Tampa Bay – Montreal : Salamat vs. maajussit

NHL / Artikkeli
Pudotuspelien toisella kierroksella kohtaavilla Tampa Bay Lightningilla ja Montreal Canadiensilla on muutakin yhteistä kuin lupaavat nuoret pelaajat samassa farmijoukkueessa taistelemassa Calder Cupista AHL:ssä. Tampa nimittäin aloitti NHL-taipaleensa laajennusjoukkueena juuri samaisella kaudella 1992-93, jolloin Montrealissa juhlittiin joukkueen toistaiseksi viimeistä Stanley Cup -mestaruutta. Tämä on joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen pudotuspeleissä.

Lightning -miehistö on ehtinyt vaihtua täysin tuon kauden 92-93 jälkeen, mutta Canadiens-paitaa kantaa edelleen tuolloin Stanley Cupia kohti Montreal Forumin kattoa kohottanut Patrice Brisebois. Vanhat meriitit painavat kuitenkin vähän kun nämä kaksi joukkuetta iskevät yhteen perjantaina Floridan lämmössä.

Tampa helposti Isles-sarjasta jatkoon

Tampa selvitti itsensä toiselle kierrokselle rutiinipelisuorituksella. Ensimmäisen ottelun voitto puhtaasti 3-0 varmaan vaikutti hieman seuraavaan peliin, koska sen Tampa hävisi samoin numeroin. Sarjan pelit 3 sekä 4 pelattiin New Yorkissa ja Bolts ei antanut Islesin tehdä ainuttakaan maalia kotiyleisönsä edessä. Katsojilla oli varmasti kokemusta pitkäksi aikaa. Sarjan viides peli Tampassa ja kotijoukkue voitti vasta jatkoajalla. Isles sai ottelussa vasta pellit auki, mutta se oli liian myöhäistä. Islanders joutui jälleen ensimmäisellä kierroksella golfkentälle harjoittelemaan draiveja ja 19.reiälle notkumaan. Kesäloma on pitkä.

Ensimmäisen sarjan onnistujiin kuuluu ehdottomasti Fredrik Modin, 5 ottelussa 8 pistettä. Runkosarjassa ruotsalaiskolossi teki 29 maalia ja oli joukkueen viidenneksi paras pistemies. Modin kuului sarjan hahmoin mm. syöttämällä viidennessä ja ratkaisevassa ottelussa kaikki Tampan maalit. Myöskin Martin St.Louis oli omaa luokkaansa. Art Rossin voittaja jatkoi siitä mihin runkosarja päättyi. 4 maalia, joista yksi voittomaali.

Eikä mainiosti pelannutta Nikolai Khabibulinia voi jättää huomioimatta. GAA 0,79 kertoo siitä, että venäläismaalivahti on ollut mies paikallaan. Tosin osasyynä on varmasti Islandersin hyökkääjät jotka saivat sarjassa vain viisi maalia aikaiseksi. Nyt “Khabby” voi näyttää, että hänestä on myös isoihin peleihin. Maine menneiltä vuosilta on osoittanut hieman toista, joten parannuksen aika on käsillä. Mahdollisuuksia Tampalla on korkealle.

Entäs Vinny?

Jos jotain hyvää, niin kyllä jotain huonoakin. Joukkueen yksi suurista nimistä, Vincent Lecavalier, ei ollut ensimmäisessä sarjassa omalla tasollaan. 0+0 ja –1 ei kerro siitä, että Vinny alistaa. Tähän sarjaan miehen onkin pakko pistää enemmän panosta kentällä. Lecavalierin ja valmentaja John Tortorellan välillä on ollut ennen skismaa, mielenkiintoista nähdä mitä tämä vaikuttaa heidän väleihinsä. Jos joukkueella menee hyvin, menee miehillä hyvin.
Ylivoima oli myös huonoa, vain kaksi maalia joukkue sai aikaiseksi. Jatkossa tämä ei riitä mitenkään. Enemmän on pakko saada aikaiseksi, sillä ylivoimalla ottelut ratkaistaan.

Aliarvostettu Tampan pakisto päästi vain viidesti Islandersin pahan tekoon. Ainoa pelaaja, joka ylpeilee nimellään, on Darryl Sydor. Cup-voitto Dallasissa 1999 antaa hänelle johtajan roolia Boltsin peräpäässä. Sydor tietää homman nimen. Nimetön pakisto, mutta osaa hommansa. Taitoa löytyy, kovuutta myös. Puolustus ei tarvitse suuria nimiä, vaan koossa on muutenkin Joukkue.
Kaikki tietävät roolinsa ja toteuttavat sen nurisematta. Usea pelaaja on ollut kiertolaisena, mutta löytänyt Tampasta itselleen paikan, missä saa pelata.

Vastassa The Perinteet

Vastaan asettuu toisella kierroksella Kanadan ylpeys, Les Canadiens de Montreal. Joukkue, jolla on perinteitä vaikka muille jakaa. Ihan kuin Tampereen Ilves Suomen sarjoissa. Canadies on viime kausina pelannut alamaissa, kiitos epäonnistuneen scouttauksen ja huonojen kauppojen. Tampa on esimerkki siitä, kuinka kaupoilla ja suhteellisen onnistuneella draftauksella on saatu hyvä joukkue kasaan. 12 vuotta siihen on mennytkin, kun Tampa liittyi NHL:ään vuonna 1992.

Montreal oli tappioasemassa 3-1 Bostonia vastaan, mutta joukkue nousi syvyydestä ja taisteli itsensä jatkoon. Saku Koivu Montrealin ykkössentterinä teki hyvät pisteet ja alisti Bostonin Joe Thortonia. Montreal pelaa Tampan tavoin hyvin joukkueena ja on vaikea voitettava. Yksilöt eivät välttämättä riitä.
Habsien vaarallinen ykkösketju Kovalev – Koivu – Zednik oli mukana Bruinsin kaadossa.

Tampan kolmosketju Dave Andreychukin johdolla saaneekin seurata Koivun ketjua ja varjostaa miehet tehottomiksi.

Nyt Tampalla on mahdollisuudet nousuun ja sitä joukkue janoaakin. Viime kaudella toisella kierroksella putoaminen oli kasvattavaa tulevaisuuden kannalta. Kaikki huippujoukkueet ovat hävinneet ensin, ennenkuin ovat kasvaneet voittajiksi. Koska Tampa Bay?

Montrealilla onnistujat uusia kasvoja

Bruinsin kaatamisessa tärkeään rooliin nousivat joukkueeseen tällä kaudella siirtyneet pelaajat. Aleksei Kovalev siirrettiin ensimmäisen pelin jälkeen Saku Koivun vierelle ykkösketjuun ja venäläistähti iski sarjassa peräti viisi maalia ja yhteensä kahdeksan pistettä. Ketju Kovalev-Koivu-Zednik keräsikin kehuja myös pettyneiltä Bruins-pelaajilta viimeisen ottelun jälkeen. Koivu johtaa tällä hetkellä pudotuspelien pistepörssiä 10 pisteellään.

Siinä vaiheessa kun Bruins siirtyi playoffs -sarjassa 3-1 johtoon, veteraanisentteri Jim Dowd piti joukkuetovereilleen puheen. On harvinaista, että joukkue pystyy pudotuspeleissä nousemaan voittoon 3-1 tappioasemasta, ja Canadiens ei ollut aiemmin tällaiseen urotekoon yltänyt. Dowd ja Minnesota Wild tekivät kuitenkin juuri näin ja vieläpä kahdesti viime vuoden pudotuspeleissä. Dowd on mitä ilmeisemmin varsin vakuuttava puhuja.

Tärkeä pelaaja Canadiensille oli myös ärhäkkä keskushyökkääjä Steve Begin. Begin on Canadiensin sytytystulppa sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen ääri-intensiivinen pelityylinsä sytyttää katsojat ja pelitoverinsa ilta toisensa jälkeen. Samainen pelityyli on aiheuttanut miehelle uran varrella myös kaikenlaista riesaa loukkaantumisien muodossa ja hän päätti nytkin Bruins-sarjan kokomaski kypärässään taklattuaan ohi ja iskettyään kasvonsa suoraan laitaan.

Ei hyvää ettei jotain huonoakin

Canadiensin mahdollinen menestys pudotuspeleissä rakentuu täysin joukkueen yhtenäisyyden ja pelikurin varaan. Jo ensimmäisessä sarjassa nähtiin kuitenkin joukkuehengen kannalta ikävä episodi, kun valmentaja Claude Julien ja tähän mennessä erittäin epävarmasti pudotuspeleissä esiintynyt Sheldon Souray päättivät vierittää neljännen pelin jatkoaikatappion Aleksei Kovalevin niskoille. Tällaiset syytökset kesken pudotuspelisarjan ovat varsin vaarallisia, etenkin kun toinen syyttelijä Souray oli itse aiheuttamassa kiekonmenetystä. Canadiensin yhteishenki kuitenkin näytti kestävän tämän selkkauksen ja jälkeenpäin molemmat Julien ja Souray peruivat harkitsemattomia puheitaan.

Montrealilla on ollut ongelmia myös maalinteon kanssa. Lähinnä sen takia, että tasaiseen maalintekoon on pystynyt vain joukkueen ykkösketju. Canadiensin kakkosketjusta löytyvät joukkueen runkosarjan pistepörssin ykkönen ja kakkonen Mike Ribeiro ja Michael Ryder, mutta yhtä peliä lukuunottamatta heidän panoksensa on ollut maalien muodossa olematon. Tämä oli jossain mielessä ehkä odotettuakin, sillä kakkosketjun jokainen pelaaja pelaa ensimmäisiä pudotuspelejään NHL:ssä. Ketjun kolmas lenkki Pierre Dagenais saattaa joutua antamaan jatkossa tilaa hyvään vireeseen päässeelle Yanic Perreaultille.

Montrealin uuden kultapojan Mike Ribeiron onnistui myös herättää pahennusta vilkutellen hymyillen Bruinsin vaihtopenkin suuntaan heti dramaattisen näköisen loukkaantumisensa jälkeen. Sanomattakin lienee selvää, että tuomarit voivat vetää tästä omat johtopäätöksensä. Kaikki varmaan tuntevat tarinan pojasta joka huusi sutta?

Tampa tarjoaa uudenlaisen haasteen

Canadiensin puolustusta on haukuttu heiveröiseksi, ja sitä se kieltämättä jossain määrin onkin. Lightningin vikkeliä hyökkääjiä vastaan tarvitaan kuitenkin enemmän nopeita jalkoja kuin raakaa voimaa. Montrealin puolustuksesta löytyy onneksi hyviä luistelijoita kuten Francis Bouillon ja Andrei Markov. Stephane Quintalin loukkaantuminen voi osoittautua tässä mielessä siunaukseksi, onhan mies yksi NHL:n kankeimmista puolustajista. Quintalia tuurannut tulokaspuolustaja Mike Komisarek puolestaan liikkuu erittäin hyvin kokoisekseen, ja on ollut erittäin positiivinen ilmestys uransa ensimmäisissä playoffs -peleissään. Myös Patrice Brisebois pärjännee paremmin nopeita mutta vähemmän fyysisiä hyökkääjiä vastaan.

Montreal pärjäsi jo runkosarjassa erittäin hyvin aloitusympyrässä ja sama trendi jatkui Bruins -sarjassa. NHL:n parhaan aloittajan Yanic Perreaultin lisäksi Koivu onnistui erinomaisesti. Canadiensin hyvää panosta aloituksissa täydensivät 50 prosentin varmuudella aloittaneet Ribeiro ja Dowd. Tampalla on toki hyviä aloittajia, Dave Andreychuk etunenässä, mutta kokonaisuudessaan Canadiens vaikuttaa vahvemmalta tällä tärkeällä osa-alueella. Canadiens oli jonkin verran Tampaa edellä myös pelattaessa erikoiskentällisillä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Etenkin Montrealin alivoimapeli toimi loistavasti.

Jose Theodore onnistui heikon alun jälkeen nousemaan tutulle tasolleen, mutta vastaavanlainen ailahtelu on miehen kohdalla tuttua toissakauden pudotuspeleistä. Tuolloinkin Theodore aloitti haparoiden ja syttyi taistelemaan vasta viidennessä pelissä. Toisella kierroksella hän hiipui taas joukkueen mukana keskinkertaisuuden tasolle. Nyt hiipumisiin ei ole varaa, sillä Tampa Bay iski runkosarjassa kolmanneksi eniten maaleja vastustajan verkkoon.

» Lähetä palautetta toimitukselle