Toronto hakee jälleen liikuttavan vakavasti ensimmäistä Stanley Cupiaan sitten kevään 1967. Se aiotaan saavuttaa kokoonpanolla jossa on 17 yli 30-vuotiasta pelaajaa. Kokoonpano on muutenkin täynnä: pakkeja on 9-11 kärkkymässä peliaikaa, hyökkääjiä lähemmäs 20.
Leetch täydentää vahvan nelikon
Toronton tiedettiin olleen sekä Sergei Goncharin että Brian Leetchin perässä, mutta näistä nuoremman, eli Goncharin saaminen Torontoon olisi vaatinut puolustajalupaus Carlo Colaiacovon luovuttamista Washingtoniin. Tähän Ferguson ei ollut valmis. Niinpä Boston sai tavoitellun venäläisen antamalla oman kultapoikansa Shaone Morrisonin pääkaupunkilaisille. Leetch sen sijaan oli saatavissa Jarkko Immosen ja Maxim Kondratievin oikeuksien kauppaamisella ja kahdella melko korkealla varausvuorolla. Hintaa on pidetty kovana. Monet vertasivat Leetch-kauppaa Peter Bondra-siirtoon, jossa Ottawa ei liikuttanut juuri mitään. Fergusonin katsottiin menneen nuoruuttaan Glen Satherin virittämään ansalankaan, mutta toisaalta JFJ oli valmis maksamaan hinnan siitä, mitä uskoi joukkueen tarvitsevan. Mistään kullasta ja mirhamista ei Maple Leafs luopunut. Lupauksista Matt Stajan, Alex Steen ja Colaiacovo olivat koskemattomia. Immonen ja Kondratiev ovat tulevia NHL-pelaajia, mutta sittenkin toisen luokan kauppatavaraa.
Leetchin hankkimista on kiitelty erityisesti asiantuntija piireissä. Leetch solmi heti pitkän sopimuksen Torontoon, ja auttaa varmasti joukkuetta. Mies on tunnetusti class act, hieno mies.
Johansson yllätysveto pakkisuman keskelle
Paljon enemmän on ihmetyttänyt Calle Johanssonin houkutteleminen eläkkeeltä NHL-jäille. Mistä moinen idea on saatu? Jäljet viittaavat Ken Kleen suuntaan. Miehet pelasivat pitkään yhdessä Washingtonissa. Lähellä oli siis, että jäällä olisi luistellut Gonchar-kaupan toteutuessa puolet Capitalsin viime kauden pakeista. Kaiken lisäksi Brendan Witt oli pitkään Toronton kiikarissa. Myös Mats Sundinilla saattoi olla osansa tässä draamassa. Johanssonin tiedetään pitäneen tuntumaa jäähän yllä Ruotsissa, mutta aikansa kuntoutuminen ottaa, ja kun tunkua on rosteriin, niin vertyykö Calle?
Nyt Toronton pakisto näyttää jokseenkin tältä: Leetch, Klee, Kaberle ja McCabe muodostavat nelikon, joka vastaa mission suorittamisesta. Aki Berg on arvoasteikossa viidentenä hiuksenhienosti. Raisiolaisen kanssa jääajasta kinaavat sitten Bryan Marchment, Johansson, Drake Berehowsky ja Karel Pilar. NHL-tason pakkeja on siis riittävästi, kokonaan toinen asia on se, onko yhdeksikkö riittävän hyvä kokonaisuus. Leetchiä lukuun ottamatta yksikään ei ole omassa roolissaan aivan NHL:n huippuja. Kannattaa muistaa vielä sekin, että Pierre Hedin ja Carlo Colaiacovo ovat tyrkyllä The Rockilta, joten loukkaantumissuma saa olla aikamoinen ennen kuin materiaali loppuu. Viime kausista on siis otettu opiksi.
Francis täydentää ykkössenttereiden klubin
Hyökkäyskamaakin riittää. Ron Francis luopui loppuhetkillä kaupan estävästä sääntöpykälästään ja saapuu Torontoon. Moni muistaa kauhulla mitä tapahtui viime kaudella: Doug Gilmour tuli, loukkaantui ja lähti. Episodi ei ollut mieliä ylentävä, varsinkin kun veteraanisentterille oli syksyllä näytettävä kämmenpohjaa miehen pyrkiessä vielä joukkueeseen. Francis on kotoisin Toronton lähistöltä, joten Ontarion oma poika pääsee vielä kerran yrittämään Stanley Cupia. Ron ei muuten ole pitkällä urallaan Kanadassa ennen NHL:ää pelannut. Francis saatiin Torontoon lähinnä sopimuksen ottamisella, eikä sekään ole loppukeväästä paljon. Carolina tyytyi neljännen kierroksen varausvuoroon kesältä 2005. Koko prosessi kesti kolme tuntia ja alkoi Carolinan GM:n Jim Ruthefordin soitolla Francisille. Francis luopui heti siirron estävästä pykälästä kun kuuli että olisi pääsemässä Torontoon. Francisin sopimus päättyy heinäkuun ensimmäinen päivä, eikä miestä mahdollisesti kevään jälkeen enää NHL-kaukaloissa nähdä. On siis viimeiset hetket ihastella kolminkertaista Lady Byngin, herrasmiespelaajapystin, voittajaa. Mutta sitä ennen Francis tarjoaa aloitusvoittoja, kokemusta ja johtajuutta.
-Kun olin lapsi, katsoin Sault Ste. Mariessa Hockey Night in Canadaa ja hurrasin Leafseille, sanoi Francis vähemmän yllättäen.
-Matt Stajan ei ollut syntynyt kun aloitin nämä hommat, muistutti 41-vuotias Francis
-Hän ei ole koskaan hämmästyttänyt ketään fyysisellä pelillään, mutta sijoittumisellaan ja pelinluvullaan hän on tehnyt vaikutuksen moniin meistä, arvioi valmentaja Pat Quinn uutta suojattiaan.
Chad Kilgerin Toronto poimi waivereista. Kilger tuo Toronton hyökkäykseen syvyttä, jota toki oli jo aiemmin. Kilger on iso pelaaja, mutta hänestä ei ole koskaan saatu kaikkea irti. Torontossa Kilger pääsee pelaamaan sivuosassa, ja voi ansaita kannuksensa tekemällä pikkuasioita hyvin pudotuspeleissä, jos sinne asti on mukana. Kilger tuli halvalla ja menee halvalla jos mies ei ihmeitä esitä, riskitön hankita siis kaiken kaikkiaan. TJ Ferguson myönsi, että jätkiä on paljon, eikä kaikille ole tilaa kokoonpanossa, mutta väitti valinneensa pelaajat siten, että mukana ei olisi ongelmatapauksia.
Terveen Toronton ketjut voisivat olla nämä:
Roberts-Sundin-Mogilny
Antropov-Nieuwendyk-Ponikarovsky
Tucker-Francis-Nolan
Fitzgerald-Reichel-Renberg
Matt Stajan, Kilger, Tie Domi, Nathan Perrott, Clarke Wilm, Harold Druken ja Wade Belak olisivat jämiä.
Ainakin aloitusvoimaa pitäisi olla nyt riittävästi, vaikka Travis Green ei enää Torontossa pelaakaan. Koko ylle kaavailtu sentterinelikko osaa kaivaa kiekon esiin kyyryasennosta. Maalintekotaitoa pitäisi olla kolmen ketjun verran ja roolipelaajia vaikka vuorotöihin.
Loppujen lopuksi katseet kääntyvät…
..Eddie Belfouriin. Torontolla on varmaankin liigan paras 30 pelaajaan ryhmä, mutta kokoonpanossa saa olla kerralla vain 20. Ja kun näitä 20 sankarin ryhmiä tarkastellaan, niin jo idästä saa Maple Leafs vahvaa kilpailua. Kaikki tietävät, että Boston on iskussa. Phillyn hyökkäys on yhtä leveä kuin Toronton. New Jersey luottaa Brodeuriin ja Lamorielloon. Ottawa on sisuuntunut. Tampa Bay on nopea. Ja Montrealilla on Jose Theodore.
Niinpä, Montrealilla on Theodore ja Devilsillä Brodeur. Muut idän suuret menevät jatkopeleihin hiukan vähemmällä luotolla veskareihinsa. Tampalla on kaksi hyvää, onko yhtä loistavaa. Philadelphian ongelmat tiedämme kaikki. Ottawan Lalime on ollut heikko. Mitä sitten tekee Belfour. Miehen on oltava kunnossa. Jos Eddie ammutaan alas, ei Torontolla ole mahdollisuuksia. Varsinkaan kun Ferguson ei vuokrannut kakkosta mistään.
