Vuonna 2016 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Grand Forksissa Yhdysvalloissa Suomen joukkue nappasi kultamitalin. Olosuhteet olivat käytännössä tismalleen samat, mitä Buffalossa nuorten MM-kisoissakin: pienikaukalo ja käytössä sama ikäryhmä kuin tuolloin oli.
Maalivahtiosastolla tapahtui käänne pudotuspeleihin lähdettäessä. Suomen ykkösvahtina tuohon maailmanaikaan toimi Leevi Laakso, joka kuitenkin sairastui tosipelien kynnyksellä. Hänen paikalleen hyppäsi Ukko-Pekka Luukkonen, joka hoiti Pikkuleijonat voittoon tuossa turnauksessa. Nyt Laakson ei tarvinnut edes MM-kisaleirille lähteä.
Suomi voitti puolivälierässä ennen alle 18-vuotiaiden MM-kisoja dopingkärystä kärsineen Venäjän joukkueen. Tuolloin koko joukkue meni venäläisillä vaihtoon vain päivä ennen kisojen alkua. Venäjää edusti kisoissa vuotta nuorempi ikäryhmä, mutta Suomi joutui koville ja voitti vain 4−3.
Välierässä vastaan tuli Yhdysvallat, jolle Suomen piti ennakkoarvioissa hävitä pystyyn. Suomen peli asettui kuitenkin mainiosti pieneen kaukaloon ja tehokkuus maalipaikoilla oli avain myös jenkkien kaatamiseen. Pikkuleijonat voitti ottelun lukemin 4−2.
Finaalissa esimerkiksi Alexander Nylanderin ja Lias Anderssonin tähdittämä Ruotsi kaatui tyylipuhtaasti lukemin 6−1. Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli jo 3−0 Pikkuleijonille.
Uusi ja vanha kokoonpano
Finaaliottelussa vuonna 2016 Pikkuleijonien ketjukoostumus näytti tältä:
Jesse Puljujärvi – Janne Kuokkanen – Otto Somppi
Robin Salo – Markus Niemeläinen
Kristian Vesalainen – Aapeli Räsänen – Eeli Tolvanen
Miro Heiskanen – Kasper Kotkansalo
Eetu Tuulola – Otto Mäkinen – Markus Nurmi
Urho Vaakanainen – Henri Jokiharju
Juha Jääskä – Joona Koppanen – Sami Moilanen
Juuso Välimäki (7. puolustaja)
Emil Oksanen (13. hyökkääjä)
Nuorten MM-kisoissa 2018 oli jälleen jäällä pääikäryhmänä sama 1998-syntyneet kuin vuoden 2016 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Avausottelussa Nuorten Leijonien kokoonpano näytti tänä vuonna tältä:
Kristian Vesalainen – Janne Kuokkanen – Eeli Tolvanen
Miro Heiskanen – Juuso Välimäki
Otto Koivula – Aleksi Heponiemi – Joni Ikonen
Olli Juolevi – Henri Jokiharju
Jere Innala – Aapeli Räsänen – Rasmus Kupari
Urho Vaakanainen – Kasper Kotkansalo
Juha Jääskä – Joona Koppanen – Markus Nurmi
Robin Salo (7. puolustaja)
Rasmus Kupari (13.hyökkääjä)
Muutoksia oli siis joukkueen kokonaisuuteenkin tullut jonkin verran. Osittain syyt olivat siinäkin, että pelaajt olivat estyneitä tulemaan turnaukseen tänä vuonna. Jesse Puljujärvelle ei Edmontonista lupaa herunut. Emil Oksanen sen sijaan oli loukkaantunut.
Syy siihen, että Juuso Välimäki pelasi tuolloin finaalissa seitsemännen puolustajan paikalla, on se, että mies oli välieräottelun sairaana. Muuten hän pelasi Miro Heiskasen kanssa Suomen ykköspakkiparissa. HPK:ssa tällä hetkellä kiekkoileva Markus Niemeläinen ei puolestaan ole ottanut kehitysaskelia välttämättä odotetulla tavalla, vaikka olisi tähän nuorten MM-joukkueeseen voinut tuoda hyvinkin yhden tunnollisen yleispuolustajan lisää.
Vaikka on puhuttu paljon nimenomaan siitä, että ikäryhmä palaisi lähes samanlaisena nuorten MM-kisoihin tänä vuonna, todellisuudessa joukkue oli joltain osin melko erilainenkin. Puolustuksessa ei ollut isoja poikkeamia, joskin esimerkiksi Olli Juolevi ei kyennyt turnauksessa pelaamaan. Hänet paikkasi tuolloin juuri Niemeläinen.
Hyökkäys oli kuitenkin hyvin erilainen. Käytännössä ainoa kentällinen, joka oltaisiin suoraan voitu palauttaa vanhassa muodossaan, oli Aapeli Räsäsen, Eeli Tolvasen ja Kristian Vesalaisen muodostama hyökkäystrio. Muut kolmikot menivät joka tapauksessa enemmän tai vähemmän uusiksi.
Joukkueessa oli siis viisi uutta hyökkääjää, eli käytännössä lähes kaksi kentällistä uusia hyökkääjiä. 2016 pelanneista hyökkääjistä Puljujärvi, Oksanen, Otto Somppi, Otto Mäkinen ja Sami Moilanen olivat tänä vuonna poissa. Heidän paikkansa rosterissa korvasivat Aleksi Heponiemi, Jere Innala, Rasmus Kupari, Joni Ikonen ja Otto Koivula.
Vanhojen suoritus suhteessa uusiin valintoihin
Ottamatta kantaa nykyiseen suorittamiseen seurajoukkueissa otetaan vertailuun korvaavat viisi hyökkääjää ja silloiset viisi hyökkääjää tilastollisen kisasuorittamisen perusteella.
Vanhat alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa:
Jesse Puljujärvi: Neljä ottelua, tehot 5+2, kaksi jäähyminuuttia, +2
Otto Somppi: Seitsemän ottelua, tehot 1+1, kaksi jäähyminuuttia, +4
Otto Mäkinen: Seitsemän ottelua, tehot 1+1, kuusi jäähyminuuttia, -1
Emil Oksanen: kuusi ottelua, tehot 1+0, neljä jäähyminuuttia, +1
Sami Moilanen: Seitsemän otteluta, tehot 0+1, ei jäähyminuutteja, 0
Uudet alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa:
Aleksi Heponiemi: Viisi ottelua, tehot 2+0, kaksi jäähyminuuttia, -3
Joni Ikonen: Viisi ottelua, tehot 1+1, ei jäähyminuutteja, -1
Otto Koivula: Viisi ottelua, tehot 0+2, neljä jäähyminuuttia, -3
Rasmus Kupari: Viisi ottelua, tehot 0+0, ei jäähyminuutteja, -1
Jere Innala: Viisi ottelua, tehot 0+0 ei jäähyminuutteja, -1
Merkillepantavaa tässä vertailussa on luonnollisesti se, että Puljujärvi pystyi kesken karkeloiden mukaan tulleena tuomaan paljon jytyä ylivoimaan ja hyökkäyspäähän ylipäätään. Finaalissa hän nousi yhdeksi ratkaisijoista hattutempullaan.
Muuten merkittävää eroa näillä valinnoilla ei näyttäisi olevan tehopisteiden valossa. Tehotilasto kertoo kuitenkin siitä, että omissa aiempi viisikko näytti ainakin olleen edellistä merkittävästi parempi. Heponiemen ja Koivulan -3 viidessä ottelussa on lohduton lukema.
Joukkueen kokonaissuoritus suhteessa vuoteen 2016
Vuonna 2016 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa ikäryhmä suoritti käytännössä kaikilla osa-alueilla paremmin kuin tämän vuoden joukkue nuorten MM-kisoissa. Kaksi merkittävästi sakannutta osa-aluetta tänä vuonna olivat maalinteon tehokkuus ja maalivahtipeli.
Vuonna 2016 ikäryhmän joukkue paineli kiekkoa maaliin reilun 11 prosentin laukaisutehokkuudella, joka oli tuolloin turnauksen viidenneksi paras, siis keskikastia. Tänä vuonna vastaava tehokkuus oli reilu 8,5 prosenttia, eli merkittävästi huonompi kuin vuonna 2016. Tänä vuonna heikommin viimeisteli vain Tanska.
Kultamitalijoukkueen maalivahtien torjuntaprosentti oli merkittävästi parempi kuin tänä vuonna. Suomen maalivahdit pysäyttivät kiekkoja tuolloin yli 90 prosentin varmuudella, jos tänä vuonna kiekot pysähtyivät 87,88 prosentin varmuudella. Tuolloin Luukkosen oma torjuntaprosentti oli 91,67, jolla selvisi turnauksen neljänneksi parhaaksi maalivahdiksi. Se oli vain muisto tässä turnauksessa.
Vuonna 2016 Suomen ylivoima toimitti kiekon vastustajan pussiin 22 prosentin tehokkuudella. Tänä vuonna ylivoima toimi neljä prosenttiyksikköä heikommin, kahdeksantoista prosentin tehokkuudella. Alivoimassa oli tapahtunut vuoden 2016 vajaasta 80 prosentista tiputus reiluun 60 prosenttiin.
Jos vertaa 2016 vuoden alle 18-vuotiaiden MM-kultajoukkueeseen, ei tämän vuoden nuorten MM-kisajoukkue pystynyt kilpailemaan millään osa-alueella silloisen joukkueen kanssa, vaikka vastustajat eivät merkittävästi poikenneet. Uudet pelaajat eivät pystyneet pelaamaan samalla tasolla etenkään omassa päässä kuin silloiset.
Puljujärven merkitys menestykseen oli tuolloin iso. Olisiko hän pystynyt estämään tämän kultajunan suistumisen raiteiltaan?
Ei välttämättä.
Mutta hän olisi varmasti ollut iso lisä hyökkäyskalustoon, vaikka olisihan mukaan mahtunut ikänsä puolesta myös esimerkiksi Patrik Laine. Tällä kertaa mentiin kuitenkin näillä.