Kärppien harjoituskausi oli karmea, eikä liiga alkanut juuri paremmin. Jo harjoituskaudella rivistä tippui ykköspakki Oscar Eklund ja liigan avauskierroksella ykkössentteri Jari Viuhkola. Olisiko kausi voinut alkaa paljon huonommin? Pelkkiä tappioita ja ykkössentteri sekä ykköspakki pitkään sivussa.
Sitten tulivat Jussi Jokinen ja Jason Demers. Jokisen viimeisimmät muistikuvat petopaidasta ovat ajalta, jolloin vaisukin peli riitti voittoon ja kauden jälkeen nosteltiin aina kannua. Ehkä Jokisen mukana kärppäluolaan eksyi ripaus menneiden vuosien voittamisen kulttuuria.
Heti ensimmäisessä ottelussa Jokisen paluun jälkeen Kärpät nuiji Ässät maanrakoon numeroin 6-0.
- Miltä tietokoneelta sä saat sen ulos? Mutta siihen väliin se sattui, Kärppien päävalmentaja Hannu Aravirta totesi kysyttäessä käänsikö Jokinen kärppälaivan suunnan.
Eikä Demersin rooli ole yhtään vähäpätöisempi. Kärppäpuolustus todellakin sai johtajansa. Onpa Demersiä tituleerattu Kärppien kaikkien aikojen pakiksi - toki vasta Reijo Ruotsalaisen jälkeen.
- Demersin pelattua kaksi erää meillä sanoin urheilutoimenjohtaja Harri Aholle, että nyt saatiin pakkien pakki, Aravirta hehkuttaa.
Pakkien pakki Demers todellakin on. Koko liigan eniten pelaavien pelaajien joukossa, pisteitä melkein samaan tahtiin kuin Norris Trophy -voittaja Erik Karlssonilla, Kärppien pistepörssin kolmas ja peliaikatilaston ykkönen. Demers nosti omalla panoksellaan myös muiden pakkien tasoa. Eihän kukaan kehtaa vedellä sinnepäin, kun kaveri näyttää tuollaista esimerkkiä.
Pohjalta ylös, ylhäältä alas
Kärpät oli ensimmäisen maajoukkuetauon aikoihin liigassa vähiten maaleja päästänyt joukkue sekä eniten niitä tehtaillut. Ison osan osumista viimeistellyt Juha-Pekka Haataja oli koko syksyn huikeassa vireessä muodostaen yhdessä Ivan Humlin kanssa liigan vaarallisimman parivaljakon. Ykkösketjun tehot eivät tippuneet Jokisen vaihduttua lennosta Kyle Turrisiin.
Kärpät oli koko syksyn tehojen puolesta täysin ykköskenttänsä varassa, eikä Aravirta tehomiehiään säästellyt. Kärppien tehotrio oli tuolloin liigassa eniten minuutteja kerännyt vitja.
Ensimmäiseen maajoukkuetaukoon saakka kaikki menikin hyvin. Haatajan palattua Karjala-turnauksesta Kärppien tehoduo ei tehtaillut pisteitä enää entiseen malliin. Samalla kääntyi koko joukkueen trendi.
Ennen marraskuun taukoa Haataja teki keskimäärin 1,3 pistettä per ottelu Humlin saldon ollessa 1,29. Maajoukkuekomennuksen jälkeen Haatajan saldo putosi 0,8:aan ja Humlin vastaava suorastaan romahti 0,45:een.
Varsinkin Haatajan kohdalla kuorma kasvoi liian suureksi. Tämä vaikutti suoraan myös mielialapelaajana tunnettuun Humliin.
- Turhaan sitä miettii onko Haataja väsynyt joulukuussa, jos marraskuussa hävitään neljä peliä. Pisteistä on tapeltava joka ilta ja seuraavana päivänä katsotaan sitten missä kaveri menee, Aravirta totesi Karjala-turnauksen aikoihin kysyttäessä huolestuttaako Haatajan väsähtäminen.
Viime aikoina Kärppien puolustuspelaaminen ei ole ollut alkukauden tasolla. Pakkien merkkaus ei toimi enää niin hyvin ja vastustaja pääsee laukomaan entistä enemmän paraatipaikoilta.
Pahiten taso on romahtanut ykköspakkiparilla Demers - Ilkka Mikkola. Ensin mainittu on katsellut vastustajan tekemää maalia Karjala-turnauksen jälkeen pelatuissa yhdessätoista liigapelissä peräti viisitoista kertaa. Muutos on huikea, sillä ennen taukoa Demers oli jäällä vain seitsemän vastustajan maalin aikana 17 ottelussa.
Kanadalaisella lienee sama ongelma kuin Haatajalla - iso kuorma näkyy armotta pelisuorituksissa.
Aravirta on ajanut kärkimiehensä loppuun. Joulutauko ei ole pitkä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Joulun jälkeenkin kärppäluotsin on syytä muistaa tärkeimpien pelien olevan vasta keväällä ja silloin ykkösmiesten täytyy olla kauden parhaassa iskussa.
Plihal kohta pihal?
Kärpistä on löytynyt syksyn mittaan paljon onnistujia, mutta löytyy joukkueesta toki myös yksi suuri floppi. Tomas Plihal on ollut karmea pettymys. Joukkueen kallispalkkaisimpiin pelaajiin kuuluva Plihal ei ole saanut kentällä aikaan juuri mitään. Tšekki on kirjauttanut 22 pelaamassaan ottelussa peräti 18 kertaa tehot 0+0. Tämä on joukkueen kalleimpiin kuuluvalle, ykkössentteriksi alunperin kaavaillulle pelaajalle täysin ala-arvoinen saldo.
Näyttääkin siltä, että Plihalin kärppäura on ajautunut jo siihen pisteeseen, ettei sitä pelasta enää mikään. Näillä otteilla olisi erittäin suuri yllätys, jos Plihal pelaa kauden loppuun Oulussa. Umpisolmu lienee jo mahdoton avattavaksi, eikä tässä tilanteessa auta enää muu kuin sakset.
Yksi syksyn ikävistä teemoista on ollut jatkuvat loukkaantumiset. Yli kymmenen pelaajaa on ollut poissa riveistä pitempiä pätkiä syksyn aikana ja vielä useampi pelin sieltä, toisen täältä. Alkusyksystä Kärppien kokoonpanosta puuttui keskimäärin yli kuusi pelaajaa jokaisesta ottelusta. Se on paljon, eikä voi olla näkymättä.
Loukkaantumisissa huomio kiinnittyy erityisesti lukuisiin päävammoihin. Aivotärähdyksiä on ollut peräti neljällä eri pelaajalla.
Perusta kunnossa
Kärpät on edelleen vahvasti kiinni tavoitteessaan, joka on suora pudotuspelipaikka ja mitalipelit. Vuodenvaihteen jälkeen loukkaantumistilanne helpottaa merkittävästi. Heti joulun jälkeen mukaan odotetaan Jari Viuhkolaa, Joonas Donskoita, John Normania sekä Johan Backlundia. Jussi Jokisen johtaessa ykköskentällistä Viuhkola ottanee haltuun kakkossentterin roolin. Seuraikonin pelikunto on kuitenkin täysi mysteeri.
NHL:n työsulun päättyminen tietäisi Kärpille vaikeita aikoja. Suurin ongelma syntyisi sentteriosastolle. Viuhkolasta ei kukaan osaa sanoa vielä mitään varmaa, mutta Plihal on jo nähty. Kuka ottaisi ykkössentterin roolin haltuun Jussi Jokisen poistuessa? Kuten monta kertaa aiemminkin, kaikki olisi jälleen kerran Viuhkolan lasisilla harteilla. Se on Kärppien kannalta aivan liian suuri riski.
Pelilliset perusasiat ovat kuitenkin kunnossa. Kärpillä on toimiva pelitapa, jonka suurin osa joukkueesta on sisäistänyt hyvin. Maalivahdit riittävät hyvin, kunhan puolustuspelaaminen saadaan takaisin uomiinsa. Backlund on pelannut hyvän syksyn ja Karhunen on antanut ykköstorjujalle vahvaa taustatukea. Pohja on hyvä, muuttujia on vielä liikaa.
Aravirran suurimmat haasteet kevään osalta liittyvät joukkueen vireystilan ylläpitämiseen. Vaatimustason täytyy olla korkealla ja toisaalta mitään osaa joukkueesta ei saa peluuttaa loppuun.