Jatkoaika seuraa naisten lätkää tulevan kauden aikana kuukausittain. Syyskuun paketti pohtii muun muassa Ilveksen ja JYPin kauden aloitusta, Bluesin kankeutta ja Michelle Karvisen sopimustilannetta. Saalista perkaavat Jatkoajan toimittajat Marianne Suntio ja Markus Viljanen.
Kaudet 2012-2013 ja 2013-2014 päättyivät naisten SM-sarjassa Bluesin ja JYPin yhteenottoihin, joissa siniset veivät molemmilla kerroilla pidemmän korren. Hallitsevan mestarin kausi on kuitenkin käynnistynyt yskähdellen, vaikka HPK kaatuikin 7–1. Tappioita on kertynyt neljän pelatun ottelun jälkeen jo kaksi, mikä on saman verran kuin koko viime kauden runkosarjassa yhteensä.
Miksi Bluesin alkukausi on näinkin nihkeä?
Markus Viljanen: Viime kaudella Blues kärsi runkosarjan ensimmäisen tappionsa vasta marraskuun lopulla, kun Team Oriflame yllätti kotonaan espoolaiset 4–3-lukemin. Oriflamen lisäksi viime kaudella ainoastaan JYP pystyi Bluesin runkosarjassa voittamaan. Pudotuspeleissä Bluesin meno jatkui totutun hurjana ja joukkue kärsi vain kaksi tappiota, molemmat finaalivastustaja JYPille.
Näitä taustoja vasten onkin mielenkiintoista, että kauden avaus on näinkin huono. Yksi nihkeän alkukauden syy näkyy heti sarjataulukkoa vilkaisemalla. Blues on päästänyt alkukaudella suunnilleen saman verran maaleja kuin Ilves ja JYP yhteensä.
Bluesin maalilla tällä kaudella kaikki ottelut pelanneen Mari Koiviston torjuntaprosentti on vain hieman päälle 90%, joten koppi ei ole tarttunut toivotulla tavalla. Tappioita tai suurta päästettyjen maalien määrää ei tosin voi laittaa vain Koiviston harteille, sillä joukkueen puolustuksella on myös paljon petraamisen varaa.
Marianne Suntio: Tavallaan haluaisin käyttää mestaruuskrapula-vertauskuvaa viitaten siihen, että torstaina pikkujoulujen jälkeen osa porukasta on jättänyt tulematta työpaikalle. Kun vertaa Bluesin joukkuetta viime vuotiseen, niin vaihtuvuutta on. Ensimmäiseksi silmiin pistää maajoukkuetason pelaajien Emma Terhon, Mariia Posan sekä Essi Hallvarin poistuminen pelaajavahvuudesta, ja heti sen perään Minnamari Tuomisen siirtyminen hyökkääjästä puolustajaksi joukkueen sisällä. Varsinkaan Terhon merkitystä joukkueelle niin kokemuksen kuin taitojen puolesta ei voi vähätellä.
Viljanen: Tuomisen siirtyminen puolustajaksi on kyllä mielenkiintoinen veto. Hän pelasi puolustajana jo elokuussa Finnkampen-turnauksessa, kun Suomi kohtasi Ruotsin maajoukkueen kolmesti. Pelipaikan vaihto ei ole ainakaan naisten SM-sarjan puolella hyydyttänyt pistelinkona tunnetun pelaajan tahtia, sillä Tuominen on nakuttanut puolustajan tontilta kauden neljässä pelissä jo tehot 2+5.
Viime kaudella niukasti HPK:lle puolivälierissä tippunut Ilves on aloittanut kauden erittäin hyvin. Neljän pelatun ottelun ja yhtä monen voiton jälkeen Ilves komeilee sarjakärjessä ja kauden ensimmäisissä otteluissa ovat kaatuneet molemmat viime kauden finalistit Blues ja JYP.
Ilves on tällä hetkellä SM-sarjan kuumin joukkue. Miksi näin?
Viljanen: Yksi Ilveksen kovan alkukauden tärkeimpiä tekijöitä on ollut toimiva maalivahtipeluutus. Viivi Vartia, Eveliina Suonpää ja Salla Sivula muodostavat erittäin luotettavan kolmikon, josta voi laittaa kenet tahansa tolppien väliin.
Kauden avauspelissä Bluesia vastaan Vartia oli 37 torjunnallaan ottelun avainhahmoja, kun Ilves kaatoi espoolaiset kotonaan 4–2. Muissa otteluissa Suonpää on torjunut kahdesti ja Sivula kerran. Suonpään ura on muutenkin hyvässä nosteessa, sillä hän pääsi elokuun Finnkampen-turnauksessa pelaamaan Ruotsia vastaan ensimmäisen naisten maajoukkueottelunsa. Debyytti ei olisi voinut paremmin sujua, kun Suonpää torjui heti vakuuttavan nollapelin. Ilveksen kauden edetessä Suonpään asema ykkösvahtina vahvistuu entisestään.
Ykkösketjun uinuessa ruususen unta, ovat muut ketjut nostaneet päätään ja vastanneet alkukauden maalitehtailusta. Erityisesti koko kauden samassa muodossa ollut kakkosketju Sari Kärnä-Satu-Annika Parkusjärvi-Saana Valkama on ollut todella hyvä. Kärnä on joukkueensa paras maalintekijä neljällä osumallaan. Kärnän maalivireen lisäksi ketjukaverit Parkusjärvi ja Valkama ovat pelanneet piste per peli-tahdilla.
Suntio: Ilves on viimeksi voittanut naisten sarjan mestaruuden vuonna 2010 ja on onnistunut pysymään, jos ei terävimmässä kärjessä, niin ainakin kärjen tuntumassa. Kuten todettua näin kauden alussa Ilveksen molemmat päät ovat myös toimineet erinomaisesti.
Naisten SM-sarja on kuitenkin tänä vuonna materiaaliltaan harmillisen ohut. Ilveksen neljästä voitosta kaksi on toki tullut Bluesia ja JYPiä vastaan, joista jälkimmäinen venyi jatkoajalle. Kaksi muuta voittoa tulivat Kuortaneen nuoresta joukkueesta, joka menetti avainpelaajiaan näiden valmistuttua urheiluopistosta, sekä KJT:stä, joka on voittanut vasta yhden ottelun, mutta sai kolme lisäpistettä, kun HPK:n voitto hylättiin hämeenlinnalaisten peluutettua edustuskelvotonta pelaajaa.
Jos jatkoaika olisi päättynyt toisin, olisi JYP nyt sarjan kärkijoukkue. Kun joukkueen itseoikeutettu ykkösmaalivahti Meeri Räisänen lähti Venäjälle pelaamaan, näytti jyväskyläläisten tilanne heti heikommalta. Sota ei kuitenkaan yhtä naista kaipaa, kun rivistä löytyy useampi maajoukkueessa pelannut tai sinne varmasti tulevaisuudessa mahtuva pelaaja. JYPin ensimmäisissä otteluissa ei juuri ole nähty suomalaisten maalittomuuden perisyntiä, siellä joukkueen tehtyjen maalien keskiarvo on ottelua kohden lähes kuusi.
Ei liene mikään yllätys, että JYPin kolme tehokkainta pelaajaa ovat Rosa Lindstedt, Saila Saari ja Jenni Hiirikoski, joista Hiirikoski valittiin olympialaisten parhaaksi puolustajaksi. Erityishuomion ansaitsee kuitenkin lokakuussa 17 vuotta täyttävä Sanni Hakala, joka iski kolmeen peliin tehot 2+5.
Pohjois-Amerikassa yliopistosarjat ovat alkamaisillaan. Suomalaiset ovat viime vuosina olleet tuttu, joskin harvalukuinen näky varsinkin Pohjois-Dakotan ja Minnesotan joukkueissa. Nyt yksi on joukosta poissa, kun kolme kautta Fighting Sioux'ssa pelannut Michelle Karvinen ei enää mahtunut mukaan joukkueeseen. Mitä seuraavaksi?
Suntio: Itse yllätyin, kun Karvinen ilmoitti sosiaalisen median kautta olevansa vapaa agentti, vaikka oli ilmaissut halunsa jatkaa joukkueessa. Parhaan käsitykseni mukaan hänellä piti olla vielä yksi yliopistokausi jäljellä viiden vuoden ikkunassaan, mutta on mahdollista, että yliopiston päädyssä myös fuksivuosi laskettiin käytetyksi kaudeksi, vaikkei hän silloin pelannut Sioux'n paidassa otteluakaan.
Viljanen: Karvinen voitti helmikuussa Sotšin olympiaturnauksen piste- ja maalipörssin ja puoli vuotta myöhemmin sama pelaaja on ilman sopimusta. Tilanne on erittäin harmillinen, eikä vastaavaa miesten jääkiekon puolella tuskin koskaan tapahtuisi.
Karvinen pelasi kausilla 2007-2008 ja 2008-2009 Suomessa Bluesin paidassa, joten paluu Suomeen ja naisten SM-sarjaan ei ole poissuljettua. Voi hyvinkin olla, että jokin venäläisseura osoittaa myös kiinnostusta.
Suntio: Ainakin Karvisen kaltainen pelaaja toisi lisäväriä kotoiseen SM-sarjaamme, varsinkin, kun puhutaan pelaajasta, joka oli neljä vuotta sitten hetkellisesti melkein yhtä tapetilla kuin Noora Räty olympiakeväänä. Vancouverin olympiakaudellahan Karvinen pelasi Tanskassa miesten kakkosdivisioonassa ja oli hilkulla, ettei hänestä tullut ensimmäistä naiskiekkoilijaa, joka on pelannut miesten pääsarjassa. Tuolloin visiitti Rødovre Mighty Bulls -joukkueeseen peruuntui, koska Karvinen ei sääntöjen mukaan olisi voinut enää pelata yliopistojoukkueessa.
