Siirto Anaheimiin oli Selänteelle aluksi pettymys. Takaisku kääntyi kuitenkin pian optimismiksi, kun Teemu löysi kiekollisen sielunkumppaninsa Anaheimin silloisesta ykkösmiehestä Paul Kariyasta. Vuoden 1993 varaustilaisuuden neljäs varaus ehti debytoida Mighty Ducksissa kaudella 1994-95.
Ankkalinnan valtiaat - Selänne, Kariya ja Steve Rucchin
Toista kauttaan NHL:ssä pelannut Anaheim Mighty Ducks ei Kariyan ensimmäisellä kaudella menestynyt. Joukkue jäi läntisen konferenssin viimeiseksi, vaikka Kariya voitti rakennusvaiheessa olleen joukkueen sisäisen pistepörssin kymmenen pisteen kaulalla toiseksi tulleeseen Shaun Van Alleniin.
Kariya edusti urallaan Kanadaa vuoden 1994 hopeaa voittaneessa olympiajoukkueessa, ja kahdeksan vuotta myöhemmin Salt Lake Cityn kultaa voittaneessa joukkueessa.
Selänne-kauppa oli täysosuma. Kariyan toinen kausi oli murskaavan hyvä (108 pistettä). Toinen kausi, Selänteen ensimmäinen täysi kausi Anaheimissa, vei seuran ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin. Kaksikko tuntui lukevan toistensa ajatuksia.
Ketjun kolmantena lenkkinä hääri sentteri Steve Rucchin, joka hoiti suurimman osan pelaamisesta puolustussuuntaan. Rucchin oli seuran oma varaus, joka edusti lähes koko 735 ottelua kestäneen uransa Ducksia.
Joukkueen rohkean hyökkäysvoittoinen taktiikka oli pakon sanelema, sillä superkaksikon takana joukkueesta ei löytynyt mainittavasti tulivoimaa. Anaheim myös varasi keskinkertaisesti 90-luvun loppupuolella. Useat varaukset pelasivat kunnioitettavan määrän NHL-otteluita, mutta yhtään isoa tähteä varauksista ei noussut ennen vuosien 2002 ja 2003 täysosumia.
Kariya ja Selänne iskivät 90-luvun loppupuoliskolla pöytään piste- ja maaliennätyksiä, joista suurin osa on vielä tänäkin päivänä voimassa. Yhteistä tietä kesti vuoteen 2001, jolloin viimeisenä konferenssissaan majaillut Anaheim kauppasi Selänteen San Joseen.
Kariyan pelaajauran tehot olivat komeat. Pistesaldot hiipuivat ilman Selännettä, mutta pysyivät komeina. Kariyan Mighty Ducksissa viimeiseksi jääneellä kaudella 2002-03 seura selvisi taianomaisesti Stanley Cupin finaaleihin, joissa New Jersey Devils oli lopulta parempi.
Erikoisena yksityiskohtana on muuten se, että Selänteen kerrotaan torjuneen pelaajakaupan Devilsiin kyseisellä kaudella. Pelaajakaupan toisena osapuolena olisi ollut tuolloin neljättä kauttaan pelannut Scott Gomez.
Selänne Sharksissa ja Avalanchessa
Selänteen reilut kaksi kautta kestänyt visiitti Sharksiin oli kaksijakoinen. Joukkue oli kokonaisuutena laadukkaampi kuin Mighty Ducks, mutta loukkaantumiset hidastivat parasta tahtia. Eniten Selänne pelasi Patrick Marleaun ketjussa.
Koko uransa Sharksia edustanut Marleau on kertonut jälkeenpäin halunneensa oppia Selänteeltä niin paljon kuin mahdollista. Kaksikon peli kulki ajoittain mainiosti Sharksin kakkosketjussa. Myöhemmin Marleau on toiminut joukkueensa kapteenina ja varakapteenina, ja jatkaa yhä pian 1300 runkosarjan ottelua kestänyttä pelaajauraansa.
Lopulta Selänne siirtyi uudelleen Kariyan kaveriksi - tällä kertaa Colorado Avalancheen. Peter Forsbergin ja Joe Sakicin johtamaa joukkuetta pidettiin suurena mestarikandidaattina, ja Anaheimin superkaksikon siirtyminen seuraan piti olla molemmalle entiselle ankalle ensimmäinen kunnon sauma Stanley Cup -mestaruuteen.
Toisin kävi. Selänteen polvivamma hidasti pelaamista, ja välillä mies löysi itsensä katsomon puolelta. Uran heikoimmat tehopisteet ja erimielisyydet valmentaja Tony Granaton kanssa eivät auttaneet asiaa. Selänne oli uransa aallonpohjassa ja hiljalleen matkalla jopa ulos koko liigasta.
Myös Kariyalla meni heikosti. Hän kärsi urallaan aivotärähdyksistä, jotka pakottivat kanadalaisen lopulta lopettamaan uransa vuonna 2010. Lääkärin määräys esti samalla Selänteen toiveen yhdessä pelaamisesta vielä yhden kerran Anaheimissa. Viimeiset viisi kautta Kariya pelasi hyvillä tehoilla Nashville Predatorsissa ja St. Louis Bluesissa.
Mestaruusketju kasattiin erikoisista ainesosista
Työsulkukausi pelasti Selänteen NHL-uran. Kunnollinen toipuminen vammoista nosti hänet taas NHL:n huipulle. Ensimmäinen kausi Ducksissa tuotti peräti 90 tehopistettä ja seurakin pärjäsi taas pudotuspeleissä − ensimmäistä kertaa Selänteen pelatessa seurassa.
Finaaliin läntisestä konferenssista meni ankkojen nokan edestä vuonna 2006 Edmonton Oilers. Seuraavalla, ikimuistoisella kaudella olikin sitten Selänteen ja Ducksin vuoro mennä ensin finaaliin, ja lopulta nostaa mestaruuspokaalia.
Selänteen sentterinä pelasi menestyksekkäästi Ducksin vuonna 2000 vapaana agenttina hankkima Andy McDonald. Häntä ei varattu koskaan NHL:ään, kuten ei myöskään seuran muita mahtilöytöjä Chris Kunitzia, Dustin Penneriä, Jonas Hilleriä eikä Viktor Fasthia. Selänteen ensimmäinen paluukausi oli myös McDonaldin uran paras, ja sentteri edusti Ducksia aina kauteen 2007-08 asti. Uran 5,5 viimeistä vuotta menivät St. Louis Bluesissa.
Mestaruuskeväänä McDonald voitti pudotuspeleissä seuransa maalipörssin. McDonald oli fyysisesti pienikokoinen NHL:ään, mutta luistelijana äärimmäisen nopea. Hänen taitonsa olisivat riittäneet vielä komeampaan uraan, jos hänkään ei olisi joutunut hidastamaan tahtiaan ja lopulta lopettamaan uraansa aivotärähdysten takia.
Ketjun kolmantena lenkkinä oli mestaruuskaudella Kunitz, joka tekee nykyisin tuhojaan Sidney Crosbyn tutkaparina Pittsburgh Penguinsissa. Ankkojen mestaruuteen johdattaneen ketjun nimi oli iskevä The S-MAC-K Line. Mestaruus jäi lopulta Selänteen uran ainoaksi, mutta pyyhki kaikki loukkaantumisten, tappioiden ja pettymysten aiheuttamat kyyneleet kerralla pois.
Hyökkäykset voittavat pelejä, puolustukset mestaruuksia
Ducksin mestaruudesta ei voida puhua ilman takalinjojen tukipylväitä. Maalia mestaruuskaudella vartioi Jean-Sebastian Giguere, joka lopetti uransa samaan aikaan Teemun kanssa. Puolustuksen selkärangan muodosti kaksikko Scott Niedermayer - Chris Pronger.
Scott Niedermayer oli äärimmäisen hyvä luistelija ja taitava kiekonkäsittelijä. Kanadalaispuolustaja osasi käyttää myös voimaansa oikea-aikaisesti, vaikkei ollutkaan Devils-jätti Scott Stevensin kaltainen kolossi. Niedermayer voitti urallaan mestaruuksia niin juniorisarjoissa, junioreiden maailmanmestaruuskisoissa, aikuisten MM-kisoissa kuin World Cupissa sekä olympialaisissakin. Olympialaisissa kaksi kertaa!
Stanley Cupin Niedermayer oli voittanut New Jersey Devilsissä kolme kertaa. Kun Niedermayer liittyi 12 Devils-kauden jälkeen Ducksiin vapaana agenttina kesällä 2005, hän pääsi samaan seuraan veljensä Robin kanssa. Yhteinen mestaruus veljen kanssa kruunasi upean uran, johon mahtuivat myös mestaruuskevään Conn Smythe ja yksi parhaalle puolustajalle annettu Norris-palkinto kaudella 2003-04.
Johtajana Niedermayer oli hiljainen. Selänteen mukaan kanadalainen puhui noin "kymmenen sanaa kaudessa".
Toinen tukipilari oli fysiikallaan ja ulottuvuudellaan dominoinut Pronger. Hartford Whalersin aikanaan varaama Pronger ehti menestyä 1,5 uransa alussa vietetyn Whalers-kauden jälkeen jokaisessa edustamassaan seurassa. St. Louisissa vietettyjen yhdeksän kauden aikana seura ei voittanut mestaruutta, mutta Pronger valittiin kertaalleen koko NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Ainoan Oilers-kautensa (2005-06) aikana Pronger ylsi joukkueensa kanssa finaaliin. Ducksissa mies voitti uransa ainoan mestaruuden, mutta vielä Philadelphia Flyersissakin kanadalaispakki vei joukkueensa finaaleihin yhdessä muun muassa Kimmo Timosen ja Ville Leinon kanssa.
Prongerin ura loppui silmävammaan. Pelaajana hän oli loputtoman kovakuntoinen, ja osasi käyttää mailaansa niin hyökkäysten avaamiseen kuin vastustajan hakkaamiseen. Prongerin lähellä oli ikävä olla - jos siis oli hänen vastustajansa.
Tämän oli ehtinyt huomata aiemmin myös Selänne, sillä kaksikko oli ottanut yhteen useita kertoja niin NHL:ssä kuin olympialaisissakin. Ennen siirtoaan Anaheimiin Pronger, jolla on suomalaiset sukujuuret, mietti selvittävänsä asiat Teemun kanssa Finlandia-vodkan avulla.
Vielä kerran, Teemu!
Ennen uran päättymistä Selänne ehti vielä pelata peräti viisi kautta Saku Koivun seurakaverina. Maajoukkueessa menestynyt kaksikko ei päässyt pitkien runkosarjojen aikana dominoivaksi kuin parhaimmillaan maajoukkueessa, mutta suomalaisille pelaaminen samassa seurassa oli herkkua. Ducks oli vuodesta toiseen NHL:n selkeästi seuratuin joukkue Suomessa. Pudotuspelimenestykseksi kokonaisuus ei kuitenkaan kypsynyt, ja seuran oli pakko hakea uutta nousua kauppaamalla Pronger ja keskeisiäkin pelaajia.
Ohjat ehti ottaa uusi tutkapari Ryan Getzlaf - Corey Perry. Kaksikko oli seuran täysosumavarauksia kesän 2004 varaustilaisuuden ensimmäiseltä kierrokselta. Ainakin New Yorkissa on mietitty, miten Ducks osasi poimia Perryn ja Getzlafin, kun molempia ennen varannut Rangers nappasi peräti kaksi NHL-ottelua urallaan pelanneen Hugh Jessimanin.
Teemu Selänteen uralle mahtui monta erikoista tarinaa ja pelaajaa. Vähäisin ei ollut kuitenkaan Selänteen oma ura ja tarina. Kesällä 2014 ura päättyi 1451 NHL:n runkosarjaottelun jälkeen. Oma lukunsa ovat pelaajat, joiden uraan Selänne on vaikuttanut esikuvana, ja vaikuttaa vielä uran jälkeenkin.
Lähteet: Sports Nation, Elite Prospects, US Today, ESPN, Winnipeg Jets Legends, mtv.fi