Jatkoerä 1/2022: Raipen uusi valtakunta

Helmikuun alku näyttää suorastaan häikäisevän valoisalta jääkiekkokansan silmin. Olympiaturnaus tarjoilee erityisherkkua, ja kotimaan areenoille pääsee kohtuuttoman pitkältä tuntuvan tauon jälkeen taas yleisöä.

Liigan ja Mestiksen päämajoista kuulunut kollektiivinen helpotuksen huokaus kantautui jääkiekkoyhteiskunnan joka kolkkaan. Aivan mutkattomalta kevätsesonki ei silti näytä.

Suomalaiselle jääkiekolle epätyypillisesti lätkäpomomme ovat yrittäneet luovia kovien aikojen läpi ilman vahvaa pelikirjaa. Reagoimalla ollaan toistaiseksi selvitty vailla ruumiita, mutta vakuuttavaksi jälkeä ei voi kuvailla.

Vaikeat valinnat ovat välillä jääneet tekemättä, alkaen siitä suurimmasta eli valtakunnan seuratuimman urheilulajin edunvalvonnasta koronasirkuksen syövereissä. Toki voidaan laajemmin todeta, että koko suomalainen urheiluväki on jättänyt yhteisen äänensä liiaksi pimentoon ja tyytynyt siihen, mitä on sattunut vastaan tulemaan.

Mutta miten pitkään se riittää?

Sarjojen peliohjelmat on jo viritetty äärimmäisen tiukalle, Liiga on jo tekemässä epäedullisuudessaan helpointa ratkaisua tinkimällä pudotuspeleistä. Entä jos korona nostaa rumaa päätään vielä kevään mittaan, jälleen kerran odottamattomasti? Takeita ei ole siitäkään, etteikö niin kävisi vielä seuraavan kauden kohdallakin.

Hyviä vaihtoehtoja ei välttämättä ole edes tarjolla. Toivottavasti kohtalon hetkien valinnat kumpuavat vahvoista arvoista, eikä pelkästä reagoinnista − silloin niillä tosin voi olla tavalla tai toisella kipeä hintakin.

Yksi akuutisti ratkaistava kysymys on jo edessä, jos ja kun pelejä ei enää helpolla siirretä, vaan joukkueita raavitaan jotenkin kasaan joka ilta. Sarja ja joukkue voivat pyöriä, mutta korona runtelee joka tapauksessa yksittäisiä sairastuvia urheilijoita.

Mestiksessä kuohahti jo ohimennen, kun KeuPa rämpi muutaman ottelun puolipakolla ja puolikuntoisella miehistöllä. Jokainen koronan sairastanut urheilija joutuu kantamaan riskin hämärän peitossa olevista jälkioireista palatessaan kehiin.

On helppoa puhua urheilijoiden terveyden asettamisesta etusijalla. Huomattavasti vaikeampaa on toimia aidosti sen mukaisesti, kun runkosarjan loppuun saattaminen, taloudelliset hyödyt ja työpaikat ovat vaakalaudalla.

Se on vaikea arvovalinta, jolla voi olla hintansa. Se hinta ei vain saisi olla ihmiselämällä mitattava.

Toni Rajala voitti vuonna 2009 alle 18-vuotiaiden MM-kisojen pistepörssin hurjilla tehoilla 10+9 kuudessa pelissä – taakse jäivät tulevat NHL-tähdet Vladimir Tarasenko, Jevgeni Kuznetsov ja Mikael Granlund.

Kauden päätteeksi Rajala sai NHL-varauksen, Edmonton Oilers 4. kierroksella, ja siirtyi seuraavaksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan WHL-juniorisarjaan.

– Oilers halusi, että lähtisin sinne pelaamaan. Yhden kauden pelasin WHL:ssä, ja aina voi jossitella, olisiko ollut paremmat saumat päästä NHL:ään, jos olisin ollut pidempään.

60 ottelua Brandon Wheat Kingsissä tuottivat 26 maalia ja 63 tehopistettä, joten pienikokoinen suomalainen pärjäsi hyvin kovasta pelistään tunnetussa sarjassa. Rajala kuitenkin yhden kauden jälkeen Suomeen ja Ilveksen tuttuun joukkueeseen.

– Vähän oli tietysti koti-ikävää nuorella pojalla, mutta isoin syy oli, että WHL oli melkoinen bussiliiga. Lyhin matka oli viisi tuntia ja 32 tuntia pisin. Se ei oikein sytyttänyt. Jälkikäteen miettii, olisiko pitänyt pysyä vuosi pidempään.

Rajala pääsi pelaamaan Oilers-paidassa, mutta ei virallisessa NHL-ottelussa.

Kuva © Getty Images

– Enää sitä on turha jossitella, mutta silloin oli ajatus, että halusin takaisin Eurooppaan vuodeksi tai pariksi ja kokeilla sitten uudestaan AHL:n kautta.

AHL:kin tuli Rajalalle tutuksi muutama vuosi myöhemmin.

– Oli sinänsä huono kausi yrittää, kun työsulun takia jouduin aluksi ECHL:ään. Siellä pelit kulki tosi hyvin, ja muutaman pelin pääsin pelaamaan AHL:ssä ennen työsulun päättymistä.

ECHL:ssä Rajala hurjasteli 29 pelissä tehot 18+20, mikä riitti Stockton Thunderin sisäisen pistepörssin viidenteen sijaan, vaikka pelejä oli selvästi kärkeä vähemmän. Vertailun vuoksi HPK:sta tuttu Philippe Cornet ylsi vuotta vanhempana 18 pelissä 23 pisteeseen.

AHL:ään päästyään Rajala jatkoi tehokasta peliä: 46 runkosarjapelissä 45 pistettä ja pudotuspeleissä 16 pistettä 17 ottelussa.

– Hyvä kausihan se oli, konferenssifinaaleihin päästiin. Oilersin homma oli vähän hankalaa siinä vaiheessa, että siellä oli niin paljon nuoria kärkivarauksia. Muutaman pelin pelasin heidän kanssa ennen työsulun loppumista, ja kovia ja taitavia pelimiehiä siellä.

Oilersin farmissa pelasivat tuolloin tosiaan ykkösvaraukset Taylor Hall ja Ryan Nugent-Hopkins, sekä useita ykköskierroksen varauksia, kuten Jordan Eberle, Magnus Pääjärvi ja Alex Plante. Paras pistemies oli kuitenkin Rajalan tavoin nykyään Sveitsissä pelaava yhdysvaltalaishyökkääjä Mark Arcobello, joka on kertaalleen voittanut NL:ssäkin pistepörssin.

– Meillä oli AHL:ssä hyvä joukkue vielä työsulun jälkeenkin: Niko Hovinen, Teemu Hartikainen ja Antti Tyrväinen joukkuekavereina eli oli muita suomalaisiakin. Saattoi olla väärä paikka mulle, ja olin siihen aikaan vielä vähän heiveröinen.

Kädet ristiin ja katse kohti NHL:ää.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Ei se mahdotonta ole vieläkin NHL-sopimus saada"

Nopea ja taitava Rajala kokee kaikesta huolimatta hyötyneensä kahdesta kaudestaan rapakon takana.

– Kyllä Pohjois-Amerikassa pelaajana kehittyi, kun siellä on paljon pelejä kaudessa. Peli on pienessä kaukalossa ihan erilaista, kun on vähemmän aikaa kiekon kanssa. Ja pelit sujui yllättävänkin hyvin odotuksiin nähden.

– Lisäksi opin itsenäisemmäksi, kun olin poissa kotoa. Oli opeteltava kokkaamaan ja pärjäämään muutenkin omillaan.

30-vuotias hyökkääjä elättelee vielä toiveita tarunhohtoiseen pääsystä.

– On sitä NHL:ää tullut välillä mietittyä, että mitä jos? Eikä se mahdotonta tosiaan ole vieläkin NHL-sopimus saada, toivon mukaan olisi vielä vuosia jäljellä, mutta aika pian se pitäisi tapahtua. Yritetään vetää tykkikausi.

Nyky-NHL voisi sopia Rajalalle paremmin kuin se peli, johon hän kävi tutustumassa. Luistelusta ja tehoista elävä pienikokoinen hyökkääjä tiedostaa myös rajoitteensa.

– Pelikin on sittemmin muuttunut, että enää ei tarvitse olla satakiloinen jässikkä pärjätäkseen NHL:ssä. 35-vuotiaana voin olla jo Ilveksessä.

Ennen haastattelua Rajala istahti tottuneesti omalle paikalleen pukukopissa.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Haastatteluajankohtana Nokia Arenan avauspelit olivat juuri takana, ja Ilves-taustainen Rajala oli seurannut avauspelejä.

– Somesta näin videota Nokia Arenasta, ja perjantain pelistä katsoin kohokohdat. Toisesta pelistä ei tarvinnut katsella. Onhan se hienoa saada uusi halli, ja toivottavasti väkeä käy peleissä. Ymmärtääkseni Tampereella on hyvä buumi ja kunnon kaksintaistelut menossa. Toivottavasti Ilves saa lähivuosina uuden viirin kattoon.

– Fanikulttuuri on täällä Keski-Euroopassa ihan toisenlaista kuin esimerkiksi Suomessa. Ihan hyvää meininkiä on ilmeisesti Ilveksenkin peleissä ollut, mutta muidenkin pitää kannustaa kuin Osasto 41:n.

NHL on toistaiseksi saavuttamatta, mutta Euroopassa Rajala on tehnyt monipuolista uraa. Kausina 2013–16 hän pelasi neljässä eri joukkueessa ja kahdessa eri maassa.

– Tuli monta vuotta oltua eri joukkueissa Ruotsissa ja Venäjällä ja vuoden sopimuksilla mentiin. Luulajassa pelasin viimeistä vuotta, niin siinä mietittiin, mikä olisi seuraava kohde. Halusin asettua jonnekin edes parin vuoden sopimuksella.

Ensimmäisellä SHL-kaudella 2013–14 HV71:ssä Rajalan kanssa samaan aikaan pelasi lyhyesti tänä syksynä Chicago Blackhawksin ahdisteluskandaalista tutuksi tullut seksuaalisen hyväksikäytön uhri Kyle Beach.

– Mietin heti, että “Kyle Beach, enkös mää pelannut hänen kanssa”. Ei ehditty mitenkään hengata yhdessä. Mukava äijä kopissa, ei osannut ajatella että mitään tuollaista olisi tapahtunut. Eikä huomannut käytöksestä: hyvä joukkuepelaaja ja kova puhumaan.

– Todella ikävä tarina, isona shokkina tuli itsellekin kun luin uutisia. Toivottavasti ei enää tarvitsisi tällaisia juttuja lukea ja kokea. Ja toivottavasti Kylen elämä sujuu nyt paremmin!

Rajalan kotihalli Tissot Arena on Sveitsin uusimpia.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Luksusta, kun saa joka yön nukkua omassa sängyssä"

Pelattuaan kokonaisen kauden HV71:ssä, seuraavan kauden puoliksi KHL:ssä Jugra Hanty-Mansijskissä ja SHL:ssä Färjestadissa sekä vielä yhden kauden Luulajassa Rajala lähti hakemaan Sveitsistä pidempää pestiä. Aluksi EHC Biel-Biennekin antoi vain vuoden sopimuksen.

– Tosi hyvin lähti täällä peli kulkemaan ja olisinko 13 peliä pelannut, kun alkoi juttelut jatkosta. Sain sitten kahden vuoden sopimuksen. Kuudes vuosi on nyt menossa ja olen kyllä viihtynyt. Hyvin on pelikin kulkenut, ja kaksi kokonaista kautta vielä sopimusta jäljellä.

Rajala on pelannut Sveitsissä pelkästään EHC Biel-Biennessä, ja pienehkö saksan- ja ranskankielinen Biel/Biennen kaupunki on osoittautunut miellyttäväksi asuinpaikaksi. Rajalan mukaan Biel/Biennen talvet ovat leutoja ja kevät alkaa aikaisin.

– Kaikki tarvittava löytyy Biel/Biennestä, ja Sveitsi on pieni maa eli tunti ja vartti niin olet Zürichissä ja Alpeilla tunnissa. Pisin bussimatka meillä taitaa olla Davosiin, meniskö kolme ja puoli tuntia pysähdyksellä.

– On luksusta, kun saa joka yön nukkua omassa sängyssä. Varsinkin nyt, kun on pieni vauva kotona, niin ehtii viettää perheen kanssa aikaa.

Rajala istuu pukukopissa ykkösmaalivahti Joren van Pottelberghen vieressä.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Kaksikielisessä kaupungissa olisi erinomainen mahdollisuus kielikylpyyn, ja Rajala harmitteleekin, ettei ole hyödyntänyt paremmin kielitaidon kehittämistä.

– Siihen olen pettynyt, että saksa ja ranska ei taitu. Saksaa ymmärrän vähän paremmin. Ravintoloiden ruokalistat on tullut tutuiksi, kun ennen lapsen syntymää olin täällä paljon yksin, niin tuli käytyä enemmän ulkona syömässä. Joitain sanoja sieltä täältä ymmärrän.

– Pitäisi enemmän panostaa ja oppia kieltä paremmin, kun ei tiedä, olenko täällä pidempään kuin kaksi vuotta. Harmittaa, ettei tullut heti alussa kunnolla opiskeltua. Nyt varmaan puhuisin jo aika hyvin.

Toisaalta englannilla pärjää, ja Antti Törmäsen valmentamassa joukkueessa myös pukukoppikielenä käytetään englantia.

– Esimerkiksi kaikki synnytykseen liittyvät jutut hoitui sairaalassa englanniksi. Joukkueen kesken on myös sovittu, että yritetään puhua englantia mahdollisimman paljon eli olisi vaan yksi kieli kopissa. Välillä tulee suomekskin juteltua, ja on mukava, että olen saanut muita suomalaisia joukkueeseen.

Parhaan pistemiehen keltainen liekkikypärä on tullut Rajalalle Sveitsissä tutuksi.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Yritetään tänä vuonna päästä finaaleihin asti"

EHC Biel-Bienne on pelannut Sveitsin pääsarjassa yhtäjaksoisesti kaudesta 2008–09 asti. Sarjanousun jälkeen joukkue on pelannut karsinnoissa kolmesti, mutta Rajalan aikana Biel/Biennessä on pelattu joka kevät pudotuspelejä.

Koronakaudella 2019–20 pudotuspelit jäivät väliin, ja viime kaudella EHC Biel-Bienne joutui pudotuspelien karsintakierrokselle – osin koronan vuoksi, mutta mahdollisesti myös päävalmentaja Törmäsen puuttumisen vuoksi.

– Viime kauden lopulla sitä joukkueessa paljon mietittiin, että missä kunnossa hän on ja palaako täksi kaudeksi valmentamaan. Hyvinhän meillä on mennyt Antin valmennuksessa, kun kaksi kertaa päästy semifinaaleihin. Viime kausi oli huonompi, kun tiputtiin säälipleijareissa, mutta Antti ei ollutkaan mukana.

– Juuri ennen pudotuspelejä sairastuin koronaan, mutta selvisin nenän tukkoisuudella ja pienellä lihassäryllä muutamana yönä, että siinä se oli. Pelien kannalta sattui huonoon aikaan, kun oli paljon pelaajia karanteenissa, ei pystytty paria viimeistä runkosarjamatsia pelaamaan ja jouduttiin säälipleijareihin.

Muutaman päivän otannalla Sveitsissä suhtaudutaan koronaan ja torjuntatoimenpiteisiin tosissaan: Genevessä hallin järjestyksenvalvojat seurasivat kasvomaskien oikeaoppista käyttöä, jäähallit olivat ainoa paikka, jossa koronapassin lisäksi kysyttiin henkilöllisyystodistus ja Zürichin lentokentällä aseistautuneet vartijat tulivat huomauttamaan puuttuvasta maskista.

– Nyt pitää olla kaikilla rokotukset tai jos ei ole, pitää kolmen päivän välein käydä testeissä. Se on liigalta määräys, ja koko joukkue on rokotettu. Viime aikoina on ollut tartuntamäärät nousussa, mutta toivottavasti ei jouduta taas siihen, ettei yleisöä pääsisi halliin.

– Viime kaudella oli karua pelata tyhjille katsomoille ja fiilis menee. Ilmeisesti maskit pitää olla kaikilla katsojilla nyt, mutta alkukaudesta ei vielä ollut. Koronapassi on myös pakollinen, ja silti yleisöä on ollut ja meininki on kova.

Kaikki kunnia myös Genève-Servette HC:n ja HC Davosin kannattajille, mutta EHC Biel-Biennen kotipelissä tunnelma oli aivan omaa luokkaansa.

Rajala on paitsi joukkueensa tehokkain pelaaja myös varakapteeni.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti / https://www.instagram.com/fotokuutti

Tälläkin kaudella EHC Biel-Bienne on NL:n kärkijoukkueita, ja vahva suoritustaso on pitkäjänteisen työn tulosta.

– Muutamat vuodet meillä on ollut hyvä joukkue, ja toisella kaudellani kun päästiin semifinaaleihin, niin se oli ensimmäinen kerta melkein 30 vuoteen, kun EHC Biel-Bienne pärjäsi niin hyvin. Tuskin se ihan musta oli kiinni, vaan siinä kohtaa seura alkoi niin sanotusti panostaa, Rajala naurahtaa.

– Haluttiin rakentaa mestarijoukkue. Tuli uusi halli, enemmän sponsoreita ja parempia pelaajia.

NHL:ssä asti torjunut Jonas Hiller, kokeneet puolustajat Sam Lofquist ja Anssi Salmela sekä edelleen kokoonpanoon kuuluvat sveitsiläistähdet puolustaja Yannick Rathgeb ja hyökkääjä Damien Brunner ovat hyviä esimerkkejä kunnianhimoisemmasta hankintapolitiikasta.

– Vaikea sanoa, mistä on jäänyt kiinni, että tie on pysähtynyt semifinaaleihin. Ehkä pudotuspelikokemattomuus on näkynyt, ja ratkaisupeleissä on pienet marginaalit, niin koko ajan pitää olla hereillä. Pudotuspeleissä pelaaminen on ehkä vähän fyysisempää, mutta itse olen saanut väisteltyä taklauksia ja vältettyä loukkaantumiset.

– Sanoisin, että tällä kaudella meillä tosi hyvä joukkue ja on myös kokemusta pudotuspeleistä enemmän. Yritetään tänä vuonna päästä finaaleihin asti. Aina se on jäänyt harmittamaan, kun on semifinaaleissa hävitty.

Rajalan tehokkain NL-kausi 2018–19 palkittiin myös kutsulla MM-leiritykseen.

– Vähän yllätyksenä tuli se kisapaikka, enkä kauden aikana ajatellut, että olisi mahdollisuuksia kisoihin. Sitten ei tullutkaan NHL-vahvistuksia, niin leirityksen aikana alkoikin tuntua, että tässä on ihan hyvät mahkut.

Pitkän ja kansainvälisen uransa aikana Rajala on kohdannut erilaisia valmentajia niin seura- kuin maajoukkueissa, mutta Jukka Jalonen saa erityismaininnan.

– Jalosesta valmentajana olen kyllä tykännyt. Sieltä -19 kisoista asti on ollut teemana “Kun aika on” eli kun jäälle mennään, keskitytään ja pelataan täysillä, mutta pelien ulkopuolella ilmapiiri on rento eikä tarvitse jäpittää.

– Ilmapiiri oli aika uskomaton, ja kaikki puhallettiin yhteen hiileen. Paras joukkuehenki, mitä olen kokenut.

Yllättävä maailmanmestaruus onkin Rajalan kiekkouran ykkösmuistoja.

– Silloin 2019 ei ollut paineita, kun media lyttäsi ennakkoon kaikkien aikojen huonoimmaksi joukkueeksi, mikä oli hyväksi, kun oli aika kokemattomia pelaajia. Päätettiin yrittää parhaamme ja katsoa, mihin se riittää. Tosi hienosti lähti peli rullaamaan, ja pitkälle riitti.

– Aikamoinen tuhkimotarinahan se oli. Sitä on kiva muistella vanhoilla päivillä.

Noora Mäkiranta, 29, elää mielenkiintoista arkea. Päivätyön ohessa hän toimii Naisten Liigan alemman jatkosarjan alavutelaishaastajan pelaaja-valmentajana.

− APV:n naisten joukkue tuli vuonna 2016 ja silloin olin kapteenin roolissa. Oma aikaisempi peliura painoi taustalla. Minulla oli sanottavaa ja mielipiteitä. Tuli paikka, että mietimme, keitä valmentajan paikalle laitettaisi.

Mäkiranta on toiminut roolissaan jo hyvän tovin, mutta päätös lähteä monipuoliseen tehtävään ei syntynyt ihan kättä heilauttamalla.

− Kanssani käytiin jo aiemmin keskusteluita, mutta silloin en vielä lähtenyt. Kolme vuotta sitten päädyimme siihen ratkaisuun, että otan sen homman. Taustalla on tietysti oma palo jääkiekkoa kohtaan ja kiinnostus siitä, miten voimme olla parempia. Ryhmän liikuttelu kiinnostaa ja se, miten saamme porukastamme mahdollisimman hyvän.

"Tulee tietysti myös tilanteita, joissa itse otan fläppitaulun esiin ja piirrän kuvioita."

Aktiivisesta tekemisestä pitävä Mäkiranta osaa ammentaa siviiliammatistaan jääkiekon pariin.

− Vapaa-aikaa määrittelee paljon työelämä. Olen erityiskoulussa töissä ja se tuo varmasti hyvää vastapainoa tähän jääkiekkoon. Olen vähän sellainen puuhailija, että ei kauheasti tule oltua paikallaan. Treenien ulkopuolella on aina joku homma viritteillä. Vähän sellaista paikallaan pysymisen vaikeutta ehkä on. Täytyy olla jotain rakentamassa tai hiihtämässä.

Kukin tietää oman ruutunsa

Michael Ojalan johtama APV-valmennus tekee paljon yhteistyötä. Mäkirannalla on selkeä oma rooli joukkueen taustavoimissa.

− Tietysti tosi paljon aikaa menee viikkotasolla suunnitteluun siitä, millä kokoonpanolla lähdemme, mitkä ovat teemamme viikonloppuun ja kuka meillä on vastassa. Olen paljon yhteydessä pelaajiin ja kyselen, että miten menee. Treenejä suunnittelemme ja vedämme miettien samalla tulevaa vastustajaamme.

− Olemme tehneet valmennuksen kesken tiukan työnjaon – kuka hoitaa mitäkin. Se on loistava juttu ja meillä on hyvä kolmikko siinä. Jokainen on tärkeä ja tasavertainen. Omalla vastuullani on enimmäkseen ryhmän toimivuuden ylläpitäminen ja ymmärrys siitä, miten nais- ja tyttöpelaajien kanssa pitäisi olla ja mitä milloinkin voi käydä. Jäällä vedän yleensä viisikkoharjoitteita.

Noora Mäkiranta nauttii aktiivisesta arjesta kiekkohommien ulkopuolellakin.

Kuva © Sanni Majamaa

Kiekon ollessa jäässä otteluiden aikana Mäkiranta on lähes puhtaasti pelaajan roolissa. Välillä myös taiston tuoksinassa on tarve hyville neuvoille, jolloin hän ottaa ohjat käsiinsä.

− Paljon on matkan varrella opittu ja nyt olemme hioneet tällaisen systeemin, että päävalmentaja Ojala vetää viralliset puheet, mutta viikkotasolla olemme miettineet tarkkaan peluutussysteemit ja mitä jos -tilanteet. Otteluiden aikana pyrin keskittymään omaan pelaamiseeni ja hoitamaan erän kerrallaan. Erätauolla keskustelemme havainnoista ja kopissa Miksu ja Jari (Asiala) puhuvat hommat läpi. Tulee tietysti myös tilanteita, joissa itse otan fläppitaulun esiin ja piirrän kuvioita. Näen asiat hyvin, kun olen kentällä.

Harjoituksissa 29-vuotias kokenut kiekkoilija on kuitenkin yksin joukkueen jäsenistä.

− Treenit vedän varusteet päällä siinä missä muutkin.

Monipuolisen roolin monipuolinen taitaja

Mäkirannan kaltaisia pelaaja-valmentajia ei ihan joka joukkueessa ole ja järjestely lienee hieman harvinaisempi, vaikka ainutlaatuinen tapaus Mäkirantakaan tuskin on. Tehtävässä on omat haasteensa, sillä läsnäolon vaade on jatkuva ja monitahoinen.

− On varmaan hyvä pohtia siltä kantilta, että minunkin täytyy olla hereillä joka puolelle. Kun olemme jäällä treenaamassa, niin huomion saaminen itseensä ei välttämättä toimi. Tällä ikää – vaikka itsekin olen nuori, mutta tässä porukassa vanha, niin ei tarvitse enää itseeni niin paljon keskittyä. Joissain joukkueissa kapteenisto hoitanee tätä roolia.

− Olen lähellä joukkuetta alkuverryttelyssä ja pukukopissa, joten olen siinä imussa koko ajan. Pystyn viemään viestiä eteenpäin ja ehkä nopeammin tarttumaan erilaisiin tilanteisiin.

"Jääkiekon saralla unelma on ollut tämä APV:n naisten tarina. Siinä mielessä elän unelmaani."

Otteluiden aikana Mäkirannan ei tarvitse keskittyä esimerkiksi peluutukseen, vaan Ojala ja muut valmentajat pitävät siitä huolen.

− Onhan näitä vastaavia ollut esimerkiksi miesten koripallossa ja jalkapallossa. Joskus oli joku juttu, että jalkapallossa valmentaja oli vaihtanut itsensä kentälle ja tehnyt heti maalin. Olemme sillä tavalla miettineet, ettei minun tarvitse itse miettiä, että koska menen kentälle, vaan muut valmentajat hoitavat sen puolen.

− Väsyneenä huomaa, että aivot voivat alkaa skrakaamaan. Täytyy olla hereillä koko ajan. Muuten tämä järjestely on tosi hyvä.

Vaikka Mäkiranta ei olekaan vastuuvalmentajan roolissa, on hänellä mieltymyksensä siitä, millaista jääkiekko hänen alaisuudessaan on.

− Tykkään liikkuvasta pelaamisesta – kiekko ja pelaajat liikkuvat. Hyödynnetään eri alueita ja tunnistetaan tilanteita, kuten kuka on kiekoton ja kuka kiekollinen pelaaja. Tykkään hyökkäyspään yllättävistä tilanteista.

30 ikävuoden lähestyessä Mäkiranta on eittämättä naiskiekkoilijana uransa loppupuolella. Vaikka luistimet eivät vielä kopsahtaisikaan naulaan, on hänellä jo ajatuksia uran jälkeiseen aikaan.

− Jääkiekon saralla unelma on ollut tämä APV:n naisten tarina. Siinä mielessä elän unelmaani. Sitä mitä pelaajat haluavat, niin sitä tarjoamme. Tietysti varmaan tulevaisuudessa elämän muutkin asiat nostavat tasoaan. Unelmoin äitiydestä ja reissuista Norjaan. Perusarkea ja työelämää, vaikka jääkiekko onkin todennäköisesti aina mukana.

Todennäköisesti jokainen jääkiekkoilija on jossain vaiheessa unelmoinut NHL:ssä pelaamisesta, mutta lopulta vain äärimmäisen harva pääsee toteuttamaan haaveensa. Vielä harvempien urat NHL:ssä jatkuvat yli tuhannen ottelun. Itse asiassa hyvin usein NHL-uran kesto jää vain muutamien kymmenien otteluiden mittaiseksi.

Yksi ääripää on vain yhden NHL-ottelun pelaamaan päässeet, mutta hekin ovat oikeutettuja kutsumaan itseään NHL-pelaajaksi hautaan saakka. Seuraavassa on esitelty kaikki suomalaiset, joiden NHL-ura on tällä erää jäänyt yhteen otteluun.

Petri Varis, Chicago Blackhawks

Petri Varis lienee tämän listauksen tunnetuin pelaaja. Hänet varattiin San Jose Sharksiin vuonna 1993, ja sitä seuranneet huippukaudet Jokereissa saivat Sharks-päättäjien ratkaisun näyttämään täysosumalta.

Olympiapronssia 1994, SM-kulta 1994 ja -hopeaa 1995 ja jälleen SM-kultaa 1996 ja 1997. Henkilökohtaiset tilastot olivat myös kunnioitusta herättäviä. Saavutettuaan Suomessa kaiken mahdollisen Varis siirtyi urallaan eteenpäin.
Sharks kuitenkin luopui Variksesta kaupattuaan hänet Chicago Blackhawksiin.

Varis avasi uransa Pohjois-Amerikassa IHL-seura Indianapolis Icessa piste per peli -tahdilla, mutta suomalaisella oli kumman vaikeaa vakuuttaa Blackhawksin valmennusjohtoa. Varis pelasi ainoan NHL-ottelunsa joulukuussa 1997 – ironista kyllä juuri Sharksia vastaan.

Kohtalolla oli ironian tajua myös myöhemmin, sillä juuri Sharks oli keväällä se joukkue, joka otti Läntisen konferenssin viimeisen pudotuspelipaikan Blackhawksin nenän edestä. Seuraavaksi kaudeksi Varis siirtyi Saksan pääsarjaan, jonka jälkeen hän pelasi vielä useamman hienon kauden Jokereissa.

Petri Varis oli 1990-luvun armoitetuimpia maalintekijöitä SM-liigassa. Vainu ei toiminut enää rapakon takana.

Kuva © Tomi Hänninen - http://www.chilipictures.fi

Martti Järventie, Montréal Canadiens

Montréal Canadiens varasi kesällä 2001 aiemmin keväällä TPS:ssä keväällä kultaa vuolleen Martti Järventien verrattain kypsässä 25 vuoden iässä neljännellä kierroksella. Tuohon aikaan Euroopassa pelanneet yli-ikäiset pelaajat piti varata, jotta heidän kanssaan sai tehdä NHL-sopimuksen, jonka Järventiekin heti teki Canadiensin kanssa.

Monipuolinen puolustaja aloitti kauden odotetusti farmiseura Quebec Citadellesissa, jossa yhtenä pelikaverina viiletti muun muassa Andrei Markov. Venäläisen ura Canadiensissa kesti lopulta peräti 990 runkosarjaottelun verran, Järventien yhden.

Ainoan NHL-ottelunsa Järventie pelasi 9. lokakuuta Mighty Ducks of Anaheimia vastaan. Canadiens voitti 3–1, ja peliaikaa Järventie sai vajaat 13 minuuttia. Canadiens ei kuitenkaan katsonut enempää tarvetta Järventien työpanokselle. Loppukaudeksi Järventie palasi Quebec Cityyn, jossa hän pelasi yhteensä 59 ottelua.

Yhden Pohjois-Amerikan kauden jälkeen Järventien pelit jatkuivat Euroopassa vielä 14 kauden verran. Keväällä 2011 Järventien ura sai huippukohdan toisen SM-kullan muodossa.

Mikko Jokela, Vancouver Canucks

Mikko Jokela pääsi jo 17-vuotiaana pelaamaan 16 runkosarjaottelun verran HIFK:n kovassa kauden 1997–98 mestarijoukkueessa. New Jersey Devils varasi Jokelan kesän 1998 tilaisuudessa neljännellä kierroksella. Rapakon taakse Jokela siirtyi kolme vuotta myöhemmin.

Devils-paidassa Jokela ei kuunaan pelannut. Kausi 2001–02 ja syksy 2002 sujuivat Devilsin farmissa Albany River Ratsissa. Hyvistä otteista huolimatta Jokela ei vakuuttanut Devilsin johtoa, vaan edessä oli siirto Vancouver Canucksiin.

NHL-komennus oli vuorossa helmikuussa 2003. Voitokkaassa vierasottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan Jokela pelasi vain reilut viisi minuuttia. Virettä ei löytynyt enää Canucksin farmiseuran Manitoba Moosen riveistä ja Jokela palasi Suomeen kauden 2003–04 jälkeen.

Vuosina 2004–07 Jokela oli voittamassa HPK:lle kolmea SM-mitalia, muistettavimpana luonnollisesti kevään 2006 mestaruus, jolloin Jokela oli HPK:n kapteeni. Keväällä 2008 yllätysvalintana Suomen MM-joukkueeseen valittu Jokela saavutti ainoassa arvoturnauksessaan pronssin. Uransa Jokela päätti keväällä 2017 KooKoon riveissä.

Masi Marjamäki, New York Islanders

Boston Bruins varasi Masi Marjamäen kesällä 2003, mutta ei tehnyt sopimusta määräajan puitteissa. New York Islanders poimi vapautuneen Marjamäen vuoden 2005 varaustilaisuudessa. Siinä vaiheessa spekuloitiin Marjamäen NHL-debyytin olevan hyvinkin lähellä. Alla oli kolme vahvaa kautta WHL:ssä, ja pelit Islandersin farmissa Bridgeport Sound Tigersissa sujuivat kelvollisesti.

Masi Marjamäki muistetaan pääasiassa fyysisenä hyökkääjänä Liigasta.

Kuva © Julia Heino, julia.heino@jatkoaika.com

Viimeisestä pudotuspelipaikasta taistellut Islanders ei kuitenkaan halunnut tarjota mahdollisuutta Marjamäelle kauden ollessa kriittisimmillään. Haaveet pitkästä keväästä murenivat kuitenkin maalis-huhtikuun tappioputkeen, ja Marjamäki nostettiin kokoonpanoon kauden viimeiseen otteluun Philadelphiassa. Islanders hävisi 1–4.

Seuraavalla kaudella Marjamäki ei enää saanut uutta mahdollisuutta NHL:n puolella, ja vuonna 2007 hän palasi kasvattajaseuraansa Ässiin. Nykyään 37-vuotias Marjamäki ei ole virallisesti ilmoittanut uransa päättymisestä, mutta tällä erää viimeiset pelinsä hän pelasi toissa keväänä walesilaisessa Cardiff Devilsissä.

Tomi Mäki, Calgary Flames

Kovatasoiseen suomalaisikäluokkaan 1983 kuulunut Tomi Mäki ehti voittaa kolme nuorten MM-mitalia ennen 20. ikävuottaan. Pronssijuhliin päättyneet alle 18-vuotiaiden kotikisat 2001 poikivat varauksen Calgary Flamesiin.

Ensimmäiset liigakaudet Jokereissa kuluivat pienessä roolissa, ja lähtö Pohjois-Amerikkaan lykkääntyi aina syksyyn 2005. Pelaaminen farmiseura Omaha Knightsissa oli mukiinmenevää, mutta Minnesota Wildia vastaan pelattu ottelu 12. joulukuuta 2006 jäi Mäen ainoaksi NHL-kokemukseksi.

Kauden 2006–07 loppupuolen Mäki palasi viettämään AHL:ään Omahaan, ja seuraava kausi menikin kokonaan AHL:ssä. Kolmen Flamesin organisaatiossa pelatun kauden jälkeen Mäki palasi kasvattajaseuraansa Jokereihin syksyksi 2008.

Mäki ei enää tämän jälkeen pelannut muualla kuin Jokereissa, jossa hän pääsi vielä viimeisinä kausinaan kokemaan KHL:n tason. Viimeisellä kaudellaan 2018–19 hänestä tuli eniten otteluita Jokereissa pelannut pelaaja.

Riku Helenius, Tampa Bay Lightning

Kesällä 2006 Riku Heleniuksen tulevaisuus näytti kirkkaalta. U18-kisoissa Helenius torjui Suomelle hopeaa, ja hänet valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Kahden vuoden takainen Stanley Cup -mestari Tampa Bay Lightning varasi pälkäneläisen ensimmäisellä kierroksella. Seura ja pelaaja päätyivät kolmivuotiseen sopimukseen seuraavana kesänä, vaikka Heleniuksen kausi oli mennyt pipariksi loukkaantumisen vuoksi.

WHL:ssä pelatun kauden 2007–08 jälkeen Helenius siirtyi pelaamaan Lightningin organisaatioon. Heleniuksen tilanne kävi kuitenkin sekavaksi. Hän piipahti kolmessakin ECHL-seurassa ja AHL-seura Norfolk Admiralsissa, eivätkä otteet vakuuttaneet.

NHL-komennus koitti 30. tammikuuta 2009, mutta tapauksesta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Mike Smith sai kuusi kiekkoa verkosta kaivettuaan pelistä tarpeekseen, ja Helenius pelasi uransa ainoat kuusi NHL-minuuttia.

Parin rikkonaisen AHL- ja Elitserien-kauden jälkeen Helenius palasi Suomeen. Satumaisen kevään 2012 päätteeksi mies juhli JYPin ykkösmaalivahtina mestaruutta. Helenius yritti tämän jälkeen vielä uudestaan Pohjois-Amerikassa, mutta NHL-paikka jäi kauaksi. Ura päättyi viime kauteen Saksan kakkostasolla.

Riku Helenius yritti kahteen otteeseen rakentaa NHL-uraa Tampa Bay Lightningissa kehnoin tuloksin.

Kuva © Getty Images

Perttu Lindgren, Dallas Stars

Dallas Stars tunnetaan tätä nykyä varsinaisena suomalaisjoukkueena. Tilanne oli hieman toinen kymmenkunta vuotta sitten. 2009–10 oli jäävä Jere Lehtisen viimeiseksi pelikaudeksi, ja Kari Lehtonen jäänyt Marty Turcon varjoon, mutta farmissa odotti vuoroaan maanmies Perttu Lindgren.

Näytöt olivat vahvoja. Kaudella 2004–05 Lindgren oli Ilveksen A-nuorten mestarijoukkueen johtavia pelaaja, seuraavana vuonna debytointi SM-liigatasolla poiki vuoden tulokkaan palkinnon. Kesällä 2006 Lindgren ja Stars solmivat kolmivuotisen sopimuksen. Niistä ensimmäisen Lindgren kehitti taitojaan vielä kotoisilla pelikentillä, ja seuraavalla kaudella oli vuorossa siirto Pohjois-Amerikkaan.

AHL:ssä Iowa Starsissa peli kulki mainiosti, mutta Lindgren ei kokenut olevansa vielä valmis NHL-tason haasteisiin, joten hän päätti pelata vielä yhden kauden SM-liigassa Rauman Lukossa riveissä.

Uusi yritys seuraavalla kaudella oli pitkälti edellisen kaltainen. AHL:ssä peli kulki mallikkaasti, mutta se ei riittänyt. Lindgrenin ja Starsin yhteistyö käytännön tasolla alkoi ja päättyi 19. lokakuuta 2009 tappioon pättyneessä ottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan. Sittemmin Lindgrenin tiet veivät Rauman kautta KHL:ään ja Sveitsin liigaan.

Iiro Tarkki, Anaheim Ducks

Iiro Tarkille kausi 2007–08 SaiPassa merkitsi läpimurtoa, ja seuraavan neljän kauden ajan raumalainen kuului kiistatta SM-liigan vahtieliittiin. Tarkkia ei kuitenkaan koskaan varattu NHL:ään. Sopimus kuitenkin syntyi Anaheim Ducksin kanssa keväällä 2011. Vauhtia oli toki haettava farmista, ja pelit Syracuse Crunchissa sujuivat hyvin.

Jonas Hiller oli tuohon aikaan Ducksin itseoikeutettu ykkönen. Paikasta auringossa taistelivat Tarkin ohella etunenässä Dan Ellis ja Jeff Deslauriers. Tässä yhtälössä ei ole sinänsä yllättävää, että Tarkki ei päässyt koko kaudella pelaamaan kuin vajaan ottelun verran.

Tarkki puki Ducksin paidan ylleen 8. tammikuuta 2012 Columbus Blue Jacketsia vastaan. Hiller loukkaantui ensimmäisen erän loppuhetkillä, ja Tarkki torjui runsasmaalisessa ottelussa voiton.

Uransa lopun Tarkki pelasi KHL:ssä, SHL:ssä ja lopuksi Oulun Kärpissä, jossa hän voitti SM-kullan vuonna 2015. Hän kuitenkin yllättäen lopetti uransa kesken seuraavan kauden vain 30-vuotiaana.

Joonas Nättinen, Montréal Canadiens

Veljessarjan keskimmäinen teki 2000-luvun jälkipuolella vahvaa jälkeä A-junioreissa, ja otteet poikivat kolmannen kierroksen varauksen Montréal Canadiensiin kesällä 2009. Lupaava kehitys otti takapakkia jalkavamman ja Bluesin liigamiehistössä osoitetun vähäisen peliajan vuoksi. Tuntuma saattoi olla vielä hakusessa, kun Joonas Nättinen kesällä 2011 otti suunnaksi Pohjois-Amerikan.

Joonas Nättinen teki omalla tavallaan historiaa ainoassa NHL-ottelussaan.

Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Farmiseura Hamilton Bulldogs oli keskitason joukkue, jossa Nättisen oli vaikea päästä antamaan näyttöjä. Epätasaisten jaksojen jälkeen Nättinen pääsi NHL-kaukaloihin tammikuussa 2014. Tappiollisessa ottelussa tilastoihin merkittiin vain minuutin verran jääaikaa. Tuo minuutti oli sikäli historiallinen, että tässä ottelussa NHL-pelaajan pelipaidassa käytettiin ensimmäistä kertaa ä-kirjainta.

Yritykset AHL:ssä eivät tuottaneet enää kaivattuja tuloksia, ja myöhemmin Nättisen peliura on jatkunut Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.

Michael Keränen, Minnesota Wild

Nättisen tavoin Michael Keränen oli 2000-luvun lopun A-junioritähti, jonka pelivire tosin jatkui vielä SM-liigatasolla. 2010-luvun alku oli Ilvekselle tuskaisen vaikeaa, ja Keräseltä kesti aikansa päästä vauhtiin. Todellinen läpimurto koitti kaudella 2013–14, jolloin Keränen latoi piste per peli -tahtia ja palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaaksi pelaajaksi.

Keväällä 2014 HIFK lähestyi Kerästä sopimustarjouksella, jonka tämä otti ensin vastaan ja sitten perui – varaamaton Keränen teki kaksisuuntaisen tulokassopimuksen Minnesota Wildin kanssa. Moni olisi valinnut varman kortin Stadin kirkkaissa valoissa, mutta Keränen päätti ottaa riskin.

Iowa Wildissa peli kulki, mutta emoseurasta oli vaikea löytää pelipaikkaa. 17. marraskuuta 2015 pelattu ottelu Pittsburgh Penguinsia vastaan jäi Keräsen ainoaksi NHL-kokemukseksi. Keväällä 2016 Keränen kaupattiin Ottawa Senatorsiin, jossa pelit jatkuivat AHL:ssä. Vaisun AHL-kauden jälkeen oli vuorossa paluu Eurooppaan, ja nykyään Keränen kiekkoilee Vaasan Sportissa.

Veini Vehviläinen, Columbus Blue Jackets

Veini Vehviläinen oli ykkösvahtina voittamassa alle 18-vuotiaiden MM-hopeaa 2015 ja seuraavana vuonna kultaa ikimuistoisissa U20 MM-kotikisoissa – tuolloin tosin Kaapo Kähkösen luukkuvahtina. Yllättävää kyllä, Vehviläinen sai varauksen vasta vuonna 2018.

Kukoistuksen hetki koitti kaudella 2017–18, jolloin Vehviläinen torjui Kärpille SM-kultaa. Loistavan kauden jälkeen Vehviläinen malttoi odottaa vielä yhden kauden verran ennen NHL-kortin pelaamista. Vahva kausi tuotti hopeamitalin, ja kuukautta myöhemmin Vehviläinen juhli maailmanmestaruutta Suomen joukkueen kolmosvahtina.

Nyt kelpasi Vehviläinen NHL-seuroillekin, ja ottajaksi ilmoittautui Columbus Blue Jackets. Kauden 2019–20 Vehviläinen aloitti Cleveland Monstersissa. Kausi eteni pandemiakatkoon asti tuloksellisesti melko epätasaisesti.

NHL-tasolla Vehviläinen debytoi vasta maaliskuussa 2021 ottelussa Dallas Starsia vastaan. Aloittanut Joonas Korpisalo sai tarpeekseen neljän takaiskun jälkeen, ja Vehviläinen torjui loput kymmenen minuuttia. Viikkoa myöhemmin Vehviläinen kaupattiin Toronto Maple Leafsiin, josta Blue Jacketsiin saapui maanmies Mikko Lehtonen.

Maple Leafsissa Vehviläinen ei pelannut minuuttiakaan, ja kesällä hän palasi Eurooppaan. Tällä kaudella koppi on tarttunut Ruotsissa Brynäsin joukkueessa.

Liigan saralla tammikuun uutispommi kantautui Jyväskylästä, kun huippulupaus Brad Lambert vaihtoi hurrikaanipaidan entuudestaan tuttuun Pelicans-nuttuun. Lambert on kiekkoillut aiemmin Pelicansin junioreissa.

Vaikka tiedote kohuhyökkääjän siirrosta tuli yllättävänä ajankohtana, ei Jyväskylän pölyjen karistamista voi pitää šokkiyllätyksenä. Jatkoajan saamien tietojen mukaan Lambertin tilanne on kytenyt pinnan alla jo pidempään. Esimerkiksi joukkuekavereiden keskuudessa pelaaja ei ole ollut pidetyimmästä päästä.

Tämän lisäksi hyökkääjän siirtoa muualle on huhuttu jo pidemmän aikaa, mutta kerta toisensa jälkeen JYPin seurajohto on kiistänyt huhut. Kun huhut konkretisoituivat, Viitanen jäi vähäsanaiseksi ja Pelicans kielsi Lambertia koskevan haastattelupyynnön.

Urheilutoimenjohtajan vähäsanaisuudesta huolimatta seuran kanta kävi sopimuspurkua koskevassa tiedotteessa selväksi. Yleisen tiedotuskäytännön mukaisesti sopimusta ei oltukaan purettu yhteisymmärryksessä, vaan purkutahto vieritettiin nimenomaan Lambertin harteille.

Seuralle ja pelaajalle jäi ajasta hyvin vähän käteen. Seura ei saanut vietyä pelaajaa eteenpäin ja pelaaja ei lunastanut potentiaaliansa. Yhteinen aika muistetaan lähinnä vain ympärillä pyörineistä kohuista. 

Lambertin kerätessä isot odotukset puskista nousi hänen saappaitansa täyttämään hänen joukkuekaverinsa Joakim Kemell. Samaan aikaan, kun Lambert tuskaili pelinsä kanssa ja esitteli kansainvälisiä käsimerkkejä vastustajilleen, Kemell ihastutti maaleillaan ja huippuluokan maalintekotaidollaan jyväskyläläisyleisön. Kemellin varjoon jääneen hyökkääjän tuoma painolasti oli siis hyvä pudottaa pois.

Täysi-ikäistyneelle Lambertille seurasiirto on jo kolmas lyhyen ajan sisällä. Koko Suomi-kiekko toivoo, että turbulenssi olisi vihdoin ohi ja otsikot revittäisiin jatkossa potentiaalin edellyttämistä otteista kaukalossa.

Elettiin vuoden 2022 tammikuuta ja sen yhdeksännen ja kymmenennen päivän välistä yötä Suomen aikaa. Pohjois-Amerikassa oli vielä sunnuntai-ilta ja Anaheim Ducks sekä Detroit Red Wings mittelivät Honda Centerissä paremmuudestaan. Kotijoukkue vei lisäpisteen voittomaalikilpailussa 4−3 -voiton myötä.

− Kun Rickard Rakell teki voittomaalin en voinut uskoa, että saavutin oikeasti ensimmäisen NHL-voittoni debyytissäni. Ollakseni rehellinen, niin mennessäni pelaajatunneliin halasin maalivahtivalmentajaamme ja aloin itkeä. Monet tunteet puskivat pintaan.

Lukáš Dostál, 21, teki NHL-unelmastaan totta sunnuntaina 9. tammikuuta 2022, kun hän asettui edustamansa Anaheim Ducksin veräjälle ottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan. Tuloksena oli voitto voittomaalikilpailun jälkeen ja Dostálille kertyi 33 torjuntaa.

− Se oli unelmien täyttymys. Se oli jotain, mistä olen unelmoinut jo pikkupoikana Tšekissä ja se oli tapahtuessaan jotain epätodellista. Koko joukkue auttoi minua ennen ottelua, sen aikana ja sen jälkeenkin. He tekivät tärkeät maalit ja kaksi maalia voittomaalikilpailussa, joka johti voittoomme. En olisi voinut olla siinä kohtaa iloisempi, Dostál muisteli.

Alkukauden Dostál oli pelannut AHL:ssä San Diego Gullsin riveissä. Kutsu NHL:n puolelle tuli tavalliseen tapaan, joskin hieman yllättäen.

− Pelasin perjantaina ennen NHL-debyyttiäni San Diegossa Stockton Heatia vastaan. Pelin jälkeen minulle kerrottiin, että sain kutsun "ylös" Ducksin koronatilanteen takia. Sain tietää, että John Gibson oli koronaprotokollassa ja että olisin Anthony Stolarzin varamies lauantain ottelussa. Ducksilla oli peräkkäisten päivien pelit, joten lauantain pelin jälkeen "Sudsie" (maalivahtivalmentaja Sudarshan Maharaj) kertoi, että pelaan lauantaina Red Wingsiä vastaan.

Nuori veskari pääsi kenttätapahtumiin hyvin mukaan ja hän sai apua sekä joukkuetovereiltaan, mutta myös hieman epätavallisemmalta taholta.

− Tunsin joukkueen tuen koko pelin ajan. Esimerkiksi aina oman pään aloituksissa jätkät varmistivat, että olen valmis. Tuki, hyvä palaute ja luottamus, jota he antoivat, auttoi minua paljon näin nuorena veskarina pelin aikana. Myös tuomari tuli ensimmäisen puolustuspään aloituksen aikana sanomaan minulle, että mitä tahansa tapahtuu, voin tulla puhumaan hänelle. Se oli hienosti tehty häneltä, Dostál kiitteli.

Tunteikas voitto

Ottelun loppuhetket ja tunnelma pisteiden kohtalon ratkettua oli maalivahdin silmin upea ja ikimuistoinen.

− Päästyäni pukuhuoneeseen jätkät heittivät vettä päälleni ja kaikki olivat iloisia puolestani ja voitostamme. Sain ottelun parhaan pelaajan hatun ja pidin puheen koko joukkueen edessä pukukopissa. En edes muista mitä sanoin, sillä se oli niin tunteikas hetki. Se oli varmasti hieno tilanne minulle ja kaikille ihmisille ympärilläni.

Lukáš Dostál otti voiton heti NHL-debyytissään.

Kuva © Sean M. Haffey

Dostál sai valmennukselta kehuja pelin jälkeen ja hän tunsi, että oli tehnyt juuri jotain hienoa.

− Sain positiivista palautetta. Kaikki onnittelivat minua ja oli hyvä tietää, että he olivat iloisia puolestani. Vielä on kuitenkin paljon työtä tehtävänä ja asioita opittavana.

Ilveksestä NHL:ään

Dostál on tähän mennessä esiintynyt kolmessa NHL-ottelussa, mutta aloittavana torjujana hän on toiminut vasta kerran.

− On ollut todella hauskaa. Chicagossa pelasin koko pelin ja Minnesotassa pääsin mukaan peliin kolmannessa erässä emmekä saaneet sitä tulosta, jonka olisimme niistä peleistä halunneet. Sain kuitenkin paljon tärkeää kokemusta uralleni. Tiedän pystyväni pelaamaan huippupelaajia vastaan, kuten Patrick Kane, Jonathan Toews ja Marc-André Fleury. Heitä on tullut katsottua televisiosta lapsena ja nyt pelaan heitä vastaan. Se on epätodellista.

Nuorukainen ponnahti suomalaisten tietoisuuteen aikanaan Ilveksessä. Hän torjui tupsukorvien maalilla uskomattomin tilastoin ja villitsi myös iloisella persoonallaan. Hän lähetti Ilveksen maalivahtivalmetnaja Markus Korhoselle miehen ansaitsemat kiitokset siinä vaiheessa, kun ensimmäinen NHL-ottelu konkretisoitui.

− Laitoin "Karhulle" tekstiviestin ennen debyyttiäni ja kiitin häntä kaikesta työstä, jonka hän on tehnyt kanssani parin vuoden aikana. Hän on ollut iso osa kehitystäni siitä lähtien, kun saavuin Suomeen. On hienoa, että meillä on myös täällä hyvät maalivahtivalmentajat. Maharaj Ducksissa ja Jeff Glass Gullsissa.

Markus Korhonen auttoi Lukáš Dostália tämän ammattilaisuran alkuvuosina.

Kuva © Samuli Huikuri

Dostálin kannalta onni on ollut se, ettei hänen ole tarvinnut keksiä pyörää uudestaan siirryttyään maailman kovimman kiekkosarjan kynnykselle.

− Molemmilla maalivahtivalmentajilla on kokemusta eurooppalaistyylisestä jääkiekosta. Sudsie valmensi Ruotsissa ja Jeff on pelannut KHL:ssä. He ymmärtävät eurooppalaista mielenmaisemaa, joten he ovat auttaneet paljon siirtymisessä pohjoisamerikkalaiseen peliin, Dostál valaisee.

− Minun ei tarvinnut muuttaa torjuntatyyliäni kokonaan, vaan muovata sitä vain hieman. Totuin Suomessa vauhtiin ja nopeisiin tilanteenvaihtoihin. Pelaaminen täällä ei tuottanut minulle suuria vaikeuksia.

Hiljaa hyvä tulee

Yhdysvaltojen länsirannikko on ehkä jääkiekkoilullisesti hieman kuumimman kiihkoilun ulkokehällä, mutta nuorelle ammattilaiselle seudut ovat upeita asuinpaikkoja ja Tyynenmeren rannoilla mieli pysyy kirkkaana.

− Sekä Anaheim että San Diego ovat kauniita kaupunkeja ja niissä on hauska asua. Tietysti keskityn täällä jääkiekkoon, mutta vapaa-ajallani tykkään tutkia uusia paikkoja tyttöystäväni kanssa. Kävelyillä käyminen ja auringonlaskun katseleminen ovat lempijuttujani vapailla ollessani.

Dostálin oma NHL-sauma aukesi siis ykkösvahti Gibsonin ollessa sivussa kokoonpanossa ja tšekkiläinen käytti tilaisuutensa hyvin.

− Päivä kerrallaan teen kovasti töitä. John on yksi tämän sarjan parhaista veskareita ja hänellä on paljon kokemusta, josta voin ammentaa. Vielä on paljon asioita, joissa voin kehittyä. Uskon olevani oikealla tiellä.

Vuoden 2021 MM-turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valittu 24-vuotias Anni Keisala valmistautuu vetämään Suomi-paidan ylleen uransa ensimmäisissä olympialaisissa. Nuoresta iästään huolimatta Keisalan urapolulle on mahtunut vaikka mitä, eikä maajoukkuepaidan päälle vetäminen ole aina ollut itsestään selvää.

Tauko maajoukkuetoiminnasta loppui kertarysäyksellä. Pääsy leireille johti paikkaan MM-kisoihin, jossa hyvät näytöt mahdollistivat lipun Pekingin koneeseen.

– Pitkä tie on tultu tähän pisteeseen. Loppupeleissä loukkaantumiset ja vaikeudet, mitä itsellänikin on ollut, ovat vain vahvistaneet minua. Nekin ovat olleet osa tätä matkaa, Keisala sanoo.

Haave olympialaisista on viimeinkin toteutumassa.

– Tuntuu tosi hienolta päästä vihdoin edustamaan Suomea olympialaisiin. Se on kuitenkin isoin tapahtuma, jossa saa edustaa omaa maata.

Keisala on tulevissa olympialaisissa Suomen joukkueen tärkeimpiä pelaajia.

Kuva © Tiina Puputti / Suomen Jääkiekkoliitto

Vallitseva tilanne maailmalla on vaikuttanut myös olympiaehdokkaiden arkeen. Kontaktien minimointi on ollut avainasemassa.

– Kaikkia olympiaehdokkaita on muistuteltu siitä, että omat arjen valinnat tulee miettiä niin, että tartuntariski on mahdollisimman pieni.

Keisala on huomioinut tämän muun muassa muuttamalla harjoittelukuvioitaan tammikuun ajaksi.

– Treenasin tammikuussa pari viikkoa pelkästään poikien kanssa. Siellä minulla oli oma koppi ja pystyin tekemään kaikki oheistreenit itsekseni. Tällä tavoin sain minimoitua ylimääräisiä kontakteja. Treenien ulkopuolella hyödynsin esimerkiksi Kauppakassi-palvelua, jotta ei tarvinnut kaupassa käydä, Keisala kuvailee.

– Edellisen viikon ennen Vierumäen leirille tuloa vietin Kuortaneella parin muun pelaajan kanssa. Siellä olosuhteet oli järjestetty niin, että vältyimme ylimääräisiltä kontakteilta. Meillä oli siellä oma kupla.

"Luotan koko meidän porukkaan ja menemme yhdessä kohti tavoitteita."

Koronaviruksen aiheuttamista erityisjärjestelyistä huolimatta Keisala odottaa olympialaisia innoissaan ja luottavaisena.

– Olympialaisissa lähdetään taistelemaan jokaisen pelin voitosta. Joukkueena tavoite on saada mitali.

Keisalasta huokuu luottamus koko joukkueeseen. Häntä ei myöskään hermostuta ajatus siitä, että hänestä on kaavailtu ykkösvahtia tolppien väliin.

– Tiedän, että pystyn pelaamaan hyvällä tasolla maailman parhaita vastaan. Pyrin antamaan joukkueelle mahdollisuuden voittoon jokaisessa ottelussa. Mielestäni on hienoa, että minuun luotetaan ja saan tällaisen tilaisuuden. En ota siitä erityisemmin paineita. Teen parhaani ja toivottavasti se riittää pitkälle. Luotan kyllä koko meidän porukkaan ja menemme yhdessä kohti tavoitteita.

Odotetun turnauksen jälkeen on paluu arkeen ja takaisin Naisten Liigaan. Myös tulevaisuus näyttää löytyvän Tampereelta, ainakin vielä toistaiseksi.

– Tampereella on todella hyvät harjoitteluolosuhteet ja olen viihtynyt Ilveksessä erittäin hyvin. Tietenkin ammattilaisuus houkuttelee ja naiskiekkoilijalle se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että pitäisi siirtyä ulkomaille. Minulla on koulu kuitenkin vielä kesken, ja haluan hoitaa sen loppuun. Sen jälkeen voidaan miettiä enemmän tulevaisuutta jääkiekon osalta.

17-vuotias hyökkääjä Jani Nyman on tällä kaudella pelannut Liigassa neljä peliä Ilves-paidassa, saldona yksi syöttöpiste. Mestiksessä hänelle on kertynyt 23 otteluun 23 tehopinnaa. Kuitenkaan joka ilta ei nuoren tehotykin pistetehtailua olla nähty.

Nyman on viimeksi pelannut KOOVEE-paidassa 15. tammikuuta ja Liigassa nuorimies ihastutti viimeksi 16. lokakuuta Ilveksen vieraillessa Porissa Ässien vieraana. Nymanille ei paljoa ole Mestiksessä kertynyt istumista jäähyaitiossa siistillä pelityylillään, sillä hänelle on kauden aikana kertynyt vain kymmenen minuuttia rangaistuksia.

– KOOVEEn alkukausi oli vaikea, mutta jos siihen tarkemmin pureutuu niin oli paljon tasasia pelajä mitä hävittiin loppuhetkillä tai jatkoajalla / voittomaalikilpailussa. Oma alkukausi oli positiivinen, kun pystyi tekemään tulosta ja pelaamaan vastuullisessa roolissa Mestiksessä, vahvaa kautta Mestiksessä tahkoava hyökkääjä kertasi alkukautta omasta ja joukkueen puolesta.

Nyman hakee ensi kaudelle pelipaikkaa jälleen Liigasta 

Alkukausi on sujunut Nymanilla mallikaasti, ja hyökkääjä on väläytellyt taitojaan myös Liiga-ympyröissä. Ilves-paidassa Nyman nähdään myös ensi kaudella, sillä hyökkääjällä on tupsukorvien kanssa sopimus voimassa.

– Mitä ensi kauden pelipaikkaan tulee niin kaikki pitää ansaita ja tekojen kautta sitten varmistaa se pelipaikka liigajoukkueessa, Nyman ennakoi Liiga-tulevaisuudesta.

Nyman esiintyi edukseen Ilves-paidassa muutamissa Liiga-otteluissa.

Kuva © Samuli Huikuri

KOOVEE haluaa parantaa otteitaan 

KOOVEElla alkukausi on pieniä välähdyksiä huolimatta mennyt mollivoittoisesti. Ennen Tiistai-illan Hermes-vierasottelua joukkue löytyy sarjataulukon viimeiseltä sijalta.

– Joukkueen tavoitteina on tietysti alkaa voittamaan enemmän pelejä ja kairata tasasista peleistä pisteitä. Oman loppukauden tavoitteina on että pystyisi pelaamaan ehjän hyvän loppukauden ja pystyisi auttaa joukkuetta voittamaan ja itsekin tekemään tulosta, hyökkääjä käänsi katseita loppukauteen.

Nuori mies haluaa menestyä myös NHL:ssä 

Tältä kaudelta hyökkääjän palkintokaapissa on Euroopan nuorten olympiafestivaalien kultamitali joulukuulta, ja lisää on varmasti tulevilla kausilla tulossa. Ikänsä puolesta tulevana kesänä NHL:n varaustilaisuudessa varattavana oleva Valkeakoskella syntynyt Nyman haaveilee urastaan ison meren takana ja kääntää katseita tulevaisuuteen.

– NHL on tietenkin se tavoite mihin pyrin ja joka päivä teen sen eteen töitä että joku päivä sinne pääsisin, Nyman päättää luottavaisesti haastattelun.

Suomen Jääkiekkoliiton liittohallitus päätti keskiviikkona yllätyksellisestä käänteestä, jonka mukaan Mestis-seurojen lukumäärä ei putoakaan aiemman sarjasysteemin mukaisesti kauden päätteeksi. Mestis-kauden puhutuin ja odotetuin elementti on alusta saakka ollut karsintasarja, jonka pelaamisen myötä joukkuemäärää oli tarkoitus leikata kahdella jo tulevaksi kaudeksi.

Liittohallituksen päätöksen mukaan joukkuemäärän pienentäminen kahteentoista siirtyy nyt vuodella. Runkosarjan neljä viimeistä Mestis-joukkuetta pelaavat edelleen karsintasarjan kahden parhaan Suomi-sarjan joukkueen kanssa, mutta tästä ryhmästä neljä selviytyy ensi kaudeksi Mestikseen.

− Mestis-hallitus esitti jo ennen kautta liittohallitukselle, ettei joukkuemäärää pudotettaisi tässä tilanteessa. Silloin liittohallitus ei nähnyt tarvetta muutokselle, mutta nyt alkaa olla niin paljon sattumanvaraisuutta siinä, millaisin eväin kukin joukkue pystyy tai joutuu pelaamaan mahdollisia karsintoja, että tämä koettiin tasapuoliseksi, taustoittaa Mestiksen hallituksen puheenjohtaja Tuomas Haanpää.

Pelisysteemin muutosta enemmän porinaa Mestis-piireissä aiheuttaa samanaikainen päätös Mestiksen palkintorahojen uudelleenjaosta kesken kauden. Omalla tavallaan sarjan panoksia syö entisestään se, että menestyvien seurojen palkitsemisen sijaan rahat jaetaan tasapuolisesti kaikille.

Haanpään mukaan kyse on selviytymiskeinosta taloudellisessa kriisissä, joka koskettaa kaikkia seuroja.

− Yksinkertaisesti keräsimme kaikki yhteiset rahat mitä suinkin irtosi ja liitto siltarahoittaa vielä Mestiksen tv-rahan viimeistä erää etukäteen. Ne rahat jaetaan tasan ja pyritään turvaamaan seurojen palkanmaksukykyä helmikuulle, Haanpää linjaa.

Tasajaon kärsijöiksi jäävät tämän kauden menestyjät. Runkosarjassa tällä hetkellä toisena majailevan FPS:n urheilutoimenjohtaja Timo Willman on jokseenkin ihmeissään muutosten taustoista, mutta ymmärtää myös päätöksiä yhteisön näkökulmasta.

− Onhan siinä sellaista inhimillisyyttä, että kaikki seurat ovat tasapuolisen pahoissa vaikeuksissa, sen pointin ymmärtää. Mutta eihän se tietenkään ole kiva asia sarjan voittavalle seuralle, Willman kiteyttää.

Viime tingassa siirrettyjä otteluita liki joka päivä. Siirretty ajankohtaan, mistä kenelläkään ei ole mitään tietoa, mitä ilman suurta hyvää tahtoa ja uskoa voisi suoraan sanoa perutuiksi otteluiksi. Samanaikaisesti toiset, täysin pelikykyiset ja -tahtoiset joukkueet pitävät parin viikon taukoja, kun niillä ei ole vastustajia.

Nyt hiirulaiset pois sieltä koloistanne ja barrikadeille

Ei mitään linjaa sen suhteen, millä ehdoilla ja missä tilanteissa otteluita voidaan peru... siirtää. Jokin joukkue jättäytyy "omaehtoiseen karanteeniin" pienimmästäkin määrästä koronatartuntoja, eikä Liigalla ole − tai ainakaan tunnu olevan − mitään vaikutusvaltaa siihen, mitä sen hallinnoimassa sarjassa tapahtuu.

Ja jos jokin ottelu ihmeen kaupalla satuttaisiinkin pelaamaan, ei kenelläkään ole mitään aavistusta mihin kellonaikaan se tapahtuu. 14.48? 17.12?

Ravista jotain hihasta. Ja kyllä, seurat painivat omien alueellisten tilanteidensa kanssa ja yrittävät irrottaa potentiaalisilta asiakkailtaan jokaisen euron, mikä saatavilla on. Tähänkään asiaan Liigalla ei silti ole mitään linjaa tai kontrollia.

Tyhjiä katsomoita harmitellaan ja voivotellaan. Paitsi nythän minä unohdin, että otteluiden − jos sellainen satutaan pelaamaan − alussa paukuteltiin muutama sekunti lapoja jäähän. Vaikuttava protesti, liki vallankumouksellinen.

Liigalla olisi valtaa. Liiga pystyisi vaikuttamaan tilanteeseensa.

Ei, katsomot eivät olisi täyttyneet, vaikka jokaisen joukkueen nelosketju olisi lähetetty myllyttämään Säätytalon rappusille. Mutta nyt Liigan hiiret ovat vain odotelleet josko joku murunen pöydältä tipahtaisi.

Omaan toimintaansa ja sarjan pyörittämiseen sillä ei ole vain valtaa, vaan kaikki valta. Liiga voisi todeta koska tahansa, että jokaisen joukkueen edellytetään pelaavan ottelunsa, mikäli alle 10 pelaajaa on koronatartunnan takia sivussa. Nyt joukkueet välttelevät pelaamista, koska eivät halua tulla kaukaloon muulla kuin parhaalla kokoonpanollaan.

Tasapuolisuus tai optimaalinen kilpailutilanne ovat lentäneet romukoppaan jo ajat sitten. Nyt ainoa tavoite pitäisi olla saada mahdollisimman moni ottelu pelattua, tavalla tai toisella. On täysin kestämätöntä, että lukuisat joukkueet istuskelevat käsiensä päällä ja odottavat vastustajia, kun Liiga voisi siirtää muita otteluohjelman pelejä aiemmin pelattavaksi.

Pääministeri Sanna Marin kertoi tiistaina, että hän haluaa matalariskiset urheilutapahtumat avattavaksi aiemmin arvioitua nopeammalla aikataululla. THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen kertoi Susanne Päivärinnan haastattelussa, että lätkäkatsomoidenkin avaaminen on vähäriskistä.

− Meidänkään näkökulmasta näiden matalariskisten tapahtumien avaaminen tietyillä reunaehdoilla, ehkä siellä voisi olla vähän vähemmän ihmisiä ja voisi käyttää maskia vielä jonkin aikaa, on aika pieni riski.

Kaikki ovat siis liki valmiita avaamaan katsomot, mutta Liiga on hiljaa − kuten on ollut käytännössä koko talven ajan.

Nyt hiirulaiset pois sieltä koloistanne ja barrikadeille. Pelit pyörimään, kipeät sairastamaan, muut kaukaloon ja katsojien takapuolet penkkeihin. Älkää vain odottako, että joku muu jossain tekee jotain, vaan toimikaa!

Boston Bruins nosti viime viikolla kotihallinsa kattoon numeron 22.

Tuolla numerolla pelannut Willie O'Ree on historiallinen NHL-pelaaja. Hän oli ensimmäinen tummaihoinen pelaaja liigassa, joka vielä tänä päivänäkin on pääosin valkoisten miesten pelikenttä.

Kun O'Ree teki NHL-debyyttinsä vuonna 1957, hän ei ollut omien sanojensa mukaan edes tietoinen siitä, että hän tekisi historiaa ensimmäisenä tummana pelaajana. Hän halusi vain pelata lajia jota hän rakasti, kuten kaikki muutkin.

Uransa aikana 45 NHL-peliä pelanneesta O'Reestä tuli omien tekojensa myötä edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Hän avasi liigan ovet myös vähemmistöjen edustajille ja tulevien vuosienkymmenien aikana NHL:ssä nähtiin erilaisista taustoista nousseita pelaajia. Tämä on osittain kasvattanut lajin suosiota ja lisännyt sen kiinnostavuutta.

O'Reen tarina on mielenkiintoinen, sillä siihen tiivistyvät hyvin tiukasti pohjoisamerikkalaisen yhteiskunnan mullistukset ja kehityskulut 1900-luvulla. O'Reen isovanhemmat pakenivat 1800-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen eteläosista Kanadaan. 

Vaikka O'Reet olivatkin rajan pohjoispuolella vapaita, ei päivittäinen rasismi poistunut heidän elämästään. Omassa elämäkerrassaan O'Ree kuvailee nuorena pelaamiaan otteluita, joissa hän joutui jatkuvasti rasististen huutojen kohteeksi.

Kun O'Ree teki historiallisen NHL-debyyttinsä vuonna 1957, hän eli maassa, jossa tummaihoisilla ei ollut samoja kansalaisoikeuksia kuin valkoisilla. Martin Luther King Jr:n ajama kansalaisoikeuslaki säädettiin vasta vuonna 1964.

Vaikka O'Reen ura NHL-kaukaloissa jäi lyhyeksi, ehti hän pelata vielä 19 kautta EPHL-, WHL-, AHL- ja PHL-sarjoissa. Vaikka "ensimmäisen pelaajan" symbolinen status jää historiankirjoihin, O'Reen uran jälkeinen työ on se, josta mies tullaan muistamaan vielä pidempään.

O'Ree on toiminut jo vuodesta 1998 lähtien NHL:n virallisena lähettiläänä ja hän on kiertänyt vuosien aikana sadoissa kaupungeissa ja kouluissa kertomassa omaa tarinaansa. Tasa-arvo ja kunnioitus toista kohtaan ovat olleet jo vuosikymmeniä teemoja, joita O'Ree on korostanut omissa esiintymisissään.

NHL on ottanut askeleita eteenpäin. Liiga vaatii kaikkia pelaajiaan suorittamaan anti-rasismin kurssin ja se korostaa tasa-arvoa erilaisilla projekteilla kauden aikana. O'Reen historia näkyy myös edelleen NHL-kaukaloissa. Muun muassa Wayne Simmonds ja Ryan Reaves ovat pelaajia, jotka ovat kertoneen juuri O'Reen olleen inspiraatio heidän urilleen.

Viime viikko osoitti kuitenkin, että O'Reen ja muiden tekemälle työlle on valitettavasti vieläkin tarvetta. AHL:ssä ja ECHL:ssä tapahtuneet rasistiset välikohtaukset muistuttivat jälleen siitä, että jääkiekkokaukalossa riittää tehtävää ennakkoluulojen kanssa.

San Jose Barracudan Kryštof Hrabík sai omasta teostaan 30 ottelun pelikiellon, mitä voidaan pitää jo kovana ranagaistuksena. ECHL:ssä törttöilleen Jacob Panettan pelit loppuivat saman tien ja voi olla, että jatkoa ei tule muissakaan joukkueissa. ECHL lätkäisi Panettalle loppukauden kestävän pelikiellon ja Jacksonville Icemen purki hänen sopimuksensa välittömästi.

NHL:ssä rangaitukset ovat olleet viime vuosina huomattavasti pienempiä, mutta rasistisia tapauksia on riittänyt myös ison show'n puolella. Puolustaja Ethan Bear kertoi viime vuonna saaneensa rasistisia solvauksia oman epäonnistumisensa jälkeen. Entinen NHL-päävalmentaja Bill Peters erosi tehtävästään rasistisen kommentin jälkeen. Esimerkkejä riittäisi valitettavasti omaksi artikkelikseen.

Yksi NHL:n omista näkyvistä kampanjoista on nimeltään "Hockey is for Everyone" (Jääkiekko kuuluu kaikille). Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, kuten viime viikon surulliset tapahtumat kertovat.

Viime vuosien aikana tasa-arvo ja anti-rasismi ovat nousseet yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun yhä voimakkaammin, eikä jääkiekko ole millään tavalla oma kuplansa asian suhteen.

Osuvampi nimi NHL:n kampanjalle olisi "Hockey could be for everyone" (Jääkiekko voisi kuulua kaikille). Jotta tämä kävisi toteen, edessä on kuitenkin vielä monta epämiellyttävää keskustelua kipeästä aiheesta.

Pitkät rangaistukset ovat osa ratkaisua ja niitä pitää uskaltaa jakaa, mutta lopullinen ratkaisu löytyy keskustelusta ja tasa-arvon todellisesta ymmärryksestä. O'Reen ja monen muun tekemä rasismin vastainen työ on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Eurooppalaisessa jääkiekossa on ollut havaittavissa monessa maassa viitteitä pelin nopeutumisesta ja muuttamisesta entistä enemmän pohjoisamerikkalaisempaan suuntaan. Esimerkiksi Ruotsissa on jo vuosien ajan pelattu kovalla tempolla takavuosien passiivisemman tyylin sijaan.

Ruotsin länsinaapurissa Norjassa on myös siirrytty tähän suuntaukseen hyvin vahvasti. Konkreettinen esimerkki tästä on se, että maan pääsarjassa kaikki joukkueet pelaavat NHL-kokoisessa kapeassa kaukalossa.

Maan suurseuran Vålerengan urheilutoimenjohtaja Frikk Juell avaa syitä suuntauksen taustalla.

– Liigassamme on käynnissä suuri murrosvaihe, ja tällä hetkellä täällä yritetään muodostaa omaa vahvaa peli-identiteettiä. Täällä otetaan vahvasti mallia muiden maiden sarjoista.

– Suuntaus on ollut vahvasti kohti kansainvälistä peliä – suoraviivaisemmin maalia kohti ja agressiivisempaa puolustuspeliä. Viivelähtöjä on karsittu, koska haluamme pelaajiemme luistelevan enemmän sen sijaan, että kyttäisimme vastustajien virheitä, Juell taustoittaa.

Sen sijaan Norjan liigassa on paljon kehittämistä monilla muilla saroilla. Juellin mukaan tasoerot ovat sarjassa yhä hyvin suuret, ja monet pelaajat eivät pysty elättämään itseään kunnolla jääkiekon pelaamisella.

– Ammattilaisuudessa on paljon parannettavaa. Tässä liigassa on vielä joukkueita, joiden pelaajat joutuvat käymään muissa töissä pelaamisen ohella.

Isojen tasoerojen sarja

Johtamassaan seurassa Vålerengassa pelaajat saavat kuitenkin elää täysipäiväistä kiekkoarkea varsin hulppeissa puitteissa, kuten seuran suomalaispelaajat ovat huomanneet.

– Meillä Vålerengassa tosin kaikki pelaajat ovat ammattilaisia, kuten myös esimerkiksi Stavanger Oilersissa.

– Olemme mielestäni kuitenkin pystyneet nostamaan ammattimaisuuden astetta vuosi vuodelta, Juell kertoo.

Muun muassa Norjan kiekkolegenda Patrick Thoresen pelaa maansa pääsarjassa vanhoilla päivillään.

Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Tasoltaan Norjan liiga sijoittuu Euroopassa Juellin mukaan selvästi parhaiden maiden pääsarjojen taakse. Koko liigan nousua jarruttavat tasoerot, sillä esimerkiksi koko tämän kauden sarjajumbona ollut Manglerud on kerännyt 31 ottelussa vain kymmenen pistettä.

Maan parhaat joukkueet olisivat kuitenkin kilpailukykyisiä paremmissakin sarjoissa.

– Luulen, että Norjan liigan parhaat joukkueet pystyisivät menestymään Ruotsin HockeyAllsvenskanissa, Juell arvelee.

Suomea kohtaan iso arvostus

Juell kertoo seuraavansa paljon Suomen Liigan otteluita pelaajatarkkailumielessä, ja hänen mukaansa Suomessa ollaan jääkiekon tasossa selvästi edellä. Puheliaalta kiekkomieheltä löytyy kuitenkin optimismia eron kaventumiseen.

– Toivottavasti voimme verrata itseämme Suomeen muutamien vuosien päästä ja saisimme houkuteltua tänne entistä parempia pelaajia.

– Mielestäni Suomen Liiga on hyvä sarja, minkä näkee jo pelkästään NHL:ään varattavien pelaajien määrästä. Haluaisimme tietenkin olla joskus lähellä sitä, mitä Suomessa ollaan jääkiekossa, Juell toteaa.

Juell kertoo arvostavansa joukkueensa suomalaispelaajien sosiaalisuutta ja yhteistyötaitoja. Suomalaista asennetta Juell kehuu myös vuolaasti.

– Ensimmäinen asia mikä tulee mieleeni suomalaisesta jääkiekosta on työmoraali. Suomalaispelaajat tässä liigassa ovat hyvin vahvoja joukkuepelaajia, jotka näyttävät erinomaista esimerkkiä.