Italiassa, Etelä-Tirolin Bruneckissa kotiaan pitävän ICEHL-joukkue HC Pustertalin päävalmentaja Raimo Helminen ja joukkueessa pelaava Jasse Ikonen eivät ole ainoat suomalaiset, jotka tienaavat elantoaan paikallisen jääkiekon parissa.
HC Pustertalin U19-joukkueesta vastaa urallaan Italian kautta eteenpäin hamuava Jussi Tuores. Suomessa Vaasan Sportin nuorten kanssa toiminut Tuores kaipasi uusia haasteita ja päätti tarttua tuttujensa vinkkaamaan tilaisuuteen.
Nostetta ja uusia taitoja valmentajana ulkomailta
Suomessa Tuores luotsasi kolme vuotta Sportin B-nuoria. Tämän jälkeen toiveissa oli jotain uutta ja erilaista.
− Muutosta tarvitsin ja halusin ottaa erilaisen haasteen. Ulkomaille oli tavoite päästä ja sain tutuilta tippiä, että täällä haetaan, Tuores kertoo.
Hän kertoo saaneensa suomalaisilta tuttaviltaan tietoa Pustertalin U17-joukkueen GM:nä toimineesta Diego Scandellasta, joka oli aiemmin valmentanut Sveitsissä usean vuoden ajan. Yhteydenottojen perusteella Tuores vakuuttui, että pesti auttaisi häntä työssään eteenpäin, joten hän päätti kokeilla.
Yksi suurimmista syistä etsiä pääsyä eteenpäin nimenomaan ulkomailta oli se, että Suomessa valmentajamarkkinat ovat pienet. Suomessa on melko vaikeaa päästä suurempaan vastuuseen, Tuores arvioi.
− Päätoimiset paikat on aika kiven alla. Suurin osa seuroista pyrkii viemään omia valmentajiaan eteenpäin, mikä on ihan luonnollista ja mun mielestä aivan oikeinkin. Pitäisi pystyä Liigaan tai Mestikseen hyppäämään B-junnupestistä, ja se ei ole ihan helppo hyppy, hän kuvailee haasteita.
Muutosjohtaja Suomesta
Tuores työskentelee Italiassa nyt toista vuotta, eli uuden sopimuksensa ensimmäistä kautta. Kuinka juniorikiekkoilu eroaa suomalaisesta hänen kokemuksensa mukaan?
− Suurin erohan on se, että Suomessa kaikki ymmärtää jääkiekon ammattilaisuutena, mahdollisena hyväpalkkaisena ammattina. Täällä sitä ei nähdä ammattina vaan enemmän harrastuksena. Sitä harrastetaan tiettyyn pisteeseen asti ja sitten muut asiat menevät edelle, Tuores näkee.
Alueelta ja Italiasta puuttuu pelaajia, jotka olisivat lyöneet läpi suurempien kiekkomaiden sarjoissa. Tuores toivoo, että AlpsHL:stä ICEHL:ään siirtyneen edustusjoukkueen esimerkin kautta Bruneckissakin jääkiekkoilu nähtäisiin mahdollisuutena ammattilaisuuteen.
Suurimpina haasteina hän näkee arjen laadun ylläpitämisen ja kilpailun mukaan tuomisen.
− Ottelut täällä ei aina ole niin kilpailullisia. Ja kun ajatus on harrastepohjassa eikä ammattimaisuus ole tavoitteena, kulttuurin luominen on isoin haaste, hän kertoo.
Dolomiittien ja Alppien keskellä jääkiekon valikoituminen lajiksi ei ole itsestäänselvyys. Italiassa jalkapallo on selkeästi ykköslaji, mutta myös alppihiihto, tennis ja maastopyöräily ovat erittäin suosittuja.
− Suomessa saattaa olla tilanne, että jos ei homma toimi, niin siellä on viisi pelaajaa perässä, jotka pyrkii samaan joukkueeseen. Täällä ei ole samaa tilannetta.
ICEHL parantaa myös juniorikiekon tavoitteellisuutta
Jääkiekolla on Italiassa pitkät perinteet, mutta varsinaista maailmanmahtia siitä ei ole toistaiseksi tullut. Etelä-Tirolin alue on vahvasti saksankielistä ja lähellä jo paremmin paikkaansa jääkiekkokartalla vakiinnuttaneita Itävaltaa ja etenkin Saksaa. Onko rajan ylittäminen kuitenkin liian suuri juttu italialaisille junioreille?
− Ei välttämättä, mutta Saksakin nähdään sellaisena, että sinne pyritään tosi nuorena lähtemään akatemioihin. Ei niin, että se nuoruusputki oltaisi Italiassa ja sen jälkeen otettaisi steppejä kohti Saksaa tai Itävaltaa tai miksei vaikka Sveitsiä, jos riittävän hyvä pelaaja on. Enemmän, että pitää lähteä 14−15-vuotiaana, Tuores kuvailee.
Mutta tähänkin vaasalaisvalmentaja uskoo muutosta olevan tulossa. ICEHL-projekti on muuttanut monia asioita jo konkreettisesti ja lisää on tulossa.
− Omaa junioripolkua ei vielä nähdä vievän ammattilaisuutta kohden. Se on iso haaste meille, mutta siihen on aika isoja summia rahaa kerätty, että pystytään siihen panostamaan.
− On ollut puhetta tämmöisistä akatemioista, mitä on Salzburgissa ja Münchenissä. Mutta kukaan ei tiedä, millä aikataululla niitä tulee tapahtumaan, hän toppuuttelee hieman.
Etelä-Tiroli lunasti odotukset
Tyytyväisyys työympäristöön ja kaupunkiin on ollut todella korkealla tasolla kaikilla seuran suomalaisilla, eikä Tuores tee tähän poikkeusta. Hän nostaa esiin näkökulman, jota ei välttämättä monesti osata ajatella.
− Kun suomalainen valmentaja tulee tänne asiantuntijatehtäviin, niin ei tarvitse kuunnella sitä hälinää ympärillä. Kun ei kieltäkään ymmärrä, Tuores nauraa.
Perään Tuores vakavoituu ja korostaa kielitaidon merkitystä uralla etenemisessä. Bruneckissa työkielenä on tällä hetkellä englanti ja sillä on hänelle iso merkitys. Vielä suurempiakin askelia on silti tavoitteena.
− Vaikka Italiassa ollaan, tämä on saksankielinen paikka. Sen kun saisi opittua, että saksa tulisi sujuvaksi, se taas avaisi ovia Saksan ja Itävallan puolelle. Englanti ei ole tavallaan haaste enää, mutta saksan kun oppisi, Tuores kertoo opiskelustaan.
Puhelias päävalmentaja on työympäristöstään selvästi mielissään.
− Työrauha on aika vahva, saa tehdä ja toteuttaa, siitä mä tykkään. Ja arki, mulle ainakin sopii tämmöinen keskieurooppalainen elämäntyyli. Tämä on ihan makeeta kun heräät aamulla ja aurinko paistaa, lähtee töihin ja vielä aurinko paistaa kun tulee kotiinkin, valmentaja summaa.
Tulevaisuuden Liiga-siimat kireälle
Liigaan ja nuorten sarjoihin on saapunut pelaajia useista eri maista, esimerkiksi TUTOssa on kasvamassa seuraavia Suomen oppeja hakevia unkarilaispelaajia. Tuores uskoo, että Keski-Euroopan nuorista olisi mahdollista löytää lisää tulevia Liiga-pelaajia.
Parhaana mittatikkuna hän pitää Salzburgin akatemia- ja farmijoukkuetta RB Hockey Juniorsia, joka pelaa AlpsHL:ää, ICEHL:n "mestistä". Joukkue kulkee niin ikään suomalaiskomennossa, sillä päävalmentajana on jo lähes vuosikymmenen Salzburgissa hommia paiskinut Teemu Levijoki apuvalmentajanaan Kärpistä tuttu Antti Aarnio.
− Sieltä voisi jollakin aikavälillä tulla pelaajia. Ne on Alppiliigassa kärkikahinoissa ja ykkösjoukkue taas ICEHL:n kärkikahinoissa. Mutta kyllä Alpista on liian iso hyppy Liigaan, jos miettii että Mestiksestä tulee pelaajia isoon rooliin Alppiliigaan, Tuores näkee tämänhetkisen tilanteen.
Nuorten sarjoihin hän sen sijaan uskoo löytyvän kirittäjiä, jotka veisivät eteenpäin niin suomalaisia kuin italialaistakin kiekkokulttuuria. Osassa seuroista 16−17-vuotiaat saavat vyölleen aikuisten pelejä IHL- ja AlpsHL-sarjoissa.
Haasteena Tuores näkee sopeutumisen suomalaiseen pelinopeuteen, sillä Suomen U20-sarjaa hän pitää vauhdikkaampana kuin mistä italialaisnuorten kokemus on. Pelinopeuttakin suurempi asia on harjoittelukulttuuriin sopeutuminen. Etelätirolilaiset juniorit eivät ole tottuneet harjoitteluun, joka tähtää ammattilaisuuteen.
− Harjoittelumäärät on täällä paljon pienempiä. Me on nyt saatu tälle vuodelle harjoittelumäärä seitsemään, sitä ennen se oli kolme-neljä kertaa viikossa, hän taustoittaa eroavaisuuksia.
Tuores lähtee haastattelun jälkeen valmistautumaan joukkueensa kanssa illan otteluun. Sitä ennen hän lähettää vielä terveisiä Suomeen uransa suuntaa miettiville valmentajille.
− Jos valmentaminen kiinnostaa ja mahdollisuuksia tulee, kannustan ehdottomasti lähtemään ja katsomaan mitä muualla on.