Ranskan Alpeilta kotoisin oleva Clara Rozier, 25, aloitti jääkiekon jo varsin nuorena. Jääkiekko ei kuitenkaan ollut hänen ensimmäinen urheilulaji.
– Siitä on jo pitkä aika. Aloitin seitsemänvuotiaana. Olen kotoisin pienestä kaupungista Ranskassa. Siellä tarjonnassa oli hiihto ja jääkiekko. Harrastin hiihtoa ennen jääkiekon pelaamista, sillä molemmat vanhempani ovat hiihdonopettajia.
Kaikki pelasivat jääkiekkoa ja tätä kautta myös Rozier päätyi lajin pariin. Kuten monessa muussa maassa, tytöille ei ollut omia joukkueita.
– Kaikki kaverini pelasivat jääkiekkoa, myös paras ystäväni. Tuumin, että ehkä minunkin pitäisi kokeilla lajia. Kokeilin ja jäin sille tielle.
– Pelasin poikien kanssa, koska meillä Ranskassa ei ole riittävästi tyttöjä alle 18-vuotiaiden joukkueita varten.
Rozier pelasi ensimmäiset pelinsä Ranskan naisten pääsarjassa kaudella 2012–13. Hän oli liian hyvä naisten sarjaan jo 15-vuotiaana, joten hän jatkoi pelejään poikia vastaan, mutta tällä kertaa tyttöjen joukkueessa.
– Siirryin kansalliseen keskukseen ollessani lukiossa. Pelasi siellä viitisen vuotta.
– Se oli oikeastaan ainoa tarjolla ollut mahdollisuus Ranskassa. Olimme tyttöjoukkue poikien sarjassa. Se oli täydellinen yhdistelmä.
Aluksi Rozier pelasi sekä poikia että naisia vastaan. Ranskan jääkiekkoliitto vaati kansallisen keskuksen pelaajia pelaamaan myös naisten sarjassa.
– Kyllä naisten joukkueita oli, mutta taso ei ollut riittävän hyvä kehityksemme kannalta. Pelasin kaksi kautta Neuilly-sur-Marnen joukkueessa, koska meidän piti pelata myös naisten sarjassa saadaksemme enemmän pelejä ja kehittääksemme naisten sarjaa.
– Silloin naisten sarjassa oli kaksi tasoa ja ylemmällä päätasolla oli vain neljä joukkuetta. Kansallisen keskuksen pelaajat jaettiin kolmeen näistä joukkueista. Voitimme mestaruuden kummankin kauden päätteeksi.
Sääntömuutos mahdollisti hänen ja hänen joukkuetovereidensa pelata ainoastaan poikia vastaan.
– Liitto muutti sääntöjä ja sitten jäljellä oli enää vain yksi sarjataso. Meidän ei enää tarvinnut pelata naisten sarjassa.
Naisten pääsarjassa pelaaminen olisi hidastanut Rozierin kehitystä. Hänen mukaansa tilanne on säilynyt samana.
– Naisten sarja Ranskassa on enemmän huvittelusarja. Sarjataso ei ole kovin kummoinen. Joukkueissa ei ole ylitarjontaa pelaajista ja samassa joukkueessa saattaa olla 15-vuotiaita ja 45-vuotiaita. Osa on saattanut aloittaa pelaamisen ihan hiljattain.
"Hänet tunnetaan entisenä Suomen maajoukkuen pelaajana. Häneen oli helppo luottaa."
Rozierin tilanteeseen tuli muutos, kun kansallinen kehitysjoukkue, Pôle France Féminin, siirtyi Ranskan Alpeilta Pariisin esikaupunkialueelle. Sen sijaan, että hän olisi pakannut laukkunsa ja muuttanut joukkueen perässä Chambérystä Cergyyn, hän katsoi parhaaksi jäädä kotiseudulleen.
– Kansallinen keskus oli lähellä kotikaupunkiani. Se oli vuoristoseudulla, joten minun oli helppo reissata sinne.
– Joukkue päätettiin siirtää Pariisiin, mutten koe itseäni kaupunkilaistytöksi. Siksi en halunnut muuttaa sinne. Sen sijaan jatkoin poikien U17/U20 joukkueessa lähellä kotikaupunkiani vielä yhden vuoden. Sitten COVID muutti tilanteen.
Kaiken ollessa kiinni, hänellä oli aikaa pohtia, mitä hän haluaa tehdä jatkossa.
– En ensin ollut varma haluanko muuttaa pois Ranskasta. Minulla oli työ ja ajattelin, että jos muutan, niin en tiedä minne olen menossa, teenkö töitä pelaamisen ohessa, enkä millainen elämäni tulee olemaan. Oli hieman pelottavaa lähteä.
– Minun piti päättää haluanko jatkaa poikien kanssa pelaamista vai vaihtaa johonkin naisten sarjaan, joka on ammattimaisempi kuin pääsarjamme Ranskassa.
Muutto ulkomaille
Punnittuaan vaihtoehtojaan, Rozier oli yhteydessä suomalais- ja ruotsalaisjoukkueisiin. Vaikka taso olisi ollut parempi Ruotsissa, muut tekijät olivat sitä tärkeämpiä joukkuetta valitessa.
– Neuvottelin myös ruotsalaisjoukkueen kanssa, mutta Helsinki oli minulle helppo valinta, koska Emmanuelle [Passard] ja Athéna [Locatelli] pelasivat täällä jo silloin.
– Minun oli helpompaa muuttaa tänne, eikä jonnekin, jossa olisi ihan yksin. Helsingin osalta tiesin sarjan tason ja missä roolissa tulisin pelaamaan. Ruotsin osalta en tiennyt mitään.
Hänen joukkueensa, HIFK, teki valinnasta helpon hänelle. Tuttu valmentaja sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että muutto Suomeen olisi hänen etujensa mukainen päätös.
– Lisäksi joukkueen valmentaja, Saara Niemi, oli aiemmin tehnyt yhteistyötä Ranskan maajoukkueen kanssa ennen siirtymistäni HIFK:hon. Hänet tunnetaan entisenä Suomen maajoukkuen pelaajana. Häneen oli helppo luottaa.
– Myös Emmanuelle ja Athéna päätyivät Helsinkiin tämän kytköksen kautta. Kaikki tämä antoi minulle itseluottamusta muuttaa tänne.
Ranskalaiskaksikko saa kiitosta Rozieriltä uuteen ympäristöön totuttautumisen helpottamisessa. Olisi epätodennäköistä, että hän olisi tässä ilman heitä.
– Oli hyvä asia, että Athéna ja Emmanuelle olivat valmiiksi täällä, koska saatoimme viettää aikaa yhdessä Helsingissä.
– Tämä helpotti myös muihin pelaajiin tutustumista. On paljon helpompaa tututstua ihmisiin jonkun toisen kautta.
"Olosuhteet ovat erittäin hyvät. Harjoittelemme paljon ja apunamme työskentelee paljon väkeä."
Kolmatta kauttaan Suomessa pelaava Rozier on tyytyväinen siihen, miten asiat ovat menneet, siitä huolimatta, että hän epäröi ulkomaille muuttoa.
– Kaikki on mennyt tosi hyvin. Olen jopa hieman yllättynyt, kuinka hyvin asiat ovat menneet.
– Kulttuuri on täysin erilainen: ihmiset ja heidän tapansa elää ovat erilaiset. Oli hienoa päästä tutustumaan uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin.
Tiukka aikataulu on ollut erityisestä hänen makuunsa. Jääkiekosta ei ole puutetta.
– Täällä on paljon pelejä verrattuna siihen, mitä meillä oli Ranskassa. Tämä oli kannaltani erittäin hyvä asia, sillä pääsin pelaamaan niin paljon kuin mahdollista.
– Olosuhteet ovat erittäin hyvät. Harjoittelemme paljon ja apunamme työskentelee paljon väkeä. Tilanne on samankaltainen kuin, mihin olen tottunut [Ranskan] maajoukkueen kanssa, mutta nyt pääsen nauttimaan vastaavista olosuhteista koko kauden. Tämä on aivan täydellistä!
Loistavasta ensimmäisestä kaudesta huolimatta Rozier ei halua ottaa kaikkea kunniaa itselleen, vaan jakaa siitä kiitosta joukkuetovereilleen. Hän sai jo tuolloin paljon jääaikaa, mutta se oli ansaittava.
– Koen kehittyneeni paljon ensimmäisen kauden aikana. Kun pääsee pelaamaan, on helppo kehittyä.
– Sain pelata paljon, myös ylivoimalla. Minun täytyi tietysti näyttää, että olen sen arvoinen.
Kullan kimallus
HIFK:n otteet ovat parantuneet tasaiseen tahtiin hänen aikanaan joukkueessa. Ensimmäinen kausi päättyi pronssiin. Mitali kirkastui hopeaksi toisen kauden päätteeksi.
– Voitimme pronssia ensimmäisellä kaudella. Meillä ei ollut sarjan parhaat pelaajat, mutta meillä oli erittäin hyvä joukkuehenki. Tällä tavoin saavutimme pronssia.
– Paransimme viime kaudella. Meillä oli paremmat pelaajat, mutta myös erittäin hyvä joukkuehenki. Se auttoi meitä paljon hopean saavuttamisessa.
Tällä kaudella Rozierilla ja hänen joukkuetovereillaan on vain yksi tavoite. Kukaan ei kyseenalaista tätä, eikä muulla ole väliä.
"Nyt on tietysti helppo sanoa noin. Kausi on vasta alussa."
– No, kulta on tavoitteemme.
HIFK tunnetaan rohkeana ja ylpeänä seurana, eikä Rozier kiertele ja kaartele puhuessaan joukkueensa mahdollisuuksista tällä kaudella.
– Monet joukkueet, varsinkin Kiekko-Espoo, ovat menettäneet osan pelaajistaan, samalla kun me olemme vahvistuneet viime kaudesta. Meillä on hyvät mahdollisuudet voittaa kultaa.
Joukkue onkin aloittanut vahvasti kauden alun haasteista huolimatta. HIFK on tähän mennessä hävinnyt vain yhden ottelun tällä kaudella.
– Aloitimme vahvasti. Emme päässeet pelaamaan täydellä kokoonpanolla, sillä osa pelaajista ei ollut käytettävissä. Uskon, että pystymme nostamaan tasoamme entisestään jahka saamme kaikki takaisin kokoonpanoon.
– Emme myöskään ole ehtineet harjoittelemaan paljon yhdessä. Osa pelaajista oli vielä maajoukkueen mukana. Esimerkiksi minä pääsin mukaan varsin myöhään, koska osallistuin maajoukkueleirille.
Vaikka hän onkin ylpeä joukkueestaan ja sen saavutuksista tähän mennessä, Rozier tiedostaa, että kauteen mahtuu paljon jääkiekkoa pelattavaksi ennen kuin yhtäkään mitalia jaetaan. Mestarisuosikin paineet ovat kenties kovin haaste joukkueelle.
– Nyt on tietysti helppo sanoa noin. Kausi on vasta alussa. Meidän tarvitsee pelata ja näyttää, että pystymme siihen.
– Joskus on vaikeaa olla mestarisuosikki. Mielestäni on helpompaa olla haastajan asemassa.
Peliä, peliä
Naisten Liigan pelaamismuoto muuttui tälle kaudelle. Kaksivaiheisen järjestelmän tilalle otettiin selkeä yksivaiheinen runkosarja, jota seuraa kahdeksan parhaan joukkueen pudotuspelit tai, vaihtoehtoisesti, kahden heikomman joukkueen karsintapelit.
Rozier ei pitänyt aiempaa tapaa pelata ongelmallisena.
– Kun saavuin tänne ja asia selitettiin minulle, koin sen olevan yksi ja sama minulle. Haluan vain pelata. Olen täällä sen takia.
Toisaalta yksiselitteisyydellä on puolensa. Uusi järjestelmä on kaikille tahoille helpompi hahmottaa.
– En ollut aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Tämä on normaalimpaa. Tässä pelataan ja sillä selvä. Tässä ei tule tarvetta ajatella onko parhaan kuuden joukossa vai ei.
– Mielestäni tämä on parempi järjestely ja siihen päälle pudotuspelit.
Joukkuehengen voi aistia
Menestyksestä puhuttaessa Rozier toisti joukkuehengen merkitystä. Hänelle joukkue ei ole mitään ilman joukkuehenkeä. Ilman solidaarisuutta joukkue tuskin tulee menestymään. Onkin osuvaa, että ranskan kielessä oma ilmaisu tälle, esprit de corps, joka kuvaa ylpeyttä omasta asemasta ryhmässä, sekä lojaaliutta muille ryhmän jäsenille.
– Menestymiseen tarvitaan hyvä joukkuehenki.
Tämä onkin sattumoisin asia, jonka ranskalaispelaaja haluaisi muuttaa suomalaisessa naiskiekkoilussa.
– Suomessa ja ulkomailla on monia erittäin hyviä suomalaisia pelaajia, mutta joskus tuntuu siltä, ettei pelaajilla ole kummoistakaan joukkuehenkeä.
– Ranskassa tilanne on täysin toisenlainen. Meillä on joitain kykyjä, muttei oikein riittävästi pelaajia. On meille epätavallista, että joukkueen pelaajat ovat samantasoisia, joten meillä täytyy olla hyvä henki joukkueessa. Jos meillä ei ole sitä, meillä ei ole mitään.
Rozierille jääkiekkoa ei pelaa joukko yksilöitä, vaan joukkue. Asia on niin yksinkertainen.
– On pelaajia, jotka pelaavat vain itselleen, eivätkö joukkuelleen. Mielestäni tämä on surullista, koska jääkiekko on joukkueurheilua.
– Mielestäni tämä on kateissa Suomessa. Täällä pelataan itselle, sille nimelle selässä, eikä joukkueelle, sille logolle paidan etupuolella.
"hyvän joukkuehengen avulla voi saavuttaa paljon enemmän kuin ilman sitä."
Rozier hykertelee haastattelun aikana, kun arvoturnauksen aikana lomailu tulee mainituksi samassa asiayhteydessä. Hänelle tällainen käytös on hyvä esimerkki joukkuehengen puutteesta.
– Hyvät pelaajat ovat toki hyviä pelaajia, mutta hyvän joukkuehengen avulla voi saavuttaa paljon enemmän kuin ilman sitä.
Hänen mielestään ongelma on kuitenkin laajempi ja itseasiassa varsin yleinen Suomessa. Naisten maajoukkue ei ole ainoa joukkue, jota joukkuehengen puute koskee.
– Sitä on välillä vaikea olla huomaamatta. Joukkuehengen puutteen voi ihan tuntea. Moni kilpailee siitä, kuka tekee eniten maaleja. Se on aika surullista.
– Kaikkien joukkuetovereiden kanssa ei tietenkään voi olla ystäviä jään ulkopuolella, mutta hallilla olessa, kun mennään jäälle ja puetaan yhteinen pelipaita päälle, pitää voida luottaa kaikkiin omiin. Sen täytyy olla kaikille sama.
Rozieria ärsyttää se, miten osa pelaajista ajattelee, että kyse on heistä, aivan kuin jääkiekko ei olisi joukkuelaji. Hän onkin ylpeä roolistaan joukkuehengen luojana joukkueessaan.
– Pelaan jääkiekkoa, koska haluan olla osa joukkuetta. Haluan olla ihmisten parissa. En halua pelata vain itselleni. Jos siitä olisi kyse, valitsisin jonkin toisen lajin.
Hän korostaa sitä, miten pelaaminen eri maista kotoisin olevien pelaajien kanssa voi olla varsin valaiseva kokemus.
– Uskon, että ulkomaalaispelaajien saapumisen jälkeen ero joukkuehengessä on ollut nähtävissä HIFK:ssa. Olemme auttaneet paljon joukkuehengen luomisessa, varsinkin jään ulkopuolella.
Välinpitämättömät kiekkopäättäjät
Joukkuehengen puute ei ole ainoa asian, jonka suhteen Rozier on kriittinen. Vaikka hän on tyytyväinen asioiden laitaan Helsingissä, hänellä ei ole paljon hyvää sanottavaa Naisten Liigan tilasta. Hänelle tilanne on sekä surullinen että turhauttava.
– Naisten Liiga on hyvä, mutta koen, ettei sen eteen tehdä tarpeeksi. Sarjan mielenkiintoisemmaksi tekemiseksi nähdään vain vähän vaivaa, niin että ihmiset esimerkiksi tulisivat peleihimme.
– Suomella on hyvät maajoukkueet, sekä paljon mies- ja naispelaajia, joten taso on paljon parempi kuin Ranskassa, mutta olosuhteet ovat naispelaajille lähes samat kuin Ranskassa.
Rozier ei kuitenkaan odota muiden maksavan naisten kuluja. Sen sijaan hän perää oikeaa vaivannnäköä jääkiekkoliitoissa kaikilla eri tasoilla: paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.
– Vaikka tilanne on parantunut merkittävästi, naisten kiekkoilun eteen pitäisi nähdä enemmän vaivaa.
– Minusta Suomessa haaskataan potentiaalia. Täällä on paljon hyviä pelaajia, jotka haluavat pelata, mutta heiltä puuttuvat siihen tarvittavat huippuolosuhteet.
Hän korostaa sarjan tasoa, mutta kokee, että sen asioita hoidetaan huonosti. Hänen osaltaan hyvää on se, että hän pelaa joukkueessa, jolla on taustaorganisaation vahva tuki, ainakin jos sitä verrataan toisten joukkueiden tilanteeseen.
– Naisten Liiga on ehkä toiseksi tai kolmanneksi paras sarja Euroopassa, joten on erittäin surullista miten asiat ovat.
– Pelaajien pitää maksaa pelaamisesta eikä jääkiekko ole muutenkaan halpa laji pelata. Jokainen joukkue hoitaa asiat tavallaan. Budjettiin vaikuttaa auttaako miesten joukkue naisten joukkuetta.
Näkymättömät naiset
Rozierin kokemukset rajoittuvat yhteen suomalaisjoukkueeseen, joten hän ei ole halukas kommentoimaan asioiden laitaa muualla Suomessa. Mutta jos on jokin asia, mikä häntä vaivaa tällä hetkellä, se on jääkiekkoliiton suoratoistopalvelu.
– Ensimmäisellä kaudella näyimme Ruusussa ja mielestäni se toimi hyvin, koska ihmiset pystyivät katsomaan pelejämme, sekä muuta urheilua ja mitä muuta olikaan tarjolla.
– Uskon, että menetimme ihmisiä, joilla oli tapana katsoa pelejämme.
Katsojien menetys vaikuttaa todennäköiseltä ja tämän lisäksi samoista pelaajista ja katsojista kilpailevalla ringetellä on tällä hetkellä naisten jääkiekkoa parempi suoratoistosopimus.
Ringetteä voi katsoa ilmaiseksi samaan aikaan, kun naisten jääkiekko näytetään maksumuurin takana. Rozier tiedostaa tilanteen ongelmallisuuden sarjalle ja sen joukkueille.
– Ringetellä on paremmat mahdollisuudet saada katsojia. Se on aika surullista.
Hänen mielestään määrän painottaminen laadun sijaan oli huono ratkaisu, eikä pelkästään naisten jääkiekolle, vaan myös niille muille sarjoille, jotka ovat osa palvelua. Liiton toteutuksesta ei kannata maksaa.
– Kaikki näyttää niin kaukaiselta eikä kiekkoa pysty edes kunnolla näkemään.
– Nyt tarjolla pelkkä leijonat.tv. Minusta se on aika kallis siihen nähden, mitä on tarjolla. Siellä on pelkkää lätkää, ei muuta.
"Uskon, että menetimme ihmisiä, joilla oli tapana katsoa pelejämme."
Suoratoistojättiläisten kanssa on vaikeaa ellei jopa hölmöä kilpailla, sillä niillä on huomattavasti enemmän tarjottavaa katseltavaksi. Koska palvelussa on nähtävillä vain jääkiekkoa, on epätodennäköistä, että sarjojen näkyvyys paranee ja että lajin pariin houkutellaan uusia katsoja.
– Joskus ei ole edes tietoinen jostain ottelusta ja sitten päätyy katsotaan sitä sisältöä selaillessa, mutta tällaista ei kyll tule tapahtumaan leijonat.tv:n kohdalla.
– Monenlaisia asioita on tehty naisten jääkiekon eteen, sen parantamiseksi, jotta ihmiset katsoisivat sitä, mutta mielestäni tässä mennään taaksepäin.
Lisäksi tekniset ongelmat vaivaat palvelua edelleen. Joitain parannuksia on tehty, mutta Rozierin mielestä on epätodennäköistä, että ihmiset haluavat maksaa sen tarjoamista suorista lähetyksistä, jos ottelua ei voi seurata suorana teknistä ongelmien takia.
– Lisäksi palvelu ei aina edes toimi. Jos se toimisi ja laatu olisi hyvä, niin mikä ettei.
– Juuri viime viikonloppuna halusin katsoa yhden ottelun, mutten pystynyt edes löytämään sitä palvelusta.
Ollakseen reilu, hän huomauttaa, ettei ajatus kattavasta palvelusta ole huono. Määrä on tietyssä mielessä laatu.
– Idea on itsessään hyvä ja erityisen hyvä [pelaajien] perheille, mutta parhaalle sarjalle, parhaalle naisten sarjalle, se ei ole kovin hyvä.
Tällä hetkellä ainoastaan HIFK näkee ylimääräistä vaivaa otteluiden teknisen toteutuksen eteen.
– Tykkään todella paljon katsella omia pelejämme, koska ne on toteutettu monella kameralla, on hidastuksia ja sen sellaista, mutta ymmärtääkseni tämä koskee vain meidän seuraa.
– Tästä käy ainakin ilmi, että IFK pyrkii tekemään parhaansa.
Tästä huolimatta Rozier kuitenkin tiedostaa, ettei naisten joukkueiden ja seurojen kannata pyrkiä samaa kuin HIFK investoimalla laadukkaampaan lähetykseen. Seura päätyy maksamaan tarvittavan kaluston ja osaajat, muttei saa oikeastaan mitään vastinetta rahoilleen.
Pukokoppisekoiluja
Rozier kuuluu Ranskan maajoukkueen vakiokasvoihin. Hän pelasi vuoden 2019 maailmanmestaruuskisoissa Espoossa. Turnauksen mainitseminen palauttaa pelaajan mieleen hyviä muistoja.
– Päätaso oli meille kaikille ihan uusi juttu. Se oli mahtavaa. Kaikki olivat erittäinen innoissaan siitä.
Ranskan tie vei kuitenkin takaisin alemmalle tasolle turnauksen päätteeksi, mutta joukkueen ei voi sanoa pelanneen huonosti.
"Kun saavuimme paikalle, kaikki oli aivan jotain muuta kuin mitä olimme kuvitelleet."
– Meillä on paljon hyviä muistoja turnauksesta. Voitimme yhden ottelun, Saksaa vastaan, ja ottelu Ruotsia vastaan oli tiukka. Vaikein ottelu oli Tšekkiä vastaan. Kaikki ottelut olivat vähämaalisia, joten mielestäni pärjäsimme hyvin.
– Moni ajatteli, että olisimme surkeita. Näytimme, että emme ole Kanada, emmä Suomi, meillä ei ole montaa hyvää pelaajaa kuten heillä, mutta että pystymme pelaamaan tällä tasolla.
Joukkue pärjäsi yllättävän hyvin, mutta Rozier tiedostaa, että paremminkin olisi voinut pärjätä.
– En usko, että olimme valmiita siihen silloin. Jos turnaus olisi pelattu viime kaudella, uskon, että olisimme pärjänneet paljon paremmin.
Kaikki ei kuitenkaan ollut hienoa turnauksessa. Ranskalaispelaajat huomasivat nopeasti, että korkeimman tason naiskiekkoilu on kaukana glamourista.
– Uskon, että meillä kaikilla oli odotukset korkealla. Kun saavuimme paikalle, kaikki oli aivan jotain muuta kuin mitä olimme kuvitelleet.
Rozierilla on paljon hyvää sanottavaa turnauksesta, mutta olosuhteet halleilla olisivat voineet olla ja ehkä niiden olisi tullut olla paremmat.
– Vanhat pelaajat ajattelivat: "Pääsen ensimmäisenä valkkaamaan paikkani pukukopissa."
"Meillä ei ollut pukukoppia. Meillä ei edes ollut kattoa."
– Odotimme saavamme ison pukukopin. Kun meille näytettiin pukukoppimme, jos sitä nyt saattoi sellaiseksi kutsua, se oli šokki. Mitä täällä tapahtuu? Onko tämä edes totta? Okei? Onko tämä tässä?
Jokaiselle joukkueelle oli varattu pukukoppi, mutta joukkueita ei kohdeltu tasa-arvoisesti.
– Meillä ei ollut pukukoppia. Meillä ei edes ollut kattoa. Olimme kaukaloiden välisellä alueella, siellä missä jääkonetta pidetään.
– Meillä piti olla pukukoppi, mutta Ruotsi päätti omia kaksi pukukoppia. Siksi emme saaneet sitä.
Jostain syystä tulokkaita kohdeltiin muita huipulla jo aiemmin pelanneita joukkueita huonommin.
– Uskon, että [päättäjät] ajattelivat, että on hyväksyttävää laittaa meidät sinne, koska olimme ensikertalaisia turnauksessa.
Tilanne oli Rozierista tragikoominen.
– Ei se ollut hauskaa, mutta toisaalta oli se tavallaan hauskaa, ainakin jälkikäteen ajateltuna.
Aika jälleenrakentaa
Ranska raivasi tiensä takaisin huipulle vuoden 2023 turnaukseen, joka järjestetään Kanadassa. Rozier on innoissaan paluusta huipulle ja tavoitteena on pysyä siellä.
– Meille on tärkeää pysyä huipulla, varsinkin seuraavaa olympiakarsintaa silmällä pitäen. Se auttaisi meitä pääsemään "helpompaan" karsintalohkoon.
Ranskalle on luvassa kovia vastustajia Kanadassa. Joukkueen on vaikea välttää karsiutuminen päätasolta, sillä usea kokenut pelaaja päätti maajoukkueuransa nousujuhliin.
– Siitä tulee vaikeaa meille. Olemme menettäneet monta hyvää pelaajaa. Joudumme käytännössä rakentamaan kaiken uudestaan.
Rozier on kuitenkin samalla iloinen maajoukkueuransa päättäneiden pelaajien puolesta.
– Maajoukkueessa uransa lopettaneet pelaajat pääsivät päättämään uransa kultamitaliin alemmalla divisioonatasolla. Oli erittäinen hienoa, että he pääsivät lopettamaan uransa täydessä hallissa, kotiyleisön edessä, 3500 ihmisen seuratessa heidän otteitaan.
Tulevan turnauksen tarkempi sijainti ja hallit ovat vielä mysteeri, mutta Rozier on toiveikas, ainakin yhden asian suhteen:
– Pelaamme ensi vuonna Kanadassa. Toivon, että siellä on enemmän pukukoppeja.