Ulos jo ekalla kierroksella
Viime kausi oli Red Wingsille todella kova pettymys. Peli tökki
alkukaudesta
osittain Steve Yzermanin ja Chris Chelioksen loukkaantumisten ja
Larionovin
Florida-visiitin takia, mutta joulun tienoilla alkoi ote löytyä. Yli 10
pistettä edellä ollut St. Louis saatiin omassa divisioonassa kiinni ja
näin
kakkospaikka läntisessä konferenssissa Coloradon jälkeen oli selviö. Koko
kevään Red Wings esitti todella vahvoja otteita ja moni uskoi heidän
menevän
pudotuspeleissä todella pitkälle. Keväällä syntyi mm. Detroitin uusi
tappiottomien otteluiden putki kotikentällä, 19 ottelua.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Ekalla kierroksella vastaan tuli Los
Angeles
Kings ja sen piti olla vain suupala hurjassa vireessä olevalle Wingsille.
Red Wings voittikin kaksi ensimmäistä ottelua, mutta Brendan Shanahanin ja
kapteeni Yzermanin loukkaantumiset kolhaisivat joukkuetta pahasti. Los
voitti kaksi seuraavaa ottelua kotiluolassaan ja käänsi "momentumin"
itselleen. Kings vei myös viidennen ottelun nimiinsä Detroitin Joe Louis
Arenalla ja se oli ensimmäinen Red Wingsin tappio kotikentällä vuoden 2001
puolella. Wingsit taistelivat Losissa vielä jatkoajalle, mutta Adam
Deadmarsh lopetti pyristelyn ja vei Kingsit välieriin Coloradoa vastaan.
Pettymys oli "Hockeytownissa" valtava.
"Ikä on vain numero"
Näin sanoi George Foreman voitettuaan nyrkkeilyn raskaan sarjan tittelin
49-vuotiaana. Samaa lausahdusta on ilmeisesti sovellettu Detroitissakin,
kun
joukkueeseen tuli kesällä 37-vuotias Brett Hull, 36-v. Dominik Hasek,
35-v.
Luc Robitaille ja NHL-uransa jo kertaalleen lopettanut pakki, 34-v.
Fredrik
Olausson. Ei siis mitään nuorukaisia vaan kokemusta ja taitoa. Kun lisäksi
joukkueen nykyisetkin runkopelaajat ovat uransa ehtoopuolella, niin
melkoinen "papparyhmittymä" on Detroitilla kasassa.
Hull pelasi Dallasissa hyvän kauden, mutta jatkosopimusta ei tälle
kovalle maalintekijälle enää irronnut. Hull olikin kesän aikana monien
huhujen kohteena, milloin häntä vietiin NY Rangersiin, milloin
Montrealiin.
Monien yllätykseksi Hull siirtyikin Detroitin riveihin. Ilmeisesti
Detroitilla ei olisi edes ollut varaa hänen kahden kauden n.9 miljoonan
dollarin palkkapyyntöön, mutta hänen hyvät ystävänsä Yzerman, Chelios ja
Shanahan suostuivat hieman pudottamaan palkkojaan Brettin saamiseksi
joukkueeseen. Aika harvinainen ja hienolaatuinen ele heiltä.
Hasek vaati viime kauden jälkeen Buffalon seurajohdolta, että hänet
pitäisi
kaupata jonnekin, missä hänellä on realistiset mahdollisuudet voittaa
Stanley Cup. Häntä huhuttiin mm. St. Louisiin, mutta uusi koti ja se
viimeinen mahdollisuus pyttyyn löytyi kuitenkin Detroitista. Luc
Robitaille
taas närkästyi Los Angeles Kingsin surkeaan palkkatarjoukseen ja päätti
lähteä seurasta. Holland oli tässäkin tilanteessa hereillä ja päätti
hankkia
tämän loistavan maalintekijän Detroitiin. Fredrik Olausson lopetti
NHL-uransa jo vuosi sitten ja pelasi viime kauden Sveitsin Bernissä. GM
Holland ja hänen apullaismanagerinsa Jim Nill vakuuttuivat Olaussonin
otteista Ruotsin maajoukkueessa ja päättivät tehdä miehelle
paluuehdotuksen.
Olausson kiinnostui asiasta ja neuvottelut saivat alkunsa samantien.
Joukkueesta lähti oikeastaan aika paljon pelaajia pois. Voimahyökääjä
Martin
LaPointe siirtyi vapaana agenttina Bostoniin ja veteraani Pat Verbeek
niin
ikään vapaana agenttina Dallasiin. Puolustajalegenda Larry Murphyn sekä
hyökkääjä Doug Brownin sopimuksia ei jatkettu, joten ilmeisesti molemmat
lopettavat uransa. He ovat kuitenkin vapaitten agenttien markkinoilla,
joten
joku joukkue voi ainakin hyvänä puolustavana hyökkääjänä tunnetun Brownin poimia riveihinsä kauden edetessä.
Heikon kauden ja jo pitkään siirtohujen kohteena ollut Vyacheslav Kozlov
meni Hasek-kaupassa Buffaloon, lisäksi korvauksena Buffalo sai Detroitin
ykköskierroksen varausoikeuden. Ilman jatkosopimusta jäänyt puolustaja
Todd
Gill puolestaan löysi uuden kodin Coloradon riveistä ja vähästä peliajasta
kärsinyt Aron Ward hoitaa puolustustehtäviä vastaisuudessa Carolina
Hurricanesissa.
Viimeisin muutos Detroitin miehistöön oli Chris Osgoodin tilanteen
ratkeaminen. NY Islanders nappasi miehen waiwer-draftissä, kun Detroit
jätti
miehen tarkoituksella suojaamatta. Hasekin tultua Osgood olisi ollut liian
kallis kakkosmaalivahdiksi, joten siirto muualle oli hänen kohdallaan
väistämätöntä.
Hasek muurarina
Detroitin maalivahtitilanne on puhuttanut kiekkopiirejä jo muutaman vuoden
Chris Osgoodin epätasaisuuden vuoksi. Nyt tolppien väliin asettuu
kuitenkin
maailman paras maalivahti Dominik Hasek ja Detroitin maalin pitäisi olla
muurattu tiiviimmin sitten legendaarisen Terry Sawchukin päivien. Osgoodin
laskemat helpot maalit ovat siis historiaa, sillä hänen uransa jatkuu nyt
Rick DiPietron aisaparina Long Islandilla.
Kakkosmolarina jatkaa viime vuonnakin kakkosena ollut Manny Legace.
Peliaika
tulee kuitenkin jäämään vähemmäksi Hasekin suuren roolin takia, viime
kaudella Legace pelasikin peräti 39 ottelua ja esitti parempia otteita
kuin
Osgood. Bowman luotti kuitenkin kokeneenpaan Osgoodiin ja Legace aukoi
luukkua kaikissa kuudessa play-off-kamppailussa.
Maalivahtipelin ainut kysymysmerkki on se, että miten Hasek torjuu
otteluissa, joissa tulee vähän laukauksia. Buffalossa hän tottui
kiekkosateeseen ja oli siinä elementissään. Detroitissa tulee olemaan
huomattavasti hiljaisempaa, sillä viime kausina yleensä Wingsin
vastustajan
molari on se joka joutuu kiekkosateeseen. Miten Hasek pärjää "kylmänä"?
Asia
tuskin on kuitenkaan kovin suuri ongelma.
Hasekin harjoituskautta varjosti mystinen sairaus, joka piti miehen
vuodelevossa pari viikkoa. Se on kuitenkin jo taakse jäänyttä elämää.
Harjoituksissa Hasek on jo "turhauttanut" oman joukkueensa pelaajia
torjumalla lähes kaikki maalintekoyritykset. Esim. viime viikon eräässä
läpiajotreenissä Hasek torjui 21 perättäistä yritystä, kunnes Tomas
Holmström onnistui hänet ohittamaan. "The Dominator" on valmis
dominoimaan.
Lidström liidättää puolutusta
Puolustuksessa alkoi jo pienimuotoinen nuorennusleikkaus. Tosin ainut
hankinta, 34-vuotias Fredrik Olausson on kaikkea muuta kuin nuori ja
lupaava
pakki, mutta pari vanhaa partaa sai jo miehistöstä lähteä. Jo viidennelle
vuosikymmenelle ehtinyt 40-vuotias Larry Murphy ei enää saanut seuralta
sopimustarjousta ja ilmeisesti tämä 4-kertainen Stanley Cup-voittaja
päättää
loistokkaan uransa. Myös 35-v. peruspakki Todd Gill jäi ilman sopimusta ja
Colorado nappasi miehen vapaiden agenttien listalta. Heidän lisäksi Aron
Ward sai vaihtaa seuraa ja uusi koti löytyi Carolinasta. Peruspakki
Wardille
ei oikein löytynyt peliaikaa Wingsistä ja hän ilmeisesti riitautui GM Ken
Hollandin kanssa.
Uutena miehenä tuli siis ainoastaan jo NHL-uransa kertaalleen lopettanut
Fredrik Olausson. Hän on erittäin taitava kiekollinen puolustaja ja
hänestä
suurin hyöty on ylivoimapelissä. Kovuus ja voima-puolella onkin sitten
suurimmat puutteet. Fredrikiä kaavaillaan ilmeisesti Nicklas Lidrömin
pariksi ja ruotsalaisyhteistyö voikin kantaa hedelmää.
Muut lähtijät paikataan nuoremmilla pelureilla, joita jo viime kaudella
ajettiin sisään. Heistä lupaavin on isokokoinen tsekki Jiri Fischer.
Fischer
on peruspakki, hoitaa puolustustontin hyvin ja lähtee harvemmin
hyökkäyksiä
tukemaan. Toinen nuorukainen Maxim Kuznetsov on samantapainen pelaaja ja
hänen ongelmansa on juuri se että Fischer ajaa pelipaikassa juuri hänen
edelleen.
Puolustuksen sielu on Nicklas Lidström, viime kauden Norris
Trophy -voittaja
runkosarjan parhaana puolustajana. Lidström on erittäin taitava käsistään
ja
hallitsee siniviivaa ylivoimassa. Hänen puolustustaidot eivät tule
kovuudesta vaan kyvystä sijoittua oikein ja katkoa peliä. Lisäksi Lidström
on loistava avaamaan nopeasti vastahyökkäyksiä. Peliaikaa ruotsalainen saa
otteluissa lähes puoli tuntia per ottelu.
Kovuuspuolen hoitaa USA:n maajoukkuekapteeni Chris Chelios. Laitaväännöstä
harvoin kukaan muu tulee kiekon kanssa pois, vaikka Chrisiä vastassa olisi
kaksikin miestä. Alivoimassa Chelios saa Lidströmin ohella eniten
peliaikaa.
Hänellä ikä tosin lähestyy jo neljääkymmentä, joten loukkaantumiset voivat
olla kauden aikana herkässä. Viime kausi meni lähes kokonaan piloille
polvivamman takia.
Steve Duchesnekin pelaa uransa viimeisiä vuosia, mutta on edelleen hyvällä
tasolla. Kiekollinen peli ja hyvä laukaus on hänen etujaan, joten
peliaikaa
ylivoimassa riittää. Hitaus alkaa tosin iän myötä olla jo haitta.
Mathieu Dandenault jatkaa tälläkin kaudella puolustajana, vaikka on alun
perin ollut laitahyökkääjä. Dandenault vakuutti puolustuspelillään
Bowmanin
niin hyvin, Scotty päätti pistää miehen lopullisesti pakiksi.
Tuulennopeana
luistelijana tunnettu kanukki on hyvä lisä tasapainottamaan vähän
ikääntynyttä ja hidastunutta Wings-pakistoa.
Uwe Kruppin tilanne on mielenkiintoinen. Selkävaivoista kärsinyt mies on
lopultakin pääsemässä kuntoon ja hän onkin melkoinen jokerikortti
jaettaessa
tulevan kauden pelipaikkoja. Järkälemäinen Krupp tuo runsaasti kovuutta
Wingsin pakistoon, mitä oikeaastaan voi pitää puolustuksen pienenä
puutteena. Jos Krupp on kunnossa, niin hänestä tulee vielä tärkeä lenkki
kevään Stanley Cup -taistossa.
Lisäksi nuorelle peruspakille, Jesse Wallinille, irtoaa kauden aikana
peliaikaa, varsinkin loukkaantumisten sattuessa. Bowman tunnetusti
kierrättää pelaajiaan, mutta muuten Wallin on Kruppin ohella ns.
ylimääräinen pakki.
Maalintekijöitä riittää
Hyökkäyksessä ei tulevalla kaudella ole pulaa maalintekijöistä. 590 maalia
urallaan iskenyt Robitaille ja 649 maalin Hull osaavat homman vaikka
unissaan. Robitaille korvaa Hasek-kaupassa menetetyn Kozlovin
moninkertaisesti. Hullin laukauksen kaikki tietävät. Se lähtee kovaa,
nopeasti ja suoraan syötöstä. Lisäksi Hullilla on Red Wingsissä paljon
hyviä
ystäviä, joten hyvän kaverikemian takia Hullin tuomat pukukoppiongelmat
tuskin pääsevät Red Wingsin kopissa valloilleen.
Vahvistuksia on kritisoitu iän puolesta, että molemmat tähtihyökkääjät
ovat
jo vanhoja ja hitaita. Sekä Hull että Robitaille eivät koskaan ole olleet
mitään liitäjiä luistimilla ja nyt täytyy ajatella ketä he tulivat
paikkaamaan. Joukkueesta lähti Doug Brown, Kozlov, Pat Verbeek ja
LaPointe.
Hitaita miehiä lähti ja hitaita tuli tilalle. Ja heidän avullaan peli
kulki
jo viime kaudella. Hullin ja Robitaillen huonohko puolustusasenne ja
kovuus
on kuitenkin negatiivinen vaikutus hyökkäysmiehistössä. Heidän panoksensa
ei
yllä millään Brownin, Verbeekin ja LaPointen tasolle. Mutta se
maalintekotaito, minkä he lisäävät joukkueeseen, on valtava. Robitaille
iski
viime kauden runkosarjassa 37 ja Hull peräti 39 maalia. Kun hyökkäyksestä
löytyy jo entuudestaan Yzerman, Shanahan ja Sergei Fedorov, niin
todellisia
huippuratkaisijoita riittää. Kasassa on nimekkäin tähtisikermä moniin
vuosiin.
Bowman sotkee ketjuja tapansa mukaan paljon, joten mitään selviä
ketjukokoonpanoja on vaikea hahmottaa. Mutta ykkösessä pelaa ilmeisesti
Shanahan, Fedorov ja Holmström. Shanahan ja Fedorov mättää maalit,
Holmströmin rooli on puolustavampi. Tosin kaikki ketjun miehet osaavat
puolustaa, ja kaikki osaavat tehdä myös maaleja. Hyvä koostumus.
Kakkosessa
Yzerman tekee peliä ja puolustaa, Kirk Maltby hoitaa likaisen työn ja Hull
iskee maalit. Kolmonen ei paljon kakkosesta eroa. Maalintekovastuu on
pääosin Robitaillella, ikinuori Igor Larionov hoitaa pelinteon ja Darren
McCarty heittelee vastustajia seinille. McCartyltä odotetaan myös paljon
maaleja tulevalla kaudella. Neloseen jää sitten hyvä puolustava sentteri
Kris Draper, laidoille tulee todennäköisesti Boyd Deveraux ja lupaava
21-vuotias Jason Williams. Loukkaantumisten ja Bowmanin kierrätyksen myötä
peliaikaa kärkkyvät myös kokenut puolustava hyökkääjä Brent Gilchrist,
sekä
harjoituspeleissä lupaavasti esiintyneet nuorukaiset, Yuri Butsayev ja
Pavel
Datsuyk. Tavoittena on siis kolme suht tasavahvaa ja vaarallista ketjua,
nelosen tehtävänä on ainoastaan pitää oma maali varjeltuna.
Voimakolmikko kasassa
Valmennuspuolella ei ole tapahtunut muutoksia. Scotty Bowman päätti jatkaa
edelleen ja hänellä on kovasti tähtäimessään legendaarinen yhdeksäs
Stanley
Cup -voitto, joka tekisi Bowmanista kaikkien aikojen menestyksekkäimmän
valmentajan. Barry Smith ja Dave Lewis jatkavat apuvalmentajina jo
kahdeksatta kautta peräkkäin. Bowman tietää kaikesta kaiken. Hän kokenut
urallaan lähes kaiken. Roolittajana Scotty on ehdotonta NHL:n
parhaimmistoa.
Tähän osa-alueeseen Detroit viimeisenä kaatuu.
Ylivoima on murhaava
Ylivoimaan Detroitilla on laittaa viisikko, jonka taito ja tulivoima hakee
vertaistaan. Shanahan, Fedorov, Yzerman, Lidström, Hull/Robitaille
muodostavat sellaisen yhdistelmän, että oikein pahaa tekee. Jo viime
kaudella Detroitin ylivoima oli yksi tehokkaimmista NHL:ssä, joten mitä se
onkaan näiden miesten päästyä vauhtiin? Kakkosylivoimaan jää vielä
pakistoon
Duchesne ja Olausson/Lidström ja vitja rakentuu pääosin Larionovin
ympärille. Viime kaudella Holmström toimi maskimiehenä erinomaisesti,
joten
sama rooli jatkuu varmasti tälläkin kaudella. McCartyn pitäisi paikata
ylivoimassa LaPointen jättämä aukko. Alivoiman erikoismiehet ovat
hyökkäjistä pääosin Fedorov, Yzerman, Draper ja Maltby. Pakkien peliaika
jakaantuu Lidströmin, Chelioksen, Fischerin ja Dandenaultin kesken.
Vielä kerran pojat
Erityisesti Hasekin tulo tekee Detroitista todella vahvan Stanley Cup
-ehdokkaan. Myös muut hankinnat olivat sitä luokkaa, että nyt on todella
kova porukka kasassa. Pelkillä nimillä ei ole kuitenkaan koskaan voitettu
mitään ennakkoon, mutta Bowman pitää huolen siitä, että mitään leijumista
ei
tule tapahtumaan. Vanhoille pelureille loukkaantumiset ovat tietysti
suurempi riski, mutta nyt joukkueessa on niin monta huippumiestä, että
yhden
tai kahden puuttuminen ei tule paljoa näkymään. Lisäksi peliaikaa tulee
tasaisesti kaikille, joten ketään ei voi peluuttaa niin sanotusti puhki.
Odotukset ovat "Hockeytownissa" nyt todella korkealla ja tulevaisuus
näyttää, miten joukkue pystyy ne lunastamaan.
