D-Kiekko ja D Team -nimillä aiemmin kulkenut joukkue muuttui JYP-Akatemiaksi kaudelle 2011-12. Akatemia-aikana joukkue on keskittynyt huomattavasti enemmän nuorten pelaajien kehittämiseen, mistä kertoi myös tämän kauden joukkue. Hurrikaaniryhmän vanhin pelaaja oli 25-vuotias Valtteri Hotakainen.
Jyväskyläläisjoukkue oli jäänyt kaikilla aikaisemmilla kausillaan yhdeksänneksi, eli kausi ei ollut jatkunut kertaakaan pudotuspeleissä. Harva uskoi pudotuspelipaikkaan tälläkään kaudella, mutta Jukka Ahvenjärven suojatit yllättivät kaikki.
Kausi käyntiin dominoinnilla
Jyväskyläläisten kausi alkoi melkoisella rallattelulla, kun heti runkosarjan alussa tuli viiden ottelun voittoputki. Voittoputken myötä Akatemia ehti olla jokusen kierroksen jopa Mestiksen kärkipaikalla.
Voittoputken suurin syy oli erittäin tuottoisa hyökkäyspelaaminen. Erityisesti sentteriosastolle oli runsaasti laatua, kun hyökkäävinä senttereinä toimivat muun muassa Topi Nättinen, Valtteri Hotakainen ja Henri Kanninen. Akatemialta löytyi erittäin taitavia pelaajia kolmeen ketjuun, jotka pystyivät tekemään tulosta tappavan tasaisesti.
Hiljalleen tahti alkoi kuitenkin hiipua. Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun peli alkoi olla melkoista vuoristorataa. Akatemialle tyypillisiä olivat pienimuotoiset putket, kun yleensä paria voittoa seurasi pari tappiota. Jyväskyläläiset pistivät kuitenkin joukkueen kuin joukkueen todella ahtaalle.
Pimeä marraskuu ja pudotuspelien odottelu
Marraskuussa Akatemia pelasi kauden heikointa kiekkoaan, kun jyväskyläläiset poimivat vain 12 pistettä 27 tarjolla olleesta. Erityisesti ongelmat puolustussuuntaan alkoivat paistaa aiempaa selkeämmin. Iloisesta hyökkäyspelaamisestaan tunnetun Akatemian hyökkäyspään tehokkuus oli myös varsin ailahtelevaa.
Joukkueen kyvystä taipua takaiskuista nähtiin kuitenkin loistava esimerkki, kun joulutauolle lähdettiin varsin iloisin mielin. Joulukuun kuusi ottelua toivat viisi täyttä pistepottia. Mukaan mahtui muun muassa KooKoon lyöminen lukemin 6−3.
Tauon molemminpuolin Akatemia ylsi kauden pisimpään voittoputkeensa, kun jyväskyläläiset voittivat kuusi ottelua putkeen. Voittoputken myötä pääsy pudotuspeleihin alkoi näyttää varsin todennäköiseltä. Toiveet peräti kotiedusta olivat varsin korkealla.
Uhkakuvia pudotuspelimenestyksen ylle
Akatemia pystyi napsimaan voittoja alemman keskikastin joukkueista, mutta tulos päävastustajia vastaan oli varsin laiha. Akatemia hävisi runkosarjan loppurutistuksen aikana TUTOlle kahdesti ja Jukureille kertaalleen maalierolla 6−13. Runkosarjan loppuun tullut neljän ottelun tappioputki pudotti Akatemian pois neljänneltä sijalta.
Akatemian historian ensimmäiseen pudotuspelisarjaan vastustajaksi tuli Kajaanin Hokki. Sarjasta ennakoitiin puolivälieräsarjoista tasaisinta ja sitä se olikin. Lopulta Hokki oli piirun verran terävämpi edeten välieriin otteluvoitoin 4−2.
Yksi suurimpia syitä Akatemian tippumiselle oli kapea hyökkäyskalusto. Kanninen oli loukkaantuneena, Joonas Sammalmaa oli poistunut jo aiemmin TPS:ään ja Hotakainen siirtyi liiga-JYPin riveihin. Kun tulitukea läpi kauden antaneet Julius Nättinen ja Joose Antonen katosivat kuvasta, vastuu oli liikaa vanhemman Nättisen harteilla.
Askeleita oikeaan suuntaan
Akatemian kausi päättyi siis viidenteen sijaan. Vaikka joukkueelle jäi taatusti nälkää Hokki-sarjasta, oli päättynyt kausi parempi kuin monet uskalsivat odottaa. Aineksia oli todelliseen jymypaukkuun, mutta siihen eväät loppuivat vielä tällä kertaa kesken.
Päällimmäisenä Akatemian kaudesta jäävät mieleen kuitenkin lukuisat läpimurrot. Tästä hyvänä esimerkkinä 17-vuotias Veini Vehviläinen, joka nappasi itselleen Akatemian ykköstorjujan pestin. Vehviläinen murtautui koko kansan tietoisuuteen alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, joissa nuorukainen piti Suomea pystyssä loppuottelussa USA:ta vastaan. Lopulta kaulaan ripustettiin hopeamitali.
Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa pelasi myös nuorempi Nättinen, Julius. 18-vuotias hyökkääjä suoritti läpimurron Mestis-tasolle. Huomattavasti Topi-serkkuaan kookkaampi Julius on juonikas ja tunnollinen keskushyökkääjä. JYP on pystynyt tuottamaan todella vähän hyökkääjiä liigaan, mutta Julius saattaa olla seuraava tuotos liigaympyröihin.
Vaikka joukkuueeseen tuli lukuisia uusia kasvoja, runko pysyi melko samana kuin viime kaudella. Joukkue oli vain vuoden kypsempi, mutta monta astetta parempi. Aiemmin helmasynniksi muodostuneet viime hetkien sulamiset olivat jääneet huomattavasti pienempään rooliin, mikä on oiva osoitus joukkueen kypsymisestä kohti Mestiksen eliittiä.