Toinen Kanada-Cup pelattiin syyskuussa 1981 Edmontonissa, Winnipegissä, Montrealissa ja Ottawassa. Turnaukseen osallistuivat samat maat kuin ensimmäiseenkin Kanada-Cupiin 1976. Peliohjelmaan sen sijaan oli tehty pari muutosta. Alkusarja pelattiin ennallaan, mutta uutta olivat alkusarjan jälkeen pelattavat välierät ja yksittäinen finaaliottelu.
Kanada eteni jälleen loppuotteluun asti ja sai vastaansa Neuvostoliiton, joka voittikin turnauksen. Voitosta huolimatta Neuvostoliiton joukkue ei saanut viedä voittopokaalia kotimaahansa.
Neuvostoliiton maalivahti Vladislav Tretjak valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tretjak otti myös paikkansa tähdistökentällisestä kuten maanmiehensä puolustaja Aleksei Kasatonov ja hyökkääjä Sergei Šepelev. Kanadalaishyökkääjät Mike Bossy ja Gilbert Perreault sekä Tšekkoslovakian puolustaja Arnold Kadlec olivat muut tähdistöön valitut.
Ensimmäisen aikuisten arvoturnauksensa pelannut 20-vuotias Wayne Gretzky voitti pistepörssin, mutta ei mahtunut tähdistöön. Kanadan ja Neuvostoliiton pelaajat jakoivat tasan pistepörssin kärkikymmenikön.
Suomen saldoksi jäi yksi piste tasapelistä Yhdysvaltoja vastaan. Viiden ottelun maaliero oli 6-31. Matti Hagman oli Leijonien paras pistemies tehoilla 1+2. Hänen lisäkseen ainoastaan Risto Siltanen sai kokoon enemmän kuin yhden tehopisteen.
Pohjoismaat eivät pärjänneet alkusarjassa
Kalevi Nummisen valmentamassa leijonamiehistössä oli vain muutama NHL-pelaaja. Ainoastaan Markus Mattsson, Pekka Rautakallio, Risto Siltanen ja Jari Kurri olivat pelanneet turnausta edeltävällä kaudella NHL:ssä. Matti Hagmanilla, Kari Makkosella ja Veli-Pekka Ketolalla tosin oli aiempaa kokemusta Pohjois-Amerikan kaukaloista.
Lisäksi Jukka Porvari, Tapio Levo, Reijo Ruotsalainen, Mikko Leinonen ja Ilkka Sinisalo aloittivat NHL-uransa heti Kanada-Cupin jälkeen ja Kari Jalonenkin vuotta myöhemmin.
Kanada voitti alkusarjan tappiottomalla pelillä. Ainoa pistemenetys oli tasapelistä Tšekkoslovakiaa vastaan. Neuvostoliitto pelasi niin ikään tasan Tšekkoslovakian kanssa ja hävisi Kanadalle, mutta selviytyi toiseksi. Tšekkoslovakia otti ainoat voittonsa Suomesta ja Ruotsista, mutta tylyin 7−1-lukemin.
Suomalaisille myöhemmin tuttu hyökkääjä Darius Rusnak oli neljällä maalillaan yksi Tšekkoslovakian tehokkaimpia pelaajia. Joukkueen riveissä pelasi myös 90-luvulla lahtelaista kiekkoyleisöä ihastuttanut hyökkääjä Oldrich Valek.
Yhdysvallat oli neljäs jatkoon päässyt joukkue. Yhdysvaltojen paras pistemies oli puolestaan HIFK:ta 90-luvulla valmentanut Mike Eaves.
Neuvostoliitto näytti kyntensä mitalipeleissä
Välierissä kohtasivat Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto sekä Yhdysvallat ja Kanada. Molemmat ottelut noudattivat samanlaista kaavaa. Sekä Neuvostoliitto että Kanada menivät tahoillaan jo ensimmäisessä erässä kolmen maalin johtoon. Molemmat ottelut päättyivät lopulta 4−1-lukemin.
Neuvostoliitolta Šepelev iski välierässä kaksi maalia, samoin Kanadan Bossy. Finaalissa Šepelev laittoi vielä pykälän verran paremmaksi laukomalla hattutempun, kun Neuvostoliitto rökitti Kanadan peräti 8−1. Igor Larionovkin teki kaksi maalia. Kanadalta ainoana osui Clark Gillies.
Neuvostoliiton huippuyksilöt todella nostivat tasoaan jatkopeleissä. Tretjak päästi sekä välierässä että finaalissa yhteensä vain kaksi maalia, torjuntoja kertyi yhteensä 52. Šepelev taas iski turnauksen kuudesta maalistaan viisi mitalipeleissä. Pistepörssin voittaneen Gretzkyn saldo kahdessa pudotuspelissä oli 0+1.
