Naiskiekon ikoni, kaiken voittanut ja Kirkkonummen Salamoissakin pelannut Kanadan Hayley Wickenheiser, 35, on jälleen mukana, kun kiekko putoaa jäähän olympialaisten merkiksi. Siinä on myös osaltaan kanadalaisten ongelma.
Kanada ja USA panostavat molemmat kovin naiskiekkoon, mutta USA:n kirkkaimmat tähdet ovat nuorempia, kehittyvät nopeammin – ja ovat jo menneet ohi. Toki Kanadakin tekee sukupolven vaihdosta. Viime MM-kisojen pistepörssin voittanut Marie-Philip Poulin, 22, on yksi parhaista maailmassa.
Yhdysvalloilla on nuoria tähtiä laajemmalla rintamalla ja USA pelaa tällä hetkellä liikkuvampaa ja taitavampaa jääkiekkoa kuin Kanada. Hyökkäyksen 22-vuotias tähtikaksikko Amanda Kessel – Brianna Decker ei jätä ketään kylmäksi. Ja kyllä, Amanda on NHL-tähti Phil Kesselin sisko, sekä saman yliopiston kasvatti kuin Suomen kirkkain tähti, maalivahti Noora Räty.
Toki erot ovat pieniä ja Kanadan materiaali jonkin verran leveämpi. Keskinäiset kohtaamiset ovat olleet lähes poikkeuksetta maalin pelejä. Lähes, sillä vuoden 2012 kotikisoissaan USA pieksi pohjoiset naapurinsa hämmentävästi peräti 9-2.
Kun olympialaisiin pitkällä leirityksellä valmistautuvat kilpakumppanit kohtasivat harjoitusotteluiden sarjan merkeissä joulukuussa, saatiin esimakua tulevasta. USA voitti neljä ottelua neljästä – ja kaukalossa nähtiin joukkotappelu. Taistelu kultamitaleista tuskin jättää kylmäksi Sotšissakaan.
Kolme syytä jännittää ruudun edessä
Kestomenestyjä Kanadan puolustukseksi on sanottava, että joukkue joutui harjoitusotteluihin hankalassa tilanteessa. Päävalmentaja Dan Church irtisanoutui yllättäen ensimmäisen USA-pelipäivän aamuna. Tilalle nimetyn entisen NHL-tähden Kevin Dineenin johdolla vaahteranlehtipaidat petrasivat otteitaan.
Sotšissa USA on joka tapauksessa ennakkosuosikki – vaikka se monille vedonvälittäjille yllätys onkin.
Naisten arvokisaturnauksissa on perinteisesti kolme jännityksen aihetta. Yksi on yllämainittu pohjoisamerikkalaisten mestaruustaistelu. Toinen on se, kuka eurooppalaisista vie pronssit. Euroopan kärki on leventynyt ja potentiaalia mitalisteja on nykyään neljä kahden asemesta.
Kolmas kiinnostava asia on, voisiko joku Euroopan maista sittenkin yllättää Kanadan tai USA:n. Vastaus on, että voi, mutta keskisuurta ihmettä se vaatisi. Toisaalta ei USA:lla ja vuoden 1980 olympialaisilla ole yksinoikeutta ihmeisiin jäällä...
Tasoerot naisten turnauksissa räjähtivät käsiin Vancouverin olympialaisissa 2010, kun Kanada ja USA panostivat täydellä teholla ja euroamatöörit tippuivat kelkasta. Pohjoisamerikkalaiset ovat nopeampia, fyysisempiä ja paljon edellä ennen kaikkea laukaisutehokkuudessa.
Vancouverin jälkeen on ollut hivenen rauhallisempaa murskajaisten suhteen. Nyt olympiakaudella Pohjois-Amerikassa on jälleen panostettu, mutta kenties iso kaukalo ja venäläiset olosuhteet pitävät maalierot tällä kertaa aisoissa. Ehkä.
Emäntä-Venäjä panostaa, Suomi silti parempi
Panostettu on myös Euroopassa. Kisaisäntä Venäjä on ollut kovan työn myötä lähellä nousta Euroopan parhaaksi kiekkomaaksi ohi kestomenestyjien Suomen ja Ruotsin. Venäjällä on pari vahvaa kentällistä sekä hyvä maalivahti, vaikka edellisten MM-kisojen sensaatiovahti Nadezhda Alexandrova puuttuukin kokoonpanosta. Anna Prugova, 20, on tolppien välissä yhtä kova tekijä.
Venäjä jää Sotšin rankingissa kuitenkin neljänneksi, sillä uudessa nousussa oleva Naisleijonat on lähtökohtaisesti yhä Euroopan valtias. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun naisten maajoukkue ajelehti Suomessa päämäärättömästi ilman päävalmentajaa, mutta toimintaan on saatu ryhtiä Mika Pieniniemen päävalmentajaksi nimittämisen jälkeen.
Pieniniemi otti paikkansa ennen viime MM-kisoja. Taktisesti parantunut peli näkyi jo tuolloin, mutta hyökkäystyöskentely jäi aneemiseksi.
Suomen suurin vahvuus on Noora Rädyn maalivahtityöskentely. Maalivahtipeli on monenkin maan vahvuus, sillä maalinteko puolestaan ei eurooppalaisten hyviin osa-alueisiin lukeudu. Jenkkiyliopistossa loistanut Räty on kuitenkin aidosti maailman parhaita.
Naisleijonien vahvuuksia ovat myös taktinen osaaminen ja Mira Jalosuon nousu puolustuksen kiekollisten johtajien Jenni Hiirikosken ja Saija Tarkin rinnalle. Olympiavuoden sitoutumisen lisäksi myös hyökkäyspelin terävyys on kasvanut. Michelle Karvinen on totutusti naisten turnauksen parhaita hyökkääjiä ja legendaarisen Riikka Välilän (o.s. Nieminen) paluu Karoliina Rantamäen rinnalle toi mukanaan harjoitusotteluvoiton USA:sta.
Naisten turnauksesta tekee kiinnostavan se, ettei pronssimitaleiden kohtaloa suinkaan ratkaista pelkästään Suomen ja Venäjän kesken. Edellisessä MM-turnauksessa ne nappasi Sveitsi, jonka pelaajiston laajuus ei ole aivan samaa luokkaa kuin suurimmilla mitalisuosikeilla, mutta maalivahti Florence Schellingin kuumuus on. Eikä unohtaa sovi myöskään Ruotsia. Sukupolvenvaihdos länsinaapurissa on ollut kivulias, mutta luultavasti pohjanoteeraus nähtiin viime keväänä, jolloin sijoitukseksi jäi seitsemäs.
Pelisysteemi Sotšissa on se, että paremmat maat eli Kanada, USA, Suomi ja Sveitsi pelaavat samassa alkulohkossa, jonka kaksi heikointa kohtaavat puolivälierissä alemman lohkon parhaat – luultavasti ainakin emäntämaa Venäjän. Tämän jälkeen jatketaan normaalisti välierillä ja finaalilla sekä pronssiottelulla - joka on Suomen tärkein ottelu, mikäli pohjoisamerikkalaisten atleettien yllättäminen ei ole aiemmin onnistunut.
