta Ravil Gusmanovilta odotetaan paljon, ja Dwayne Roloson saattaa olla jatkossa joukkueen kakkosmaalivahti
Maalivahdit
Dallasista tullut Manny Fernandez on joukkueen tähti ja selkäranka. Hänen varaansa Wild laskee paljon, ja jos viimekautinen vire jatkuu niin Fernandez saattaa vilahtaa jopa Vezina-trophy listoilla ja korkealla. Manny oli viime kaudella yksi liigan parhaista maalivahdeista eikä laajennusjoukkueilla NHL:n historiassa ole koskaan ollut näin hyvää maalivahtia. Kakkosmaalivahdin paikasta taistelee kiertolainen Dwayne Roloson, joka on hyvänä päivänä kelvollinen maalivahti. Jamie McLennan on edelleen luotettava maalivahti, mutta oli viime kaudella vaisu ja saattaneekin jäädä kolmosmaalivahdin rooliin. Farmissa on vielä tulevaisuuden maalivahti Derek Gustafson, mutta hän tarvitsee vielä paljon kokemusta aikuisten sarjoista. Zac Bierk ei todennäköisesti löydä tietään Minnesotan rosteriin ellei ihmeitä tai loukkaantumisia tapahdu.
Puolustus
Pakkikalusto ei ole niin huono kuin paperilla näyttää. Filip Kuba pelasi näyttöpaikan saatuaan loistavan kauden. Peliaikaa tuli niin paljon kuin mies itse vain pystyi pelaamaan. Mies on omassa päässä itse varmuus ja toivoa pitääkin, ettei hän koe mahalaskua. Kokenut Lubomir Sekeras siirtyi yli kolmekymppisenä taalaliigaan ja yllätti asiantuntijat taidoillaan. Hyökkäyspäässä parhaimmillaan oleva Sekeras oli ylivoimalla ykköstykki ja Euroopan kaukaloissa tunnettu kova lämäri löysi usein tiensä vastustajan verkkoon. Omassa päässä Sekeras pelasi mallikkaasti, vaikka usein kärsikin fyysisyyden puutteesta. Brad Bombardir, Jason Marshall ja Willie Mitchell ovat joka tilanteessa käyttökelpoisia pakkeja ja pelaavat illasta toiseen tasaisen varmaa peliä. Mitchell on vielä pakkina nuori ja onkin varmasti yksi joukkueen tulevaisuuden suunnitelmien ruumiillistuma. Myös Ladislav Benysek pelasi ajoittain vakuuttavasti, mutta hänen peliaikansa ja roolinsa tullee pienenemään Mitchellin tieltä. Andy Sutton on pienen roolin pelaaja ja saattaa joutua antamaan pelipaikkansa Travis Rochelle tai Mike Matteuccille. Pakkikalustossa materiaalia ei ole liikaa eikä se kestä monen pelaajan poissaoloa.
Hyökkäys
Hyökkäyspään suurin valopilkku on Slovakian Marian Gaborik, joka tulokkaana teki mukavat 18 maalia, vaikka joukkueelta ei suurempaa tukea löytynytkään. Myös ikuisiksi roolipelaajiksi leimatut Darby Hendrickson ja Wes Walz kiittivät pelipaikastaan tekemällä niinikään 18 maalia. Andrew Brunette on potentiaalinen 30 maalin mies, mutta pelintekijän puute jättää hänet ensi kaudella todennäköisesti alle 20 maalin.
Hänen saamisensa joukkueeseen on kuitenkin iso askel eteenpäin. Ensi kaudelle kannattaa katsoa myös Stacy Roestin suuntaan. Detroitissa mies teki toissa kaudella saamaansa peliaikaan nähden kovemmat pisteet kuin moni yli 100 pistettä liigassa tehnyt pelaaja. Kun Minnesotassa peliaikaa tuli enemmän, ei pistesaldo kuitenkaan kasvanut lainkaan. Roestilla on vauhtia vaikka muille jakaa ja se onkin hänen vahvin aseensa. Antti Laaksonen nousi suomalaisten tietoisuuteen olemalla Wildin neljänneksi paras maalintekijä. 12 maalia oli hyvä saavutus ja tästä voidaan todennäköisesti vielä nousta korkeampiinkin lukuihin. Pavel Patera oli farmissa kova pelintekijä ja saanee peliaikaa nyt myös Wildissä. Kokenut Jim Dowd ja Sergei Zholtok pystyvät parempaan kuin viime kaudella ja varsinkin Zholtok saa katsoa peiliin. Walz yhdessä Laaksosen kanssa keskittyivät paljon myös puolustavaan rooliin ja olivat rooleissaan joukkueen varmimmat pelaajat. Tony Virta tulee olemaan mielenkiintoinen nimi. Taitava ja kokenut pelaaja pystyy pelaamaan kaikissa rooleissa, ja pelityyli sopii Minnesotaan. Ketjukoostumukset elivät viime kaudella paljon ja ensi kaudella tilanne on muutaman uuden pelaajan mukaantulon myötä avoin. Hyökkääviin rooleihin kuuluvat ilman muuta Gaborik ja Brunette. Muiden pelaajien rooli tulee vaihtelemaan paljon, ja jopa ottelun sisällä monet pelaajat pelaavat useissa eri rooleissa.
Yhteenveto
Minnesota pelaa ehkä maailman tylsintä jääkiekkoa. Koko pelisuunnitelma lähtee niin täydellisesti puolustuksen kautta, että tällaista pelisuunnitelmaa vastaan pitäisi keksiä sen kieltävä sääntö. Minnesota on kuitenkin joukkue, jossa monet pelaajat ovat saaneet uuden mahdollisuuden pelata NHL:ssä ja he ottavat tilanteesta kaiken irti.
Tällaiset pelaajat pelaavat kiekkoa koko sydämestään erittäin kovaäänisen ja kannustavan yleisön edessä. Pelaajat vievät tilanteet loppuun asti eivätkä koskaan anna periksi, ja juuri tällaiset pelaajat sekä heidän suorituksensa vievät paljon huomiota pois jarruttelusta. Hyökkääjät haastavat rohkeasti vastustajien pakkeja eivätkä tyydy lyömään kiekkoa ränniin; pelaajat haluavat viedä taklaukset loppuun asti ja pelaajat vaikka tappelevat tai ottavat jopa kuonoonsa osoittaakseen kuuluvansa NHL:ään. Monista pelaajista huokuu peli-iloa ja tätä monet joukkueet tarvitsisivat. Minnesotan hyvä menestys pohjautuu oman maalin varjelemiseen ja siinä joukkue on erittäin hyvä. Maalinteko on sitten joukkueen kompastuskivi. Vain vaivaiset 168 maalia viime kaudella on syy, miksi Wild ei otteluitaan useammin voita. Wildin maalisarake jäi viime kaudella nollille huimat 14 kertaa ja ylivoimalla joukkue on suorastaan käsittämättömän huono. Toivottavasti uudet pelaajat saavat punalampun syttymään paljon useammin. Tällöin jopa playoffs-paikka ei ole naurun asia. Oletus kauden tuloksesta on, että Wild jää playoffsien ulkopuolelle, mutta voittaa pari läntisen konferenssin joukkuetta ja sijoittuu lännessä kymmenenneksi.
Seuraa heitä:
Marian Gaborik - Yksi liigan taitavimmista nuorista pelaajista. Monet suoritukset saavat välillä jopa Minnesotan kriittisen yleisön kohahtamaan. 18 maalia huonossa hyökkäävässä joukkueessa on kova luku.
Manny Fernandez - Liigan maalivahtieliittiin kuuluva Fernandez olisi viime kauden esitysten perusteella ykkösmaalivahti melkein missä muussa seurassa tahansa. Pystyykö pitämään yllä viime kauden tason?
Stacy Roest - Vauhtia löytyy rajattomasti. Piti olla yksi joukkueen avainpelaajista jo viime kaudella mutta epäonnistui pahasti. Tälle kaudelle ei niin kovia odotuksia, eikä toivottavasti paineitakaan.
Antti Laaksonen - Läpimurto myös maajoukkueessa. Taitava luistelija, joka osaa puolustaa mainiosti. Esimerkki siitä, ettei ura aina kulje SM-liiga -> Maajoukkue -> NHL reittiä pitkin.
